Ahdistuneena kysyn, miten te muut elätte joka päivä sen ajatuksen kanssa että ihan yllättäen voi tapahtua jotain kauheaa??

Muista maski ja tarkistaa 15 kertaa että hella on pois päältä!!!

Betonihelveteissä hiipivät mustat ahdistavat.

Mitä? Minä toivon joka päivä että tapahtuisi jotakin kauheaa johon todellakin kuolisi! Olenko oikeasti muka ainoa?

Vierailija kirjoitti:

YHYY OON NIIN AHISTUNUT YHYY😫

No tämä on väärä ketju esitetellä tuota sinun mt-ongelmaa joka on ihan eri plaatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokenut huonompia aikoja niin osaa olla kiitollinen kun menee hyvin. Ja ihan tavallinen normipäivä ON tosi hyvä päivä kun vertaa huonoon aikaan.

Luulen että tässä on joku perustavaa laatua oleva ero. Minä en koskaan koe näinpäin vaan pienimmästäkin vastoinkäymisestä pelkään vaan enemmän ja tavallisesta normipäivästäkin tulee pelottava. (ei ap)

Menevittu SULJETULLE!

Kännykkää siellä ainakin saa käyttää yli kymmenen jälkeen. Miten olet muuten tykännyt?

Hyväksyn sen että niiden kauheiden asioiden pelkääminen ei auta mitään vaan tuhoaisi elämäni, kun en voisi tehdä mitään. Jos joku uhka käy mielessä, siis sellainen johon ei voi vaikuttaa, nautin vaan kahta aktiivisemmin siitä että kaikki on tässä hetkessä hyvin.

Tottakai silti ajan varovasti, toimin rauhallisesti korkeissa paikoissa jne. Henkivakuutukset löytyy, jotta on sitten edes yksi murhe vähemmän jos puolisolle käy jotain, mikä lienee itsellä ylivoimaisesti suurin pelko.

Keskityn elämässäni vaikuttamaan niihin asioihin, joihin ylipäätään voin vaikuttaa.

Tuo on sellainen kierre, että ahdistuessa helposti ajatukset ajautuu ahdistaviin skenaarioihin, ja kun niitä miettii niin ahdistus voimistuu entisestään.

Ajatukset vaikuttaa suoraan tunteisiin ja toisin päin. Ajatukset myös urautuu tietynlaisiksi. Jos on tottunut ajattelemaan juna-suistuu-raiteilta/atomipommitulipalokatastrofia, ajatukset helposti pysyy sillä aihealueella ja oikeastaan kehittyy paremmaksi sen suuntaisessa ajattelussa. Tuo kuitenkin vaikuttaa suoraan olotilaan. Sen sijaan, jos pitää hetken ajan ajatuksiaan kesänurmikolla makoilussa, kukkien ja perhosten ympäröimänä olemisessa, tai missä vaan leppoisassa mielikuvassa, se voi ihan fyysisestikin laskea stressiä ja aivan varmasti parantaa olotilaa.

Jos on tottunu ekan esimerkin ajatteluun, aivojen ja ajatusten voi olla jopa haastavaa pysyä jälkimmäisen esimerkin mukaisessa ajatuksessa. Kuitenkin, jos tietoisesti muuttaa ajattelunsa tarpeeksi useasti, voi näitä aivojen uria muuttaa niin, että jälkimmäisen esimerkin mukaiset mielikuvat olis enemmän arjessa läsnä. Aivan sama kummanlaisia ajatuksia ajattelee, ne on silti vain ajatuksia, ei totta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Minä toivon joka päivä että tapahtuisi jotakin kauheaa johon todellakin kuolisi! Olenko oikeasti muka ainoa?

Uupuneena leikittelin kaikilla maailmanloppujen skenaarioilla, onnettomuuksilla ja vaikka millä. Ajattelin sen olevan rentouttavaa mutta kiihdytin vain itseäni lisää.

Vierailija kirjoitti:

Miten se pelko estää sen tapahtumasta? Ihan turha märehtiä sellaista mille ei mitään voi. 

Pelko ei estä tapahtumasta mutta kun jotain tapahtuu kuitenkin vähän väliä, koko ajan varuilla ollessa paniikki on pienempi sitten kun jotain ikävää tapahtuu.

Uutisten seuraaminen kannattaa ainakin lopettaa. Tekee mieluummin jotain mikä rauhoittaa ja tekee olon kivaksi.

Minua on helpottanut se että asetan itselleni aikarajoja jolloin todennäköisesti pysyn tarvassa. Pysyn todennäköisesti takuulla turvassa seuraavat viisi minuuttia. Tai viisi tuntia, päivää, viikkoa kuukautta, mikä mihinkin asiaan sopii. Voin uskaltaa nauttia seuraavasta tunnista.

Ei se murehtiminen yhtää estä sitä kauheaa tapahtumaa tapahtumasta. Mutta todennäköisempää on, että mitään kauheaa ei tapahdukaan.

"milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta, en päivää joka jäi jo taa, en päivää tulevaa!"

Omar Khaijam

Vierailija kirjoitti:

Hmm, minkähän luokan kauheuksia Ap tarkoittaa. Sairastuminen? Joku murtautuu asuntoon ryöstöaikeissa? Tulipalo? Ydinvoimalaonnettomuus? Asteroidi taivaalta?

Sen verran pelokas olen, että mielelläni en kulje autokyydillä, vaan yleensä kävelen ja oikeasti pitkät matkat sitten junalla. Ihmiset ovat sen verran törppöjä, että koen autoliikenteen oikeasti arvaamattomaksi ja vaaralliseksi, vaikka kuski itse ajaisikin varoen, taitavasti ja sääntöjen mukaan.

Ihmissuhteissakin minun on vaikeaa luottaa muihin, mutta ja ehkä juuri siksi viihdyn paljon itsekseni.

Elämä pysyy mukavana ja ahdistus loitolla, kun elää tasaisesti ja varman päälle. Kaikenlaista voi sattua, mutta mitä todennäköisimmin ei satu. Ei auta pelätä ennalta sellaista, mitä ei lainkaan voi omalla toiminnalla ennakoida tai estää.

Hyvin sanottu ja samaa mieltä! Itse (jtn. 20-v) en uskaltanut lähteä kotoa ulos, ajoin päässääni kaikki mahdolliset skenaariot, mitä voi sattua. Sit rupes naurattaa, että eihän niitä nyt voi kaikkia sattua yhtäaikaa :)

Tohelo kyllä olen ja kaikkea sattuu, muttei nyt sentään yhtäaikaa. Järjel... tai ajattelulla pääsin siitä yli. Lääkitystä ei ole (enkä alkoakaan käytä kuin .... no aika harvoin nykyään).

Oliko se nyt Tankki täyteen vai Reinikainen -sarjassa se yksi mies, jolle aina sattui (ja varsinkin sattui)? :) 

Oikeastaan oikeampi kysymys on, että miksi et eläisi silloin kun olet elossa?

Hain apua ongelmaan. Lääkitys ja terapia auttoivat minua ja voivat auttaa sinuakin.

Teen niille asioille jotain mille voin ja muut jätän kohtalon käsiin. Turha murehtia jos ei mitään voi etukäteen tehdä.

Ei ole totta kun väitetään että ahdistuminen ei muka hyödyttäisi mitään. Itse ainakin ahdistuneena en halua tehdä mitään, kun kaikki on vaarallista, niin se pienentää kuolemaa tai loukkaantumista merkittävästi. Jos teen jotain, ennakoin mielessäni kaikki mahdolliset vaarat jolloin osaan välttää ne. No elämänlaatu toki säilyy kehnona.

Yllättäen voi tapahtua myös jotain kivaa, iloa elämään tuottavaa!

Ei ole mitään järkeä elää pahaa odottaen, se tapahtuu jos on tapahtuakseen, samoin se yllättävä hyvä.

Ennen koronaa tapasin varata kivan reissun kerran vuodessa, siis joskus jopa vuoden etukäteen. Sitten elin sen vuoden reissun tekemisiä ja nähtäviä suunnitellen ja innolla odottaen.

Tämä oli suunniteltu mielihyvää aiheuttava hyvä ja jos reissua ennen oli vastoinkäymisiä, ne unohtuivat helposti, kun oli jotain kivaa odotettavissa.

Kun niistä vaikeistakin asioista on selvinnyt, ei ole mitään syytä pelätä etteikö jatkossakin selviäisi.

Vierailija kirjoitti:

Uutisten seuraaminen kannattaa ainakin lopettaa. Tekee mieluummin jotain mikä rauhoittaa ja tekee olon kivaksi.

Jep! Maailmassa on ollut ennen luultavasti paljon enemmän pahaa kuin nykyään, mutta ei ole tiedetty kuin oman ja korkeintaan naapuripitäjän tapahtumat. Nyt koko maailman pahuus iskee suoraan silmille reaaliajassa aina kun avaat internetin.