Miksi joidenkin täytyy koko ajan hehkuttaa omaa sitkeyttään ja jaksamistaan?
Muutamiakin tällaisia ihmisiä tuttavapiirissä ja itse asiassa kaikki naisia. Eli somessa koko ajan korostetaan, miten rankkaa on mutta kuitenkin menee ja tekee. Esimerkkejä: perheenäiti postaa someen ruokakuvia ja tekstinä "Täällä sitä 38 asteen kuumeessa vaan kokkaillaan, jotta perheelle on pötyä pöytään!"
Saako siitä jotain erityisiä superäitipisteitä, jos sairaana vääntää muussia ja soossia? Minusta tuo on typerää. Lepäisi ja hoitaisi itsensä kuntoon ja antaisi perheelleen vaikka pitsapäivän.
Toinen esimerkki: Treenikuvia salilta kuvatekstillä "Revähtänyt lihas ei tätä mammaa estä treenaamasta" ja sitten tietenkin habahymiöt perään.
Sitten näiden ystävät ja tuttavat kommentoi esim. "Oot sä aika sissi!!!!", "Respektii" jne.
Onko siis jotenkin hyvä asia, jos venyttää itsensä asioihin, joita ei oikeasti jaksaisi tai olisi järkevää tehdä? Minusta tuollainen toiminta on typeryyttä, siis jos ei kuunnella omaa kehoa vaan koko ajan pitää esittää jotain superihmistä. Ja tärkeintä näille tuntuu olevan ne muiden kommentit ja ihailu. En vaan ymmärrä.
Onko muilla tällaisia ihmisiä lähipiirissä? Kerro esimerkkejä, millaisiin supersuorituksiin he ovat venyneet :-D
Kommentit (28)
Niin, "itseasiassa kaikki naisia".
Itseasiassa tällaisia ihme ärsyyntyjiäkin näkyy olevan pelkästään naisissa. Mitä välii. Keskity omaan elämääs ja anna toisten naisten postailla mitä tykkäävät.
Tuo on hiukan noloa. Onkohan taustalla jonkinlainen suorittamiseen tähdännyt kasvatus lapsuudenperheessä, tai sitten kirjoittelevat noita hämäykseksi ja oikeasti makoilevat suurimmaksi osaksi.
Herää kysymys miten nää on pönkittäneet egoaan aikaan ennen somea...
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja/tai huomiontarve.
Mun mielestä ap:lla on huono itsetunto ja huomion tarve kun tällaisesta täytyy tehdä ihan aloitus tänne.
Minun äitini ihailee siskoani, joka on niin ahkera ja kiireinen perheenäiti, ettei koskaan ehdi istua sohvalla. Omasta mielestäni ne on ihania ja tärkeitä hetkiä, kun saa mennä sohvalle ja ottaa lapset kainaloon.
Mulla oli työkaveri, joka teki töitä toimistolla ihan normaalisti, vaikka hänellä oli omien sanojensa mukaan hirveä ripuli koko päivän. Itse en pääsisi ripulissa edes työpaikalle. Ehkä hänellä oli vaipat.
Muistan toisen työkaverin, joka kertoi, että hänen tuttunsa oli ihan normaalisti töissä syövän loppuvaiheessa. Lääkkeet eivät enää tehonneet mutta kukaan työkaveri ei tiennyt mitään.
Kolmas oli vanha täti, joka kertoi olleensa töissä ison firman keittiössä 40 asteen kuumeessa. Ei kuulemma haitannut mitään.
En pystyisi mihinkään noista.
Meillä mies on tuollainen ja ai että mua ottaa päähän. Ei kyllä postaa someen, mutta hehkuttaa sitä kotina. Toinen mitä tekee on se, että tekee esim. tuntitolkulla lumitöitä flunssassa ja sit valittaa kuinka huono olo on ja vikisee. Ai s*****a, että ottaa aivoon. Jos teet, älä helvata valita huonoa oloa koska oma valinta. Ja todellakin juoksee siellä pihalla perhana kolaamassa kun on satanut 200 hiutaletts sitten edellisen kerran.
Mun apu ja tekeminen ei tietenkään kelpaa. Mutta kelpaan kyllä ne väliajat passata kun vinkuu sohvalla peiton alla.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hiukan noloa. Onkohan taustalla jonkinlainen suorittamiseen tähdännyt kasvatus lapsuudenperheessä, tai sitten kirjoittelevat noita hämäykseksi ja oikeasti makoilevat suurimmaksi osaksi.
Olen miettinyt samaa.
Varmasti moni näistä supersuorittajista on taipuvaisia myös liioitteluun, eli mikäli kuumetta on oikeasti 38 niin somepostauksessa se muuttuukin lukemaan 39.
Omassa lähipiirissä muutama näitä.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ihailee siskoani, joka on niin ahkera ja kiireinen perheenäiti, ettei koskaan ehdi istua sohvalla. Omasta mielestäni ne on ihania ja tärkeitä hetkiä, kun saa mennä sohvalle ja ottaa lapset kainaloon.
Puhumattakaan siitä, miten haitallista on terveydelle jatkuva tukka putkella viilettäminen!
Tällaiset henkilöt elävät sillä ihailulla ja kommenteilla mitä saavat somessa. Olisivat ihan hukassa ilman sitä.
Masennus. Sen verran lievä että pystyy tsemppaamaan itsensä toimintaan, mutta riittävä että se on oikeesti iso suoritus. Tapa pärjätä sen veemäisen mielen mustuuden / elämän tyhjyyden / kaiken merkityksettömyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja/tai huomiontarve.
Mun mielestä ap:lla on huono itsetunto ja huomion tarve kun tällaisesta täytyy tehdä ihan aloitus tänne.
Nyt kolahti muussikauha ja kuuden kilon salipaino mammaa ohimoon :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ja/tai huomiontarve.
Mun mielestä ap:lla on huono itsetunto ja huomion tarve kun tällaisesta täytyy tehdä ihan aloitus tänne.
Nyt kolahti muussikauha ja kuuden kilon salipaino mammaa ohimoon.
(Edellinen sama vastaukseni lainauksineen meni vähän pieleen).
ahaha mietin juuri tänään samaa kun ig-strooreissa tuli jo 3 samalaista vastaan :D no huomiotahan nämä vaan haluaa, perus somemaailma huomionkipeille. :D
Olisi parasta jos kukaan ei kommentoisi mitään näihin huomionhakupostauksiin. Mutta aina löytyy niitä, jotka jaksaa "ihailla" näiden henkilöiden suorituksia... Itse en ikinä kommentoi näihin mitään.
Yksi tällainen tyyppi ystävänä. Usein postaa sairauksistaan ja siitä miten reipas on niistä huolimatta. Heittää 'täkyjä' kuvatekstiin ja kommentteihin, eli haluaa saada niitä ihailu kommentteja. Jos joku ehdottaa että ottaisit hei vähän iisimmin ja lepäisit välillä niin aina on monenlaisia sankari selityksiä miksei voi vaan levätä. Kun kuitenkin voisi jos niin haluisi.
Tuollaisia ihmistyyppejä on ollut aina ja joka ikäluokassa olipa somea tai ei. Heidän tyylinsä on saada otsikoida tekemisiään kaiken kansan tiedoksi. Omat sanat ei riitä, koska en kerta kaikkiaan tiedä mitä minulta odotetaan. Pitääkö järjestää isotkin juhlat toisen sisukkuuden vuoksi vai mennä auttamaan vai olla terapeuttina vai mitä?
Huono itsetunto ja/tai huomiontarve.