Uusperhe, avioliitto, riitatilanteessa nainen uhkailee ettei anna miehen tavata lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehellä ja lapsellaan olisi mitään oikeutta nähdä eron jälkeen naisen ja jonkun toisen miehen lasta? Vai vaaditko mahdollisesti samaa oikeutta naapureille, koska lapset on pitkään leikkineen yhdessä, niin muuton jälkeen heillä on oltava oikeus tavata ainakin kahdesti kuukaudessa?

Tuossa tapauksessa miehen tulee rauhallisesti sanoa, että asia selvä, tuo on sinun oikeutesi, koska muutatte pois. Ja ryhtyä auttamaan naista muutossa, jos hän ei itse siihen kykene.

Tämä. Kyllä on typerä mies, jos ei tajua lähteä ja varsinkin pitää vielä omaakin lastaan mukana tuossa paikassa. En arvosta yhtään.

En ole ikinä ymmärtänyt tätä uusperheellisten aikuisten suhtautumista uuden kumppanin lapsiin ja sitä kuinka paljon pskaa se toinen on valmis sietämään ja pakottamaan lapsensa sietämään vain pysyäkseen suhteessa.

Olen miettinyt monesti että miksi ihmiset selittävät palstallakin miten rakastavat puolison lapsia kuin omiaan. Miksi ihmeessä? Siihen lapseen ei ole mitään oikeutta kun ero tulee.

Ei ole mitään järkeä kiintyä ja investoida lapseen joka on yksinkertaisesti jonkun toisen. Ei koskaan oma, biologisesti sen enempää kuin laillisestikaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt monesti että miksi ihmiset selittävät palstallakin miten rakastavat puolison lapsia kuin omiaan. Miksi ihmeessä? Siihen lapseen ei ole mitään oikeutta kun ero tulee.

Ei ole mitään järkeä kiintyä ja investoida lapseen joka on yksinkertaisesti jonkun toisen. Ei koskaan oma, biologisesti sen enempää kuin laillisestikaan.

Ei vanhemmillakaan tavallaan ole oikeutta lapseen, vaan velvollisuudet. Lapsella on ne oikeudet. En puhu tässä oikeuksista lain määrittämällä tavalla vaan ihan normaalista hyvästä käyttäytymisestä lapsia kohtaan.

Esim toinen ystävä erosi miehestään, ja miehen lapsi seuraavasta liitosta käy hänen ja hänen lastensa luona kylässä aina toisinaan, koska lapset niin haluavat, ja tämä toinen lapsi niin haluaa. Ei vanhemmat siinä heittäydy lasten toiveiden tielle jos lapset haluavat pitää yhteyttä. Tai ei ainakaan pitäisi.

Lapsilla kiusaaminen on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt monesti että miksi ihmiset selittävät palstallakin miten rakastavat puolison lapsia kuin omiaan. Miksi ihmeessä? Siihen lapseen ei ole mitään oikeutta kun ero tulee.

Ei ole mitään järkeä kiintyä ja investoida lapseen joka on yksinkertaisesti jonkun toisen. Ei koskaan oma, biologisesti sen enempää kuin laillisestikaan.

Ei vanhemmillakaan tavallaan ole oikeutta lapseen, vaan velvollisuudet. Lapsella on ne oikeudet. En puhu tässä oikeuksista lain määrittämällä tavalla vaan ihan normaalista hyvästä käyttäytymisestä lapsia kohtaan.

Esim toinen ystävä erosi miehestään, ja miehen lapsi seuraavasta liitosta käy hänen ja hänen lastensa luona kylässä aina toisinaan, koska lapset niin haluavat, ja tämä toinen lapsi niin haluaa. Ei vanhemmat siinä heittäydy lasten toiveiden tielle jos lapset haluavat pitää yhteyttä. Tai ei ainakaan pitäisi.

Lapsilla kiusaaminen on sairasta.

No tietenkin on oikeus lapseen. Oikeus olla lapsen huoltaja. Sillä äidin uudella miesystävällä ei ole mitään sanomista asiaan, jos äiti päättää eron jälkeen ettei lapsi tapaa miestä enää koskaan. Siksi en ymmärrä miksi ehdoin tahdoin kohdellaan sitä lasta kuin omaa, kun se ei sitä ole ja homma saattaa hyvinkin päättyä rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt monesti että miksi ihmiset selittävät palstallakin miten rakastavat puolison lapsia kuin omiaan. Miksi ihmeessä? Siihen lapseen ei ole mitään oikeutta kun ero tulee.

Ei ole mitään järkeä kiintyä ja investoida lapseen joka on yksinkertaisesti jonkun toisen. Ei koskaan oma, biologisesti sen enempää kuin laillisestikaan.

Ei vanhemmillakaan tavallaan ole oikeutta lapseen, vaan velvollisuudet. Lapsella on ne oikeudet. En puhu tässä oikeuksista lain määrittämällä tavalla vaan ihan normaalista hyvästä käyttäytymisestä lapsia kohtaan.

Esim toinen ystävä erosi miehestään, ja miehen lapsi seuraavasta liitosta käy hänen ja hänen lastensa luona kylässä aina toisinaan, koska lapset niin haluavat, ja tämä toinen lapsi niin haluaa. Ei vanhemmat siinä heittäydy lasten toiveiden tielle jos lapset haluavat pitää yhteyttä. Tai ei ainakaan pitäisi.

Lapsilla kiusaaminen on sairasta.

No tietenkin on oikeus lapseen. Oikeus olla lapsen huoltaja. Sillä äidin uudella miesystävällä ei ole mitään sanomista asiaan, jos äiti päättää eron jälkeen ettei lapsi tapaa miestä enää koskaan. Siksi en ymmärrä miksi ehdoin tahdoin kohdellaan sitä lasta kuin omaa, kun se ei sitä ole ja homma saattaa hyvinkin päättyä rumasti.

Mutta jos ei kohtele kuin omaa, se ero tulee hyvin todennäköisesti ja lapsi siinä joutuu kärsijäksi muutenkin. Aikuisena pitäisi osata ajatella epäitsekkäästi ja kohdella toisenkin lapsia kuin omia, ottaa se riski eikä sälyttää sitä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt monesti että miksi ihmiset selittävät palstallakin miten rakastavat puolison lapsia kuin omiaan. Miksi ihmeessä? Siihen lapseen ei ole mitään oikeutta kun ero tulee.

Ei ole mitään järkeä kiintyä ja investoida lapseen joka on yksinkertaisesti jonkun toisen. Ei koskaan oma, biologisesti sen enempää kuin laillisestikaan.

Ei vanhemmillakaan tavallaan ole oikeutta lapseen, vaan velvollisuudet. Lapsella on ne oikeudet. En puhu tässä oikeuksista lain määrittämällä tavalla vaan ihan normaalista hyvästä käyttäytymisestä lapsia kohtaan.

Esim toinen ystävä erosi miehestään, ja miehen lapsi seuraavasta liitosta käy hänen ja hänen lastensa luona kylässä aina toisinaan, koska lapset niin haluavat, ja tämä toinen lapsi niin haluaa. Ei vanhemmat siinä heittäydy lasten toiveiden tielle jos lapset haluavat pitää yhteyttä. Tai ei ainakaan pitäisi.

Lapsilla kiusaaminen on sairasta.

No tietenkin on oikeus lapseen. Oikeus olla lapsen huoltaja. Sillä äidin uudella miesystävällä ei ole mitään sanomista asiaan, jos äiti päättää eron jälkeen ettei lapsi tapaa miestä enää koskaan. Siksi en ymmärrä miksi ehdoin tahdoin kohdellaan sitä lasta kuin omaa, kun se ei sitä ole ja homma saattaa hyvinkin päättyä rumasti.

Mutta jos ei kohtele kuin omaa, se ero tulee hyvin todennäköisesti ja lapsi siinä joutuu kärsijäksi muutenkin. Aikuisena pitäisi osata ajatella epäitsekkäästi ja kohdella toisenkin lapsia kuin omia, ottaa se riski eikä sälyttää sitä lapselle.

Olen täysin eri mieltä.

Mitä siinä sälytetään lapselle, jos suhtautuu häneen kuin puolisonsa jälkeläiseen (mitä hän on)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt monesti että miksi ihmiset selittävät palstallakin miten rakastavat puolison lapsia kuin omiaan. Miksi ihmeessä? Siihen lapseen ei ole mitään oikeutta kun ero tulee.

Ei ole mitään järkeä kiintyä ja investoida lapseen joka on yksinkertaisesti jonkun toisen. Ei koskaan oma, biologisesti sen enempää kuin laillisestikaan.

Ei vanhemmillakaan tavallaan ole oikeutta lapseen, vaan velvollisuudet. Lapsella on ne oikeudet. En puhu tässä oikeuksista lain määrittämällä tavalla vaan ihan normaalista hyvästä käyttäytymisestä lapsia kohtaan.

Esim toinen ystävä erosi miehestään, ja miehen lapsi seuraavasta liitosta käy hänen ja hänen lastensa luona kylässä aina toisinaan, koska lapset niin haluavat, ja tämä toinen lapsi niin haluaa. Ei vanhemmat siinä heittäydy lasten toiveiden tielle jos lapset haluavat pitää yhteyttä. Tai ei ainakaan pitäisi.

Lapsilla kiusaaminen on sairasta.

No tietenkin on oikeus lapseen. Oikeus olla lapsen huoltaja. Sillä äidin uudella miesystävällä ei ole mitään sanomista asiaan, jos äiti päättää eron jälkeen ettei lapsi tapaa miestä enää koskaan. Siksi en ymmärrä miksi ehdoin tahdoin kohdellaan sitä lasta kuin omaa, kun se ei sitä ole ja homma saattaa hyvinkin päättyä rumasti.

Mutta jos ei kohtele kuin omaa, se ero tulee hyvin todennäköisesti ja lapsi siinä joutuu kärsijäksi muutenkin. Aikuisena pitäisi osata ajatella epäitsekkäästi ja kohdella toisenkin lapsia kuin omia, ottaa se riski eikä sälyttää sitä lapselle.

Samaa mieltä. Muu eriarvoistaa lapsia, ei lapset sitä ymmärrä. Mutta näitä vastauksia luettuani ymmärrän et 80 % ihmisistä ajattelee toisin kuin itse ajattelen, ja siksi tuota perseilyä uusperheissä on. Sun lapset ja mun lapset ja kaikki jaetaan ruuista, hygieniatarvikkeista ja pesuaineista lähtienon vaan sun ja mun ei yhteisiä, ja kuka saa olla missäkin milloinkin ja kuka on häiriöksi kenenkin mielestä ja kuka ei. Huoh. Kyllä siinä lapset on muuten ihmeissään. Nuo toiset lapset sai nyt mennä syömään ja me ei vielä... argghh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt monesti että miksi ihmiset selittävät palstallakin miten rakastavat puolison lapsia kuin omiaan. Miksi ihmeessä? Siihen lapseen ei ole mitään oikeutta kun ero tulee.

Ei ole mitään järkeä kiintyä ja investoida lapseen joka on yksinkertaisesti jonkun toisen. Ei koskaan oma, biologisesti sen enempää kuin laillisestikaan.

Ei vanhemmillakaan tavallaan ole oikeutta lapseen, vaan velvollisuudet. Lapsella on ne oikeudet. En puhu tässä oikeuksista lain määrittämällä tavalla vaan ihan normaalista hyvästä käyttäytymisestä lapsia kohtaan.

Esim toinen ystävä erosi miehestään, ja miehen lapsi seuraavasta liitosta käy hänen ja hänen lastensa luona kylässä aina toisinaan, koska lapset niin haluavat, ja tämä toinen lapsi niin haluaa. Ei vanhemmat siinä heittäydy lasten toiveiden tielle jos lapset haluavat pitää yhteyttä. Tai ei ainakaan pitäisi.

Lapsilla kiusaaminen on sairasta.

No tietenkin on oikeus lapseen. Oikeus olla lapsen huoltaja. Sillä äidin uudella miesystävällä ei ole mitään sanomista asiaan, jos äiti päättää eron jälkeen ettei lapsi tapaa miestä enää koskaan. Siksi en ymmärrä miksi ehdoin tahdoin kohdellaan sitä lasta kuin omaa, kun se ei sitä ole ja homma saattaa hyvinkin päättyä rumasti.

Mutta jos ei kohtele kuin omaa, se ero tulee hyvin todennäköisesti ja lapsi siinä joutuu kärsijäksi muutenkin. Aikuisena pitäisi osata ajatella epäitsekkäästi ja kohdella toisenkin lapsia kuin omia, ottaa se riski eikä sälyttää sitä lapselle.

Olen täysin eri mieltä.

Mitä siinä sälytetään lapselle, jos suhtautuu häneen kuin puolisonsa jälkeläiseen (mitä hän on)?

Kyllä aikuisten tehtävä on ymmärtää että lapsi on lapsi eikä osoittaa lapselle että sinä olet tuon toisen joten en ole sulle tässä nyt turvana ja läsnä ja sinä et saa olla siinä.