Miksi joidenkin täytyy koko ajan hehkuttaa omaa sitkeyttään ja jaksamistaan?
Muutamiakin tällaisia ihmisiä tuttavapiirissä ja itse asiassa kaikki naisia. Eli somessa koko ajan korostetaan, miten rankkaa on mutta kuitenkin menee ja tekee. Esimerkkejä: perheenäiti postaa someen ruokakuvia ja tekstinä "Täällä sitä 38 asteen kuumeessa vaan kokkaillaan, jotta perheelle on pötyä pöytään!"
Saako siitä jotain erityisiä superäitipisteitä, jos sairaana vääntää muussia ja soossia? Minusta tuo on typerää. Lepäisi ja hoitaisi itsensä kuntoon ja antaisi perheelleen vaikka pitsapäivän.
Toinen esimerkki: Treenikuvia salilta kuvatekstillä "Revähtänyt lihas ei tätä mammaa estä treenaamasta" ja sitten tietenkin habahymiöt perään.
Sitten näiden ystävät ja tuttavat kommentoi esim. "Oot sä aika sissi!!!!", "Respektii" jne.
Onko siis jotenkin hyvä asia, jos venyttää itsensä asioihin, joita ei oikeasti jaksaisi tai olisi järkevää tehdä? Minusta tuollainen toiminta on typeryyttä, siis jos ei kuunnella omaa kehoa vaan koko ajan pitää esittää jotain superihmistä. Ja tärkeintä näille tuntuu olevan ne muiden kommentit ja ihailu. En vaan ymmärrä.
Onko muilla tällaisia ihmisiä lähipiirissä? Kerro esimerkkejä, millaisiin supersuorituksiin he ovat venyneet :-D
Kommentit (28)
Marttyyrit kerjäämässä huomiota saavutuksilleen.
Kenenkään ei ole pakko mitään ruokaa vääntää kuumeisena, eineksillä pärjää hyvin. Pätemisentarvettahan tuo on, omaa arvoa haetaan suorittamisen ja muilta saatujen kehujen kautta. Tässä on myös jotain suomalaiselle kulttuurille tyypillistä - ihmisarvo määräytyy sen mukaan kuinka paljon raataa. Esim. tekee hillot itse vaikka helpommalla ja halvemmalla saisi kaupasta.
itse en voisi,ei ole minkäänlaista intoa viimisillä voimillani heilua puurokauhan varressa,vaan silloin otetaan iisimmin....en olekaan supersuorittaja ja jos olisin äiti,en todellakaan olisi näitä suorittajaihmisiä :)
Oman ärsytyskynnyksen ylittää ihmiset, jotka ei ota särkylääkettä, kun pää on kipeä tai menkat vaiva, allergialääkettä oireisiin ym. vaivoissa kärvistely.
Erityisesti ärsyttää, jos työkaveri valittaa oireita, tarjoaa lääkettä, mutta se ei kelpaa ja tyyppi EDELLEEN JATKAA VALITTAMISTA. Saa sitä työaikana kärsiä oireita, jos välttämättä haluaa, mutta ei niin, että työteho kärsii, eikä varsinkaan työkaverit.
Yksi tälläinen suorittaja valitti ettei ihmiset tykkää, jos postaa jotain negatiivista somessa. Suomalaisiin tarttui kai hehkutus Usan tyyliin.
Toinen tekijä on et somessa heitä voi seurata esim; työnantaja, pakko nuolla peetä myös vapaalla.
Eräs tuttavani oli perheineen joulun aikaan lomamatkalla. Palasivat melko myöhään illalla. Hän selosti sitten somessa miten monta tuntia tarkalleen valvoi ja mitä kaikkea teki, kun tulivat kotiin: matkatavaroiden purku, kaksi koneellista pyykkiä, ruokakaupan tilauksen teko netissä (miksi? ei se seuraavaksi päiväksi kuitenkaan ollut tulossa, koska oli yö!) jne jne. "Sitten lopulta kaaduin sänkyyn joskus neljän aikaan aamulla".
Tuleepa tässä mieleen sekin, että miten usein työuupumus onkin sitä ettei osata mitoittaa VAPAA-AJAN tekemisiä omalle jaksamiselle sopivaksi? Jos edes osaa vapaa-ajasta ei käytä lepäämiseen ja palautumiseen, niin voiko odottaa että jaksaisi hyvin töissä.
Suorittajien erityinen alatyyppi on kodin puunaajat! Eli henkilöt jotka käyttävät kaikki vapaapäivänsä vessojen ja roskakaappien jynssäämiseen. Kyllä vähän naurattaa ja ehkä hieman säälittää. Itse laitan robotti-imurin töihin muutaman kerran viikossa ja lähden siksi aikaa pienelle kävelylle.
Yksi tällainen tuttu on, joka kertoo usein tekevänsä töitä ja opintoja 24/7. Aina luettelee, että montako tuntia töitä ja montako koulutehtäviä ja ohhoh pitäiskö tässä ehtiä joskus nukkumaankin. En tiedä mikä tuollaisen idea on? Kerätä ehkä jotain reippauspisteitä?