Pikkulapsen äitiä ei näköjään enää kiinnosta lapsettoman sinkkukaverin/kavereiden elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on käynyt jo kahden ystävän kohdalla, lakkasivat pitämästä yhteyttä ja aikatavalla vastaamastakin yhteydenottoihin kun tulivat äideiksi. Ja olisi kyllä kiinnostanut se heidän äitiys ja lapsi, ja ei, en biletä tai puhu biletyksestä.

Se johtuu siitä, että lasten kanssa ei vain ole aikaa ja jaksamista juoruta puhelimessa. Tekstaamisen aikaa on vielä vähemmän.

Sitä ei ihan edes käsitä, miten paljon aikaa ja energiaa lapset ihan tosissaan vaatii.

Ei tarvi jatkuvasti juoruta puhelimessa, mutta kai niillä lapsilla on isäkin, joka niitä välillä vahtii.

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonta sinkkukaveria kiinnostaa kaverin äitiys?

Miksei kiinnostaisi? Jos aidosti ollaan hyviä ystäviä, niin tottakai toisen asioiden pitäisi kiinnostaa.

Näin 3kk ikäisen vauvan äitinä kommentoin sen verran, että itse olen ainakin niin uupunut, väsynyt ja unen puutteessa, että kun vauvanhoidolta ehtii muuta tekemään, niin sitä vaan haluaa olla yksin ja levätä. Sosiaalinen kanssakäyminen on yllättävän raskasta, vaikka totta kai sitä ystäviä ja "entistä elämää" kaipaa myös. On vain pakko asettaa oma jaksaminen etusijalle. Sen vuoksi on myös helpompaa olla tekemisissä sellaisten tuttavien kanssa, joilla on lapsia, sillä he tietävät täsmälleen, miten uuvuttava tämä elämänvaihe voi olla.

Yksikään lapsettomista ystävistäni ei ole halunnut tulla käymään kotonamme. Yksi lapseton ystäväni on uskomaton tapaus; valittaa kun en ole kiinnostunut pitkistä iltalenkeistä hänen kanssaan klo 22, eikä myöskään ymmärtänyt, että hänen syntymäpäivien suunnittelu puolta vuotta etukäteen vauvani silloin juuri synnyttyä ei ollut prioriteettilistani ja jaksamiseni kärjessä. Hänen tapa pitää yhteyttä minuun on ollut sellainen, ettei hän edes tunnusta muuttunutta elämääni, eikä selvästi ymmärrä millaista se pienen vauvan kanssa on - enkä toki tätä ihmettele, en ole itsekään osannut lapsettomana olla oikealla tavalla tukena ystävilleni, jotka lapsia saivat aiemmin. Tämä harmittaa.

Ja kyse ei myöskään ole siitä, etteikö mikään muu enää äitiä kiinnostaisi, vaan sitä jaksamista ei ihan oikeasti välttämättä ole! Olen varmaan sitten itsekäs ihminen, kun vauvavapaalla valitsen mieluummin urheilun, kauneushoidon, nukkumisen tai lepäämisen sellaisen sosiaalisen kanssakäyminen sijaan, joka minua rasittaisi vain lisää. Niiden kanssa jaksan olla, jotka ymmärtävät lapsen aiheuttaman uupumuksen, esim joulua vietettiin ystäväpariskunnan kanssa, joilla myös pieni lapsi.

Niin yhtä äitiä ei kiinnosta ei tarkoita etteikö muitakaan kiinnosta. Kyllä itseä ainakin kiinnostaa kavereiden tapahtumat. Ja lapsesta voi kertoa muutakin kuin kakkajuttuja. Eiköhän se ole murto- osa joka näitä kakkajuttuja höpisee.

Vierailija kirjoitti:

Elä hättäile, kunhan lapsi kasvaa ja ero tulee saat kaverin takaisin - ja sit sitä vasta biletetäänkin.

Tämä. Itselleni on käynyt näin monesti (olen vapaaehtoisesti lapseton).

Ikävä vain ettei minua kiinnosta ryhtyä baariseuraksi ihmiselle joka on ulkoistanut minut elämästään sen kotileikin ajaksi. Tai ottanut yhteyttä vain puhuakseen tauotta omista asioistaan.

Kun lapsi oli pienenä niin helvetin raskas, että pienet vapaahetkeni vietin yksin hengittäen hiljaa pimeässä yrittäen välttää itsetuhoisia ajatuksia, ei oikein riittänyt aikaa eikä energiaa kavereille. Ei ne parhaat kaverit minnekään kadonneet silti. Kunhan lapsi kasvoi, palattiin taas vanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonta sinkkukaveria kiinnostaa kaverin äitiys?

Tottakai kiinnostaa muiden asioiden ohessa. Tuntuu vaan että sitä äitiä ei kiinnosta muu kuin äitiys ja lapsen kehitys. Ap

Niin no eikö se ole ihan hyvä että äitiä kiinnostaa äitiys ja lapsen kehitys ? Olisi todella outoa jos ei kiinnostaisi. Pienen lapsen äidillä ei oikeastaan ole muuta elämää kuin se lapsi, se on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonta sinkkukaveria kiinnostaa kaverin äitiys?

Tottakai kiinnostaa muiden asioiden ohessa. Tuntuu vaan että sitä äitiä ei kiinnosta muu kuin äitiys ja lapsen kehitys. Ap

Niin no eikö se ole ihan hyvä että äitiä kiinnostaa äitiys ja lapsen kehitys ? Olisi todella outoa jos ei kiinnostaisi. Pienen lapsen äidillä ei oikeastaan ole muuta elämää kuin se lapsi, se on fakta.

Monilla on. Ne joilla ei ole, kannattaa heivata omasta elämästä. Itsekkyys ei katoa vaan lisääntyy kun ihminen saa jälkikasvua.

Onneksi osalla äideistä aivot pysyvät paikallaan myös synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsetonta sinkkukaveria kiinnostaa kaverin äitiys?

Tottakai kiinnostaa muiden asioiden ohessa. Tuntuu vaan että sitä äitiä ei kiinnosta muu kuin äitiys ja lapsen kehitys. Ap

Niin no eikö se ole ihan hyvä että äitiä kiinnostaa äitiys ja lapsen kehitys ? Olisi todella outoa jos ei kiinnostaisi. Pienen lapsen äidillä ei oikeastaan ole muuta elämää kuin se lapsi, se on fakta.

Olisi se silti ihan peruskohteliasta edes esittää kiinnostusta myös sitä keskustelukumppania kohtaan jos istutaan vaikka kahdestaan kahvilla.

Nämä mammakuplaan kadonneet alkavat yleensä ruinata seuraa sitten, kun lapsia ei enää kiinnosta vanhempien seura tai mies jättää ja häipyy. Siinä vaiheessa ikävä kyllä me kaveritkin ollaan jo siirrytty eteenpäin, eikä paljon kiinnosta kuunnella sitä kipuilua teinien sekoiluista tai katsella sitä epätoivoista uuden exän metsästystä.

Lisääntyminen on itsekästä. Siksi vanhemmat ovat itsekkäitä.

Jestas sentään, eikö teidän lapsilla ole isää jakamassa vastuuta vai ihanko itse omitte sen vauvan ja sitten uuvutte työn alle?

Arki on niin erilaista. Itseä ei kiinnosta enää tavata perheellisiä kavereita. Ei ole mitään puhuttavaa. Perheellistä ei kiinnosta lapsettoman jutut eikä toisinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän loputtomia bilejuttuja kypsät aikuiset jaksa kuunnella. Meillä kun elämä ei enää pyöri pelkästään oman navan ympärillä.

Eräs äiti

 

Luuletko tosiaan että lapsettomat eivät tee mitään muuta kuin biletä?

Tuo kirjoittaja muisteleee omia aikojaan lapsettomana. Entinen bilesinkku kohottaa omanarvontuntoaan äidiksi tulemisella. Itsekeskeisyys vaan ei kadonnut mihinkään.

Mua ei kiinnostanut ekaan 2 kk mikään muu kuin oma vauva. Sen jälkeen oisin toivottanut tervetulleeksi sinkkutarinat, mutta valitettavasti kaikki lähipiirissä ovat pitkässä parisuhteessa ja useimmilla pieniä lapsia, joten tulee puhuttua paljon lapsista. Tylsää!

En minäkään lapsettomana enää ole samalla aaltopituudella kuin lapsia saaneet kaverit. Monesti ne tapaamiset menee siihen, että olen siellä kylässä hoitotätinä lasten kanssa leikkimässä, että kaveri saa hetken huilata.

Mikä on ihan ymmärrettävää toisaalta ja kiva auttaa, jos on rankkaa lapsiperhearkea, mutta en mä mikään palkattu lastenhoitaja kuitenkaan ole. Eri asia on, jos pyydetään varta vasten lasten hoitoavuksi eikä muka kaverina kahville ja sen varjolla saadaan hoitoapua. 

Nuorempana vielä jotenkin jaksoi olla tukena, kun oli ensimmäiset lapset ja uusi arki edessä, mutta enää lähemmäs nelikymppisenä ei enää ihan ensikertalaisia kaverini ole, kun on se muutama lapsi jo tehty. 

Ja kyllä, kaikki kaverini lapset on mulle tosi tärkeitä ja osalle olen varmasti tätihahmo (en ole kummitäti kuitenkaan kuin yhdelle), mutta välillä vaan tulee sellainen olo, että senkö takia pidetään yhteyttä, että olen aina valmis auttamaan. 

Tykkään lapsista ja musta on ihan kiva leikkiä ja pelata lasten kanssa, käydä välillä yhdessä puistossa, mutta aika vähälle se itse kaverisuhde ja vastavuoroisuus sen kaverin kanssa jää. Välillä miettii, että pitäisiköhän kaveri edes yhteyttä, jos ei niin paljon lasten kanssa jeesaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä mammakuplaan kadonneet alkavat yleensä ruinata seuraa sitten, kun lapsia ei enää kiinnosta vanhempien seura tai mies jättää ja häipyy. Siinä vaiheessa ikävä kyllä me kaveritkin ollaan jo siirrytty eteenpäin, eikä paljon kiinnosta kuunnella sitä kipuilua teinien sekoiluista tai katsella sitä epätoivoista uuden exän metsästystä.

Tää koskee myös naisia jotka "unohtaa" ystävät/kaverit aina kun pääsevät parisuhteeseen. Käynyt useasti näin monen eri ihmisen kanssa. Kyllä menee maku kun ruvetaan parin vuoden päästä soittelemaan ja ruinaamaan baariseuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mammakuplaan kadonneet alkavat yleensä ruinata seuraa sitten, kun lapsia ei enää kiinnosta vanhempien seura tai mies jättää ja häipyy. Siinä vaiheessa ikävä kyllä me kaveritkin ollaan jo siirrytty eteenpäin, eikä paljon kiinnosta kuunnella sitä kipuilua teinien sekoiluista tai katsella sitä epätoivoista uuden exän metsästystä.

 

Tää koskee myös naisia jotka "unohtaa" ystävät/kaverit aina kun pääsevät parisuhteeseen. Käynyt useasti näin monen eri ihmisen kanssa. Kyllä menee maku kun ruvetaan parin vuoden päästä soittelemaan ja ruinaamaan baariseuraa. 

Siis eron jälkeen. Ja itseasiassa muutama miespuolinen kaverikn tehnyt saman!

Oottakaas kun siitä tulee yh ..alkaa puhelin käydä kuumana.