LOKAVAUVAT KE-TO

Vauva sylissä yritän jotain raapustaa..



Onnittelut suuret viimeisilekin lokakuisille vauvaantuneille! Mielenkiinnolla olen kyllä käynyt lukemassa teidän viimeisiä kärvistelyviestejä. Viime odotuksessa minä kuuluin ihan niihin viimeisiin myös joten tuttua puuhaa. Onneksi se kaikki on nyt ohi.



Meidän typykälle tuli sitten nuha :(

Eikös aika monella muullakin vauvalla ole ollut? Nenä turisee räkää, jota tosin on turissut koko pienen ikänsä. Aivastaessa onneksi irtoo kunnolla mutta kurjaa on kun ei pienen oloa oikein voi helpottaa millään...Mä olen ollut siinä luulossa että näin pieni on niin hyvin suojattu tuon äidin maidon kautta ettei tulisi kipeäksi mutta väärässä olin. Harmittaa! Esikoinen oli täysin terve ensimmäiset 6kuukautta, jonka jälkeen jouduttiin vajaaksi viikoksi sairaalaan ja sen jälkeen onkin sairasteltu jatkuvasti.



G: Uskallatteko paljastaa nimen jonka olisitte antaneet jos vauva olisikin ollut toista sukupuolta?

Meille jos olisi poika tullut niin nimeksi oltais annettu Aaro.



Nazu: Voi mikä ihana pieni söpöläinen! :)



Nyt hakemaan esikoista mummolasta.

Voikaa hyvin ja nauttikaa pienistä ihmeistä!



Terkuin

Camelot ja Touhu 3vkoa+2pvää

Ja oikein paljon onnea lopuillekkin vauvautuneille=)



Meillä kans poika pulauttelee aika paljon, välillä ihan maitoo ja välillä enempi sellasta kokkareista. Siinä menee niin pojan kuin äidinkin vaatteet vaihtoon.

Poika oli vuorokauden kakkaamatta ja voi kamala sitä kitinää ja kipristelyä, kun yleensä kakat ovat joka vaipassa. No viimeinhän se sitten tuli ja tulikin kunnon lasti. Ihan selvästi helpotti oloo.



Pitäis niitä ristiäisiäkin valmistella, no ensi viikollahan ne vasta on mutta nää päivät menee niin nopeeta. Eikä kyllä ole tietoo omista vaatteistakaan.

Kastemekko on sellanen, joka on tehty mun -92 syntyneelle siskolle ja kaikkien sillä kastettujen nimet on kirjailtu sinne mekon sisäpuolelle.

Ja samoin kastepäivä ja kummien nimet.

Kastemalja tulee taas miehen puolelta, hänen isänsä on kastettu siitä.



Eilen illalla alkoi särkemään oikeeta rintaa, kipu on enempi tuossa nännin ympäristössä. Toivottavasti ei tuu rintatulehdusta. Kipu ei kyllä ole mennyt pahemmaks, eikä se rinta mitenkään kova/kuumottava ole. Oon yrittänyt mahdollisimman paljon siltä puolelta imettää vaikka se sattuukin.



Mutta mukavaa torstai päivää tuosta harmaudesta huolimatta!



myttynen kera Oskarin 6 vko!!

ei saatu sitä, taitaa olla jo vanha käytäntö.

Muistelisin, että noista kahdesta ensimmäisestä (-94 ja -96) sen sain.



Camelot: Voi toista pientä nuhanenää.. Itte olen kokenut parhaimmaks keinoks helpottaa tukkoista nenää keittosuolatipoilla ja sitten jonkun ajan kuluttua imenyt sillä (mikä sen nimi nyt onkaan mutta saa apteekista ja hintakin vaan vähän yli euron) " limaimulla" .

Paranemisia teille!

Eipä oo tää mamma taas koneelle kerennyt/jaksanut :( Ja sitte jos oon koneella niin kaikki lapset tulee heti vaatimaan että pääsevät kanssa. Rasittavaa!



Nyt pikasesti jotain kirjoittelen, jää valitettavasti lukemiset vähemmällä. Kohta taas lähdettävä hakeen poikaa kerhost ja vaavi on tissillä samalla:)



Eilen oltiin 1 kk neuvolassa. Poika kasvanut hienosti: 4660 (3890) ja 55,5 (50,5). Pipoa en nyt muista...

Vauvalla alkoi yöllä nokka tuhisemaan :( Ei mitään valu ulos mutta kuivaa räkää välillä tulee ulos. Ookin oottanu että milloin eka nuha tulee.. Kunpa menis helpolla ohi. Hormoninäpytki nousi sunnuntaina poskille. Eivät kovin ärtsyiltä näytä ainakaan vielä.



Vauva alkanut hymyilemään silloin tällöin. On se vaan niin ihana! Masuvaivoja on kyl välillä öisin, liittyy selvästi siihen jos ei oo kakkaa tullu kunnolla. Muuten nukkuu kyllä ihan kivasti, 3-4 tunnin välein syö yöllä. Ekan pätkän nukkuu omassaan ja sitten tulee meidän sänkyyn.



Meillä ristiäiset ens viikon lauantaina. Kappelissa kaste ja kahvit meillä. Jotain 30 vierasta olis tulossa eli tiivis tunnelma. Anoppi leipoo ja laittaa tarjoilut suurimmaks osaks onneks. Nimi on sama joka mietittiin jo odotusaikana. Pitäis nimiservetit tilata...



Lopettelen tällä erää... Hyvää päivän jatkoa kaikille!



Sanna ja " pikku-Kalle" 1kk 2pv

Kohta täytyy lähteä pappia tapaamaan, mutta ensin piti lukea muiden kuulumisia.



Nazulla aivan hellyttävän suloinen tyttö.



Camelot: Meillä on ollut nuha aivan alusta asti ja silmien rähmintää. Ja nyt kaiken lisäksi pikkuinen on ruvennut yskimään. pitäisköhän nyt jo käydä jossakin näytillä? Oletkos sinä uskaltanut antaa siihen nuhaan jotain esim. Keittosuola tippoja? Tai höyryä?



Coe: Ei meilläkään niin isoa kahviastiastoa ole, että niillä kahvit tarjottaisiin. Mäkin lainaan anopin ystävättäreltä. Hänellä on kuulemma ainakin 40 kupin sarja. Siitä riittäisi myös sinullekkin:) Sit vielä vinkkinä sinullekkin kenkäongelmaan, Anna(2,5) ehdotti kenkien päälle niitä sinisiä muoveja, jotka äiti aina päiväkodissakin laittaa.



G: meidän pojasta olisi tullut todennäköisesti Oskari



m

Meille syntyi ihana tyttövauva lauantaina aamuyöllä. Tytön mitat olivat syntyessä 52 cm ja 3880 g. Pitkä tyttö siis! Tyttö syntyi lopulta käynnistyksen tuloksena raskausviikolla 41+5.



Synnytys oli helvetillisen pitkä ja tuskallinen kokemus, josta jäi todella paha mieli ja ahdistus päälle. Edelleenkään en pysty siitä puhumaan itkemättä. Kätilöopistolta luvattiin kyllä ammattiapua, jos synnytyksen aihettama ahdistus ei mene ajallaan ohi. Lupailtiin myös, että tällaisen kokemuksen jälkeen kynnys saada suunniteltu sektio mahdollisissa tulevaisuuden synnytyksissä on hyvin matala.





Tässäpä tapahtumien pääkohda (eivät ehkä ihan kaikki eivätkä oikeassa järjestyksessä):

- synnytys kesti loputtoman kauan. Minut otettiin sisään osastolle 4 jo viime viikon keskiviikkoaamuna lapsiveden vähyyden takia. Odottelin osastolla koko päivän ja yön ilman toimenpiteitä



- torstaiaamuna synnytystä alettiin käynnistellä tabletein, 3 tablettia päivässä



-tabletit saivat torstai-illasta alkaen aikaan hirvittävän tuskalliset ja kipeät supistukset, joita oli 5-7 minuutin välein. Kivuliaisuudesta huolimatta mitään ei tapahtunut kohdunsuulla. Koko ajan oli kohdunsuu 0,5 cm auki. Sain kipupiikin (petidiiniä)jossain vaiheessa mutta se ei tehonnut lainkaan. Itkien ja puuskuttaen vietin yön valveilla.



-Hirvittävän kivuliaat supistukset jatkuivat koko perjantain. En saanut edes syötyä kipujen takia. Edelleenkään ei kohdunsuulla tapahtunut mitään, vaikka kivut olivat hirveät ja supistukset tulivat tasaisesti. Sain lisää käynnistystablettteja. Lääkäri olisi läettänyt minut synnytyssaliin saamaan parempaa kivunlievitystä, mutta salit olivat kaikki täynnä.



-Lopulta kolmen aikoihin iltapäivällä pääsimme synnytyssaliin. Kalvot puhkaistiin ja aloin saada oksitosiinia. Kohdunsuu oli silloin vasta 2 cm auki. Olin väsymyksestä ja jo yli vuorokauden jatkuneista hirvittävistä supistuksista aivan sekaisin. Sain ilokaasua joka auttoi hyvin vähän. Vedin sitä ihan huumassa lähes keskeytyksettä ja valtavia määriä.



-Jossain vaiheessa lisäksi vasen pakarani " syttyi liekkeihin" - meni aivan jumiin ja tuli valtavan kipeäksi. Missään asennossa ei voinut olla. Sain aqua-rakkuloita lantioon, mutta ne eivät auttaneet lainkaan.



-Oksensin mahani sisällön pihalle.



-Epiduraalin sain vasta tosi myöhäisessä vaiheessa, ja se ei toiminut! Vain vasen puoli puutui ja oikealla puolella kaikki kivut jatkuivat. En saanut siis vieläkään lepoa. Lisäannoskaan ei auttanut.



-Vasta yhdeksältä kohdunsuu oli auki 3 cm (siis kuudessa tunnissa sentti!). Lääkäri kutsuttiin paikalle ja alettiin jo harkita sektiota. Onneksi en ollut syönyt mitään puoleentoista vuorokauteen, heh. Verikokeet otettiin ja valmisteltiin sektioon. Leikkaussaleissa oli kuulemma täyttä.



-Sitten senjälkeen alkoi avautuminen " normaalilla nopeudella" . Olin sekava nälän ja valvomisen ja kipujen takia. Horisin jo miehelle, että tästä tulee yksinhuoltaja kun minä en tästä selviä hengissä jne. Vauvalla oli kaikki koko ajan hyvin, ainoastaan syke oli aika matalalla jossain vaiheessa. Itse vaan toivoin koko ajan että taju menisi.



-Ponnistusvaihe kesti parikymmentä minuuttia. Väliliha leikattiin, tuska repi. Ponnistamista vaikeutti se, että olin pitkän unettomuuden ja syömättömyyden takia tosi heikkona ja tärisin kuin horkassa.



-Vauvan syntymän jälkeen luulin että synnytys on ohi... odoteltiin istukan syntymistä, mutta se ei alkanutkaan tulla ulos. Sain taas oksitosiinia ja lisää supistuksia, mutta taaskin tuloksena oli pelkkää kipua, ei tuloksia.



-Useampi kätilö ja lääkäri kävi painelemassa mahaa ja vetämässä istukkaa ulos, mutta ei tulosta. Supistelevan ja kipeän vatsan survominen sattui hirveästi ja huusin kaikenmaailman juttuja kätilöille,mm. " en jaksa enää!" " jättäkää nyt jo jumalauta mut rauhaan!"



-Lääkärit totesivat että istukka ei synny ja se pitää hoitaa leikkaussalissa ulos. Kuinka ollakaan, leikkaussalit olivat täynnä edelleen.



-Kun lopulta pääsin aamulla leikkaussaliin, istukka paineltiin ja vedettiin nukutuksessa käsin ulos. Aamulla pääsin sitten osastolle, missä mieheni odotti jo vauvan kanssa. Perhehuonetta ei saatu, koska ne olivat täynnä.



Että tämmönen kiva pikku tarina. Kätilöopistolla muistutetiin monesti, että saan käydä synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa synnytystä läpi myöhemmin (nyt en vielä kyennyt käymään asioita läpi) ja voin käydä myös psykiatrin juttusilla aiheesta.



Tästä eteenpäin onneksi tarina on jo onnellisempi.= )

Opettelemme elämään kolmistaan. Kaikki muu sujuu, mutta imetyksen kanssa oli alkuun vaikeaa. Nyt jo sujuu, kun saatiin olla eilen kolme tuntia Kätilöopistolla imetysohjauksessa. Siellä huomattiin, että meitä oltiin neuvottu synnytysosastolla ihan väärin. Tärkeitä asioita oltiin jätetty opettamatta ja monia juttuja oli neuvottu väärin (esim. rintakumin käyttö). Eilisen jälkeen on sujunut jo paremmin imetyskin, kun ollaan saatu käyttöön apukeinot (rintakumin oikea käyttö ja maidon heruttaminen rinnasta käsin talteen).



Mä olen toki tosi väsynyt kun jo ennen vauvan syntymää tuli alle kaksi unetonta yötä. Nyt on vaikeaa maksaa univelkaa, kun joka vuorokausi tulee muutama lisätunti unettomuutta lisää. Mä olen vielä tosi huono nukkumaan lyhyissä pätkissä niin kuin nyt pitäisi osata tehdä. Epparihaava on tosi kipeä ja estää istumisen.

Ymmärrän täysin, sillä olen kokenut lähes vastaavanlaista. Minulla ei ole edelleenkään mitään sanottavaa esikoisen syntymästä, en halua puhua enkä ajatella asiaa ollenkaan.

En tajua miten naisia kidutetaan yhä tänä päivänä kuin mitäkin elukoita!



Piristykseksi voin sanoa että toisen lapsen syntymä oli sitten tosi helppo, kesti 4h ja ponnistusvaihe 8 min. enkä missään vaiheessa ollut oikeastaan kipeä.



Onnea vauvasta!

Heti alkuun onnittelut lopuillekin lokamammoille vauvoista!



NIINANII: kannattaa kyllä myöhemmin käydä tuo synnytys läpi sairaalan henkilökunnan kanssa ja mennä myös sinne psykiatrin juttusille ettei sitten myöhemmin iske paha masennus. Tuttavani koki myös pitkän ja kivuliaan synnytyksen josta jäi pahat traumat eikä hän heti ymmärtänyt hakea apua ja nyt on mielialan kohentamiseen lääkitys päällä.



G: Jos meille olisi tullut nyt tyttö, nimeksi olisi tullut Mandi. En edes muista mistä tuo nimi mieleeni tuli odotusaikana. Mieskin innostui nimestä heti. No saa nähdä vieläkö meille joskus tyttö tulee ja tuleeko nimelle käyttöä.



Meillä oli eilen 1kk neuvola. Kivasti oli poju kasvanut. Paino 4715g (3710g), pituus 57,5cm (51,5cm) ja pipo 39cm (36cm). Pikkasen yllätyin tuosta huimasta pituudesta, mutta kyllä meillä jo monet vaatteet ovatkin jääneet pieniksi. Sain terkkarilta mukaani lastenlääkärin kirjoittaman epikriisin. Siinä luki että " vauva vapisee" . Tämä siis 2vrk:n iässä. Minulle lääkäri ei tuosta sanonut mitään silloin. Onko muille sanottu tollasta että vauva vapisee tai tietääkö kukaan mitä tarkemmin tarkoittaa? Kyllähän tuo vauva vapisee esim. kun vaihdan vaippaa mutta ajattelin johtuvan siitä että häntä paleltaa kun vaatetta riisutaan. Tuskin tuo mitään vakavaa on koska ei terkkarikaan mitään maininnut. Vaivaa mieltä silti. Täytyy varmaan ens kerralla kysyä terkkarilta tosta.



Muutama hymy on meilläkin jo tullut. Ensimmäisen hymynsä poika soi mummolle. No eilen illalla kylvyssä oli kyllä hymyilevä poika ja kyllä mä pari kertaa aiemminkin olen saanut pojan hymyilemään. Alkuviikosta ilmestyi ensimmäiset hormoninäppylät. Ei noita vielä ainakaan kovin paljon ole. Saa nähdä tuleeko vielä lisää.



Tänään lähden illalla viemään nuo isommat lapset mummolaan 70km:n päähän. Huomenna sitten pojun kanssa menemme Helsinkiin viikonlopuksi. On kyllä ihanaa päästä vauvan kanssa kahdestaan " rauhoittumaan" , vaikka melkoista paikasta toiseen juoksemista se reissu kyllä tulee olemaan, koska haluan nähdä niin monia kavereitani. Pakko sanoa, että kun luin tuosta suunnitellusta pk-seutulaisten tapaamisesta, innostuin itsekin ajatuksesta. Sitten samantien tulikin mieleen että höh, eihän me enää siellä asutakaan. Mulla kun on NIIN kova ikävä sinne. Vielä pitäis vuosi sinnitellä ulkomailla ja sitten päästään taas pk-seudulle asumaan. Täällä pohjanmaalla en kyllä tunne oloani mitenkään kotoisaksi. Onneksi enää 1½kk jäljellä täällä oleskelua. Onneksi on tää vauva piristämässä arkea. :)



Ristiäisistä: Meilläkään ei paljon ole tuota astiastoa, mutta onneksi päätimme sittenkin pitää ritiäiset appivanhempien luona. Siellä kyllä on tarvittava " kalusto" juhlia varten. Ja anoppi varmaan muutenkin taas ihan innoissaan järjestelee juhlia. Appivanhempien luona nuo isommatkin lapset on kastettu. Meillä juhlat ovat vasta 16.12. Nimiservetitkin on tilattu. Saa nähdä milloin tulevat. Kastemekko on sama kuin isosiskolla ja -veljellä. Sama kastemekko on ollut myös minulla ristiäisissäni. Mekko kiertää suvussa ja se on aikanaan ostettu serkulleni joka on nyt jo pian 40v.



Mutta nyt lähden viemään ton tytön päikkäreille. Jaksamisia kaikille ja mukavaa viikonloppua jo näin etukäteen!



MaryJ ja Samuel 4vko5pv

Ja hirmuisot tsempit ja lohdutukset NIINANII:lle synnytyksestä! Hurjan kuuloista!!



Mulla ittellä on jääny ponnistus päällimmäisenä mieleen ja hiukan tyly kätilö... Ponnistaa sain alkaa klo 17 ja tyttö syntyi klo 19.31 eli pitkään ponnistelin, paitti välillä annettiin spinaali, koska olin niin kipeä ja puhki (vaikkei tunnu nyt oikeen miltään luettuani Niinanii:n synnytyskertomuksen). Kätilön käyttäytyminen vaikuttaa kyllä aika paljon ja minä en ollut ollenkaan omaani tyytyväinen, otin itteeni vähän liikaakin sen sanomisia, mutta tuo tilanne, jos joku on semmoinen, että siinä ei ihan voimissaan oo henkisesti... No, koettu on, mutta kätilön kans en koskaan jutellut jälkikäteen synnytyksestä. Onko muilla muuten tullut kätilö kattomaan synnytyksen jälkeen sairaalas tms? Monet sanoo, että se on käytäntö, mutta on niitäkin, jotka ei oo kuullutkaan moisesta.



Meillä taas eilen nukahdettiin yöunille vasta vähän ennen kahta. Elma oli tosi väsynyt jo kymmenen jälkeen, joten virheellisesti menin itsekin jo sänkyyn... Oli pitkät tunnit, kun tyttö söi, itki, kitisi, söi, itki, kitisi... Mutta tais olla kyllä vatta kipeä. Tyhmä äiti oli juonu muutaman lasin limsaa, luulen, että oli siitä. Yhden jälkeen Elma kakoi ja sitten oksennus lensi oikeen kunnolla. Heti oksennuksen jälkeen katsoi äitiä ja isiä ja päästi leveän hymyn :) Tais helpottaa! Sitten vähän syötiin ja nukahdettiin.



Meillä on Elma hymyilly 1 kk:n iästä lähtien. Nyt vasta oikeen kunnolla. Pieni jokellus pääsi isänpäivän aattona isille :) Nyt pari päivää on jutellut vähän enempi. Tuntuu ihanalta!! Vaikka noi nukkumiset on vaikeita, niin kyllä toi hymy ja pieni juttelu saa kyllä sydän niin sulamaan, että unohtuu väsyt... :)



Hyvää torstaita mammoille ja tuhisijoille :)



bernuski ja Elma 7 vko 4 pv

Olipa tosiaankin hurjan kurja synnytyskokemus Niinaniilla:( Omanikaan ei ollut hääppöinen, mutta N:n verrattuna suorastaan syöksysynnytys (ei siis oikeesti ollut!) eli ei kai loppujen lopuksi kuitenkaan niin paha. Pahinta kärvistelyä mulla oli oikeastaan vain noin 4 tuntia, joten taisikin olla ihan lasten leikkiä mulla...Mullekin tarjottiin Kättärillä mahdollisuutta käydä synnytys läpi sen hoitaneen kätilön kanssa, mutta reilu vrk synnytyksen jälkeen en ollut vielä siihen valmis. Jälkikäteenkin saa kuulemma soittaa ja jutella, mutta sen verran on jo unohduksissa koko juttu, että tuskinpa enää palaan asiaan. Sitä paitsi mitä suurimmalla todennäköisyydellä mä en enää tule synnyttämään, joten ainakaan siinä mielessä ei ole tarvetta. Paitsi että ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan;)



Meillä on ristiäiset ensi kuun puolella ja noin kaksikymmentä vierasta tulossa. Kastemekko on tosi vanha, ensimmäiset käyttäjät ovat olleet isoisäni ja tämän sisko 1910-luvulla. Mekolla onkin ollut jo aika monta käyttäjää! Edelleen on silti hyvässä kunnossa ja todella kaunis kolttu.



Meillä vauva jatkaa tyytyväistä eloaan, juuri nyt ei pahemmin kipristele vatsaakaan (eikä edelleenkään saa d-vitamiinia, hyi äitiä...) Tytsy kakkaa aika harvoin (ehkä kerran päivässä kunnolla) ja vaippakin on alkanut pitää falskaamatta koko yön. Ennen melkein joka aamu oli yökkäri märkänä, mä kun en oikein öisin jaksa vaippaa vaihtaa kun tyttö muutoin herää vain syömään ja jatkaa saman tien uniaan. Samoin äiti=) Parina yönä on taas eka unipätkä (omassa sängyssä) ollut tosi pitkä, noin viisi tuntia ja siihen vielä pari-kolme päälle eli hyvin olen itse(kin) saanut nukuttua. Tosin toissa yönä piti kolmen aikaan nousta pumppaamaan maitoa, oli " hiukan" jo tukala olo ja sänky lainehti=) Ekan ja tokan syönnin välin vauva nukkuu aina meidän välissä, mutta aamu(yö)lla/ä nostan takaisin omaan sänkyyn, sillä mua on alkanut häiritä se omituinen örinä ja mörinä jota tyttö aamuöisin pitää. Tänäänkin vauva jatkoi vielä uniaan, kun me jo esikoisen kanssa noustiin ylös.



Päivällä menee myös useampi pidempi unipätkä, en ole yhtään tyttöä herätellyt päivisinkään syömään vaan ihan omassa rytmissään saa vielä elellä. Ehkä joskus joulun jälkeen voisi alkaa jonkinlaista päivärytmiä luomaan, niin saataisiin isommankin tytön kanssa vähän ryhtiä näihin päiviin. Vaikka varmaan se " rytmitys" tulee ihan luonnostaan siinä vaiheessa, kun vauva alkaa olla enemmän hereillä, nyt kuitenkin vielä pääosin nukkuu päivisinkin.



Hymyä ei ole vielä saanut meidän vauvalta kukaan, mutta eiköhän se ole ihan päivien kysymys koska hän sen ensimmäistä kertaa jollekin suo. Toivottavasti äidille:)



Pitääkin nyt kaivaa esille pk-seudun tapaamispino ja pistää omat kommentit sinne.



Mukavaa loppuviikkoa!



Lillis ja pieni 4viikkoa

Hei kertokaa minulle että mistä nimiserveteistä puhutte?

Voiko niitä netistä tilata?



NiinaNii: Olen pahoillani kokemastasi. Toivottavasti saat pian itsesi kuntoon ja pääset puhumaan asiasta ammatiauttajien kanssa. Myös minulla oli omasta mittakaavastani aika kamala synnytys, josta en halua puhua saatika kirjoittaa mihinkään. Siksi ette ole päässeet lukemaan synnytystarinaani. Minulla tuota kokemaani tuskaa lisäsi vielä tuo ettei saatu vauvaa kotiin kun vasta vauvan ollessa viikon vanha. Mutta nyt elämä on ihanaa ja vauva kasvaa kohisen.

Jaksamisia!!!

Meillä on nyt pari päivää ollut sellasta että kun yks nukahtaa/rauhoittuu niin toinen herää. Just äsken esikoinen lähti kaverin synttäreille (ekat elämässään, vitsi että äiti oli ylpeä.. :) niin ovi ehti lävähtää kiinni kun kuului parahdus vauvan kopasta! Vielä ei onneksi kuitenkaan oo tuntunut yhtään raskaalta vaan huumorilla hyvin jaksan :)



NIINANIILLE myötätuntoa myös täältä. Onneksi tunnut saaneen kuitenkin Kättäriltä asiallista ymmärrystä, jos oikein tulkitsin. Ja komppaan tuota mitä MARYJ sanoi, että ehdottomasti kannattaa hyödyntää mahdollisuus käydä synnytys läpi koska se voi puskea myöhemmin masennuksena. Eikö LUPICAIA sulle käynyt vähän juuri niin, että vasta odotusaikana nyt toisessa raskaudessa syntyi synnytyspelko, vai muistanko väärin?



Kun lukee pitkiä synnytyskertomuksia niin tulen kyllä hurjan kiitolliseksi omasta synnytyksestä, jossa olin käytännössä kipeä vain ehkä seitsemän supparin ajan, niistäkin kolme ponnistusvaiheessa. Mulla lapsivesi siis vaimensi ihan loppuun asti. Mutta esikoisen synnytyksessä ehdin pari tuntia kärsiä ennen epiduraalia, joten tiedän sen kauhistuttavan kivun kyllä. Pahinta taitaa olla se, että sitä ei voi mitenkään kuvitella etukäteen kun kyse on ensimmäisestä synnytyksestä. Ainakin mulla nyt tokassa " helpotti" hirveästi se, kun tiesin että onko odotettavissa vielä kovempaa kipua kuin se jota sillä hetkellä oli.



Muuta, vähän iloisempaa:



RISTIÄISMEKKO on meilläkin perintökalu, miehen suvun kaikki serkut (noin 10 kpl) on kastettu siinä ja samoin meidän esikoinen. Ja nimet on kirjailtu siinäkin helmaan, paitsi esikoisen koska eräs äiti ei ole saanut aikaiseksi... :) Pitääkin ottaa työn alle. Ja pitää tsekata että tämä tyttö mahtuu edes siihen mekkoon! Esikoinen mahtui vielä hyvin 2kk päivänään, mutta toisaalta pikkuserkkunsa ei samanikäisenä enää sopinut sinne.



ESIKOISESTA vielä: Meidän typy keksi tänään selvästi keppostelun. Aukoi aivan kaikki kaapit ja levitti aivan kaikki tavarat jotka irti sai, kun syötin vauvaa aamulla. Sanoin sitten että äiti on nyt tosi vihainen kun olet ollut tuhma, niin hänelle tuli suru puseroon... hoki että " äiti vihaa, äiti vihaa" , onneksi ei kukaan kuullut, luulis vielä että olen sanonut että vihaan lastani :) Ohi tämä kerta onneksi meni kompromissilla, että kun viet tuon lelun pois niin äiti ei enää ole vihainen (ei vienyt, mutta yhdessä vietiin sitten).



Ylipäänsä tuntuu että tuosta esikoisen temppuilusta ja päivistä muutenkin parhaiten selviäisi sillä mitä IIRIS pidemmällä kokemuksella totesi, että kun varautuu siihen että ongelmia voi tulla ja kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Jos taas on kiire aikataulu tai tiukka suunnitelma niin ihan varmasti menee hermot... siltä ainakin tuntuu nyt toistaiseksi, olenhan ollut jo mahtavat 4pv kahdestaan tyttöjen kanssa niin voin oikein kokemuksen syvällä rintaäänellä puhua! :D :D :D



NAZU: Miten selvisitte tuosta yöllisestä sänkypyynnöstä? Kuulostaa tosi kurjalta :( Oliko niin että teillä on liian kaponen sänky että nukkuisitte kaikki neljä siinä? Minä ajattelin etukäteen että meidän esikoinen haluaisi varmasti tulla meidän viereen kun vauvakin siinä nukkuu, mutta vielä ei ole ainakaan halunnut. Hän taas ei sit halua että vauva tulee hänen sänkyynsä; kun olen kysynyt että voinko laittaa Anjan hänen sänkyyn tai ottaa peiton sieltä niin tulee tiukka vastaus EI. " Tähän" , sanoi ja näytti iskän ja äitin sänkyä... katotaanpa kääntyykö meilläkin vielä tuohon että viereen haluaa. (Meillä tosin mahtuukin joten tulkoot.)



NIMIVAIHTAREITA: Meillä oli pojan nimeksi ihan satavarmana tulossa Pessi. En tiedä jääkö talteen vielä tulevia lapsia varten, ainakaan esikoiselta ei mitkään vaihtarit jääneet. Tuo Pessi kyllä tuntui ihan täysosumalta.



Lopuksi vielä KAIKILLE LOPUILLE VAUVAUTUNEILLE ONNITTELUT!



Ehkä unohdinkin jotain mutta en kyllä enää kehtaa kirjoittaa enempää :) Hyvää torstain loppua kaikille!



Coe + Anja 2vko 4pv

CAMELOT: nimiservetit (todella hienot sellaiset) voit tilata netistä www.vimpelinkirjakauppa.fi. Lähettävät s-postiin vahvistuksen ja tulevat nopeasti postitse kotiin! ja todella edulliset ovat. Meillä ainakin kaikki ihastelivat servettejä.



ESIKOISEN REAKTIOSTA; me nukutaan kaikki 4 samassa sängyssä jos on ihan pakko, sänky on 160cm. Tosin 2 patjaa ja välissä oleva rako vähentää tuota nukkumatilaa kun vanhojen patjojen takia väli on suurentunut jotenkin. Mutta yritän pääasiassa nostaa vauvan aina takaisin omaan sänkyyn etenkin sen takia kun tuo esikoinen nyt haluaa tulla viereen. Mutta katsotaan nyt taas tämä ilta että alkaako itku siinä vaiheessa kun pitäisi omaan sänkyyn tai edes isin syliin nukahtaa. Minä kun en imettämiseltä kerta kaikkiaan ehdi esikoista nukuttaa kun tuo Lilia on tissillä juuri sen ajan kun esikoisen nukkuma-aika on eli 20-21. Kumpa esikoinen pian tajuaisi ettei hänen asemansa ole uhattu vaan äiti ja isi rakastaa häntä kuten ennenkin;)



Nyt alkoi tissihuuto - huomiseen!



Nazu ja typyt

Käytiin sitten tänään lääkärissä molempien lasten kanssa, kun kerran yskivät niin paljon. Päiväkodissakin sanoivat Annan saaneen pari kertaa niin kovan yskänpuuskan, et luulivat hänen tukehtuvan.

Lääkäri sitten passitti meidät TYKS:n näytteille, koska epäili hinkuyskää. Vastaukset saa vasta viikon päästä, mutta lääkekuurit aloitettiin koko perheelle heti. Nyt sitten tarkkaillaan ettei Oonan yskät tule niin pahoiksi että joudutaan sairaalaan.Lisäksi Annalla korvatulehdus. Viime jouluna laitettu tuubit, jotka lähtenyt juuri pois. Ja näköjään heti tuli tulehdus. Ja ristiäisetkit tosiaan on sunnuntaina.



Onnea kaikille vauvan saaneille. Kyllä oli todella hurja kertomus Niinaniilla



Jaaha täytyy lähteä katsomaan yskijöitä







Marika, Ansku ja Onsku