Nykyään joka toinen uupunut tai palanut loppuun työssään

Missä olet itse töissä?

En tarvinnut lääkärin diagnoosia.

Tajusin kuinka loppu olin ollut vasta kun sanoiduin irti.

Stressi aiheutti ihan fyysisiäkin oireita. Unettomuutta, hiusten lähtöä, painonnousua...

Toipumiseen menikin yli neljä vuotta. Sen jälkeen ei enää ahdistanut ajatus töihin paluusta.

Nyt tiedän rajani ja teen vajaata viikkoa.

Jaksan paremmin näin. Ehkä joskus palaan kokopäivätyöhön mutta en ota siitä stressiä.

Ennen saman työn teki 3 työntekijää, jonka nykyään tekee 1. Tehostettu työ ja tuottavuustavoittelu...

Vuorotyö, huono työilmapiiri ja huono johtaja. Selkäänpuukotusta ym. Lopussa kamelin selkä katkesi ja jäin saikulle.

Avoimuus mielenterveydestä lisääntynyt. Ennen tälläinen pidettiin omana tietona, koska muuten oltaisiin leimattu hulluksi tai heikoksi. Sitä lääkittiin piilossa päihteillä ja väkivallalla.

En ihmettele. Töissä aika meni kaikenlaiseen turhaan säätöön (tarvittavien ohjelmien hankkiminen koneelle, käyttölupien ja tunnusten hakeminen sinne ja tänne, tyhjänpäiväisiä palavereja yms. yms.) Sitten piti jäädä ylitöihin, että ehtisi niitä varsinaisia töitäkin tehdä, koska deadlinet paukkuu päälle. Vieläkin pukkaa ahdistus päälle noita töitä ajatellessa, vaikken ole siellä enää vuosiin ollut.

Joissakin tapauksissa, vaikka uupumisen tai loppuun palamisen sanotaan johtuvan vain työstä, onkin kyseessä ihmisen yksityiselämän ongelmat. Kun siellä ei asiat suju tai ihmisen perusluonne on sellainen, että pienestäkin asiasta tulee hänen mielessään suuri. Asioita jäädään märehtimään, kun voisi jo mennä eteenpäin.

Alapeukuttajat, siis JOISSAKIN TAPAUKSISSA.

Kokemusta työvuosilta, läheltä joitakin tapauksia nähneenä.

Vierailija kirjoitti:

Joissakin tapauksissa, vaikka uupumisen tai loppuun palamisen sanotaan johtuvan vain työstä, onkin kyseessä ihmisen yksityiselämän ongelmat. Kun siellä ei asiat suju tai ihmisen perusluonne on sellainen, että pienestäkin asiasta tulee hänen mielessään suuri. Asioita jäädään märehtimään, kun voisi jo mennä eteenpäin.

Alapeukuttajat, siis JOISSAKIN TAPAUKSISSA.

Kokemusta työvuosilta, läheltä joitakin tapauksia nähneenä.

Itse olen juuri tällaisessa tilanteessa. Töissä saattaisin ehkä juuri ja juuri jaksaakin jos kotona olisi asiat hyvin. Mutta kun ei ole. Eikä ole mitään keinoja miten pystyisin vaikuttamaan puolisoni käytökseen, niin tässä vaan sinnitellään ja toivotaan parempia aikoja.

K....päiden laskureiden ja pilalle hemmoteltujen ihmisten sukupolvi rantautunut myös suorittavalle tasolle. Pomoissahan niitä on ollut kautta aikojen.

Mielenkiintoinen aihe.

Mikä saa ihmisen jäämään uupumisen kierteeseen. Työelämässä. Miksi ei pääse epäkohtien yläpuolelle, ja yritä vaikuttamaan vain niihin asioihin mihin oikeasti pystyy.

Relienssi, siitäkö on kysymys loppujen lopuksi.

99 % loppuun palamisista EI johdu työstä lainkaan vaan siitä mitä ihmiset säheltävät työn ulkopuolella arjessaan ja miten sotkevat ihmissuhteensa.

Suurin ongelma on se, että koitetaan vääntää kokomajan tahtia kireämmäksi.

Tämä varmasti koskee alaa kun alaa. Omassa työssäni on tietytntavoitteet, kun ne saavuttaa, nostetaan tasoa.

Käytännössä siis siitä että työn tekee hyvin, saa palkkioksi sen että pitää pystyä vielä parempaan ja parempaan.

Kaikella on kuitenkin rajansa! Tiettyyn tasoon saakka voi parantaa, mutta jossain kohtaa se loppuu =käy mahdottomaksi.

Sellaista se on kun nokkanaamari lasten lähentelijä on päättänyt siirtyä työvetoisesta taloudesta, sotatalouteen. Ei kaikilta motivaatioita pyörittää sellaista himmeliä.

Myötätunto kaikkien uupuneiden puolella. Mutta ärsyttää kun annetaan itselle lupa uupua vaikka ei ehkä oikeaa syytä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe.

Mikä saa ihmisen jäämään uupumisen kierteeseen. Työelämässä. Miksi ei pääse epäkohtien yläpuolelle, ja yritä vaikuttamaan vain niihin asioihin mihin oikeasti pystyy.

Relienssi, siitäkö on kysymys loppujen lopuksi.

Koska yksittäinen työntekijä ei voi muuttaa yrityksen huonoa ilmapiiriä tai toimintapaa. Uutta työpaikkaa ei välttämättä saa, vaikka hakee ja hakee ja pois ei voi jäädä, koska raha. Siinähän se kierre sitten on.

Minä uuvuin viisi vuotta sitten. Syy oli aivan ilmeinen. Työnantaja määräsi tekemään saman työajan puitteissa noin tuplamäärän työtä kuin ennen. Työmäärävaatimusta lisättiin parin vuoden aikana kuukausittain niin, että lopulta se oli tuplattu. Deadlinet oli samat kuin muutama vuosi aiemmin puolella työmäärällä. En tietenkään millään pystynyt yltämään tuohon vaatimukseen ja yhteistyökumppanit ja asiakkaat raivostui minulle, kun en saanut pomojen heille lupaamassa ajassa töitä tehtyä. Tein niin nopeasti ja paljon kuin pystyin samalla kuunnellen valitusta ja haukkuja asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta, ja potien pahaa epäonnistumisen tunnetta koko ajan itse. Pomotkin alkoivat haukkumaan minua siitä että olin suututtanut asiakkaat.

Pari vuotta aiemmin sain pelkkää kiitosta kaikilta tahoilta ja työhöni oltiin erittäin tyytyväisiä. Mutta ei kukaan pysty samassa ajassa tekemään tuplamäärää. Kyseessä asiantuntijatyö.

Irtisanouduin ja yritän toipua. Olihan minulla saikkuja, mutta ei ne riittäneet toipumiseen.

Tuntuu ettei nykyään riitä että tulee aamulla töihin, tekee työnsä ja lähtee 8h jälkeen kotiin. Jatkuvaa turhaa palaveria, pitää olla sosiaalinen, itseohjautuva, pärjätä vaikka missä tilanteessa, osata sellaisia asioita mitä kukaan ei ole koskaan näyttänyt, ottaa vastuuta enemmän kuin esimies (koska hän ei osaa käytännöntyötä laisinkaan), perehdyttää uudet, ottaa heidän kehityksestään vastuu, osallistua joka kuukautisiin kehityskeskusteluihin ja keksiä joka vuosi 3 asiaa missä pitää olla parempi ja se bonus tietty lasketaan niistä.. ikinä ei saa olla vain kehittymättä jos tekee perustyötä. Ikinä ei saa vain tehdä hommiaan ja sulkea konetta työajan jälkeen. Sähköposteja tulee iltaisin, viikonloppuisin ja töissä joka vuosi pohditaan tullaanko loppiaisena töihin ja voiko jouluna pitää lomaa.. ei saa pitää lomaa 4vkoa, aina vain 2vkoa, että voi tulla tekemään parin viikon rästityöt, koska nykyään ei palkata kesätyöntekijöitä!! Meillä on myös töissä aivan järkyttävät aikataulut _joka_ viikko. Jatkuvaa juoksemista ja stressin alla elämistä. Saan nykyään paniikkikohtauksia pelkästä teams viestin äänestä olin tämän takia viikon poissa töistä ja olen istunut siitä lähtien kerran kuussa Hr+esimies keskusteluissa. Jotka ei todellakaan ole kehitetty minun työhyvinvointia ajatellen

Siinä muutama esimerkki miksi alan olla loppu 😊😊😊

Ennen tuo oli vaan selkävaivojen nimellä. -sivulta

Ei pidä tehdä uuvuttaa työtä, itse en suostuisi.

Mä olin työpaikalla, missä mitattiin kaikki. Vessassa oloa myöten. Mitään varsinaista syytä siihen ei ollut, paitsi tehokkuus. Työntekijä oli aina potentiaalinen työaikansa väärinkäyttäjä. 30v sitten työntekijät istuivat rauhassa 15min kahvitaukonsa, juttelivat ja rentoutuivat. Nykyään jokainen menee yksitellen tauolle ja esimies seuraa, ettei 12 minuuttia 30sek ylity.

Kun jo tauot on noin naurettavaa kellon kanssa pelleilyä, miettikää mitä se varsinainen työ on... jep, on ihme että työntekijät uupuu.