Ero. Tuskin ketään hyvää tässä saankaan.
Mies (seurusteltu 3v) lopetti, koska en halua muuttaa yhteen tässä vaiheessa elämää; molemmilla lapset ja sidokset sitä kautta, ja koen että parempi seurustella ja pitää omat kodit vielä kunnes lapset isompia. Hän haluaa toisin, tiiviin uusperhe-elämän.
Nyt on elämältä paljon pois, tyhjä ja epävarma olo. En tietenkään ole uutta etsimässä vaan olen itsekseni, mutta silti tuntu etten hänen kaltaistaan, muuten niin yhteen sopivaa löydä toista. Miten elämä tulee menemään. Ja miten yksinäistä kasvatella lapsia täysin yksin vailla muuta. Ei ole järkeä tutustuakaan kehenkään kun näin vaikeaa se on. Erityisesti sattuu, kun lasten isä huokuu onnea uudessa perhe-elämässään ja tekevät yhdessä kaikkea. Koen itseni tyhjäksi, huonoksi ja yksinäiseksi. Surullinen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinolo itsenäisenä naisena ja lasten kanssa on parasta.
"itsenäinen nainen"= elää vuokralla sossuntuilla.
taloyhtiö tekee pihatyöt ja remontit, sossu maksaa elämisen. wolt kuskaa ruokaa kotiin. varhaiskasvatus ja koulu kasvattaa lapset. exmies maksaa elatusmaksuja. auri kananen kuskaa pitsalaatikot ja tyhjät siideritölkit pois.
Auri Kananen siivoaa kaikken yh-naisten kodit? Mistä saa tilata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinolo itsenäisenä naisena ja lasten kanssa on parasta.
"itsenäinen nainen"= elää vuokralla sossuntuilla.
taloyhtiö tekee pihatyöt ja remontit, sossu maksaa elämisen. wolt kuskaa ruokaa kotiin. varhaiskasvatus ja koulu kasvattaa lapset. exmies maksaa elatusmaksuja. auri kananen kuskaa pitsalaatikot ja tyhjät siideritölkit pois.
Auri Kananen siivoaa kaikken yh-naisten kodit? Mistä saa tilata?
Koskeeko tämä vain yh-naisia, vai tulisiko siivoamaan myös meidän lapsettomien sinkkujen kodit?
Ymmärrän sua ja ymmärrän miestä. Toiveet eivät aina kohtaa.
Toisaalta on kamalaa, että kumpikin teistä oli valmis luopumaan toisesta pitääkseen päänsä ja saadakseen tahtonsa. Kumpikaan ei ollut valmis kompromissiin. Ehkä parempi näin, koska todellinen rakkaus ei kompastu tällaisiin.
Et menettänyt mitään. Jos se mies nyt oikeasti olisi halunnut olla kanssasi niin olisi kyllä jaksanut odottaa yhteenmuuttoa myöhemmin. Nyt hän tahtoi vain uusperhe-elämän.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä isä. Hanki elämä, joka ei ole sidoksissa miehen saamiseen. Vietä aikaa kavereiden kanssa, sukulaisten kanssa, opiskele, harrasta. Elä elämääsi. Lapset on sinun, ja sinun on ne joka tapauksessa itse kasvatettava. Kukaan mies ei tule olemaan sinun kanssasi niistä vastuussa.
Hirveetä ruikutusta.
No eikös tässä nyt ero tullutkin juuri siksi, ettei ap halunnut ketään miestä huolehtimaan lapsistaan? Mieshän tuossa oli uusperhe-elämää vailla ja ap:ta huolehtimaan lapsistaan. Minusta erittäin vastuullinen valinta olla muuttamatta yhteen. Vaikka varmasti surettaa.
Uusperhe on syvältä anuksesta. Hyvä että mies jäi ilman piikaa ja maksajaa, siitä suuttui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinolo itsenäisenä naisena ja lasten kanssa on parasta.
"itsenäinen nainen"= elää vuokralla sossuntuilla.
taloyhtiö tekee pihatyöt ja remontit, sossu maksaa elämisen. wolt kuskaa ruokaa kotiin. varhaiskasvatus ja koulu kasvattaa lapset. exmies maksaa elatusmaksuja. auri kananen kuskaa pitsalaatikot ja tyhjät siideritölkit pois.
Väitätkö että kaikki yksinhuoltajaäidit on työttömiä sossuelättejä jotka tilaa ruuat woltista (niillä ruhtinaallisilla sossutuilla kun voi syödä ravintolaruokaa kaiket päivät)? Oletko tyhmä vai tahallaan trollaava ääliö?
On aika erikoista että mies niin kovasti hinkui yhteenmuuttoa. Mitäköhän kaikkea siinä oli taustalla?
Väistit luodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löydät takuulla huomattavasti helpommin miehen, joka ei halua mitään pesänrakenteluleikkiä ja maksueunukin roolia, vaan omat kodit molemmille ja yhteistä laatuaikaa valinnan mukaan.
Ne miehet haluaakin lastenhoitajan, kotitalouskoneen ja kaikenmaksajan eli äidin seksipalveluilla itselleen.
Höpö höpö.
Olen itse ollut välillä kahden vaiheilla sen suhteen, eroaisinko vai en. Olen päättänyt vielä jatkaa.
Jos olisin eronnut, olisin etsinyt omanikäistäni eronnutta naista, jolla on lapsia. En olisi kaivannut tai halunnut lastenhoitajaa, kotitalouskonetta enkä kaiken maksajaa, vaan itsenäisen, pärjäävän naisen, jonka kanssa voi viettää aikaa ilman niitä ristiriitatilanteita, joita yhteinen asuminen, lapset ja yhteiset raha-asiat tuovat (viimeksi mainitut asiat olivat lähellä laukaista avioeron). Olisin tietenkin halunnut suhteen, jossa seksuaalinen puoli olisi toiminut hyvin, ja se olisi tuottanut molemminpuolista iloa, mutta ei olisi ollut ainut tai tärkein tekijä parisuhteen muodostumisessa.
En oikein ymmärrä, miten eronneet äidit voisivat kuvitella, että miehet, jotka haluavat heidän kanssaan seurustella, olisivat vailla lähinnä "seksipalveluja" (joka jo itsessään on ajatuksena suoraan 50-luvulta). Eivät lapsia saaneet miehet ole samanlaisia kuin + - 20-vuotiaat kollit, jotka ajattelevat usein aika paljon alapäällään.
Lisätään vielä: vähintään yhtä yleistä kahden eronneen suhteessa on se, että nainen haluaa perustaa uusperheen. Ainakin omassa lähipiirissä on tasan kaksi uusperhettä, ja juuri niiden muodostumisessa naisella on ollut se aktiivisempi rooli - mies olisi viihtynyt pidempään itsellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Lisätään vielä: vähintään yhtä yleistä kahden eronneen suhteessa on se, että nainen haluaa perustaa uusperheen. Ainakin omassa lähipiirissä on tasan kaksi uusperhettä, ja juuri niiden muodostumisessa naisella on ollut se aktiivisempi rooli - mies olisi viihtynyt pidempään itsellisenä.
En ole kyllä tällaista ilmiötä havainnut. Itse en halua uusperhettä muodostaa, jokainen eron jälkeinen suhteeni on jossain välissä johtanut siihen, että mies on alkanut painostamaan minua muuttamaan yhteen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löydät takuulla huomattavasti helpommin miehen, joka ei halua mitään pesänrakenteluleikkiä ja maksueunukin roolia, vaan omat kodit molemmille ja yhteistä laatuaikaa valinnan mukaan.
Ne miehet haluaakin lastenhoitajan, kotitalouskoneen ja kaikenmaksajan eli äidin seksipalveluilla itselleen.
Höpö höpö.
Olen itse ollut välillä kahden vaiheilla sen suhteen, eroaisinko vai en. Olen päättänyt vielä jatkaa.
Jos olisin eronnut, olisin etsinyt omanikäistäni eronnutta naista, jolla on lapsia. En olisi kaivannut tai halunnut lastenhoitajaa, kotitalouskonetta enkä kaiken maksajaa, vaan itsenäisen, pärjäävän naisen, jonka kanssa voi viettää aikaa ilman niitä ristiriitatilanteita, joita yhteinen asuminen, lapset ja yhteiset raha-asiat tuovat (viimeksi mainitut asiat olivat lähellä laukaista avioeron). Olisin tietenkin halunnut suhteen, jossa seksuaalinen puoli olisi toiminut hyvin, ja se olisi tuottanut molemminpuolista iloa, mutta ei olisi ollut ainut tai tärkein tekijä parisuhteen muodostumisessa.
En oikein ymmärrä, miten eronneet äidit voisivat kuvitella, että miehet, jotka haluavat heidän kanssaan seurustella, olisivat vailla lähinnä "seksipalveluja" (joka jo itsessään on ajatuksena suoraan 50-luvulta). Eivät lapsia saaneet miehet ole samanlaisia kuin + - 20-vuotiaat kollit, jotka ajattelevat usein aika paljon alapäällään.
Tuo "seksipalveluja" on kyllä oma kokemus useasta pitkästä suhteesta miehen kanssa. Mitä kauemmin suhteeni ovat kestäneet, sitä haluttomampia miesystäni ovat olleet sellaiseen seksiin, jossa molemminpuoleinen tyydytys on tärkeää. Miehet ovat jopa ärtyneesti kitisseet, kuinka raskasta sellainen seksi on ja "kuinka edes joskus olisi kiva vain keskittyä nauttimiseen" eli pelkkään yhdyntään kiihottumattoman naisen kanssa naisen saamatta muuta kuin kipeytyneen alapään. On siinä nautintoa kerrakseen...
Olen omillani toimeentuleva ja lapset hyvin itse hoitavan nainen, mies myös yhtälailla talous kunnossa ja lapsia, mutta halusi enemmän perhettä ja tiiviitä suhteita ympärilleen. Minä taas väljyyttä ja ennen kaikkea lapsille eheän kodin ilman että tulee isäpuolta ja bonussisaruksia, säätöä ja muutoksia. Että lapset saa kasvaa, on omat tila, rauha ja säännöt. Mies halusi kaiken yhdessä.
Eroon päätyi, olen hyvin surullinen. Pärjään, ei siitä kyse. Mutta surullinen kun menetin muuten erittäin itselleni sopivan miehen ja nyt olen tosiaan vain minä ja lapset. Vaikea olisi ajatella mitään enää kehittelevän kun tämäkään ei onnistunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksinolo itsenäisenä naisena ja lasten kanssa on parasta.
On olemassa lukematon määrä naisia, jotka uupuvat oman elämänsä kuorman alle. Älä pliis paina heitä alemmas korottaaksesi itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen omillani toimeentuleva ja lapset hyvin itse hoitavan nainen, mies myös yhtälailla talous kunnossa ja lapsia, mutta halusi enemmän perhettä ja tiiviitä suhteita ympärilleen. Minä taas väljyyttä ja ennen kaikkea lapsille eheän kodin ilman että tulee isäpuolta ja bonussisaruksia, säätöä ja muutoksia. Että lapset saa kasvaa, on omat tila, rauha ja säännöt. Mies halusi kaiken yhdessä.
Eroon päätyi, olen hyvin surullinen. Pärjään, ei siitä kyse. Mutta surullinen kun menetin muuten erittäin itselleni sopivan miehen ja nyt olen tosiaan vain minä ja lapset. Vaikea olisi ajatella mitään enää kehittelevän kun tämäkään ei onnistunut.
Ap
Ap ymmärrä se että ette olleet toisillenne sopivia, koska halusitte eri asioita. Kun hyväksyt tämän, niin kaikki on helpompaa. M
Vierailija kirjoitti:
Olen omillani toimeentuleva ja lapset hyvin itse hoitavan nainen, mies myös yhtälailla talous kunnossa ja lapsia, mutta halusi enemmän perhettä ja tiiviitä suhteita ympärilleen. Minä taas väljyyttä ja ennen kaikkea lapsille eheän kodin ilman että tulee isäpuolta ja bonussisaruksia, säätöä ja muutoksia. Että lapset saa kasvaa, on omat tila, rauha ja säännöt. Mies halusi kaiken yhdessä.
Eroon päätyi, olen hyvin surullinen. Pärjään, ei siitä kyse. Mutta surullinen kun menetin muuten erittäin itselleni sopivan miehen ja nyt olen tosiaan vain minä ja lapset. Vaikea olisi ajatella mitään enää kehittelevän kun tämäkään ei onnistunut.
Ap
Sinä ajattelet enemmän lapsiasi, mies enemmän vain omia halujaan ja toiveitaan. En näe miestä kovin hyvänä puolisona.
Vierailija kirjoitti:
Et menettänyt mitään. Jos se mies nyt oikeasti olisi halunnut olla kanssasi niin olisi kyllä jaksanut odottaa yhteenmuuttoa myöhemmin. Nyt hän tahtoi vain uusperhe-elämän.
Lopeta jo. Samalla logiikalla ap olisi muuttanut miehen kanssa yhteen, eikä olisi laittanut tätä odottamaan. Kaksoistandardit on aika lopettaa.
Olen mies, joka kohta ottaa eron kuuden vuoden jälkeen samoista syistä. En tarvitse piikaa, elättäjää enkä seksikonetta, vaan ihmisen, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää ja jonka kanssa mennä yhdessä nukkumaan ja herätä aamulla. Olen sen verran elänyt itsekseni, että en tarvitse elämäni perusasoiden hoitamiseen ketään muuta ja taloudellisella puolella olen se, joka tässä suhteessa on hyvin paljon paremmassa tilanteessa.
Asumme eri asunnoissa ja yhteistä aikaa on 4-5 päivää kahdessa viikossa. Ensimmäiset vuodet oli kiva elää kuin nuoruudenhuumassa harrastettiin, juhlittiin, syötiin, juotiin ja naitiin kellon ympäri. Muu aika sitten vastuullisena vanhempana. Tämä tuntui ideaaliratkaisulta.
Muutaman vuoden jälkeen ihminen alkaa kummasti haluta enemmän. Yhteistä tulevaisuutta, normaalia arkea, turvaa, elämänkumppanuutta ja ajatuksen siitä että voi vanheta yhdessä toisen kanssa. On todellinen haaste saada tällaista elämää, jos toista näkee vain alle puolet ajasta.
Ei sitä työpaikkaa naiselta osituksessa viedä, vaikka ex-mies olisikin työtön. Tukehdu katkeruuteesi :D