Millaisilla asioilla saa sisustuksessa aikaan ns. vau-efektin?

Puupanelia ei missään tapauksessa kannata maalata! Puupinta on tunnelmallinen.

Mulle "vau" on sitä, et ihanaa tulla omaan kotiin.

Viherkasveilla, jotka kasvaa moss polessa. Meillä on muutama sellainen ja niitä ihastellaan kovasti.

Yksilöllisellä Live, Laugh, Love-huonetaululla saa vau-efektin heti.

Just semmonen Ikea-kuvaston koti on paras. Mihinkään ei saa tosin koskea, ettei romahda kasaan.

Jääkarhutalja lattialla jossa karhunpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koti on koti. Jos sillä haluaa päteä, pitää nähdä vaivaa, mutta makuja on niin monia.

Mua ahdistaa vierailla kaverini luona, koska mesta on kuin huvikumpu. Kyllä te tiiättä, Smegin retrikodinkoneet, keittiössä värikäs puusohva ja ziljoona vanhaa peltipurkkia. Olkkarissa räväkkä maali tai tapetti, pistiverhot, keinutuoli ja joka iesuksen paikka täynnä sisustustavaraa. Happi loppuu multa, monet kaverit suorastaan rakastaa.

Mulle säväyttävää on aito minimalismi jota on todella hankala saavuttaa. Esim. listattomuus lattioissa, ei karmilautoja ovien ympärillä, kaikki piuhat yms. piilossa, värit sopii täydellisesti yhteen, mikään kaapinkulma ei irvistä tai ovi roiku yms. Vaatekaapin ovet täydellisesti linjassa, samoin kaakelit Värejäkin saa olla, mutta eleetöntä ja sellaista laadullista huomaamattomuutta en ole nähnyt livenä käytännössä missään.

Voisitteko tavata jossain muualla kuin hänen kodissaan? Ei hän varmaan halua sinun ahdistuvan.

En tiedä miten kohteliaasti sanoa, että sisustusmakusi ja kotisi aiheuttavat mulle ahdistusta, joten olen ajatellut että olkoot. Kaveri kuitenkin on niin kiva enkä siellä niin usein käy. :)

Koskahan siitä yleisestä käsityksestä päästään eroon että IKEA myisi huonolaatuisia ja hajoavia huonekaluja? Itsellä kun se kokemus on täysin erilainen. Vai onko se Suomalaisten kateus niin syvällä ettei vaan myönnetä että tuolla länsinaapurissa asiat nyt lähtökohtaisestikin tehdään aina paremmin kuin meillä?

IKEASTA hankitut huonekalut ja sisustustavarat, jopa astiat, ovat ainakin meidän perheessä olleet ne jotka ovat kestäneet monia muuttoja ja lattialle tippumisia ja heillä on aivan järjettömän hyvä vaihto- ja palautussysteemi. 

Sitten kun vielä pohtii sitä, että ei ole varmaan alunperin tarkoituskaan että se LACKIN kympin pöytä on tarkoitus kestää isältä pojalle, mikä ihme siinä on että tämä mielikuva on niin juurtunut? IKEASTA saa paljon täysipuisia kalusteita ja todella paljon myös MDF-levystä tehtyjä kalusteita. Osassa on 10-vuoden täysitakuu kuten ostamassani sängyssä ja sohvassa. 

Itse en näe myöskään mitään eroa vastaavia tuotteita myyviin kalliimpiin jälleenmyyjiin, ihan samaa viilutettua lastulevyä on joka ikisessä hintaluokassa ja huonekalumyymälässä. Ja kuten kirjotin, IKEASSA on paljon puisia huonekaluja saatavilla. Sitäpaitsi, heillä on myös ihan parhaat ja selkeimmät kokoamisohjeet ja varaosia saa ilmaiseksi. Tätä en myöskään ole nähnyt missään muualla.

Jotain - ja itseasiassa hyvin paljonkin, he tekevät juuri oikein.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koti on koti. Jos sillä haluaa päteä, pitää nähdä vaivaa, mutta makuja on niin monia.

Mua ahdistaa vierailla kaverini luona, koska mesta on kuin huvikumpu. Kyllä te tiiättä, Smegin retrikodinkoneet, keittiössä värikäs puusohva ja ziljoona vanhaa peltipurkkia. Olkkarissa räväkkä maali tai tapetti, pistiverhot, keinutuoli ja joka iesuksen paikka täynnä sisustustavaraa. Happi loppuu multa, monet kaverit suorastaan rakastaa.

Mulle säväyttävää on aito minimalismi jota on todella hankala saavuttaa. Esim. listattomuus lattioissa, ei karmilautoja ovien ympärillä, kaikki piuhat yms. piilossa, värit sopii täydellisesti yhteen, mikään kaapinkulma ei irvistä tai ovi roiku yms. Vaatekaapin ovet täydellisesti linjassa, samoin kaakelit Värejäkin saa olla, mutta eleetöntä ja sellaista laadullista huomaamattomuutta en ole nähnyt livenä käytännössä missään.

Tosi paljon kommentteja joissa mussa on joku vika. En ymmärrä näitä kyl ollenkaan.

Yritin tuoda esiin sitä, että mitään yksinkertaista neuvoa sille miten sisustaa, että saa vau-kommentteja ei ole, koska makuja on niin monia.

Jos mun mielestä mun kaverin koti on ahdistava, niin sehän on mun asia, ei hänen. En ikinä sanoisi asiasta mitään, mutta en myöskään pystyisi kehumaan kuparipannukokoelmaa tai kahvipusseista tehtyjä pannunalusia. Onneksi ei tartte, koska meitä yhdistää ihan muut asiat kuin sisustus. Tuskin hänkään mun askeettisesta tyylistä tykkää, mutta mitä silläkään on väliä? Hänhän on mun kaveri, ei mun tarvi asua hänen kanssaan.

Oon hengannut vauvalla vuosia, mutta ekan kerran ikinä oon hämmentynyt saamistani vastauksista :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. 

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊

Voi olla että ihmettely ei ollut positiivista. Se että huonekalu on vanha ei tee siitä hienoa. Monesti jopa päinvastoin, ja vaikka joku vanha sohva hieno olisikin niin eipä niillä sisustettu 70-luvun kerrostalokämppä tai toisaalta ultramoderni omakotitalokaan nyt välttämättä henkeä positiivisessa mielessä saa haukkomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. 

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊

Voi olla että ihmettely ei ollut positiivista. Se että huonekalu on vanha ei tee siitä hienoa. Monesti jopa päinvastoin, ja vaikka joku vanha sohva hieno olisikin niin eipä niillä sisustettu 70-luvun kerrostalokämppä tai toisaalta ultramoderni omakotitalokaan nyt välttämättä henkeä positiivisessa mielessä saa haukkomaan.

Jep. Moni nuori ei edes huolisi omaan kotiinsa mitään vanhoja perintöhuonekaluja. Että sinänsä tosi hyvä, että ne ylipäänsä kelpasivat.

Vierailija kirjoitti:

Just semmonen Ikea-kuvaston koti on paras. Mihinkään ei saa tosin koskea, ettei romahda kasaan.

Ikeahan just kestää käyttöä. Taidat nyt puhua asiasta, josta sulla ei ole tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä koti on koti. Jos sillä haluaa päteä, pitää nähdä vaivaa, mutta makuja on niin monia.

Mua ahdistaa vierailla kaverini luona, koska mesta on kuin huvikumpu. Kyllä te tiiättä, Smegin retrikodinkoneet, keittiössä värikäs puusohva ja ziljoona vanhaa peltipurkkia. Olkkarissa räväkkä maali tai tapetti, pistiverhot, keinutuoli ja joka iesuksen paikka täynnä sisustustavaraa. Happi loppuu multa, monet kaverit suorastaan rakastaa.

Mulle säväyttävää on aito minimalismi jota on todella hankala saavuttaa. Esim. listattomuus lattioissa, ei karmilautoja ovien ympärillä, kaikki piuhat yms. piilossa, värit sopii täydellisesti yhteen, mikään kaapinkulma ei irvistä tai ovi roiku yms. Vaatekaapin ovet täydellisesti linjassa, samoin kaakelit Värejäkin saa olla, mutta eleetöntä ja sellaista laadullista huomaamattomuutta en ole nähnyt livenä käytännössä missään.

Tosi paljon kommentteja joissa mussa on joku vika. En ymmärrä näitä kyl ollenkaan.

Yritin tuoda esiin sitä, että mitään yksinkertaista neuvoa sille miten sisustaa, että saa vau-kommentteja ei ole, koska makuja on niin monia.

Jos mun mielestä mun kaverin koti on ahdistava, niin sehän on mun asia, ei hänen. En ikinä sanoisi asiasta mitään, mutta en myöskään pystyisi kehumaan kuparipannukokoelmaa tai kahvipusseista tehtyjä pannunalusia. Onneksi ei tartte, koska meitä yhdistää ihan muut asiat kuin sisustus. Tuskin hänkään mun askeettisesta tyylistä tykkää, mutta mitä silläkään on väliä? Hänhän on mun kaveri, ei mun tarvi asua hänen kanssaan.

Oon hengannut vauvalla vuosia, mutta ekan kerran ikinä oon hämmentynyt saamistani vastauksista :D

Tässä ketjussa nyt näyttäis olevan joku, joka pätee sillä tavalla että alentaa muita. Hänellä on omasta mielestään hyvä maku ja hänen näkemyksensä on oikea. Hän tietää, miten vau-kokemus syntyy, ja me muut ollaan väärässä.

Kannattaa jättää omaan arvoonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.

Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi

- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää

- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot? 

- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin? 

- seinät on ankeat valkoiset

- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi? 

- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;

Kaikki ideat tervetulleita!

Lattiaan laittaisin neutraalin sävyiset tammen väriset vinyylilankut. Ne ovat luonnollisen näköiset ja väriset ja kestävät aikaa. Neutraaliin sävyyn on helppo yhdistää lämpimiä ja kylmiä sävyjä. Myös parketti on ok, jos enempi sellaisesta tykkäätte.

Katto kannattaa ehdottomasti maalata valkoiseksi. Lisää valoa tilaan ja päivittää asunnon ilmeen helposti.

Seiniin jotain murrettua väriä, joka on sekin neutraali sävyltään. Neutraaleihin sävyihin on helppo yhdistellä tekstiilejä ja huonekaluja, eivätkä ala riitelemään keskenään. Pinterestistä tai Googlesta kannattaa katsoa kuvia ja miettiä mitkä värit itseä miellyttää. Tilaan, jossa vietetään vähemmän aikaa ainakin hereillä, voi tehdä rohkeampia värivalintoja seiniin, esim syvän sininen/turkoosi tehosteseinä makuuhuoneeseen.

Keittiön kaappeihin kannattaa katsoa uusia ovia esim ikeasta ja samalla päivittää vetimet niihin. Ovat kyllä kestäviä ja hyviä käytössä. Valitsisin aikaa kestävät ja tyylikkäät valkoiset ovet ja jotkin särmää tuovat mustat tai metalliset vetimet. Ikeasta löytyy myös tasoja. Itse valitsisin tasoon samaa luonnollista tammen sävyä kuin lattioihin. Kannattaa miettiä myös välitilan päivitystä, esim kivan mallisilla laatoilla, vaikka tiililadonnalla.

Tiilitakan ja taustaseinän tiilien väri on mielestäni hyvät. Takan nuo ruskeammat reunaosat voisi maalata tumman hiilen harmaaksi, niin toisi särmää ja enemmän takkaa esille taustastaan. Huoneen muut seinät voisi maalata jollain murretulla värillä, kenties vihreällä sävyllä?

Kodikkuutta ja viihtyisyyttä saa lisättyä helposti erilaisilla viherkasveilla ja epäsuoralla valaistuksella. Eli jalkalamppuja ja pöytävalaisimia käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.

Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi

- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää

- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot? 

- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin? 

- seinät on ankeat valkoiset

- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi? 

- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;

Kaikki ideat tervetulleita!

Lattiaan laittaisin neutraalin sävyiset tammen väriset vinyylilankut. Ne ovat luonnollisen näköiset ja väriset ja kestävät aikaa. Neutraaliin sävyyn on helppo yhdistää lämpimiä ja kylmiä sävyjä. Myös parketti on ok, jos enempi sellaisesta tykkäätte.

Katto kannattaa ehdottomasti maalata valkoiseksi. Lisää valoa tilaan ja päivittää asunnon ilmeen helposti.

Seiniin jotain murrettua väriä, joka on sekin neutraali sävyltään. Neutraaleihin sävyihin on helppo yhdistellä tekstiilejä ja huonekaluja, eivätkä ala riitelemään keskenään. Pinterestistä tai Googlesta kannattaa katsoa kuvia ja miettiä mitkä värit itseä miellyttää. Tilaan, jossa vietetään vähemmän aikaa ainakin hereillä, voi tehdä rohkeampia värivalintoja seiniin, esim syvän sininen/turkoosi tehosteseinä makuuhuoneeseen.

Keittiön kaappeihin kannattaa katsoa uusia ovia esim ikeasta ja samalla päivittää vetimet niihin. Ovat kyllä kestäviä ja hyviä käytössä. Valitsisin aikaa kestävät ja tyylikkäät valkoiset ovet ja jotkin särmää tuovat mustat tai metalliset vetimet. Ikeasta löytyy myös tasoja. Itse valitsisin tasoon samaa luonnollista tammen sävyä kuin lattioihin. Kannattaa miettiä myös välitilan päivitystä, esim kivan mallisilla laatoilla, vaikka tiililadonnalla.

Tiilitakan ja taustaseinän tiilien väri on mielestäni hyvät. Takan nuo ruskeammat reunaosat voisi maalata tumman hiilen harmaaksi, niin toisi särmää ja enemmän takkaa esille taustastaan. Huoneen muut seinät voisi maalata jollain murretulla värillä, kenties vihreällä sävyllä?

Kodikkuutta ja viihtyisyyttä saa lisättyä helposti erilaisilla viherkasveilla ja epäsuoralla valaistuksella. Eli jalkalamppuja ja pöytävalaisimia käyttöön.

Niin, ja tuon takkahuoneen lattialistan vaihtaisin/maalaisin myös, ehkä valkoisella. Takan viereen sopisi jokin mustasta metallista tehty halkoteline. Räsymatto on kodikas, mutta ei ihan istu vau-efektiin.

Mirlestäni helppo tapa saada aikaan wau efekti on karsia ylimääräinen tavara ja jättää tilaa kauniille yksittäisille elementeille.

En ole vielä koskaan kokenut wau efektiä kodissa joka on täynnä tavaraa vaikka siellä seassa olisi kuinka hienoja yksittäisiä elemettejä 🤷🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Ei tuo valaisin kyllä mitenkään näytä hintansa arvoiselta. Se on ensinnäkin kelalle suunniteltu ja tietynlainen julkisten tilojen fiilis siinä kieltämättä on. Enkä ymmärrä, miten muka tuollaisiin rahojen hassaaminen antaisi ihmisestä fiksumpaa kuvaa? Mihin tällainen väite perustuu? Varsinkin, jos asunnon yleisilme ilme on vähän rempallaan oleva, kun lattiat ja seinät eivät ole siistit. Kaunis ja arvokkaan oloinen koti lähtee siitä, että pinnat on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Mistäs sä tiedät jos nämä jonkun kodissa olevat nykypäivän laatusohvat on tulevia sukukalleuksia? Miksi ne pitää 10v välein uusia muodin vuoksi? Onko laatua ostava aina automaattisesti muodin perässä juokseva?

Niinpä. Laadukas on nimenomaan kestävä. Ei niitä tarvitse olla uusimassa muodin mukaan tai muutenkaan.

I-KEA kirjoitti:

Koskahan siitä yleisestä käsityksestä päästään eroon että IKEA myisi huonolaatuisia ja hajoavia huonekaluja? Itsellä kun se kokemus on täysin erilainen. Vai onko se Suomalaisten kateus niin syvällä ettei vaan myönnetä että tuolla länsinaapurissa asiat nyt lähtökohtaisestikin tehdään aina paremmin kuin meillä?

IKEASTA hankitut huonekalut ja sisustustavarat, jopa astiat, ovat ainakin meidän perheessä olleet ne jotka ovat kestäneet monia muuttoja ja lattialle tippumisia ja heillä on aivan järjettömän hyvä vaihto- ja palautussysteemi. 

Sitten kun vielä pohtii sitä, että ei ole varmaan alunperin tarkoituskaan että se LACKIN kympin pöytä on tarkoitus kestää isältä pojalle, mikä ihme siinä on että tämä mielikuva on niin juurtunut? IKEASTA saa paljon täysipuisia kalusteita ja todella paljon myös MDF-levystä tehtyjä kalusteita. Osassa on 10-vuoden täysitakuu kuten ostamassani sängyssä ja sohvassa. 

Itse en näe myöskään mitään eroa vastaavia tuotteita myyviin kalliimpiin jälleenmyyjiin, ihan samaa viilutettua lastulevyä on joka ikisessä hintaluokassa ja huonekalumyymälässä. Ja kuten kirjotin, IKEASSA on paljon puisia huonekaluja saatavilla. Sitäpaitsi, heillä on myös ihan parhaat ja selkeimmät kokoamisohjeet ja varaosia saa ilmaiseksi. Tätä en myöskään ole nähnyt missään muualla.

Jotain - ja itseasiassa hyvin paljonkin, he tekevät juuri oikein.

Minulla on Ikea Kallax. Heiluu ja huojuu pienestäkin kosketuksesta ja on vaan ajan kysymys koska romahtaa. Eikä todellakaan ollut mitenkään edullinen. Onhan se kyllä muuten nätti, mutta ikeaa en jatkossa osta. Muut huonekalut sentään tuntuu tukevalta, mutta ne eivät olekaan ikeasta.

Vierailija kirjoitti:

I-KEA kirjoitti:

Koskahan siitä yleisestä käsityksestä päästään eroon että IKEA myisi huonolaatuisia ja hajoavia huonekaluja? Itsellä kun se kokemus on täysin erilainen. Vai onko se Suomalaisten kateus niin syvällä ettei vaan myönnetä että tuolla länsinaapurissa asiat nyt lähtökohtaisestikin tehdään aina paremmin kuin meillä?

IKEASTA hankitut huonekalut ja sisustustavarat, jopa astiat, ovat ainakin meidän perheessä olleet ne jotka ovat kestäneet monia muuttoja ja lattialle tippumisia ja heillä on aivan järjettömän hyvä vaihto- ja palautussysteemi. 

Sitten kun vielä pohtii sitä, että ei ole varmaan alunperin tarkoituskaan että se LACKIN kympin pöytä on tarkoitus kestää isältä pojalle, mikä ihme siinä on että tämä mielikuva on niin juurtunut? IKEASTA saa paljon täysipuisia kalusteita ja todella paljon myös MDF-levystä tehtyjä kalusteita. Osassa on 10-vuoden täysitakuu kuten ostamassani sängyssä ja sohvassa. 

Itse en näe myöskään mitään eroa vastaavia tuotteita myyviin kalliimpiin jälleenmyyjiin, ihan samaa viilutettua lastulevyä on joka ikisessä hintaluokassa ja huonekalumyymälässä. Ja kuten kirjotin, IKEASSA on paljon puisia huonekaluja saatavilla. Sitäpaitsi, heillä on myös ihan parhaat ja selkeimmät kokoamisohjeet ja varaosia saa ilmaiseksi. Tätä en myöskään ole nähnyt missään muualla.

Jotain - ja itseasiassa hyvin paljonkin, he tekevät juuri oikein.

Minulla on Ikea Kallax. Heiluu ja huojuu pienestäkin kosketuksesta ja on vaan ajan kysymys koska romahtaa. Eikä todellakaan ollut mitenkään edullinen. Onhan se kyllä muuten nätti, mutta ikeaa en jatkossa osta. Muut huonekalut sentään tuntuu tukevalta, mutta ne eivät olekaan ikeasta.

Itsellänikin oli ikean 4x4 kallax ja todella vankkaa tekoa. Kesti moitteettomana monta vuotta ja 4 muuttoa, kooten ja purkien aina uudestaan. Sitten myin sen eteenpäin, kun ei sopinut nykyiseen asuntoon. Tilasin nyt pienemmän 1x4 kallaxin ja sen on kevyempää tekoa kuin tuo iso, mutta ei sekään heilu eikä huoju. Olikohan teidän kallax ihan oikein koottu ja kunnolla osat paikoillaan?