Ihailetko ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä?
Vai millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?
Itse huomaan näin 42-vuotiaana perheenäitinä huomaavani, että säälin ihmisiä jotka omistautuvat työlle. Itse taas yritän päinvastoin rimpuilla eroon oravanpyörästä tekemällä 3 päiväistä työviikkoa ja oman yrityksen töitä siinä ohessa. Ihmiset, jotka tekevät paljon töitä, vaikuttavat olevan aivan eri maailmassa missä nykyisin itse elän.
Jokainen myy aikansa jollain summalla.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
En. Työ oli isälleni kaikki kaikessa. Koko perhe eli sen ehdoilla ja työ ajoi aina kaiken muun edelle. Minulla ei esimerkiksi ole juurikaan muistoja siitä, että oltaisiin tehty asioita isän kanssa yhdessä tai että hän olisi opettanut minulle jonkin taidon. Kun isä jäi eläkkeelle, hänelle selvisi, ettei hänellä ole yhtään ystävää. Oli ollut vain kollegoita ja työtuttuja. Eläkkeelle jäämisen jälkeen isä ei kiinnostanut enää ketään heistä. Nyt on mahtava eläke, mutta tylsää ja yksinäistä. Kyllä kannatti.
Sugar daddynä voisi olla ihan hauskaa, jos löytää rahoilleen jonkun kuorrutusta kaipaavan nuoren dooriksen.
En nyt erityisesti ihaile, mutta naureskelen ihmisille, joiden hehkuttama vähäinen työmäärä perustuu sossun tai kelan tukiin pohjimmiltaan. On ihan ok tehdä haluamansa vähempi määrä töitä, jos sen tekee omalla kustannuksellaan, pummeista en niin välitä.
En, ja vihaan marttyyreja jotka ovat valmiita uhraamaan kaiken omasta terveydestä ja mielenterveydestä lähtien jonkun muun palkkalistoilla.
Käyn töissä 38 tuntia viikossa, hoidan työni hyvin ja rakkaudella (kehitysvammaisten ohjaaja) mutta kun suljen työpaikan oven perässäni, en uhraa ajatusta töille.
En ihaile ihmisiä jotka tekevät ylimääräistä työtä täyttäen sillä jotain tyhjiötä, mutta ymmärrän sen olevan vastaavanlaista riippuvuutta kuin esim. alkoholismi tai peliriippuvuus.
Arvostan kuitenkin ihmisiä jotka haluavat tehdä työtä eivätkä halua jättäytyä tukien varaan.
Terve ihminen haluaa elättää itsensä ja mahd. perheensä. Se on tervettä itsekunnioitusta.
En ymmärrä näitä jotka vaativat sitä tukea ja tätä tukea ja vinkuvat ja itkevät kun eivät taas tuota tukea saa. En voi kunnioittaa sellaisia ihmisiä mitenkään. Jotkut tuet on perusteltuja ja niistä ei ole mitään kyseenalaista, mutta kun ei viitsitä yrittää eikä tehdä mitään elämänsä ja elatuksensa eteen kun on helpompaa vain nostella yhteiskunnan tukia, sitä en voi koskaan hyväksyä.