Kolmannekselle 20-45-vuotiaista traumaattinen kokemus ensimmäisestä synnytyksestä on syy olla hankkimatta lisää lapsia

Ensimmäinen synnytys oli traumaattinen. Minua pelotti ja oli turvaton olo. Raskaudessa oli ilmennyt vakavia komplikaatioita ja vauvani oli ahdingossa kohdussa. Tilanne tuli eteen hyvin yllättäen ja tuntui että minua kohdeltiin kuin liukuhihnalla oltaisiin. Lopulta tehtiin kiireellinen sektio, kun vauvan vointi heikkeni nopeasti. Näin jälkikäteen koen, että minun ja vauvan terveydellä leikiteltiin turhaan, koska lääkäri välttämättä halusi alatiesynnytyksen vaikka tilanne oli jo huono. Jäi ikuiset henkiset traumat ja lapselle koitui myös terveys- ja kehitysongelmia.

Neuvolassa ja sairaalassa oli henkilökunta vähän ihmeissään, kun kerroin että tulee toinenkin vauva. Olivat yllättyneitä, että uskalsimme tehdä toisenkin lapsen.

Onneksi toisen lapsen syntymä olo ensimmäiseen verrattuna tyystin erilainen ja koin saaneeni hyvää hoitoa ja arvostavaa kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Synnytykset ovat nykyaikana helppoja ja hyvin turvallisia suurimmalla osalla. Ei tarvitse mennä kovin monta kymmentä vuotta sitten taaksepäin, kun näin ei ollut. Ja ihmeellisesti silloin ei traumoja tullut.

Itse olen kolmen lapsen äiti ja tottakai synnytykset ja myös sektio ovat olleet kipeitä, mutta hyvin olen päässyt niistä yli.

Ehkäisyä ei ollut ja mahdollisia traumoja ei pahemmin kyselty. Mentiin vain eteenpäin jotenkuten kun oli pakko.

Ennen vanhaan ei paljoa kyselty, miten synnyttäjät kokivat tilanteet. Jos erehtyi mielipiteitään sanomaan, tuli hyvin nopeasti kommenttia miten ei missään hotellissa olla.

Lääkärien ja kätilöiden/hoitajien tyly käytös oli ihan arkipäivää eikä sellaista uskallettu kyseenalaistaa.

Onneksi ajat muuttuvat.

Niin mikä tämä juttu oikein on, että synnyttäjänä olet jotain alinta kastia sairaalassa. Et ole potilas ja jos uskallat pyytää apua, saat tiuskimista. Takana voi olla rankka synnytys, valvomista, kipuja hormonit. Monissa maissa äitiä pidetään, kuin kukkaa kämmenellä. Täällä olet, kuin suuren rikoksen tehnyt. Kehtasit synnyttää uutta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Koska ketään ei oikeasti kiinnosta.

Jos miehet synnyttäisivät, asiat muuttuisivat taatusti.

Minä päätin aikoinani synnytyksen jälkeen, että en koskaan enää tule synnyttämään ja se päätös on pitänyt.

Kyllä kivut muistaa vieläkin vaikka aikaa jo 37 vuotta mennyt.

Aika ei parantanut haavoja eikä kullannut muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi tulisi yhteiskunnalle lopulta kannattavammaksi: hyvin synnytyksistä huolehtiminen ja syntyisi enemmän tulevia veronmaksajia vai se, että säästetään synnytyksistä?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ne hyvin toimeen tulevat, pärjäävät ja työssä käyvät ihmiset jättävät lapsiluvun yhteen tai nollaan. Sitten ne, kenen elämäntilanne ja arjen hallintataidot ovat epävakaat, saattavat pukata vaikka kuinka monta lasta. Näistä lapsista ei välttämättä tule tulevia veronmaksajia, vaan tilastojen valossa jatkavat vanhempiensa jalanjäljissä.

Voisitteko jo vihdoin viimein lopettaa tämän valheen levittämisen. Tilastot näyttävät täysin yksiselitteisesti, että Suomessa koulutus ja varallisuus nostaa lapsilukua sekä naisten että miesten osalta. Varmaan kerran viikossa tästä saa vääntää täällä jonkun velan kanssa, joka kovasti toivoo, että jollain nurinkurisella logiikalla lapsettomuus todistaa hänen olevan menestyjien joukkueessa. En jaksa kymmenettä kertaa linkkailla teille tilastoja, mutta jos aidosti kiinnostaa niin Tilastokeskuksen sivuille sitten vaan. Vaikka eihän teitä kiinnosta, tuo vaihtoehtoinen tarina kun on niin paljon mukavampi.  

Vierailija kirjoitti:

Synnytykset ovat nykyaikana helppoja ja hyvin turvallisia suurimmalla osalla. Ei tarvitse mennä kovin monta kymmentä vuotta sitten taaksepäin, kun näin ei ollut. Ja ihmeellisesti silloin ei traumoja tullut.

Itse olen kolmen lapsen äiti ja tottakai synnytykset ja myös sektio ovat olleet kipeitä, mutta hyvin olen päässyt niistä yli.

Traumoja on varmasti ollut ennenkin mutta niistä ei puhuttu. Ehkäisyäkään ei ennen ollut tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin aikoinani synnytyksen jälkeen, että en koskaan enää tule synnyttämään ja se päätös on pitänyt.

Kyllä kivut muistaa vieläkin vaikka aikaa jo 37 vuotta mennyt.

Aika ei parantanut haavoja eikä kullannut muistoja.

Sama täällä. Niin kauhea kokemus oli lääkärin ja hoitajien käytös. Ja tietysti itse synnytys, johon melkein kuoltiin lapsi ja minä. 16 vuotta sitten. Näen painajaisia vieläkin ja alapää ei tule koskaan kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vuosia jo puhuttu julkisesti synnytysväkivallasta, äitien huonosta kohtelusta, osastojen kiireestä, synnytystraumoista, jne.

Ja mitä asialle tehty? Lakkautettu synnytysosastoja, keskitetty synnytykset isoihin sairaaloihin jolloin välimatkat pidentyneet, pahimmillaan äidit ei edes pääse ajoissa sairaalaan, kipuja ei hoideta ei ennen eikä jälkeen synnytyksen, mitä vielä.

Meillä on tällä hetkellä hallituksessa enemmän äitejä ja naisia kuin koskaan ja silti ei kyetä tekemään päätöksiä joilla saataisiin korjattua em. asiat.

Olen satavarma että kun ministeri menee synnyttämään niin kivunhoito ja kohtelu on priimaa.

Kuinka monella alle 20-vuotiaalla on kokemusta ylipäänsä synnytyksestä?

Minulla kolme sektiota takana, tosin ei pelkojen vuoksi. 

Ei puututa koska kyseessä naisten asia. Eipä naisten tautejakaan viitsitä tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jännä, että tutkimuksessa niputetaan 20-45-vuotiaat naiset. Harva 20 v miettii tosissaan lapsen saamista, synnyttäjien keski-ikä on kolmissakymmenissä. Ja toisaalta taas harva 45 v nainen saa enää perheenlisäystä, monen kohdalla juna on jo mennyt.

Lehtijutussa se ikähaarukka oli 20-34, mikä on kyllä vähän erikoinen valinta. Monet saa ensimmäisen vasta yli 34-vuotiaana, ja 20-vuotiailla ei ehkä ole niin suunniteltuja ne raskaudet. 

Julkisella ei saa esimerkiksi kierukan poistoon tai asetukseenkaan mitään puudutusta, kehoitetaan ottamaan ennen toimenpidettä buranaa kotona jos kokee tarvitsevansa. Vaikka useimmille tuo on nopea rutiinitoimenpide niin kivuton se ei kuitenkaan ole.

Muihin toimenpiteisiin kyllä on saatavilla puudutusta ja jopa nukutusta mutta joistain syystä nämä naisten asiat ei kuulu niihin.

Eräs ranskalainen nainen (asuu Suomessa, suomalainen puoliso) halusi synnyttää toisen lapsensa Ranskassa, koska synnytys Suomessa oli hänen mielestään ala-arvoista. Vastaavan tapauksen luin myös erään korealaisen antamasta haastattelusta.

Mikä siis on Suomessa pielessä? Terveydenhuolto ajettu niin alas? Näitä juttuja saa sillointällöin lukea, miten ulkomaalaisten haluavat synnyttää kotimaassaan Suomen sijasta. Jokuhan se mättää ja pahasti.

Minusta tässä näkyy naisvihamielinen kulttuuri. Koska synnyttäminen on raskaana olevalle pakollista (ei ole vaihtoehtoa), niin pakon edessä täytyy sietää mitä tahansa. Jos sinulla sattuu olemaan paljon ylimääräistä rahaa, voit palkata yksityisen kätilön ja saada parempaa hoitoa.

Siirretäänpä nuo prosentit ihan muuhun kontekstiin:

Mitä jos kolmannes sanoisi, että...

...peruskoulun opetus on niin huonolaatuista, ettei olisi oppinut lukemaan kunnolla?

...armeijassa ei olisi oppinut käyttämään as.etta?

Äkkiä ryhdyttäisiin miettimään, missä on vika, jos noin iso osa kertoisi asioiden olevan noin pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Siirretäänpä nuo prosentit ihan muuhun kontekstiin:

Mitä jos kolmannes sanoisi, että...

...peruskoulun opetus on niin huonolaatuista, ettei olisi oppinut lukemaan kunnolla?

...armeijassa ei olisi oppinut käyttämään as.etta?

Äkkiä ryhdyttäisiin miettimään, missä on vika, jos noin iso osa kertoisi asioiden olevan noin pielessä.

Viidennes oppilaista ei lue sujuvasti peruskoulun jälkeen. Silti mitään ei mietitä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ranskalainen nainen (asuu Suomessa, suomalainen puoliso) halusi synnyttää toisen lapsensa Ranskassa, koska synnytys Suomessa oli hänen mielestään ala-arvoista. Vastaavan tapauksen luin myös erään korealaisen antamasta haastattelusta.

Mikä siis on Suomessa pielessä? Terveydenhuolto ajettu niin alas? Näitä juttuja saa sillointällöin lukea, miten ulkomaalaisten haluavat synnyttää kotimaassaan Suomen sijasta. Jokuhan se mättää ja pahasti.

Suomessa kätilöt ja lääkärit on kyllä ammattitaitoisia, eli vika ei ole ainakaan siinä.

Mutta työntekijöiden määrä per potilas (synnyttäjä) on aivan liian matala, eivät vain ehdi auttaa, hoitaa, kuunnella, olla läsnä. Ja työntekijöiden työmäärä on niin suuri ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön niin huonot, että he uupuu ja uupunut ihminen on helposti töykeä ja välinpitämätön, ne on uupumusoireita. Sote-alan organisaatioissa on paljon huonoa johtamista. Yhteiskunnallinen asenne synnyttäjiä ja pikkulapsiperheitä kohtaan on aika kielteinen ja välinpitämätön, vaikka joissain juhlapuheissa muuta vakuutetaankin.