katkeruus ja oma lapsettomuus

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle suosittelen vahvasti olemaan tällaisilla keskustelupalstoilla keskustelematta aiheesta. Omalla kokemuksella voin todeta, että tulet aina saamaan osaksesi niin paljon ymmärtämättömyyttä ja nälvintää, että ei kannata. Positiiviset viestit meiltä ymmärtäviltä jäävät marginaaliseksi vähemmistöksi. Kun itse vuosia sitten olin mukana jossain tällaisissa keskusteluissa vailla lasta, ne saivat minut ihan käsittämättömän raivon partaalle. Tunsin niin suurta vihaa milestäni hölmöjä ihmisiä kohtaan, että se saattoi jo vaikuttaa verenpaineeseenkin. Hyviä kokemuksia ja ymmärtämistä ja tukikeskusteluita olen sen sijaan saanut kahdenvälisistä keskusteluista miespuolisilta henkilöiltä. Jostain syystä miehet vaikuttavat olevan naisia kohtaan paljon empaattisempia kuin naiset naisia kohtaan.

Miksi toisen katkeruutta pitäisi vahvistaa? Eiköhän ap ja moni muu vastaavassa tilanteessa oleva ryve katkeruudessaan ihan riittävästi muutenkin? 

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

PX

Vierailija kirjoitti:

Tuo toksisuus tapaa kaiken elämän.

Rauhoitu ja rupea käyttäytymään niinkuin olisit jo vastuullinen rakastava vanhempi. Lapsi tulee kun maaperä on oikeanlainen. 

Olet varmaan kateellinen sittenkin kun lapsesi syntyy, jostain muusta asiasta. Kauhea kasvuympäristö.

Kauhea asenne myös AP.lla. hän on niin hyvä ja täydellinen, että hän on ansainnut lapsen. Ja hakemalla hakee vikaa muista, jotka hänen mielestään eivät ole lasta ansainneet. Tuohan tuli jo ilmi hänen luettelostaan, kuinka kaikki on täydellistä. 

Ainut mikä on pielessä, on AP n asenne. Kamala ihminen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siks kun sulla menee päällisin puolin hyvin, on talo ja mies jne. niin sun pitäisi saada lapsi, mutta se lievästi kehitysvammainen ei voi saada lasta, koska on lievästi kehitysvammainen ja vielä työtön? Kuule ei kukaan ole toista arvokkaampi saamaan lasta. Hän voi olla ihan hyvä vanhempi, vaikka onkin haasteita elämässä. Katkera saat olla siitä, että et ole saanut lasta, mutta et ole yhtään parempi tai arvokkaampi saamaan lasta kuin kukaan muukaan.

 

Hänen subjektiivinen kokemuksensa voi olla, että hänellä on tarjota lapselle paremmat lähtökohdat kuin jollain toisella, ja se on ihan ok. Tosiasia on, että jotkut saavat helposti lapsia ja toiset eivät. Tosiasia on myös, että jotkut ovat huonoja vanhempia, ja jotkut jopa jo raskausaikana vahingoittavat pysyvästi lastaan.

Jotkut voivat olla hyvinkin nuoresta rakentaneet elämänsä pilareita siten, että asiat t

Lässyti lässyti. AP itse määrittelee sen, kuka on hänen mielestään tarpeeksi hyvä saamaan lapsen ja kuka ei. Jokainen kokee elämässään pettymyksiä, ei AP ole mikään poikkeus. Miksi hänen pitäisi saada kaikki, onko hän niin täydellinen ihminen? Jokaisella on omat vaikeutensa. Sen vammaisen tuttavan vaikeus on alkoholismi. AP llä katkeruus ja kateus. 

Ei lapsettomuus ole mikään maailman suurin kriisi, paitsi kokijalleen.  AP on varmasti kateellinen sinullekin, kun olet lapsen saanut. Kehtaatkin vieläkin luokitella itsesi lapsettomaksi! 

Oman mielensä AP käytöksellään myrkyttää. Ja sama myrkyllisyys jatkuisi, vaikka hän lapsen saisi. Jos on niin kateellinen, katkera ja kova arvostelemaan toisia, ei se lapsi persoonaa muuta. Tai edes onnea tuo. Kyllä se on itsestä lähtöisin

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että lapsettomana naisena olet toisen luokan kansalainen. Ja tämä tulee nimenomaa muilta naisilta. Olen ystäväpiirini ainut sinkku ja lapseton. Nykyään ei kutsuta mihinkään juttuihin mukaan, ei vietetä kanssani mitään aikaa. Viimeisin oli kun jouluna jätettiin toivottamatta hyvää joulua. Jatkuvasti paetaan sen perheen taakse, että ei kerkeä vastaamaan viesteihin, ei kerkeä kahvittelemaan (menisin jopa heille viettämään aikaa ja vaikka leikkimään myös lasten kanssa ja samalla vaihtamaan kuulumisia), ei ole aikaa mihinkään. Onneksi ystäväpiirimme muihin äiteihin on aikaa ja tekevät perheinä paljon juttuja. Sinkkuna ja lapsettomana et vain kuulu porukkaan. Edellisen miehen kanssa yritettiin lasta muutama vuosi ja kaikki päätyivät keskenmenoon. Käytiin tutkimuksissa ja mitään ihmeellistä ei löytynyt. Minussa ilmeisesti vika, koska mies sai lapsen muutama päivä sitten nykyisen naisensa kanssa. Koitan olla onnellinen heidänkin puol

Kannattaa selvittää keskenmenojen syy. "Vika" voi olla jokin ihan pienikin, joka on helposti hoidettavissa. 

Adoptoi. Lievästi kehitysvammaisia lapsia on adoptiojonossa piiiiitkä jono. Näille kun ei rakastavia vanhempia löydy. Teillähän olis valtavan hienot olisuhteet tarjota, jos vaan sydämessä ois tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi. Lievästi kehitysvammaisia lapsia on adoptiojonossa piiiiitkä jono. Näille kun ei rakastavia vanhempia löydy. Teillähän olis valtavan hienot olisuhteet tarjota, jos vaan sydämessä ois tilaa. 

No eihän ap.lle kelpaa lievästi kehitysvammainen. Eikä myöskään adoptoitu lapsi, sehän olisi huonompi, kuin AP, joka on siis täydellinen.

Jos hän saisikin oman, biologisen lapsen, eiköhän sittenkin olisi jostain paha mieli ja katkeruus ja kateus. AP taitaa vain olla luonteeltaan tyytymätön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siks kun sulla menee päällisin puolin hyvin, on talo ja mies jne. niin sun pitäisi saada lapsi, mutta se lievästi kehitysvammainen ei voi saada lasta, koska on lievästi kehitysvammainen ja vielä työtön? Kuule ei kukaan ole toista arvokkaampi saamaan lasta. Hän voi olla ihan hyvä vanhempi, vaikka onkin haasteita elämässä. Katkera saat olla siitä, että et ole saanut lasta, mutta et ole yhtään parempi tai arvokkaampi saamaan lasta kuin kukaan muukaan.

 

Hänen subjektiivinen kokemuksensa voi olla, että hänellä on tarjota lapselle paremmat lähtökohdat kuin jollain toisella, ja se on ihan ok. Tosiasia on, että jotkut saavat helposti lapsia ja toiset eivät. Tosiasia on myös, että jotkut ovat huonoja vanhempia, ja jotkut jopa jo raskausaikana vahingoittavat pysyvästi lastaan.

Jotkut voivat olla hyvinkin nuor

Entinen kaverini oli aikoinaan lapseton. Kateellinen ja katkera muiden lapsista, ihan ääneen kehtasi toivoa vammaisia lapsia ja keskenmenoja ihmisille, joita kutsui ystävikseen. Pienessä hiprakassa jopa päin naamaa. 

Lääketide auttoi, ja yhtäkkiä tällä myrkkykimpulla oli kaksoset. Yhtäkkiä iski päin naamaa, että kaikki elämän ongelmat eivät johtuneetkaan lapsettomuudesta (esim parisuhteessa), äitiys ei ollutkaan kiiltokuvamaista ihanuutta, vaan isoja määriä kakkavaippoja, imettämistä, entinen ns menevä elämäntyyli oli kaihoisa muisto vain. Kovasti oli sitten katkera lapsilleen, kun elämä olikin heidän myötään pilalla.