Lue keskustelun säännöt.
Millaisilla asioilla saa sisustuksessa aikaan ns. vau-efektin?
Ihastusta, ihmettelyä hyvällä tavalla? Miten saisi tavalliseen kotiin tuollaista?
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lopettaa nämä eräästä kommentista liikkeelle lähteneet spekulaatiot ja jankkaukset. Eivät kuulu tähän ketjuun.
No mitä itse sitten ehdottaisit vau-tekijäksi?
Murretulla värillä maalatut seinät, aidon puun väriset lattiat, valkoiset leveät lista lattiassa ja katon rajassa, viherkasveja ja luonnon materiaaleja, kutsuvat ja mukavan oloiset huonekalut, tarkkaan harkittua taidetta. Tarvii myös olla jotain mikä luo tarvittavaa kotrastia, esim mustaa. Matot ja verhot pitää olla.
Eli harmoninen, rauhallinen ja kutsuva kokonaisuus, jossa on käytetty rohkeasti värejä, jotka sopivat yhteen.Odotellaan sitä kuvalinkkiä
Vastaapa nyt vaan ihan rohkeasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lopettaa nämä eräästä kommentista liikkeelle lähteneet spekulaatiot ja jankkaukset. Eivät kuulu tähän ketjuun.
No mitä itse sitten ehdottaisit vau-tekijäksi?
Murretulla värillä maalatut seinät, aidon puun väriset lattiat, valkoiset leveät lista lattiassa ja katon rajassa, viherkasveja ja luonnon materiaaleja, kutsuvat ja mukavan oloiset huonekalut, tarkkaan harkittua taidetta. Tarvii myös olla jotain mikä luo tarvittavaa kotrastia, esim mustaa. Matot ja verhot pitää olla.
Eli harmoninen, rauhallinen ja kutsuva kokonaisuus, jossa on käytetty rohkeasti värejä, jotka sopivat yhteen."tarkkaan harkittua..." Juuri tuohonhan AP pyysi apua, kun ei osaa itse tarkkaan harkita!
Ja sinäkö osaat täällä sellaisia neuvoa, kun et ole koskaan edes nähnytkään ap:n kotia?
Kylläpä jotkut suuttuu ihan vaan siitä, että pyytää palaamaan takaisin ketjun aiheeseen ja käyttäytymään vähän aikuismaisemmin.
En ole huomannut kenenkään suuttuneen. Itse en periaatteessa edes alapeukuta tällaisissa ketjuissa. Mutta todetaan suosiolla, ettei voida neuvoa, koska ei tiedetä AP:n kodista tarpeeksi.
Näköjään omia näkemyksiä ja ehdotuksia näillä trolleilla ei sitten olekaan... harmi.
Vierailija kirjoitti:
Pistä seinälle hirvensarvet. Myös joku talja vangitsee katseita.
Tämä. Hirven tai porontalja koristetakan eteen. Kehaiset vielä että tuon taljan päällä me isännän kanssa..
Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen hieman kateutta, jos kodissa
-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja
-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin
-on väriä ja sopivasti runsautta
-on aallon kalusteita ja valaisimia
-on tyylikästä taidetta
-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö
Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkkitehtina sanoisin, että siistillä, harkiten ja persoonallisesti sisustetulla kodilla harvoin menee pieleen.
Säästetut alkuperäisosat, esimerkiksi kaapit ja tulisijat (nykyelämän tarpeet huomioiden), osoittavat myös taiteen arvostusta. Kaikkea vanhaa ja toimivaa ei kannata repiä alas tai maalata kalkkimaalilla valkoiseksi.
Näyttää myös mauttomalta, jos asunnon aikakausi ja sisustusvalinnat riitelevät keskenään - esimerkiksi retroasunnossa kalanruotoparketit, tai vanhassa hirsitalossa joku spottihelvetti.
Eiks retroasunnossa juuri pitäisi olla kalanruotoparketit? Mitkäs sitten?
Ehkä joihinkin 30-40-50-luvun tilaviin kaupunkikeskiluokan asuntoihin kuuluu tosiaan kalanruotoparketti, mutta ei se kuulu enää noihin 70-luvun lähiöitten betonielementtitaloihin. 70-luvun taloissa oli usein harmaa röpelöinen muovilattia, joka elintason noustessa vaihdettiin tammiparkettiin. Joko tavallinen sauvaparketti tai sellainen ruudullinen palaparketti. Useinhan nuo nykyiset kalanruotolattiat ovat lisäksi laminaattia, ja laminaattilattiat tuli vasta 1990-luvun laman aikoihin.
Taidat olla sen verran nuori, että et muista 70-luvulla rakennettujen talojen originaalisisustuksia?
Muovimatto oli varmasti tavallisin, mutta jos oli parketti, se oli joko tuo mainitsemasi palaparketti tai se kalanruoto (jota saatettiin kyllä pitää vähän vanhanaikaisena). Sauvaparketteja ei käytetty niin kauan kuin parketit laitettiin paikan päällä palasista, vaan vasta sitten kun tuli nämä ns. valmisparketit. Laminaatit keksittiin vasta myöhemmin, mutta että kalanruotomalli liittyisi jotenkin laminaattiin, se on mulle täysin uutta.
Olen eri. Meillä oli vuonna 1970 rakennetussa talossa juuri sellainen harmaa muovimatto, epätasainen pinta, kylpyhuoneessa oli sileäpintainen, paksu, vihreä muovimatto. Joillakin oli myös ruskeita muovimattoja. Mummolassa oli 1950-luvun talossa korkkimatto ja kylpyhuoneen lattiassa kuusikulmaiset laatat. Vuoden 1974 paikkeilla meille vaihdettiin keittiöön pehmeämpi, kaakelikuvioinen paksu muovimatto (vinyyli?) ja vuonna 1978 paikkeilla laitettiin olohuoneeseen tammiparketti, ei ollut palaparkettia vaan valmisparkettia. Olin 70-luvulla lapsi, voin muistaa jotain väärin, mutta pääpiirteissään noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen hieman kateutta, jos kodissa
-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja
-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin
-on väriä ja sopivasti runsautta
-on aallon kalusteita ja valaisimia
-on tyylikästä taidetta
-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityöItse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.
Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin?
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.
Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi
- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää
- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot?
- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin?
- seinät on ankeat valkoiset
- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi?
- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;
Kaikki ideat tervetulleita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen hieman kateutta, jos kodissa
-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja
-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin
-on väriä ja sopivasti runsautta
-on aallon kalusteita ja valaisimia
-on tyylikästä taidetta
-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityöItse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.
Mistäs sä tiedät jos nämä jonkun kodissa olevat nykypäivän laatusohvat on tulevia sukukalleuksia? Miksi ne pitää 10v välein uusia muodin vuoksi? Onko laatua ostava aina automaattisesti muodin perässä juokseva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.
Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi
- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää
- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot?
- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin?
- seinät on ankeat valkoiset
- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi?
- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;
Kaikki ideat tervetulleita!
Eihän tuossa takassa ole mitään vikaa, värissä siis. Mieti jos uudella luukulla saisi erilaista ilmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.
Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi
- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää
- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot?
- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin?
- seinät on ankeat valkoiset
- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi?
- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;
Kaikki ideat tervetulleita!
Eihän tuossa takassa ole mitään vikaa, värissä siis. Mieti jos uudella luukulla saisi erilaista ilmettä?
Niin ja seinien maalaus on helppo juttu, tai tapetointi. Jos laminaatti on hyväkuntoinen, miettisin tarkkaan senkin vaihtoa. Uuden väriset seinät voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.
Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi
- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää
- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot?
- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin?
- seinät on ankeat valkoiset
- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi?
- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;
Kaikki ideat tervetulleita!
Minusta vaniljanväri on kaunis. Vaihda ovenkahvat, niin tulee uutta ilmettä. Tasot voit vaihtaa vaaleaksi. Maalaa katto valkoiseksi. Se raikastaa heti ilmettä.
Ei minusta nuo valitsemasi värit ihan pahalta kuulosta. Hiekan värinen takka on varmaan kaunis. Itse en pidä kirsikanvärisestä, vaalea lattia on mun makuuni mutta jos tykkää niin sekin on ihan ok.
Katso frenc country tyylisiä sisustuksia. Voisit ehkä tavoitella sellsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin vain tulla kertomaan että meillä on yhdessä huoneessa entisten omistajien laittamat tähtiTAPETIT, että suosittelen ostelemaan ihan vain niitä tähtityynyjä ja mattoja :D Ainakin jos aikoo myydä. He olivat oikein myyntiäkin silmällä pitäen uusineet tuon huoneen. Voi miten metsään menivät. Nyt me olemee joutuneet katsomaan (onneksi toimii vierashuoneena) noita tapetteja koska halu olla uusimatta ehjää ja toimivaa ajaa ällötyksen ohi. Vielä toistaiseksi, mutta se päivä lähenee jona tapetti singotaan kiertoradalle :D
Nämä on vielä sellaiset hopeanhohtoiset :D
Vierailija kirjoitti:
Halusin vain tulla kertomaan että meillä on yhdessä huoneessa entisten omistajien laittamat tähtiTAPETIT, että suosittelen ostelemaan ihan vain niitä tähtityynyjä ja mattoja :D Ainakin jos aikoo myydä. He olivat oikein myyntiäkin silmällä pitäen uusineet tuon huoneen. Voi miten metsään menivät. Nyt me olemee joutuneet katsomaan (onneksi toimii vierashuoneena) noita tapetteja koska halu olla uusimatta ehjää ja toimivaa ajaa ällötyksen ohi. Vielä toistaiseksi, mutta se päivä lähenee jona tapetti singotaan kiertoradalle :D
Nämä on vielä sellaiset hopeanhohtoiset :D
Voisko ne tapetit vaan maalata? Jokin vähän kimaltava, hiekkapintainen maali telalla päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen hieman kateutta, jos kodissa
-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja
-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin
-on väriä ja sopivasti runsautta
-on aallon kalusteita ja valaisimia
-on tyylikästä taidetta
-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityöItse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.
Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin?
Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.
Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.
Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen hieman kateutta, jos kodissa
-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja
-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin
-on väriä ja sopivasti runsautta
-on aallon kalusteita ja valaisimia
-on tyylikästä taidetta
-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityöItse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.
Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin?
Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.
Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.
Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.
Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja.
Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen hieman kateutta, jos kodissa
-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja
-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin
-on väriä ja sopivasti runsautta
-on aallon kalusteita ja valaisimia
-on tyylikästä taidetta
-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityöItse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.
Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin?
Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.
Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.
Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.
Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja.
Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen.
Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koen hieman kateutta, jos kodissa
-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja
-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin
-on väriä ja sopivasti runsautta
-on aallon kalusteita ja valaisimia
-on tyylikästä taidetta
-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityöItse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.
Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin?
Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.
Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.
Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.
Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja.
Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen.
Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊
Harva taitaa muuttaa suoraan kotoa usean huoneen asuntoon, vaan se ensimmäinen asunto on jokin pieni opiskelijakämppä.
Ja sinäkö osaat täällä sellaisia neuvoa, kun et ole koskaan edes nähnytkään ap:n kotia?
Kylläpä jotkut suuttuu ihan vaan siitä, että pyytää palaamaan takaisin ketjun aiheeseen ja käyttäytymään vähän aikuismaisemmin.