Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa lapsen kanssa joka on todella vaativa ja näsäviisas
08.01.2023 |
8v. Super energinen (herää 6.00 tikkana joka aamu ja ei hiljene ennen iltaa 20.30 kunnes nukahtaa). Vaatii ja vinkuu koko ajan jotain (huomiota, tavaraa, tekemistä, lupaa johonkin). Vaikka ei saa niin tämä jatkuu ja jatkuu. Uhriutuu ja itkee että kukaan ei rakasta ja kaikki on epäreiluja (vaikka ois kiva päivä takana ja sit yks juttu ei mene hänen tahdon mukaan niin kauhea parku). Minusta manipuloivaa käytöstä, en tosin tiedä osaako tuon ikäiset manipuloida? 🤔 Joskus saattaa myös esim käydä käsiksi tms (harvemmin onneksi eikä kovin voimakkaasti), sit kun otetaan kiinni ja rajoitetaan (aika hellästi) niin huutaa että häntä satutetaan jne (tosi kiva kerrostalossa 😬)
Olemme eronneet lapsen isän kanssa joten lapsi on vko-vko. Olen aivan loppu häneen oman viikkoni jälkeen. Vaikka joka viikko koitan kaikin keinoin tsempata että jaksan olla rauhallinen ja johdonmukainen ja tehdään kivoja juttuja yhdessä että saa huomiota tarpeeksi. Hänelle ei vaan mikään tunnu riittävän.
Koulussa menestyy hyvin, on välkky, en usko että on mitään nepsy tms diagnoosin mahdollisuutta. Normi lapsi, mutta persoonaltaan tosi vaativa ja jotenkin huomionhakuinen. Miten jaksaa tälläisen lapsen kanssa? Koko ajan ihan superp*ska äiti olo hänen kanssa.
Kommentit (27)
Vaatii ja vinkuu koko ajan? Tuon ikäinenhän on päivät kavereiden kanssa menossa varsinkin lomilla tai ainakin pitäisi olla. Koko ajanko lapsi on vierihoidossa?!
Jos vaatii ja vinkuu koko ajan niin saako lapsi niitä asioita koskaan? Vaatiiko mahdottomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä eroperheitä yhtään, miksi erota kesken lapsen kasvun ja aiheuttaa hylkäämisen pelkoa jopa loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko ero tuore? Kuulostaa siltä että lapsi oireilee vielä sitä, tai jää ehkä isän luona vaille huomiota ja kerjää sitä siksi sinun luonasi. Tiedätkö millainen tilanne isän luona, käyttäytyykö samalla tavalla siellä?
Ymmärrän että on turhauttavaa, mutta lapsihan selkeästi ilmaisee jotain hätää; häntä ei rakasteta, häntä satutetaan, hänet hylätään. Vaikka ei olisikaan totta vaan pelkoa. Tsemppiä!
Meillä oli sama. Lapsi oireili tilannetta, ei osannut muuten kertoa kuin kiusaamalla pikkusiskoaan ja teki koulussa kaikenlaisia hölmöjä juttuja. Isän kanssa hänellå oli vaikeeta kun oli isäviikonloppu. Murkkuna ei enää halunnut isän luokse. Nyt on jo 18v ja tasapainoinen itsenäinen nuori nainen. Isä ei edelleenkään ole hänen mielestään mukava tyyppi. Mutta minä en suostu kantamaan tästä vastuuta.
Sekin on huomioitava, että kaikki lapset eivät ole mukavia. Se onkin sitten vaikea kysymys, kuinka niitä vaativia vinkujia jaksaisi vuodesta toiseen.
Voimia ap:lle, näin vuosia jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Opeta lapselle että hänellä on tässä maailmassa vastuita jotka kasvavat iän myötä ja samalla kasvavat oikeudet kun hoitaa vastuunsa.