Millaisilla asioilla saa sisustuksessa aikaan ns. vau-efektin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. 

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊

Voi olla että ihmettely ei ollut positiivista. Se että huonekalu on vanha ei tee siitä hienoa. Monesti jopa päinvastoin, ja vaikka joku vanha sohva hieno olisikin niin eipä niillä sisustettu 70-luvun kerrostalokämppä tai toisaalta ultramoderni omakotitalokaan nyt välttämättä henkeä positiivisessa mielessä saa haukkomaan.

Jep. Moni nuori ei edes huolisi omaan kotiinsa mitään vanhoja perintöhuonekaluja. Että sinänsä tosi hyvä, että ne ylipäänsä kelpasivat.

Koska et tiedä millaista esineistöä ja huonekaluja lapseni on saanut matkaansa, niin on kummallista, että kirjoitat, että ylipäänsä kelpasivat. Lapseni arvostaa kyseisiä tavaroita kovasti, on innostunut sisustamisesta ja yleensäkin vanhoista tavaroista. Hän itse alkoi hamstraamaan vanhempieni tavaroita kun ne vapautuivat.

Lapseni koti on ns. sisustettu, ja näyttää mielestäni tosi hyvältä. Huonekalut sopivat toisiinsa, taulut sijoitettu oikein ja niitä on sopivasti, matot ovat aitoja ja oikean kokoisia, koriste-esineet ovat joko vanhaa hopeaa, vanhaa kristallia, yksi iso pronssipatsaskin on. Mitään ei ole kannettu muutamalla eurolla Jyskistä kotiin. Olisin tosi onnellinen, jos itse voisin asua siellä. Isovanhempani ovat olleet kuuluneet aikanaan kyseisen kaupungin ns kermaan ja olivat aikakaan jonkinsortin kuuluisuuksia. Rahaakin heillä oli, joten kamppeet ovat senmukaisia.

Luulisin, että moni nuori ottaisi vanhoja kauniita huonekaluja kotiinsa, jos heille niitä olisi tarjolla. Monelle ei vaan ole, sillä monen vanhempien kotona vanhimmat huonekalut ovat jostain -90-luvulta, eivätkä välttämättä kovin kummoisia.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että talon/asunnon ulkomuodon pitäisi olla samassa suhteessa sisustuksen kanssa. Se ei nyt vaan ole useimmissa tapauksissa mahdollista. Silloinhan vaikka -70l kerrostaloasuntoa ei voisi remontoida ja sisustaa vaalealla skandinaavisella laatikkotyylillä. Kyseinen suosittu sisustustyyli on ihan yhtä väärä -70l kerrostaloasuntoon kuin kukkatapetit ja tyylihuonekalut.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Tavallaan ymmärrän pointin, mutta kun asiaa pohtii tarkemmin, niin miten ne huonekalut siitä muuttuu sen kummemmiksi, oli ne olleet 70 vuotta sitten jonkun sukulaisen kodissa tai jonkun muun kodissa? Harva meistä kuitenkaan on elänyt vielä silloin 70 vuotta sitten, tai jos onkin niin ei muista.

Ne esineet, joilla on muistoarvoa, on siltä ajalta kuin itse muistaa. Voi ne esineet toki olla vanhempiakin mutta ne muistot on kuitenkin syntyneet sinä aikana mihin oma muisti kantaa. 

Toisaalta ne omaa muistia vanhemmat esineet voi kantaa mukanaan todella hyviä tarinoita, vaikka ne ei olisikaan olleet kenenkään oman sukulaisen kodissa. 

Minun mielestä on aika säälittävää yrittää pönkittää omaa sukutaustaa kodin sisustuksella. Hyi. Sellaista itsetehostusta. Mieluummin valitsee kotiin sellaisia huonekaluja ja esineitä, joista syntyy itselle omasta mielestä tyylikäs ja toimiva sisustus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. 

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊

Allright. Eli lapsesi ei perinyt niitä huonekaluja, ei ollutkaan kyse perinnöstä vaan kotoa saaduista lahjoituksista. Eri asia. En tiedä kuuluisiko nyt sanoa wau. Mutta varmaan ihan persoonallista jälkeä niillä vanhoilla huonekaluilla saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I-KEA kirjoitti:

Koskahan siitä yleisestä käsityksestä päästään eroon että IKEA myisi huonolaatuisia ja hajoavia huonekaluja? Itsellä kun se kokemus on täysin erilainen. Vai onko se Suomalaisten kateus niin syvällä ettei vaan myönnetä että tuolla länsinaapurissa asiat nyt lähtökohtaisestikin tehdään aina paremmin kuin meillä?

IKEASTA hankitut huonekalut ja sisustustavarat, jopa astiat, ovat ainakin meidän perheessä olleet ne jotka ovat kestäneet monia muuttoja ja lattialle tippumisia ja heillä on aivan järjettömän hyvä vaihto- ja palautussysteemi. 

Sitten kun vielä pohtii sitä, että ei ole varmaan alunperin tarkoituskaan että se LACKIN kympin pöytä on tarkoitus kestää isältä pojalle, mikä ihme siinä on että tämä mielikuva on niin juurtunut? IKEASTA saa paljon täysipuisia kalusteita ja todella paljon myös MDF-levystä tehtyjä kalusteita. Osassa on 10-vuoden täysitakuu kuten ostamassani sängyssä ja sohvassa. 

Itse en näe myöskään mitään eroa vastaavia tuotteita myyviin kalliimpiin jälleenmyyjiin, ihan samaa viilutettua lastulevyä on joka ikisessä hintaluokassa ja huonekalumyymälässä. Ja kuten kirjotin, IKEASSA on paljon puisia huonekaluja saatavilla. Sitäpaitsi, heillä on myös ihan parhaat ja selkeimmät kokoamisohjeet ja varaosia saa ilmaiseksi. Tätä en myöskään ole nähnyt missään muualla.

Jotain - ja itseasiassa hyvin paljonkin, he tekevät juuri oikein.

Minulla on Ikea Kallax. Heiluu ja huojuu pienestäkin kosketuksesta ja on vaan ajan kysymys koska romahtaa. Eikä todellakaan ollut mitenkään edullinen. Onhan se kyllä muuten nätti, mutta ikeaa en jatkossa osta. Muut huonekalut sentään tuntuu tukevalta, mutta ne eivät olekaan ikeasta.

Itsellänikin oli ikean 4x4 kallax ja todella vankkaa tekoa. Kesti moitteettomana monta vuotta ja 4 muuttoa, kooten ja purkien aina uudestaan. Sitten myin sen eteenpäin, kun ei sopinut nykyiseen asuntoon. Tilasin nyt pienemmän 1x4 kallaxin ja sen on kevyempää tekoa kuin tuo iso, mutta ei sekään heilu eikä huoju. Olikohan teidän kallax ihan oikein koottu ja kunnolla osat paikoillaan?

Mulla on sata vuotta vanha talonpoikaissohva sängynpäätynä. Milloin saan sellaisen ikeasta 120 eurolla? Ainiin, en milloinkaan saa noin kestävää.

Myös Jensenin sänky on ollut todella paljon parempi, kuin Malm sänky. Ihan hirveää kuraa.

Ikea käyttää 1% KAIKESTA maailmassa tuotetusta puutavarasta. Ja sitten ne tekevät jotain kympin lastulevyä siitä.. ei mitään järkeä.

Meillä on töissä Ikean lautaset, ihan kuraa.

Olin muuten töissä Ikean toimistolla vähän aikaa. Arvatkaapa millainen heidän keittiönsä siellä oli? Aivan, rikkinäinen ja ovet lenkotti milloin mihinkin suuntaan. Vaikka oman firman tuotteita ja omat kasaajansa heillä..

Meillä on ollut nyt käytössä Ikean Skyn lautaset varmaan 13v? Ihan virheettömät, yhtään naarmua ei ole pinnassa eikä yhtään kolhua missään. Aitoa posliinia

Vertaan näitä nyt huomattavasti kalliimpaan V&B sarjaan joka jo muutamassa vuodessa tuli täyteen harmaita raaperaitoja ja kolhiintuu helposti. Posliinia myös.

Kivitavaraa jos olette hankkineet niin sehän ei kestä on sitten minkämaalaista tai minkä firman tekeleitä tahansa. Pitää ymmärtää materiaalien erot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.

Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi

- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää

- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot? 

- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin? 

- seinät on ankeat valkoiset

- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi? 

- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;

Kaikki ideat tervetulleita!

Aloittakaa sillä katon ja lattialistojen maalaamisella. Takassa ei ole mitään vikaa. Seinien väriä on aina helppo muuttaa, ei kannata tapetoida. Tuo puupinta tuo mökkifiilistä, sille kannattaa tehdä jotain. Valitkaa seiniin vaaleita sävyjä, jotka raikastavat lattiaa. Jos lattia on lämpimän värinen, niin älkää valitko kylmiä sävyjä, ne eivät sovi yhteen. Keittiön saa helposti päivitettyä ihan vaan uusilla vetimillä, kuten täällä jo sanottu. Niidenkään värissä ei ole mitään vikaa. Valitkaa tasot niin että mätsäävät lattian kanssa, niin tulee yhtenäinen fiilis.

Ja runsaasti niitä viherkasveja kuten jo sanottua myös. Ei sillein ripoteltuna yksittäin vaan enemmän kokonaisuuksina.

Olen eri mieltä katosta. Jättäisin sen maalaamatta. Puu on kuitenkin aina puu. Meillä on vain kylpyhuoneessa maalaamaton puukatto ja se on ihanan rauhoittava.

En tiedä, onko koko talossa tuollainen puun värinen katto, mutta jos on, niin en oikein näe sen sopivan yhteen kirsikan sävyisen lattian kanssa.

Jompi kumpi kannattaa päivittää, lattia tai katto. Varmaan 20 vuotta vanhassa laminaatissa on jo naarmujakin, ja jos on tummahko pinta niin nehän näkyy. Jos ei ole rahasta tiukkaa, niin minä vaihtaisin sen kirsikan värisen laminaatin tilalle jotain vähän laadukkaampaa. Miten vaikka vaalea puulattia? Sen jälkeen voi miettiä uudelleen, pitääkö kattokin maalata. Tietysti valkoinen katto kirkastaa, mutta toisaalta puu on aina puuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Tavallaan ymmärrän pointin, mutta kun asiaa pohtii tarkemmin, niin miten ne huonekalut siitä muuttuu sen kummemmiksi, oli ne olleet 70 vuotta sitten jonkun sukulaisen kodissa tai jonkun muun kodissa? Harva meistä kuitenkaan on elänyt vielä silloin 70 vuotta sitten, tai jos onkin niin ei muista.

Ne esineet, joilla on muistoarvoa, on siltä ajalta kuin itse muistaa. Voi ne esineet toki olla vanhempiakin mutta ne muistot on kuitenkin syntyneet sinä aikana mihin oma muisti kantaa. 

Toisaalta ne omaa muistia vanhemmat esineet voi kantaa mukanaan todella hyviä tarinoita, vaikka ne ei olisikaan olleet kenenkään oman sukulaisen kodissa. 

Minun mielestä on aika säälittävää yrittää pönkittää omaa sukutaustaa kodin sisustuksella. Hyi. Sellaista itsetehostusta. Mieluummin valitsee kotiin sellaisia huonekaluja ja esineitä, joista syntyy itselle omasta mielestä tyylikäs ja toimiva sisustus. 

Millä sinä pönkität omaa olemistasi? Autolla? Vaatteilla? Koulutuksella? Työpaikalla? Leipomuksilla? Hiusvärillä? Yleistiedolla? Matkustelulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. 

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊

Voi olla että ihmettely ei ollut positiivista. Se että huonekalu on vanha ei tee siitä hienoa. Monesti jopa päinvastoin, ja vaikka joku vanha sohva hieno olisikin niin eipä niillä sisustettu 70-luvun kerrostalokämppä tai toisaalta ultramoderni omakotitalokaan nyt välttämättä henkeä positiivisessa mielessä saa haukkomaan.

Jep. Moni nuori ei edes huolisi omaan kotiinsa mitään vanhoja perintöhuonekaluja. Että sinänsä tosi hyvä, että ne ylipäänsä kelpasivat.

Koska et tiedä millaista esineistöä ja huonekaluja lapseni on saanut matkaansa, niin on kummallista, että kirjoitat, että ylipäänsä kelpasivat. Lapseni arvostaa kyseisiä tavaroita kovasti, on innostunut sisustamisesta ja yleensäkin vanhoista tavaroista. Hän itse alkoi hamstraamaan vanhempieni tavaroita kun ne vapautuivat.

Lapseni koti on ns. sisustettu, ja näyttää mielestäni tosi hyvältä. Huonekalut sopivat toisiinsa, taulut sijoitettu oikein ja niitä on sopivasti, matot ovat aitoja ja oikean kokoisia, koriste-esineet ovat joko vanhaa hopeaa, vanhaa kristallia, yksi iso pronssipatsaskin on. Mitään ei ole kannettu muutamalla eurolla Jyskistä kotiin. Olisin tosi onnellinen, jos itse voisin asua siellä. Isovanhempani ovat olleet kuuluneet aikanaan kyseisen kaupungin ns kermaan ja olivat aikakaan jonkinsortin kuuluisuuksia. Rahaakin heillä oli, joten kamppeet ovat senmukaisia.

Luulisin, että moni nuori ottaisi vanhoja kauniita huonekaluja kotiinsa, jos heille niitä olisi tarjolla. Monelle ei vaan ole, sillä monen vanhempien kotona vanhimmat huonekalut ovat jostain -90-luvulta, eivätkä välttämättä kovin kummoisia.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että talon/asunnon ulkomuodon pitäisi olla samassa suhteessa sisustuksen kanssa. Se ei nyt vaan ole useimmissa tapauksissa mahdollista. Silloinhan vaikka -70l kerrostaloasuntoa ei voisi remontoida ja sisustaa vaalealla skandinaavisella laatikkotyylillä. Kyseinen suosittu sisustustyyli on ihan yhtä väärä -70l kerrostaloasuntoon kuin kukkatapetit ja tyylihuonekalut.

Olen tuo, jolle nyt vastasit, mutta en sanonut mitään 70-luvusta. Se oli aivan toisen ihmisen kommentti.

Ja niin kuin sanoin, moni nuori ei pidä vanhanaikaisista huonekaluista tai sisustuksesta. Teidän lapsi pitää, ja se on tietty hyvä teille sekä hälle itselleen.

Esim muistan itse nuorena käyneeni tädin luona "kaupungin kerman" asuinalueella, joka oli sisustettu arvohuonekaluilla. En viihtynyt yhtään siellä, enkä olisi koskaan halunnut asua sellaisessa museossa. Harvan makuun sellainen on ja ne on yleensä aina vanhempia ihmisiä, jotka sellaista sisustusta arvostavat. Mutta toki poikkeuksiakin aina on.

Sitä paitsi raha tai kermaisuus eivät kerro mitään hyvästä mausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Tavallaan ymmärrän pointin, mutta kun asiaa pohtii tarkemmin, niin miten ne huonekalut siitä muuttuu sen kummemmiksi, oli ne olleet 70 vuotta sitten jonkun sukulaisen kodissa tai jonkun muun kodissa? Harva meistä kuitenkaan on elänyt vielä silloin 70 vuotta sitten, tai jos onkin niin ei muista.

Ne esineet, joilla on muistoarvoa, on siltä ajalta kuin itse muistaa. Voi ne esineet toki olla vanhempiakin mutta ne muistot on kuitenkin syntyneet sinä aikana mihin oma muisti kantaa. 

Toisaalta ne omaa muistia vanhemmat esineet voi kantaa mukanaan todella hyviä tarinoita, vaikka ne ei olisikaan olleet kenenkään oman sukulaisen kodissa. 

Minun mielestä on aika säälittävää yrittää pönkittää omaa sukutaustaa kodin sisustuksella. Hyi. Sellaista itsetehostusta. Mieluummin valitsee kotiin sellaisia huonekaluja ja esineitä, joista syntyy itselle omasta mielestä tyylikäs ja toimiva sisustus. 

Millä sinä pönkität omaa olemistasi? Autolla? Vaatteilla? Koulutuksella? Työpaikalla? Leipomuksilla? Hiusvärillä? Yleistiedolla? Matkustelulla?

Näköjään sulle aivan vieras ajatus, että kaikki eivät tarvitse mitään pönkittämistä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, ap voisi laittaa kuvia asunnostaan ja sen perusteella voitaisiin kertoa mitä tehdä! Tai jos joku muu haluaa vinkkiä asuntonsa sisustukseen tai johonkin ongelmakohtaan siellä.

Ei mulla kuvia ole, mutta ongelma olis että miten sais pienillä muutoksilla 2000-luvun talon 20 vuotta vanhaa sisustusta päivitetyksi nykyaikaan, että ei tarvis ihan kaikkea rempata alusta lähtien? Esimerkiksi

- keittiön kaapeissa on rungot vielä ihan hyvät, mutta vaniljan väriset holvikaariovet pitäisi päivittää

- työtasot laminaattia, voitaisi päivittää, ehkä jotkut uusiin oviin sopivat puutasot? 

- lattiat on lämpimän ruskeaa laminaattia, sävy kirsikka, ne voisi päivittää, mutta mihin? 

- seinät on ankeat valkoiset

- katto puupaneelia, pitäiskö maalata valkoiseksi vai jättää ruskeaksi? 

- vaalean hiekan värinen kulmatiilitakka, ei haluta purkaa koska lämmittää, mutta voisi maalata tai slammata, kuva: https://tiileri.fi/wp-content/uploads/2017/04/takka-leivinuuni-tulisija…;

Kaikki ideat tervetulleita!

Lattiaan laittaisin neutraalin sävyiset tammen väriset vinyylilankut. Ne ovat luonnollisen näköiset ja väriset ja kestävät aikaa. Neutraaliin sävyyn on helppo yhdistää lämpimiä ja kylmiä sävyjä. Myös parketti on ok, jos enempi sellaisesta tykkäätte.

Katto kannattaa ehdottomasti maalata valkoiseksi. Lisää valoa tilaan ja päivittää asunnon ilmeen helposti.

Seiniin jotain murrettua väriä, joka on sekin neutraali sävyltään. Neutraaleihin sävyihin on helppo yhdistellä tekstiilejä ja huonekaluja, eivätkä ala riitelemään keskenään. Pinterestistä tai Googlesta kannattaa katsoa kuvia ja miettiä mitkä värit itseä miellyttää. Tilaan, jossa vietetään vähemmän aikaa ainakin hereillä, voi tehdä rohkeampia värivalintoja seiniin, esim syvän sininen/turkoosi tehosteseinä makuuhuoneeseen.

Keittiön kaappeihin kannattaa katsoa uusia ovia esim ikeasta ja samalla päivittää vetimet niihin. Ovat kyllä kestäviä ja hyviä käytössä. Valitsisin aikaa kestävät ja tyylikkäät valkoiset ovet ja jotkin särmää tuovat mustat tai metalliset vetimet. Ikeasta löytyy myös tasoja. Itse valitsisin tasoon samaa luonnollista tammen sävyä kuin lattioihin. Kannattaa miettiä myös välitilan päivitystä, esim kivan mallisilla laatoilla, vaikka tiililadonnalla.

Tiilitakan ja taustaseinän tiilien väri on mielestäni hyvät. Takan nuo ruskeammat reunaosat voisi maalata tumman hiilen harmaaksi, niin toisi särmää ja enemmän takkaa esille taustastaan. Huoneen muut seinät voisi maalata jollain murretulla värillä, kenties vihreällä sävyllä?

Kodikkuutta ja viihtyisyyttä saa lisättyä helposti erilaisilla viherkasveilla ja epäsuoralla valaistuksella. Eli jalkalamppuja ja pöytävalaisimia käyttöön.

Niin, ja tuon takkahuoneen lattialistan vaihtaisin/maalaisin myös, ehkä valkoisella. Takan viereen sopisi jokin mustasta metallista tehty halkoteline. Räsymatto on kodikas, mutta ei ihan istu vau-efektiin.

Eikö tuo kuva ole takkavalmistajan sivuilta (tiileri) eikä siten tuon kommentoijan kotoa. Tai voihan se ollakin, jos heidän kodistaan sattuu olemaan kuva valmistajan sivuilla referenssinä.

Ok, luulin, että kommentoijan oma kuva, kun ei sanonut, että oli joltain sivulta napattu, ja muutenkin istui täysin siihen mihin itse kuvaili ja kaipasi ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Tavallaan ymmärrän pointin, mutta kun asiaa pohtii tarkemmin, niin miten ne huonekalut siitä muuttuu sen kummemmiksi, oli ne olleet 70 vuotta sitten jonkun sukulaisen kodissa tai jonkun muun kodissa? Harva meistä kuitenkaan on elänyt vielä silloin 70 vuotta sitten, tai jos onkin niin ei muista.

Ne esineet, joilla on muistoarvoa, on siltä ajalta kuin itse muistaa. Voi ne esineet toki olla vanhempiakin mutta ne muistot on kuitenkin syntyneet sinä aikana mihin oma muisti kantaa. 

Toisaalta ne omaa muistia vanhemmat esineet voi kantaa mukanaan todella hyviä tarinoita, vaikka ne ei olisikaan olleet kenenkään oman sukulaisen kodissa. 

Minun mielestä on aika säälittävää yrittää pönkittää omaa sukutaustaa kodin sisustuksella. Hyi. Sellaista itsetehostusta. Mieluummin valitsee kotiin sellaisia huonekaluja ja esineitä, joista syntyy itselle omasta mielestä tyylikäs ja toimiva sisustus. 

Luulen, että tuon kommentin esittäjä on jotenkin erityisen sukurakas ihminen. Kaikki ei ole, syystä tai toisesta.

Itsekin olisin voinut ottaa isovanhempien jäämistöstä joitain huonekaluja, mutta enpä minä mitään halunnut, kun ei niillä minulle mitään arvoa ole. En ollut mitenkään kovin läheinen heidän kanssaan.

Sittemmin sain mummoni kristallikruunun, mutta se ei oikein istu sisustukseen, on turhan pramea, joten se lähtee jossain vaiheessa kiertoon. Isotädin korun olen myös saanut jo lapsena, mutta minä en tuntenut koko ihmistä ja koru on väärän kokoinen, joten en voi sitä käyttää, eli mitäpä minä silläkään...

Värikontrasteilla ja suurilla esineillä / huonekaluilla. Yleensä ihmiset nyhertää aivan liikaa, siirtelevät pieniä huonekaluja ja asettelevat joka paikkaan liikaa krääsää. On annettava katseenvangitsijoille tilaa. 

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.[/quote]

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.[/quote]

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. [/quote]

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊[/quote]

Allright. Eli lapsesi eierinyt niitä huonekaluja, ei olan kyse perinnöstä vaan kotoa saaduista lahjoituksista. Eri asia. En tiedä kuuluisiko nyt sanoa wau. Mutta varmaan ihan persoonallista jälkeä niillä vanhoilla huonekaluilla saa. [/quote]

Englannissa puhutaan ihmisistä jotka joutuvat ostamaan omat huonekalunsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. 

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊

Voi olla että ihmettely ei ollut positiivista. Se että huonekalu on vanha ei tee siitä hienoa. Monesti jopa päinvastoin, ja vaikka joku vanha sohva hieno olisikin niin eipä niillä sisustettu 70-luvun kerrostalokämppä tai toisaalta ultramoderni omakotitalokaan nyt välttämättä henkeä positiivisessa mielessä saa haukkomaan.

Jep. Moni nuori ei edes huolisi omaan kotiinsa mitään vanhoja perintöhuonekaluja. Että sinänsä tosi hyvä, että ne ylipäänsä kelpasivat.

Koska et tiedä millaista esineistöä ja huonekaluja lapseni on saanut matkaansa, niin on kummallista, että kirjoitat, että ylipäänsä kelpasivat. Lapseni arvostaa kyseisiä tavaroita kovasti, on innostunut sisustamisesta ja yleensäkin vanhoista tavaroista. Hän itse alkoi hamstraamaan vanhempieni tavaroita kun ne vapautuivat.

Lapseni koti on ns. sisustettu, ja näyttää mielestäni tosi hyvältä. Huonekalut sopivat toisiinsa, taulut sijoitettu oikein ja niitä on sopivasti, matot ovat aitoja ja oikean kokoisia, koriste-esineet ovat joko vanhaa hopeaa, vanhaa kristallia, yksi iso pronssipatsaskin on. Mitään ei ole kannettu muutamalla eurolla Jyskistä kotiin. Olisin tosi onnellinen, jos itse voisin asua siellä. Isovanhempani ovat olleet kuuluneet aikanaan kyseisen kaupungin ns kermaan ja olivat aikakaan jonkinsortin kuuluisuuksia. Rahaakin heillä oli, joten kamppeet ovat senmukaisia.

Luulisin, että moni nuori ottaisi vanhoja kauniita huonekaluja kotiinsa, jos heille niitä olisi tarjolla. Monelle ei vaan ole, sillä monen vanhempien kotona vanhimmat huonekalut ovat jostain -90-luvulta, eivätkä välttämättä kovin kummoisia.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että talon/asunnon ulkomuodon pitäisi olla samassa suhteessa sisustuksen kanssa. Se ei nyt vaan ole useimmissa tapauksissa mahdollista. Silloinhan vaikka -70l kerrostaloasuntoa ei voisi remontoida ja sisustaa vaalealla skandinaavisella laatikkotyylillä. Kyseinen suosittu sisustustyyli on ihan yhtä väärä -70l kerrostaloasuntoon kuin kukkatapetit ja tyylihuonekalut.

Olen tuo, jolle nyt vastasit, mutta en sanonut mitään 70-luvusta. Se oli aivan toisen ihmisen kommentti.

Ja niin kuin sanoin, moni nuori ei pidä vanhanaikaisista huonekaluista tai sisustuksesta. Teidän lapsi pitää, ja se on tietty hyvä teille sekä hälle itselleen.

Esim muistan itse nuorena käyneeni tädin luona "kaupungin kerman" asuinalueella, joka oli sisustettu arvohuonekaluilla. En viihtynyt yhtään siellä, enkä olisi koskaan halunnut asua sellaisessa museossa. Harvan makuun sellainen on ja ne on yleensä aina vanhempia ihmisiä, jotka sellaista sisustusta arvostavat. Mutta toki poikkeuksiakin aina on.

Sitä paitsi raha tai kermaisuus eivät kerro mitään hyvästä mausta.

Totta kai nuorista 99% ilmoittaisi sisustusmaukseen vaalean skandityylin. Sehän se homman hassu juttu onkin, kun lapseni sisustusinto kohdistuu päinvastakkaiseen tyyliin.

Raha ja kermaisuus todennäköisemmin viittaavat kivasti laiteltuun huusholliin kuin rahattomuus tai kermattomuus.

Suomalaisten sisustusmakuhan menee tasan muodin perässä. Kukaan ei tällä hetkellä osta kotiinsa sellaisia ruskeita nahkasohvia kuin -90l ostettiin. Jokaikisellä kaverillani -90l lopussa oli siniset verhot. Mikään sisustuksessa tällä hetkellä ei ole yhtä noloa kuin ne 2008 ensimmäisiä kertoja kauppojen hyllyille ilmaantuneet Live Laugh Love -sisustuskrääsä. Sisustustikkaat ja valopallerot niihin aseteltuna seuraa hyvänä kakkosena perässä.

Viimeisen 10 v aikana sohvan ostaneista ihmisistä suurin osa on ostanut sohvansa harmaan värisenä ja divaaniosalla. Viimeisen 15v aikana kylppärinsä remontoinut on käyttänyt sinne tasan kahta väriä, valkoista seiniin ja harmaata lattiaan. Suomalaisten kodit näyttää samoilta ja suomalaisten sisustus maku = sen hetkinen muoti. Tämä pätee erityisesti nuorisoon.

Vierailija kirjoitti:

Valaistuksella. Laadukkaasti asennetut epäsuorat valot ainakin saa asunnon vaikuttamaan kalliilta. Amme kylppärissä (siro amme, ei mikään puoli huonetta syövä porehirvitys, etenkään jos tila on pieni). Rohkeus sisustamisessa, jos on tehty hyvä tyylivalinta ja viety se pitkälle.. Yleensäkin jotain erilaista, mutta tyylikästä joka pysäyttää.

Niin eli mitä? Et vastannut ollenkaan aloittajan kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Luota siihen, mikä sinusta on vau.  

Jos et tiedä, mikä on sinusta vau, kerää jostakin kasa naistenlehtiä. Leikkaa lehdistä ihan kaikki ne kuvat, joista tykkäät ja koosta niistä jonkinlainen kollaasi. Näet kollaasista helposti, mistä väreistä tykkäät ja millainen tyyli miellyttää. Jos kuvissasi on useampia auringolaskuja niiden väri on ehkä sinun juttusi. Tai jos kuvissasi on paljon itämaisia aiheita saatat tykätä itämaisista esineistä ja tekstiileistä. 

Jos sisustus on matkittua, päälle liimattua, epäaitoa, liian trendikästä se ei tee vau-vaikutusta.Näyttävät ehkä hyviltä, harkituilta. mutta ovat onttoja ja tylsiä. Mitä enemmän uskallat tuoda omia suosikkejai kotiisi sen enemmän se on vau.

Voi vattu näitä ohjeita. Entä jos on surkea värisilmä ja onneton sisustaja? Hyvä maku ei tule mistään muropaketista ja hyvä maku on muutenkin kasa tiettyjä sanattomia ja kirjoitettuja sääntöjä. Mä kopsaan mun jutut suoraan lehdistä ja Instasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen hieman kateutta, jos kodissa

-on vanhoja (yli 70v) suvussa olleita kauniita huonekaluja

-vanhat kalusteet on saatu sopimaan uusiin

-on väriä ja sopivasti runsautta

-on aallon kalusteita ja valaisimia

-on tyylikästä taidetta

-ultimaatumi kateudenkohteeni olisi Äkkijyrkän lehmä öljyvärityö

Itse en arvosta koteja, missä on panostettu sohvien ja pintamateriaalien laatuun, mutta kulttuuri ja suvun historia puuttuu kokonaan. Ne kodit joutuu remppaamaan ja huonekalut uusimaan 10v välein kokonaan, koska menevät muodista pois.

Hei, voitko selventää. Tarkoitatko siis, että jos on kasvanut sellaisessa kodissa, josta ei ole saanut perintöhuonekaluja eikä kulttuuria tai historiaa, niin ei saa aikuisenakaan panostaa sohvien ja pintamateriaalien laatuun, koska ne joutuu remppaamaan ja uusimaan 10 vuoden välein? - Vai ymmärisinkö väärin? 

Juu onhan se hankalaa, jos ei saa kodistaan perintöhuonekaluja. Jokainen laittaa kotinsa niillä edellytyksillä, mitä on. Jos perintöhuonekaluja ei ole, niin ehkä lähtisin huutokaupoista ostamaan muutaman täyspuisen kauniin huonekalun. Niitä kun saa samalla hinnalla kuin Ikeasta kalusteita.

Jos mun pitäs käyttää rahaa 15 v vanhan kohtuukuntoisen parketin uusimiseen esim. 5000€, niin kiljuen ennemmin antaisin parketin olla se mikä on, mutta ostaisin sillä viidellä tonnilla valaisimen esim Artek A810 ja ostaisin muutaman öljyvärityön lopuilla rahoilla.

Jokainen taaplaa tyylillään, tietty. Jos haluaa antaa itsestää fiksumman kuvan, niin rahat silloin taiteeseen ja designiin, eikä uuteen uusimman mallin mukaiseen tapettiin. Tää jää useimmilta suomalaisilta tajuamatta.

Mun mielestä se on kyllä aivan normaalia, että ei kaikki vaan saa kotoa perintöhuonekaluja, vaikka niitä suvussa olisikin. Suurimmalla osalla vanhemmat on vielä parhaassa työiässä ja käyttää itse huonekalujaan silloin kun nuori muuttaa pois kotoa. On aivan selvää, että ei silloin jaella mitään perintöhuonekaluja. 

Minä muutin kotoa parikymppisenä ja olin noin 45-vuotias kun minun isän puolen mummi kuoli, ja silloin vasta sain yhden perintöhuonekalun, joka eivät isälle ja hänen sisaruksilleen kelvannut. Eihän lapsenlapsi mikään varsinainen perillinen ole, mutta sain kuitenkin. Äidin puolen isovanhemmat olivat kuolleet jo silloin kun oli alakouluikäinen ja huonekalut oli jaettu silloin. On niitä joitakin minun äidillä mutta ei hän niistä ole vielä luopumassa. Äiti on kahdeksankymppinen ja itse olen kuusikymppinen. 

Omat vanhempani ovat aina olleet hamstraajatyyppejä myös huonekalujen suhteen. Ottivat vastaan kaikki vanhat huonekalut vanhemmiltaan. Nyt sitten kun lapseni mutta kotoa pois, hän sisusti usean huoneen asuntonsa vanhempieni perintöhuonekaluilla. Sängyt osti kyllä uudet ja joitain verhoja. Siinäpä oli lapseni kavereilla ihmettele,sitä, kun tulivat ekaa kertaa käymään lapseni luona. Eipä ollut Ikeaa, vaan vanhoja koristeellisia huonekaluja 😊

Voi olla että ihmettely ei ollut positiivista. Se että huonekalu on vanha ei tee siitä hienoa. Monesti jopa päinvastoin, ja vaikka joku vanha sohva hieno olisikin niin eipä niillä sisustettu 70-luvun kerrostalokämppä tai toisaalta ultramoderni omakotitalokaan nyt välttämättä henkeä positiivisessa mielessä saa haukkomaan.

Jep. Moni nuori ei edes huolisi omaan kotiinsa mitään vanhoja perintöhuonekaluja. Että sinänsä tosi hyvä, että ne ylipäänsä kelpasivat.

Koska et tiedä millaista esineistöä ja huonekaluja lapseni on saanut matkaansa, niin on kummallista, että kirjoitat, että ylipäänsä kelpasivat. Lapseni arvostaa kyseisiä tavaroita kovasti, on innostunut sisustamisesta ja yleensäkin vanhoista tavaroista. Hän itse alkoi hamstraamaan vanhempieni tavaroita kun ne vapautuivat.

Lapseni koti on ns. sisustettu, ja näyttää mielestäni tosi hyvältä. Huonekalut sopivat toisiinsa, taulut sijoitettu oikein ja niitä on sopivasti, matot ovat aitoja ja oikean kokoisia, koriste-esineet ovat joko vanhaa hopeaa, vanhaa kristallia, yksi iso pronssipatsaskin on. Mitään ei ole kannettu muutamalla eurolla Jyskistä kotiin. Olisin tosi onnellinen, jos itse voisin asua siellä. Isovanhempani ovat olleet kuuluneet aikanaan kyseisen kaupungin ns kermaan ja olivat aikakaan jonkinsortin kuuluisuuksia. Rahaakin heillä oli, joten kamppeet ovat senmukaisia.

Luulisin, että moni nuori ottaisi vanhoja kauniita huonekaluja kotiinsa, jos heille niitä olisi tarjolla. Monelle ei vaan ole, sillä monen vanhempien kotona vanhimmat huonekalut ovat jostain -90-luvulta, eivätkä välttämättä kovin kummoisia.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että talon/asunnon ulkomuodon pitäisi olla samassa suhteessa sisustuksen kanssa. Se ei nyt vaan ole useimmissa tapauksissa mahdollista. Silloinhan vaikka -70l kerrostaloasuntoa ei voisi remontoida ja sisustaa vaalealla skandinaavisella laatikkotyylillä. Kyseinen suosittu sisustustyyli on ihan yhtä väärä -70l kerrostaloasuntoon kuin kukkatapetit ja tyylihuonekalut.

Olen tuo, jolle nyt vastasit, mutta en sanonut mitään 70-luvusta. Se oli aivan toisen ihmisen kommentti.

Ja niin kuin sanoin, moni nuori ei pidä vanhanaikaisista huonekaluista tai sisustuksesta. Teidän lapsi pitää, ja se on tietty hyvä teille sekä hälle itselleen.

Esim muistan itse nuorena käyneeni tädin luona "kaupungin kerman" asuinalueella, joka oli sisustettu arvohuonekaluilla. En viihtynyt yhtään siellä, enkä olisi koskaan halunnut asua sellaisessa museossa. Harvan makuun sellainen on ja ne on yleensä aina vanhempia ihmisiä, jotka sellaista sisustusta arvostavat. Mutta toki poikkeuksiakin aina on.

Sitä paitsi raha tai kermaisuus eivät kerro mitään hyvästä mausta.

Totta kai nuorista 99% ilmoittaisi sisustusmaukseen vaalean skandityylin. Sehän se homman hassu juttu onkin, kun lapseni sisustusinto kohdistuu päinvastakkaiseen tyyliin.

Raha ja kermaisuus todennäköisemmin viittaavat kivasti laiteltuun huusholliin kuin rahattomuus tai kermattomuus.

Suomalaisten sisustusmakuhan menee tasan muodin perässä. Kukaan ei tällä hetkellä osta kotiinsa sellaisia ruskeita nahkasohvia kuin -90l ostettiin. Jokaikisellä kaverillani -90l lopussa oli siniset verhot. Mikään sisustuksessa tällä hetkellä ei ole yhtä noloa kuin ne 2008 ensimmäisiä kertoja kauppojen hyllyille ilmaantuneet Live Laugh Love -sisustuskrääsä. Sisustustikkaat ja valopallerot niihin aseteltuna seuraa hyvänä kakkosena perässä.

Viimeisen 10 v aikana sohvan ostaneista ihmisistä suurin osa on ostanut sohvansa harmaan värisenä ja divaaniosalla. Viimeisen 15v aikana kylppärinsä remontoinut on käyttänyt sinne tasan kahta väriä, valkoista seiniin ja harmaata lattiaan. Suomalaisten kodit näyttää samoilta ja suomalaisten sisustus maku = sen hetkinen muoti. Tämä pätee erityisesti nuorisoon.

Mitä pahaa siinä on, että sisustuksessa näkyy oman aikakauden henki? 

Alkuperäiseen aiheeseen: ehkä wau-efekti voi syntyä siitä, että osaa taitavasti yhdistellä eri aikakausien kerroksia? Wau-sisustuksessa voi olla mukana antiikkiakin, mutta ei missään tapauksessa mikään museo. 

Vaalea skandisisustus on raikas ja helppo. Sopii asuntoon kuin asuntoon.

Vanhemmillani on tummanruskeat pöydät yms. Mä valitsin värikseni valkoisen heti ja siinä olen pysynyt muutamaa lipsumista lukuunottamatta. Kotonani ei ole väripilkkuja eikä mitään räikeää eikä tummaa. Eikä tulekaan. Enkä edes tavoittele muilta vau:ta vaan sisustan niin, että mun on hyvä olla. Ja miehen mielestä tietysti myös. Hän onneksi tykkää mun tyylistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vaalea skandisisustus on raikas ja helppo. Sopii asuntoon kuin asuntoon.

Vanhemmillani on tummanruskeat pöydät yms. Mä valitsin värikseni valkoisen heti ja siinä olen pysynyt muutamaa lipsumista lukuunottamatta. Kotonani ei ole väripilkkuja eikä mitään räikeää eikä tummaa. Eikä tulekaan. Enkä edes tavoittele muilta vau:ta vaan sisustan niin, että mun on hyvä olla. Ja miehen mielestä tietysti myös. Hän onneksi tykkää mun tyylistäni.

Mäkin tykkään vaaleasta. Sellaisessa sisustuksessa ja värimaailmassa on jotenkin helppo olla.

Luet kaikki uusimmat sisustuslehdet läpi ja pidät huolta, ettet tee mitään mitä niissä neuvotaan tai näytetään.

Niin saat raikkaan ja omaperäisen asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vaalea skandisisustus on raikas ja helppo. Sopii asuntoon kuin asuntoon.

Vanhemmillani on tummanruskeat pöydät yms. Mä valitsin värikseni valkoisen heti ja siinä olen pysynyt muutamaa lipsumista lukuunottamatta. Kotonani ei ole väripilkkuja eikä mitään räikeää eikä tummaa. Eikä tulekaan. Enkä edes tavoittele muilta vau:ta vaan sisustan niin, että mun on hyvä olla. Ja miehen mielestä tietysti myös. Hän onneksi tykkää mun tyylistäni.

Heti kun joku esittää nuo kaksi sanaa, tiedän, että on tylsä sisustus. Suomalaiset kuvaavat aina sisustusmakuaan sanoilla vaalea ja skandinaavinen. Tylsää väritöntä ja tavallista, eikä auta yhtään, vaikka kuinka olisi designhuonekaluja. Jos ollaan olevinaan oikein rohkeita selitetään, että mukana on ripaus vanhaa, eli toisin sanoen nurkassa nököttää jossain yksi mummon vanha senkki. Suomalaiset ovat vaniljakansaa.