katkeruus ja oma lapsettomuus

Vierailija kirjoitti:

Hae apua ap. Ei ole muiden vika jos sinä et saa lapsia ja joku muu saa.

Sivusta, mutta kyllä se joissain tapauksissa nimenomaan on muiden tai muun aiheuttama vika. Riippuu ihan siitä, mikä on lapsettomuuden perimmäinen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitustyylin perusteella provo?

Mutta kerron sen, että katkeruus ei ainakaan tuo sitä mitä haluat. Itse jään lapsettomaksi, sillä sairauteni takia raskaudessa olisi suuria riskejä sekä sikiölle että minulle. Toki meille sanottiin että itse teemme päätöksen ja hoitohenkilöstö on tukena ja apuna, jos päädymme yrittämään.

Päätimme ettemme ota riskiä ja se oli etenkin minulle iso kolaus. Olen tehnyt asian kanssa vuosia töitä ja vasta viime kuukausina oppinut asian hyväksymään siten ettei se satuta. Elämässä voi kuitenkin tehdä ja kokea asioita, rakentaa haaveita ilman sitä lasta.

Keskustele asiasta, mutta älä katkeran suolaisesti. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta mieti missä tilanteessa sanot mitäkin. Kääntykää lääkärin puoleen jos raskautumisessa on ongelmia.

Valitettavasti ikävä kyllä ei ole provo. Kumpa olisikin. Tämä tuttavani on jo menettänyt yhden lapsen. Asuu tällä hetkellä muualla. Ei siis osannut siitä huolehtia. Siksi tämä kiukuttaa ja suututtaa niin paljon. Heillä toinen lapsi asuu kotona ja nyt taas uusi vauva tulossa. Ihanan epäreilua. Itsellä olisi omakotitalo,vakiduuni, lapsi saisi rakastavat vanhemmat jne. Mutta ei minä en saa lasta. Olen niin katkeran vihainen. En yksinkertaisesti osaa nauttia elämästäni ilman lasta. Ja vielä kun tiedän , että jopa KEHITYSVAMMAINEN saa lapsen ja minä en !! :(

Oletteko yrittäneet kaikki hoitovaihtoehdot läpi? Jos mitään ei ole enää yritettävissä, oletko miettinyt työelämästä pois jäämistä? Itse olisin ehkä tehnyt niin, jos hoidot eivät olisi auttaneet. Olisin alkanut elää vain itselleni itsekkäästi.

Kaikki kokeiltu. Mikään ei näytä tuottavan tulosta. Rahaa vaan palaa mutta lasta ei silti suoda meille. :(

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, olet kateellinen lievästi kehitysvammaiselle työttömälle alkoholistille. Mistä sinulle voisi olla kateellinen, kun kerran kateus on elämäsi tarkoitus?

Olet ylimielinen typerys, jonka mielestä kehitysvammaisille ei voisi olla kateellinen. Luokitteleva ja ahdasmielinen idiootti.

Kyllähän usein on niin että naiset joilla ei ole mitään edellytyksiä tarjota lapselle hyvää ja turvallista elämän alkua lisääntyvät kerta toisensa jälkeen.

On huostaanottoja useita.

Sitten vakaassa elämänvaiheessa olevat pariskunnat eivät saa lasta.

Ymmärrän täysin ap:n tunteet vaikka itse olen vela.

Rakas ap. Älä murehdi. Kyllä sinä lapsen vielä saat. Kyllä se sinulle suodaan joskus kun aika on oikea. Onneksi meillä on lastenusuojelu joka huolehtii tarpeenvaatiessa. Tee ihmeessä vaikka ihan kostoksi lasu heistä. Onhan tuossa syytäkin.

Aika ikäviä kommentteja sait.  Mikä on kyllä ihan arvattavaakin.  Tämmöistä tämä on.

Ymmärrän pointtisi.  

Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja usein maailma näyttäytyi hyvin epäoikeudenmukaisena tähän asiaan liittyen.  Eihän siitä ketään voi syyttää, ellei sitten kohtaloa, joka vähät välittää mistään.

Joku vaan saa lapsia tuosta noin vaan, joku toinen ei millään.  Eikö kohtalon silloin pitäisi olla edes oikeudenmukainen siinä, että niitä lapsia saisi "noin vaan" sellainen henkilö, joka myös niistä kykenee hyvin huolehtimaan.  Ja se, joka ei siihen ole oikein sopiva, ei niitä saisikaan.  Mutta niinhän se ei mene.

Lisäksi lapsensaaminen on äärimmäisen herkkä asia.  Sitä tuntee itsensä jotenkin epänaiselliseksi, ei-kelvolliseksi, vialliseksi ja miestäkin kohtaan petturiksi.  Siinä liikutaan niin herkkähipiäisillä alueilla, että nämäkin täysin typerät kommentoinnit täällä saattaa oikeasti satuttaa.  Naiset on sitten julmia toisilleen.

Tämmöiset heitot pitää vain sivuuttaa, ilkeitten ihmisten ivallisuudet.  Jostain ovat kenties itse jääneet paitsi ja se pitää kostaa eteenpäin.

Tunnen ja tiedän minäkin naisia, joitten ei okeastaan olisi pitänyt lapsia saadakaan, mutta sehän on toisaalta vain meidän muiden ihmisten näkemys.  Jotkut on kuitenkin onnistuneet periaatteessa ihan hyvin.  Oma isänikään ei ollut yhtään isätyyppiä eikä lapsistaan välittänyt, mutta siinä sitä vaan jotenkin aikuisiksi ja ihmismäisiksi kasvettiin.  Äiti oli liian kovilla eikä hänkään jaksanut sitten olla sellainen kuin ehkä olisi pitänyt.

Vaikea se on iloita toisen lapsionnesta silloin, kun itse kaipaisi lasta kovasti mutta ei vain saa.  Muistan sen joka kuukautisen pettymyksen.  Se oli jotain ihan kamalaa, sitä ei voi ymmärtääkään varmaan kukaan muu kuin kohtalotoveri.  Ja se, että siitä ei olisi saanut olla pahoilla mielin eikä varsinkaan katkera.  Miksi ei?   

Me jäimme tavallaan sekundäärisesti lapsettomiksi, eli toisella meistä oli lapsi ja hänen kauttaan olemme nyt jo isovanhempia.  Se on tietysti pelastanut paljon.  Tyypilliseen tapaan meillä on myös lemmikkieläimiä.  Ja kieltämättä se on myös tuonut tietynlaista taloudellistakin etua ja muutenkin vapautta elämään.  

Älä ajattele tätä mainitsemaasi naisihmistä, hänellä on omat vaikeutensa elämässään, kuten kirjoitit.  Et vertaudu häneen mitenkään.  Elät omaa elämääsi, joka on varmasti parempaa ja kenties saat vielä lapsenkin.  Toivon sitä sulle ihan sydämestäni!  

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Älä murehdi. Kyllä sinä lapsen vielä saat. Kyllä se sinulle suodaan joskus kun aika on oikea. Onneksi meillä on lastenusuojelu joka huolehtii tarpeenvaatiessa. Tee ihmeessä vaikka ihan kostoksi lasu heistä. Onhan tuossa syytäkin.

Kuka tekee lasun siitä syystä , että on vaan katkera? Oikeesti. Sä turhaan ruuhkautat lastensuojelua perättömillä ilmoituksilla!!

Jaa huomaa , että paula linjoilla taas kerran. Ei voi kyllä ymmärtää tän naisen asennetta alkuunkaa.

Ole onnellinen, ettet oke hankkinut lapsia. Tähän maahan niitä ei kannata enää tehdä.

Tuo toksisuus tapaa kaiken elämän.

Rauhoitu ja rupea käyttäytymään niinkuin olisit jo vastuullinen rakastava vanhempi. Lapsi tulee kun maaperä on oikeanlainen. 

Olet varmaan kateellinen sittenkin kun lapsesi syntyy, jostain muusta asiasta. Kauhea kasvuympäristö.

Kateus on omaa huonommuutta. Tuohonkin löytyy keinoja. Halveksin kateellisia ihmisiä.

On ymmärrettävää, että tuntee surua, pettymystä ja vihaa siitä, ettei saa mitä kovasti haluaisi.

Se ei oikein ole, että toivoo että huono-osainen ei saisi mitään, vaan kokee että itse saisi kaiken muun hyvän päälle vielä senkin vähän, mitä toisella on.

Miksi oletat, että juuri sinun pitää saada se täydellinen keskiluokkainen paketti? Miksi ihmisen täytyy saada kaikki muutenkaan?

Hirveä klisee, mutta ole onnellinen siitä mitä sinulla jo on. Ymmärrän lapsenkaipuun, mutta sinulla on jo todella moni asia, mitä usea ei ole vielä saanut, tai saa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap. Älä murehdi. Kyllä sinä lapsen vielä saat. Kyllä se sinulle suodaan joskus kun aika on oikea. Onneksi meillä on lastenusuojelu joka huolehtii tarpeenvaatiessa. Tee ihmeessä vaikka ihan kostoksi lasu heistä. Onhan tuossa syytäkin.

Kuka tekee lasun siitä syystä , että on vaan katkera? Oikeesti. Sä turhaan ruuhkautat lastensuojelua perättömillä ilmoituksilla!!

Olen eri kuin aiempi. Jos olet yhtään kärryillä nykymaailmasta, niin lasut ovat mm. huoltajuuskiistojen perusvälineitä nykyään. Isä tekee äidin jutuista lasun. Äiti tekee isän jutuista lasun. Näitä sitten pompotellaan jatkuvasti pompoti pom edestakaisin. Sinänsä kyllä alkoholismi on ihan pätevä syy tehdä lasu.

Ja te, jotka määräilette ap:n tunteita: olette kuvottavaa saastaa! Lapsen menettämisestä saa olla katkera.

Vierailija kirjoitti:

On ymmärrettävää, että tuntee surua, pettymystä ja vihaa siitä, ettei saa mitä kovasti haluaisi.

Se ei oikein ole, että toivoo että huono-osainen ei saisi mitään, vaan kokee että itse saisi kaiken muun hyvän päälle vielä senkin vähän, mitä toisella on.

"Se ei oikein ole, että toivoo että huono-osainen ei saisi mitään, vaan kokee että itse saisi kaiken muun hyvän päälle vielä senkin vähän, mitä toisella on." Väärin. Toivominen ei ole väärin. Jos ap varastaisi tuolta toiselta, se olisi väärin. Ajatella ja toivoa saa juuri niin kuin haluaa.

Eli siks kun sulla menee päällisin puolin hyvin, on talo ja mies jne. niin sun pitäisi saada lapsi, mutta se lievästi kehitysvammainen ei voi saada lasta, koska on lievästi kehitysvammainen ja vielä työtön? Kuule ei kukaan ole toista arvokkaampi saamaan lasta. Hän voi olla ihan hyvä vanhempi, vaikka onkin haasteita elämässä. Katkera saat olla siitä, että et ole saanut lasta, mutta et ole yhtään parempi tai arvokkaampi saamaan lasta kuin kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli siks kun sulla menee päällisin puolin hyvin, on talo ja mies jne. niin sun pitäisi saada lapsi, mutta se lievästi kehitysvammainen ei voi saada lasta, koska on lievästi kehitysvammainen ja vielä työtön? Kuule ei kukaan ole toista arvokkaampi saamaan lasta. Hän voi olla ihan hyvä vanhempi, vaikka onkin haasteita elämässä. Katkera saat olla siitä, että et ole saanut lasta, mutta et ole yhtään parempi tai arvokkaampi saamaan lasta kuin kukaan muukaan.

Hänen subjektiivinen kokemuksensa voi olla, että hänellä on tarjota lapselle paremmat lähtökohdat kuin jollain toisella, ja se on ihan ok. Tosiasia on, että jotkut saavat helposti lapsia ja toiset eivät. Tosiasia on myös, että jotkut ovat huonoja vanhempia, ja jotkut jopa jo raskausaikana vahingoittavat pysyvästi lastaan.

Jotkut voivat olla hyvinkin nuoresta rakentaneet elämänsä pilareita siten, että asiat tulisivat olemaan sopivasti. Sitten ehkä huomaa, että se mihin on tähdännyt, on kaikki ollut valetta ja turhaa. Toiset saavat rahaa tukina, kun itse yrittää yrittämisen perään. Kyllä minullakin bruttopalkka on paljon alle mediaanin, vaikka esim. koulutuksen perusteella ei todellakaan pitäisi olla. Huomattavan paljon helpommalla olisin elämäni aikana päässyt yrittämällä vähemmän. Toki minulla on henkinen pääoma, jolla voin jatkaa yrittämistä. Myös varallisuutta on pitkälti vanhempieni tuen ansiosta. Ja siksi, että olen säästänyt ja sijoittanut kaiken ylijäävän nuoresta asti.

Se että olen kiitollinen saamastani tuesta ja ylpeä ja onnellinen hoidoilla saamastani lapsesta, ei tarkoita sitä, etten voisi ja saisi olla katkera ja samalla osin onneton esim. juuri lapsettomuudesta. Minulla on oikeus omiin tunteisiini ja ajatuksiini, myös negatiivisiin. Kuten myös ap:llä. Koen loukkaavana, jos joku sanelee minulle, miten minun tulee tuntea omat tunteeni tai miten minun tulee käsitellä ajatuksiani. Tämä on minun elämäni ja päätän itse. On myös oikeus olla rinnastamatta lasta esim. taloon, ikään kuin nämä olisivat kaikille millään tavalla keskenään edes vertailukelpoisia.

Tahaton lapsettomuus jo sinänsä helposti rikkoo kokijan maailmankuvaa siitä, että asioita olisi tämän omissa käsissä. Ei saa päättää itse. Se, että pitkään lapsettomana olleelle vielä ikään kuin määrätään ulkopuolelta "oikeita" suhtautumistapoja ja ajatuksia, on jotenkin absurdia.

Niinpä lapsensaanti on jokaisen oikeus, mutta valitettavasti ei sitten velvollisuus, niin kuin tuttavasi tapauksessa.

Ikävää yhteiskunnalle ja lapselle.

Olen huomannut, että lapsettomana naisena olet toisen luokan kansalainen. Ja tämä tulee nimenomaa muilta naisilta. Olen ystäväpiirini ainut sinkku ja lapseton. Nykyään ei kutsuta mihinkään juttuihin mukaan, ei vietetä kanssani mitään aikaa. Viimeisin oli kun jouluna jätettiin toivottamatta hyvää joulua. Jatkuvasti paetaan sen perheen taakse, että ei kerkeä vastaamaan viesteihin, ei kerkeä kahvittelemaan (menisin jopa heille viettämään aikaa ja vaikka leikkimään myös lasten kanssa ja samalla vaihtamaan kuulumisia), ei ole aikaa mihinkään. Onneksi ystäväpiirimme muihin äiteihin on aikaa ja tekevät perheinä paljon juttuja. Sinkkuna ja lapsettomana et vain kuulu porukkaan. Edellisen miehen kanssa yritettiin lasta muutama vuosi ja kaikki päätyivät keskenmenoon. Käytiin tutkimuksissa ja mitään ihmeellistä ei löytynyt. Minussa ilmeisesti vika, koska mies sai lapsen muutama päivä sitten nykyisen naisensa kanssa. Koitan olla onnellinen heidänkin puolestaan, mutta kyllähän tämä syö ihmistä.

Kai se on aika etsiä uusia ihmisiä elämään. Miestä kovin yritän löytää perhettä perustamaan, mutta miehet ei niin vain lämpenekään. Toki itsellä on myös kriteereitä miestä kohtaan, koska haluan tuntea olevani haluttu naisena ja kumppanina ja miehen tulee olla arvoiltaan samaa kastia. Tulotasolla, pituudella tai muulla ei ole kovin paljon väliä. Kaikki eksäni ovat olleet minua lyhyempiä ja osa alhaisemmassa tuloluokassa ja näin. Arvot vain tuntuvat olevan vähän hakusessa tai sitten täysin erilaisia.