Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia sietämään vaikeita tunteita
09.01.2023 |
Elämäni on kuin laiva minkä hyvän kurssin voi yksi myrsky muuttaa noin vaan eikä minulla ole mitään työkaluja saada siitä mitään otetta. Pitkän ja seesteisen tyynen kauden jälkeen myrsky saattaa iskeä täysin yllättäen ripotellen minua merta pitkin, kunnes lopulta se laantuu ja yritän jälleen paikata laivaan kohdistuneita vaurioita. Eniten minulla myrskyää mieli eikä todellinen elämä.
Erityisen vaikeita tunteita minulle on sietää häpeää ja syyllisyyden tunnetta. Erityisesti mikäli niitä ilmenee parisuhteessa eikä kyse ole nyt pettämisestä. Myös perhetilanteet ovat vaikeita. Jään vellomaan joihinkin vanhoihin ajatuksiini ja saatan olla viikon todella allapäin niiden takia sekä velloa ahdistavassa syyllisyyden tunteessa.
Kommentit (23)
Vaikeaa on myös päästää irti. Päästää irti vanhoista ajatuksista millä ei ole enää merkitystä, vanhoista teoista, sanotuista sanoista ja virheistä. Vihaan tätä jatkuvaa tunteissa vellomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole epävakaata persoonallisuushäiriötä? Sitähän leimaa tunnetilojen nopeat vaihtumiset, elämä "kaatuu" ihan pienistä jutuista ja negatiiviset tunteet jäävät päälle ja niissä vatvotaan kohtuuttoman kauan. Negatiivisia tunteita on vaikea tai mahdoton sietää.
Voi hyvin ollakin. Haluan nyt korostaa, että muille nämä mielentilat eivät näy juuri lainkaan. Olen hyvin säilyttämään toimintakykyni myös kovassa ahdistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on myös päästää irti. Päästää irti vanhoista ajatuksista millä ei ole enää merkitystä, vanhoista teoista, sanotuista sanoista ja virheistä. Vihaan tätä jatkuvaa tunteissa vellomista.
Minulla on tätä samaa irti päästämisen vaikeutta. Itsrlläni on traumataustaa ja olen miettinyt epävakaan mahdollisuutta.
Empaatikko? Traumatausta? Vaikea lapsuus? Monia syitä, miksi tunnetilojen kanssa on haastavaa, erityisesti negatiivisten tunteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä mietit, vahvistuu entisestään. Koeta miettiä positiivisia asioita, vaikka väkisin. Kirjoita joka päivä viisi positiivista juttua ylös. Kuulostaa naiivilta ehkä, mutta auttaa oikeasti.
Sinun pitää oppia hyväksymään tunteesi, ei negatiivisia ajatuksia voi väkisin muuttaa pois. Mieti myös, mistä nämä tunteet voisi olla peräisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on esimerkiksi todella vaikeaa sietää puolisooni kohdistuvaa häpeää ja siitä syntyvää syyllisyyden tunnetta. Tiedän, että ajatukset omasta puolisosta voivat olla muutakin kuin pelkkää päivänpaistetta, mutta silti ripustaudun jokaiseen ikävään ajatukseen ja annan syyllisyyden pilata päiväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ajatellut asiaa näin, mutta painin myös jonkin verran minä-kuvani kanssa. Tunnen olevani todella erilainen monessa eri tilanteessa. Parisuhteessa olen lempeä höpsöttelijä, lapsuudenperheen kanssa kiivas tulistuja, työelämässä asiallinen keskitien realisti ja illanvietoissa railakas huumorikko. En jotenkin osaa sulauttaa näitä piirteitäni itsessäni yhteen, enkä monesti oikein osaa sanoa millainen minä oikeasti olen. Olen vähän liiankin hyvä sopeutumaan ja hakemaan itsestäni optimoidun roolin jokaiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö oikeita lääkkeitä.
Mutta mihin vaivaan? Olen yrittänyt käydä terapiassa, mutta annan siellä itsestäni aina liian hyvän kuvan. Olen kuulemma tasapainoisen oloinen nuori nainen kuka osaa todella fiksusti jäsennellä ajatuksiaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kun sanoin, että sopeutan roolini liian hyvin eri tilanteisiin. En ole siis valehdellut terapiassa olevani paremmassa kunnossa kuin olen, mutta jotenkin minusta välittyy sellainen kuva etten tarvitsisi apua.
Vierailija kirjoitti:
peter a levine ja traumahoito
Kertoisitko tästä lisää? En ole ap, mutta kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munulla on saman tyyppistä oireilua. Traumatausta minullakin. Olen ajatellut, että osa ongelmaa on se, etten ole oppimut itseni rauhoittamista, koska minut on lapsena jätetty yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Jokainen vaikea tunne tuntuu siksi maailmanlopulta.
Kuulostaa multa, sain nuorempana psykiatrisen hoidon (psykoterapia ja lääkitys) epävakaan persoonan diagnoosilla, hoidon jälkeen diagnoosi poistettiin. Nykyään persoonan vaikeudet ilmenee lähinnä lähisuhteissa kuvaamallasi tavalla sisäisenä tunne-elämän herkkyytenä ja syvyytenä sekä persoonallisuuden lievänä epäkypsyytenä tai haurautena. Eli suosittelen psykoterapiaa, tosin täytyy ehkä kustantaa itse noin lievillä oireilla, ja mua auttaa että hyväksyn itseni tällaisena, tavallaan hauraampana ja vaikeampana persoonana. Vaikkakin erityisesti ihmissuhteissa teen jatkuvaa työtä ajatus- ja käytösmallieni kanssa, siihen sain työkalut terapiasta aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole ajatellut asiaa näin, mutta painin myös jonkin verran minä-kuvani kanssa. Tunnen olevani todella erilainen monessa eri tilanteessa. Parisuhteessa olen lempeä höpsöttelijä, lapsuudenperheen kanssa kiivas tulistuja, työelämässä asiallinen keskitien realisti ja illanvietoissa railakas huumorikko. En jotenkin osaa sulauttaa näitä piirteitäni itsessäni yhteen, enkä monesti oikein osaa sanoa millainen minä oikeasti olen. Olen vähän liiankin hyvä sopeutumaan ja hakemaan itsestäni optimoidun roolin jokaiseen tilanteeseen.
Nyt kun ajattelen asiaa, iso osa vaikeista tunteista parisuhteessani syntyy siitä, että muuntaudun itse ehkä liikaakin tilanteiden "vaativalla" tavalla, kun taas puolisoni on lempeä höpsöttelijä 24/7. Tämä aiheuttaa välillä yhteen kuulumattomuuden tunteen tilanteissa missä roolini onkin täysin päinvastainen kuin mitä se on parisuhteessa. Koen, että muut olettaisivat minulla olevan erilainen puoliso. Ehkä mietin niin joskus itsekin. Tämä on juuri sitä, että minun on vaikea määrittää itseäni, millainen olen ja mitä haluan. En ymmärrä ylipäätään miksi määrittelen niin paljon asioita sitä kautta miten muut asiat tulkitsisivat. Suhteessa itsessään ei kuitenkaan ole mitään vikaa.
Myrskyämistä tapahtuu muillakin elämän osa-alueilla. Tämä nyt on vain tällaista ajatusten virtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa multa, sain nuorempana psykiatrisen hoidon (psykoterapia ja lääkitys) epävakaan persoonan diagnoosilla, hoidon jälkeen diagnoosi poistettiin. Nykyään persoonan vaikeudet ilmenee lähinnä lähisuhteissa kuvaamallasi tavalla sisäisenä tunne-elämän herkkyytenä ja syvyytenä sekä persoonallisuuden lievänä epäkypsyytenä tai haurautena. Eli suosittelen psykoterapiaa, tosin täytyy ehkä kustantaa itse noin lievillä oireilla, ja mua auttaa että hyväksyn itseni tällaisena, tavallaan hauraampana ja vaikeampana persoonana. Vaikkakin erityisesti ihmissuhteissa teen jatkuvaa työtä ajatus- ja käytösmallieni kanssa, siihen sain työkalut terapiasta aikanaan.
Osaatko kertoa tarkemmin mitä kaikkea lievästi epäkypsään persoonallisuuteen kuuluu? Koen, että minut on jätetty lapsena joskus yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Olen juuri sellaisesta perheestä, missä ongelmani voitaisiin kuitata vetoamalla siihen, että koska minulla oli materiaaliset puitteet ABC, mikään ei olisi voinut olla pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
peter a levine ja traumahoito
Kertoisitko tästä lisää? En ole ap, mutta kiinnostaa.
hoidetaan kokemusta kehon kautta, ei vellota muistoissa ja traumatisoiduta uudestaan. Jos englantia osaat niin you tubessa on paljon videoita.
Suomeksi julkaistu vaan yksi kirja: kun tiikeri herää.
Traumaterapiakeskuksen ryhmä hoito on myös suositeltava, sielläkään ei vellota vaan keskitytään vahvistamaan nykyhetken resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa multa, sain nuorempana psykiatrisen hoidon (psykoterapia ja lääkitys) epävakaan persoonan diagnoosilla, hoidon jälkeen diagnoosi poistettiin. Nykyään persoonan vaikeudet ilmenee lähinnä lähisuhteissa kuvaamallasi tavalla sisäisenä tunne-elämän herkkyytenä ja syvyytenä sekä persoonallisuuden lievänä epäkypsyytenä tai haurautena. Eli suosittelen psykoterapiaa, tosin täytyy ehkä kustantaa itse noin lievillä oireilla, ja mua auttaa että hyväksyn itseni tällaisena, tavallaan hauraampana ja vaikeampana persoonana. Vaikkakin erityisesti ihmissuhteissa teen jatkuvaa työtä ajatus- ja käytösmallieni kanssa, siihen sain työkalut terapiasta aikanaan.
Osaatko kertoa tarkemmin mitä kaikkea lievästi epäkypsään persoonallisuuteen kuuluu? Koen, että minut on jätetty lapsena joskus yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Olen juuri sellaisesta perheestä, missä ongelmani voitaisiin kuitata vetoamalla siihen, että koska minulla oli materiaaliset puitteet ABC, mikään ei olisi voinut olla pielessä.
Sillä kuvaisin tällaista persoonaa kuin mun, ettei aivan ole niin kypsä ja kehittyneet defenssit ja toimintamallit kuin toisilla esim tunnesäätely heikompaa ja saatan kriisissä käyttää epäkypsiä suojamekanismeja kuten kieltäminen. Mulla kyllä on traumatausta ja sen uskon vaikuttaneen sen ettei persoonani voinut kehittyä niin toimivaksi ja ehjäksi kuin ilman traumoja, myös emotionaalinen laiminlyönti on traumaattista ja vaikuttaa persoonallisuuden kehitykseen, mutta terapiassa sain tavallaan kasvaa sen mitä lapsuudessa ja nuoruudessa jäi puuttumaan.
Ei sulla ole epävakaata persoonallisuushäiriötä? Sitähän leimaa tunnetilojen nopeat vaihtumiset, elämä "kaatuu" ihan pienistä jutuista ja negatiiviset tunteet jäävät päälle ja niissä vatvotaan kohtuuttoman kauan. Negatiivisia tunteita on vaikea tai mahdoton sietää.