katkeruus ja oma lapsettomuus

Sä et oo parempi ihminen vaikka omistaisit mitä!

Mihin tyyliin sen sait?

Kyllä sitä on katkera semmoinenkin jonka lapsi on jossain osastolla samaan aikaan kun muiden lapset tuo kymppejä kotiin, ja myöhemmin ne perustaa perheitä ja on onnellisia samaan aikaan kun oma lapsi on päihdeongelmainen ja joka kerta puhelimen soidessa saa pelätä pahimmani tapahtuneen.

Niin ap. Mä olen vähän tuttavasi kaltainen, en tosin käytä lainkaan alkoholia mutta lapset olen saanut helposti. Montaa muuta asiaa tosin en ole elämässäni saanut.

Men-have-babies surrogate. 100K-200 000e

Suomalainen pariskunta sai 2014 aikana luokseen kaksoset. Synnytys tapahtui Suomessa.

Huh huh, olet kateellinen lievästi kehitysvammaiselle työttömälle alkoholistille. Mistä sinulle voisi olla kateellinen, kun kerran kateus on elämäsi tarkoitus?

Aika jännä asenne sulla. Ihan kun automaattisesti kehitysvammaiset olisivat huonoja vanhempia....

Sinulla on oikeus olla katkera. Minäkin olen tietyistä asioista.

Ei toki elämässä mene "nallekarkit tasan". Elämä perustuu aika paljon ihan sattumaan ja tuuriin. Mitä nopeammin sen hyväksyy, sitä helpommalla pääsee. Ihan jokaisella on asioita, mitä olisi halunnut, mutta ei saanut tai saa. Ei se auta kuin lopettaa taistelu tuulimyllyä vastaan, sopeutua ja etsiä ne asiat joista on mahdollista saada iloa elämäänsä. Itsekään en ole lasta enkä puolisoa saanut, ja olihan siinä tietty suruaika kun ikää tuli 40 täyteen, että näin tämä nyt meni, mutta pystyin lapsettomuuteni hyväksymään, eikä elämä sen jälkeen ole kurjaa ollut ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä asenne sulla. Ihan kun automaattisesti kehitysvammaiset olisivat huonoja vanhempia....

Sivusta. Yleensä alkoholistit ovat huonoja vanhempia. Toivottavasti ei ole juonut raskausaikana...

MIten musta nyt tuntuu siltä ,että ap on nähnyt tuttavansa jossain baarissa juomassa pari kertaa olutta ja nyt katkeruus päissään maalaa tämän ihmisen alkoholistiksi? Ja mitä sitten jos lievä kehitysvamma? Ei kai se ketään huonoksi tee?

Minä en ole edes saanut miestä koskaan, en edes yhdeksi illaksi. 48 v neitsyt siis. Luonnollisesti jäi lapsetkin saamatta. En ole katkera, vaan hyväksyn että en vaan ollut haluttavaa puoliso- ja suvunjatkamismateriaalia. Yksinäisyyttä toisinaan tunnen, mutta ei sekään suurinta osaa aikaa päällä ole, enimmän osan keskityn työhöni ja muuhun tekemiseen niin etten ehdi märehtiä kurjaa yksinäistä osaani.

Jotkut joutuvat yrittämään paljon enemmän kuin toiset. Minäkin rehellisesti sanottuna pidän kyllä nykyään itseäni paljon parempana ihmisenä kuin normi-ihmiset, koska olen kokenut niin paljon ja pitkään kaikenlaista. Ymmärrän sinua, ap.

Kyllä jotkut ovat yksinkertaisesti pahoja ihmisiä (esim. ap). Jos ei muuta, niin pitää kadehtia muita ihmisiä ja jopa jotain kehitysvammaistakin, vaikka ap:llä itsellä ilmeisesti ainakin fyysinen terveys on tallella (henkisestä terveydestä en menisi takuusen..), on työ ja mammonaa. Monilla ei noita em. asioitakaan ole. Mutta eihän ap tietenkään ymmärrä olla kiitollinen, vaan kadehtii pahansuovasti muita ihmisiä.

Kirjoitustyylin perusteella provo?

Mutta kerron sen, että katkeruus ei ainakaan tuo sitä mitä haluat. Itse jään lapsettomaksi, sillä sairauteni takia raskaudessa olisi suuria riskejä sekä sikiölle että minulle. Toki meille sanottiin että itse teemme päätöksen ja hoitohenkilöstö on tukena ja apuna, jos päädymme yrittämään.

Päätimme ettemme ota riskiä ja se oli etenkin minulle iso kolaus. Olen tehnyt asian kanssa vuosia töitä ja vasta viime kuukausina oppinut asian hyväksymään siten ettei se satuta. Elämässä voi kuitenkin tehdä ja kokea asioita, rakentaa haaveita ilman sitä lasta.

Keskustele asiasta, mutta älä katkeran suolaisesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta mieti missä tilanteessa sanot mitäkin. Kääntykää lääkärin puoleen jos raskautumisessa on ongelmia.

Tässähän juuri ap menee nallekarkit tasan. Sulla on omaisuutta, hyvä työpaikka ja koulutus,mies. Sun tuttavalla on ne lapset. Miksi sun ap pitäisi saada vielä lapsetkin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jotkut ovat yksinkertaisesti pahoja ihmisiä (esim. ap). Jos ei muuta, niin pitää kadehtia muita ihmisiä ja jopa jotain kehitysvammaistakin, vaikka ap:llä itsellä ilmeisesti ainakin fyysinen terveys on tallella (henkisestä terveydestä en menisi takuusen..), on työ ja mammonaa. Monilla ei noita em. asioitakaan ole. Mutta eihän ap tietenkään ymmärrä olla kiitollinen, vaan kadehtii pahansuovasti muita ihmisiä.

Kenenkään ei tarvitse toisten mieliksi olla olevinaan kiitollinen. Tai vaikka olisi kiitollinen tietyistä asioista, ei tarvitse nostaa kiitollisuutta katkeruuden yläpuolelle toisia varten. En kehottaisi ikinä lapsensa menettänyttä olemaan kiitollinen ja tuomitsisi tämän negatiivisia tunteita, koska tiedän miltä se tuntuu. Me tiedämme, te ette. Antaa ihmisten tuntea rauhassa tunteensa ilman sanelua.

Ihmisillä on kyllä uskomattoman huono empatiataju. Olen ehkä livenä kolean oloinen, mutta ainakin tajuan netissä olla käskyttämättä ja sättimättä toisen tunteita. Suru ja katkeruuden tunne ovat aina subjektiivia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitustyylin perusteella provo?

Mutta kerron sen, että katkeruus ei ainakaan tuo sitä mitä haluat. Itse jään lapsettomaksi, sillä sairauteni takia raskaudessa olisi suuria riskejä sekä sikiölle että minulle. Toki meille sanottiin että itse teemme päätöksen ja hoitohenkilöstö on tukena ja apuna, jos päädymme yrittämään.

Päätimme ettemme ota riskiä ja se oli etenkin minulle iso kolaus. Olen tehnyt asian kanssa vuosia töitä ja vasta viime kuukausina oppinut asian hyväksymään siten ettei se satuta. Elämässä voi kuitenkin tehdä ja kokea asioita, rakentaa haaveita ilman sitä lasta.

Keskustele asiasta, mutta älä katkeran suolaisesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta mieti missä tilanteessa sanot mitäkin. Kääntykää lääkärin puoleen jos raskautumisessa on ongelmia.

Valitettavasti ikävä kyllä ei ole provo. Kumpa olisikin. Tämä tuttavani on jo menettänyt yhden lapsen. Asuu tällä hetkellä muualla. Ei siis osannut siitä huolehtia. Siksi tämä kiukuttaa ja suututtaa niin paljon. Heillä toinen lapsi asuu kotona ja nyt taas uusi vauva tulossa. Ihanan epäreilua. Itsellä olisi omakotitalo,vakiduuni, lapsi saisi rakastavat vanhemmat jne. Mutta ei minä en saa lasta. Olen niin katkeran vihainen. En yksinkertaisesti osaa nauttia elämästäni ilman lasta. Ja vielä kun tiedän , että jopa KEHITYSVAMMAINEN saa lapsen ja minä en !! :(

Hae apua ap. Ei ole muiden vika jos sinä et saa lapsia ja joku muu saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitustyylin perusteella provo?

Mutta kerron sen, että katkeruus ei ainakaan tuo sitä mitä haluat. Itse jään lapsettomaksi, sillä sairauteni takia raskaudessa olisi suuria riskejä sekä sikiölle että minulle. Toki meille sanottiin että itse teemme päätöksen ja hoitohenkilöstö on tukena ja apuna, jos päädymme yrittämään.

Päätimme ettemme ota riskiä ja se oli etenkin minulle iso kolaus. Olen tehnyt asian kanssa vuosia töitä ja vasta viime kuukausina oppinut asian hyväksymään siten ettei se satuta. Elämässä voi kuitenkin tehdä ja kokea asioita, rakentaa haaveita ilman sitä lasta.

Keskustele asiasta, mutta älä katkeran suolaisesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta mieti missä tilanteessa sanot mitäkin. Kääntykää lääkärin puoleen jos raskautumisessa on ongelmia.

Valitettavasti ikävä kyllä ei ole provo. Kumpa olisikin. Tämä tuttavani on jo menettänyt yhden lapsen. Asuu tällä hetkellä muualla. Ei siis osannut siitä huolehtia. Siksi tämä kiukuttaa ja suututtaa niin paljon. Heillä toinen lapsi asuu kotona ja nyt taas uusi vauva tulossa. Ihanan epäreilua. Itsellä olisi omakotitalo,vakiduuni, lapsi saisi rakastavat vanhemmat jne. Mutta ei minä en saa lasta. Olen niin katkeran vihainen. En yksinkertaisesti osaa nauttia elämästäni ilman lasta. Ja vielä kun tiedän , että jopa KEHITYSVAMMAINEN saa lapsen ja minä en !! :(

Oletteko yrittäneet kaikki hoitovaihtoehdot läpi? Jos mitään ei ole enää yritettävissä, oletko miettinyt työelämästä pois jäämistä? Itse olisin ehkä tehnyt niin, jos hoidot eivät olisi auttaneet. Olisin alkanut elää vain itselleni itsekkäästi.