Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat

En ole lukenut ketjua kuin sieltä täältä, ehkä tämä on jo sanottu, mutta kirjoitan silti muutaman sanan.

Koulutus ja ura ei ole tosiaan ole naisessa se juttu, bling, ei silloinkaan, kun kyse on miehistä, jotka pitävät uranaisista. Sinun tekstisi on sikäli vähän tylsä, että se on geneerinen, ja se mitä tavoitteensa korkealle asettanut mies hakee naisesta ei ole geneerinen. Hän hakee jotain mitä kukaan muu ei ole, ei samanlaista kuin muut, minkä lisäksi naisen tulee olla kaunis.

Sinun kuvauksesi halutusta miehestä jää myös erittäin geneeriseksi eli et ehkä tiedä mikä erityisesti miehessä kiinnostaisi ja minkä vuoksi edes miehen haluaisit? Ei mies ole mikään välttämättömyys edes silloin, kun halutaan lapsia nykyään. Mieti millaisen miehen haluat, siis millaisen yksilön tahdot. Ei mieskään halua olla mikään geneerinen mies.

Ja mieti millainen sinä itse olet yksilönä. Ei titteleiden ja saavutusten kautta tai millainen tahtoisit olla, koska epätäydellisyys tekee sinusta inhimillisen ja sellaisen, johon on helpompi saada kontaktia. Itse uskon näkemäni perusteella, että juuri tuo on monen pariutumisen esteenä, että on syystä tai toisesta vaikea olla oma itsensä. Pitää olla kiiltokuva tai muuten esittää jotain, parempaa, huonompaa, pelastettavaa, mitä milloinkin. Esittämiseen menee niin paljon energiaa, ettei pysty kuuntelemaan toista. Keskiössä on silloin minä ite eikä mitään kontaktia synny. Syynä voi olla myös jännittäminen. 

Vielä sellainen vinkki, että kysyisit ystäviltä, mikä heidän mielestään on pielessä, kun ketään ei löydy. Pyydä rehellistä mielipidettä.

Vierailija kirjoitti:

Sori AP mutta sä tuut olemaan loppuelämän yksin.

En koskis suhun pitkällä tikullaan enkä panis vaikka maksaisit. Et sä tuolla asenteella kelpaa muuhun kuin spermaämpäriksi. Kannattaa ehkä pitää se suu kiinni jos sieltä ei sieltä ei parempaa tule ulos. Voin kuvitella millainen kuvottava hienopieruvaimo susta tulee 30-vuotiaana. Varmaan botoxia huuletkin vielä täynnä.

T: hyvin koulutettu ja hyvässä kunnossa oleva niin ikään ylimmässä tulodesiilissä ja naimisissa oleva kolmen lapsen isä

Tällaiset ihmiset kasvattaa lapsia. Miettikää.

Aivan uskomaton ketju. Ihan kuin naisessa tärkeintä olisi vain se että on pullantuoksuinen. Katsokaas nyt vähän ympärillenne: kaikilla maamme eturivin poliitikoilla aina vähintään yhtä korkeasti koulutettu vaimo ja päin vastoin. Myös akateemisilla on lähes aina akateeminen nainen, joka ymmärtää abstraktia ajattelua yms. Kyllä samanlaiset löytävät samanlaiset.

Ihan kuin esim. jollain Sanna Marinilla olisi joku putkiasentaja tai Niinistöllä joku muu kuin tohtori näin pari esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomaton ketju. Ihan kuin naisessa tärkeintä olisi vain se että on pullantuoksuinen. Katsokaas nyt vähän ympärillenne: kaikilla maamme eturivin poliitikoilla aina vähintään yhtä korkeasti koulutettu vaimo ja päin vastoin. Myös akateemisilla on lähes aina akateeminen nainen, joka ymmärtää abstraktia ajattelua yms. Kyllä samanlaiset löytävät samanlaiset.

Ihan kuin esim. jollain Sanna Marinilla olisi joku putkiasentaja tai Niinistöllä joku muu kuin tohtori näin pari esimerkkiä.

Nämä palstaùlit, joilla ei ole parisuhdetta haluaisivat saada 25- vuotiaan kauniin neitsyen käyttöönsä kodinkoneeksi, dynnytyskoneeksi, pilluksi ja näyttelyesineeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen m47, akateeminen ja hyvätuloinen (kai, no listoilla olen ollut vuosia jo), tykkään työstäni. Fiksuksikin sanovat, osaan jutella aiheesta kuin aiheesta, seuraan maailmantapahtumia, en ole minnekään suuntaa kovin äänekäs tai äärimielipiteinen. Osaan kohdella naisia, en pyöritä useita naisia yhtäaikaa ja haluan sitoutua vakavasti. Takana yksi pitkä suhde (20v), lapset aikuisia.

Kaikinpuolin kiltti ja kunnollinen.

Arvatkaapa mikä näistä on naisille se turn-off.

Se, että mainostat olevasi kiltti ja kunnollinen, samalla rivien välissä syytellen naisia siitä, että sellainen mies ei kelpaa.

Oikeasti kiltin ja kunnollisen ei tarvitse mainostaa sitä, se näkyy muutenkin. Ja sellaiset miehet eivät ole naisille mitään turn-offeja.

Tuo on ihan peruskamaa- olen kiltti ja kunnollinen, mutta naisten vika, kun en kelpaa. Passiivis- aggressiivista naisvihaa. Ei naiset halua olla naisia vihaavien miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

veikkaisin, että ap on juristi kuivan tekstinsä perusteella

Ei niillä ole pariutumisongelmia ikinä. Eikä muuten myöskään niillä naisilla, jotka ovat STEM-aloilla.

Ongelmia on niillä naisilla, joilla on jotkut haistapaska-akateemiset paperit turhalta alalta, ja sitten siitä akateemisuudesta tehdään niin suuri numero. Kun sitä ollaan niin paljon parempia kuin vähemmän koulutetut, kun on ihan luettu hallintotieteitä tai naistutkimusta tai sosiologiaa tai muuta, missä voi tienata palkkansa samalla tavalla kuin työttömät oman elantonsa: muiden verovaroista.

Eli olet selvästi kateellinen. Saitko edes peruskoulun suoritettua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kyllä hirveästi houkuttele näin 38-vuotiasta, korkeakoulutettua naista mies, joka harrastelee yhden-illan-juttuja joidenkin yli 15v nuorempien kanssa. Joku taso."

Käännäpä tässä sukupuolet toisinpäin ja katso minkälaisia reaktioita postaus herättäisi. 

En ymmärrä, mihin viittaat. Tuskin 40+ miestäkään kiinnostaa parisuhdemielessä 40v nainen, joka panee alle 30v miehiä. (Olin muuten yökerhossa hiljattain ja useampikin nuori mies tuli yrittämään. En kuitenkaan pystynyt ihan sellaiseen lähtemään. Lähinnä huvitti.)

Samapa se mulle ketä se 40v nainen panee ennen minua, ei ole minun asiani - kunhan on uskollinen minulle jos olemme parisuhteessa (uskollisuus on minulle tärkeä arvo)

Aika klishee, että 50v ukot kuolaa puolta nuorempia naisia. Ei se näin mene, ainakaan oman kokemukseni kautta

Olen m47 sinkku, akateeminen, fiksu, pitkä, raamikas, ja en-rikas-mielestäni (alle 2M omaisuus ja alle 200k/vuositulot). Naiset ovat aktiivisia suuntaani, en tiedä miksi, en ole mitenkään erityisen komea, pientä vatsaakin on.

Minulle on sanottu, että kun tulen huoneeseen/tilaan, minut huomataan - vaikka en tee mitään erikoista, kävelen vain sisään - sanovat, että otan tilan haltuun pelkästään saapumalla paikalle - mitä en ole koskaan aidosti ymmärtänyt, että miksi.

Kiinnostavimmat naiset parisuhdemielessä ovat siinä 40v tienoilla +-5v. Nuoremmatkin, myös alle 25v, tulevat juttelusille, mutta heidän kanssaan kohtaamiset jää seksin tasolle. En ole koskaan tehnyt aloitetta naisen suuntaan, vaan aina he tekevät aloitteet.

Narsku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille naisessa on tärkeää ulkonäkö, näin se vain menee. Pätee vielä vanhempiinkin ikäluokkiin eli kauniista naisista on silloinkin paljon kysyntää, jos on säilynyt kauniina. 

Tietenkin on, kaikille on. Mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Ei minun vaimoni ole se absoluuttisesti kaunein nainen jonka olisin voinut saada mutta hän on silti minusta kaunis ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ihan hyvätuloinen Ne muodostavat yhdessä sellaisen paketin että sitä vastaan on kauneimmallakin naisella hankala kilpailla jos muuta asiat eivät ole kunnossa.

Tietenkin myös muut ominaisuudet ovat tärkeitä, mutta kauneus on tärkein. Jollain tapaa tämän tajuaminen on ollut surullista, vaikka olenkin tuossa suhteessa onnekas. Nuorena oman kauneuden vaikutuksen ymmärtäminen jonkin verran myös ärsytti, koska ulkonäköni oli niin sokaiseva: oli vaikea löytää ketään, joka näkisi juuri minut, ihmisenä. Joissakin miehissä kauneus myös herättää niin suurta jännitystä, että heidän on vaikea olla.

Näin vanhempana ajattelen, että vaikka olenkin edelleen kaunotarten joukossa, niin milloin tahansa jostain voi ilmestyä nuori nainen, joka on älykäs, nokkela, säkenöivä kaunotar - onhan sellaisia nykyäänkin eikä ikä välttämättä mihinkään myönteisesti. Minäkin olin ehkä vielä hauskempi ja älykkäämpi nuorempana kuin nyt, joten en ikävä kyllä ole ihan varma siitä etteikö kilpailua syntyisi, koska se ulkonäkö edelleen sokaisee miehen - myös minun mieheni, kun tarpeeksi tyrmäävä nainen ilmaantuu näköpiiriin. Silloin mies rakastuu eikä hän sille mitään voi.

On sitten toinen asia miksi tuo säkenöivä nuori ja älykäs kaunotar valitsisi minun mieheni, koska hän saa myös oman ikäisensä, samassa elämäntilanteessa olevan miehen. Ehkä mieheni joutuisi pettymään, vaikka hän on aina ollut naisten suosiossa. Avioliittomme aikana useampi nainen on osoittanut häntä kohtaan varsin suorasukaistakin kiinnostusta. He eivät kuitenkaan ole olleet niitä kedon kauneimpia kukkasia, vaikkakin useimmat ovat olleet miestäni nuorempia. Viimeisin oli/on 15 vuotta nuorempi työkaveri, johon mieheni tuskastui jo ihan toden teolla, kun hän ei ymmärtänyt, ettei mitään sutinaa ole luvassa.

Komean, varakkaan ja superälykään miehen vaimona pitää olla hyvä itsetunto, mutta se ei tarkoita, ettenkö ole valmistautunut myös siihen, että mies sekoaa eli rakastuu. Silloin hän saa mennä. Tulen itse ottamaan eron välittömästi, jos niin tapahtuu, koska kuvani hänestä romahtaa. Minusta miehen sokeus naisten kauneuteen nähden on nimittäin liian inhimillistä, heikkoa ja typerää (pakko käyttää noita sanoja). Ei siitä voi olla vihainen, mutta kuitenkaan en pysty näkemään miestäni enää samana kuin ennen, vaan tavallisena heikkona ja typeränä miehenä.

Rakkaus sisältää ainakin minun tapauksessani idealisaatiota - ilman sitä ei rakkautta enää ole. On vain kaksi tavallista kuolevaista eikä mitään suurta rakkaustarinaa. Kuitenkin olisin siinä tilanteessa kiitollinen miehelleni kaikesta siitä mitä hän on minulle antanut ja pitänyt hyvänä, hemmotellut ja tehnyt parhaansa. Olisi uuden naisen aika nautti samasta - jos osaa. Eihän rakkaudessa ole kyse vain siitä, että osaa antaa, vaan on osattava myös ottaa vastaan miehen rakkaus. Ei pelata sillä, vaan kunnioittaa ja suojata, ettei koko jutusta tule pelkkä surkea fiasko. Sitä en toivo, koska meillä on yhteisiä lapsia, jotka joutuvat katsomaan tarinan loppuun asti.

Huvittavaa kuinka kirjoitat miesten pinnallisuudesta ja siitä kuinka sisimmän näkeminen olisi tärkeintä.

Kuitenkin olet itse vielä pinnallisempi. Kuvasithan miehesi komeaksi ja varakkaaksi, mikä tuskin on sattumaa.

Tämä on tyypillistä naista. Miehen pitäisi katsoa sisintä kun taas naiselle ratkaisee LMS (looks, money, status). Nainen saa olla pinnallinen, vailla pelkoa että mieskin on.

Kommentoin tätä vielä toisenkin kerran eli sinun kommenttisi LMS:sta on mielestäni ihan oikea, mutta se jää aivan telineisiin, koska kuvittelet, että mitään muuta ei tarvita. Tuo on vasta alku, tutustumisen alku, aivan niin kuin kauneus naisten kohdalla suhteessa miehiin.

Pariutumisessa on myös hyvin aikaisessa vaiheessa muitakin aspekteja, mutta syystä tai toisesta korostat vain noita alkuspeksejä. Yhteensopivuutta ne eivät ratkaise vai ajatteletko todella, että arvostan miehessäni ensisijaisesti vain komeutta ja varakkuutta pitkän avioliiton jälkeenkin (mihin se superälykkyys unohtui?)? No en arvosta. Puhe oli siitä miten mieheni menestyy naisten kanssa, joten mainitsin ominaisuuksia, jotka tekevät hänestä alustavasti kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille naisessa on tärkeää ulkonäkö, näin se vain menee. Pätee vielä vanhempiinkin ikäluokkiin eli kauniista naisista on silloinkin paljon kysyntää, jos on säilynyt kauniina. 

Tietenkin on, kaikille on. Mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Ei minun vaimoni ole se absoluuttisesti kaunein nainen jonka olisin voinut saada mutta hän on silti minusta kaunis ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ihan hyvätuloinen Ne muodostavat yhdessä sellaisen paketin että sitä vastaan on kauneimmallakin naisella hankala kilpailla jos muuta asiat eivät ole kunnossa.

Tietenkin myös muut ominaisuudet ovat tärkeitä, mutta kauneus on tärkein. Jollain tapaa tämän tajuaminen on ollut surullista, vaikka olenkin tuossa suhteessa onnekas. Nuorena oman kauneuden vaikutuksen ymmärtäminen jonkin verran myös ärsytti, koska ulkonäköni oli niin sokaiseva: oli vaikea löytää ketään, joka näkisi juuri minut, ihmisenä. Joissakin miehissä kauneus myös herättää niin suurta jännitystä, että heidän on vaikea olla.

Näin vanhempana ajattelen, että vaikka olenkin edelleen kaunotarten joukossa, niin milloin tahansa jostain voi ilmestyä nuori nainen, joka on älykäs, nokkela, säkenöivä kaunotar - onhan sellaisia nykyäänkin eikä ikä välttämättä mihinkään myönteisesti. Minäkin olin ehkä vielä hauskempi ja älykkäämpi nuorempana kuin nyt, joten en ikävä kyllä ole ihan varma siitä etteikö kilpailua syntyisi, koska se ulkonäkö edelleen sokaisee miehen - myös minun mieheni, kun tarpeeksi tyrmäävä nainen ilmaantuu näköpiiriin. Silloin mies rakastuu eikä hän sille mitään voi.

On sitten toinen asia miksi tuo säkenöivä nuori ja älykäs kaunotar valitsisi minun mieheni, koska hän saa myös oman ikäisensä, samassa elämäntilanteessa olevan miehen. Ehkä mieheni joutuisi pettymään, vaikka hän on aina ollut naisten suosiossa. Avioliittomme aikana useampi nainen on osoittanut häntä kohtaan varsin suorasukaistakin kiinnostusta. He eivät kuitenkaan ole olleet niitä kedon kauneimpia kukkasia, vaikkakin useimmat ovat olleet miestäni nuorempia. Viimeisin oli/on 15 vuotta nuorempi työkaveri, johon mieheni tuskastui jo ihan toden teolla, kun hän ei ymmärtänyt, ettei mitään sutinaa ole luvassa.

Komean, varakkaan ja superälykään miehen vaimona pitää olla hyvä itsetunto, mutta se ei tarkoita, ettenkö ole valmistautunut myös siihen, että mies sekoaa eli rakastuu. Silloin hän saa mennä. Tulen itse ottamaan eron välittömästi, jos niin tapahtuu, koska kuvani hänestä romahtaa. Minusta miehen sokeus naisten kauneuteen nähden on nimittäin liian inhimillistä, heikkoa ja typerää (pakko käyttää noita sanoja). Ei siitä voi olla vihainen, mutta kuitenkaan en pysty näkemään miestäni enää samana kuin ennen, vaan tavallisena heikkona ja typeränä miehenä.

Rakkaus sisältää ainakin minun tapauksessani idealisaatiota - ilman sitä ei rakkautta enää ole. On vain kaksi tavallista kuolevaista eikä mitään suurta rakkaustarinaa. Kuitenkin olisin siinä tilanteessa kiitollinen miehelleni kaikesta siitä mitä hän on minulle antanut ja pitänyt hyvänä, hemmotellut ja tehnyt parhaansa. Olisi uuden naisen aika nautti samasta - jos osaa. Eihän rakkaudessa ole kyse vain siitä, että osaa antaa, vaan on osattava myös ottaa vastaan miehen rakkaus. Ei pelata sillä, vaan kunnioittaa ja suojata, ettei koko jutusta tule pelkkä surkea fiasko. Sitä en toivo, koska meillä on yhteisiä lapsia, jotka joutuvat katsomaan tarinan loppuun asti.

Huvittavaa kuinka kirjoitat miesten pinnallisuudesta ja siitä kuinka sisimmän näkeminen olisi tärkeintä.

Kuitenkin olet itse vielä pinnallisempi. Kuvasithan miehesi komeaksi ja varakkaaksi, mikä tuskin on sattumaa.

Tämä on tyypillistä naista. Miehen pitäisi katsoa sisintä kun taas naiselle ratkaisee LMS (looks, money, status). Nainen saa olla pinnallinen, vailla pelkoa että mieskin on.

Kommentoin tätä vielä toisenkin kerran eli sinun kommenttisi LMS:sta on mielestäni ihan oikea, mutta se jää aivan telineisiin, koska kuvittelet, että mitään muuta ei tarvita. Tuo on vasta alku, tutustumisen alku, aivan niin kuin kauneus naisten kohdalla suhteessa miehiin.

Pariutumisessa on myös hyvin aikaisessa vaiheessa muitakin aspekteja, mutta syystä tai toisesta korostat vain noita alkuspeksejä. Yhteensopivuutta ne eivät ratkaise vai ajatteletko todella, että arvostan miehessäni ensisijaisesti vain komeutta ja varakkuutta pitkän avioliiton jälkeenkin (mihin se superälykkyys unohtui?)? No en arvosta. Puhe oli siitä miten mieheni menestyy naisten kanssa, joten mainitsin ominaisuuksia, jotka tekevät hänestä alustavasti kiinnostavan.

Et eroa verkkokauppa vaimokkeesta. Iske hynää pöytää niin johan maksaja muuntuu komeaksi ja ihanaksi.

Akateemisesti, hyvätuloiselle, desiili, tasoisensa, tasoisistaan, yliopistokoulutetuista, opiskeluajoistaan, 

ammattini, korkeastikoulutettuja, Bulevardi...

Hyydyin jo puolessa välissä kun luin tuota aloitusta. Jos haluan tavata jonkun yhtä tylsän, jota nuo asiat ensisijaisesti kiinnostavat, menen työhaastatteluun.

t. Yliopiston käynyt mies Bulevardin pohjoispuolelta

Minulla on häpeä omasta tilanteestani. Olen lähemmäs 40, kouluttamaton (käynyt vain muutamia ammattiin liittyviä erikoisammattitutkintoja säännöllisesti työn ohessa), köyhästä perheestä. Palkkatyön vuosiansioni noin 75t. Lapset kahdessa erässä tehty, kolmas vakava parisuhde seuraavana edessä tässä elämässä. Olen normaali käytöksinen (hillitty ja asiallinen tarvittaessa, hassu empaattinen höpsö kotioloissa), pukeudun laadukkaisiin siisteihin vaatteisiin (ei järkkylogoja, materiaalit ratkaisee).

Haluaisin kumppanin jonka kanssa olisi mukava ja helppo olla, molemmat tykkäisi ihan arjen perus asioista (hyvä ruoka, kiva koti ja tunnelma), toisen huomioiminen arjessa (halaus, kivat sanat ja pilke silmäkulmassa), rentoa yhdessä oloa. Tärkeät arvot näiden lisäksi parisuhteessa minulle ovat luottamus, toisen kunnioitus ja arvostus.

Ensimmäisen parisuhteeni aloitin nuorena ja se kesti +10 vuotta vaikka olimme liian kauan kuin eri planeetoilta (kasvaneet täysin eri suuntiin). Se oli sellaista duunari-elämää, toinen hassasi rahansa harrastuksiinsa, minä ansaitsin paremmin ja kustansin kaiken. Mies ei työstä juuri perustanut, minulle se oli ja on tärkeää (että käy töissä ja on jotain tavoitteita sen suhteen. Normaali työaika riittää minulle viikossa ja se ei ole koko elämä missään nimessä). Käytiin ulkomailla ja kylpylöissä. Molemmat samanlaisista duunariperheistä lähtöisin.

Toinen parisuhteeni kesti alle 10 vuotta. Kumppani ei koulutettu, mutta tienasi rutkasti ja oli varakkaasta perheestä. Yhdessä saatiin paljon aikaan, ostettiin sijoitusasuntoja ja muutettiin vuosi vuodelta hienompiin taloihin. Golf, veneily merillä, dinnerit ja muut seurapiirit tulivat tutuiksi.

Nyt kaikki on mennyt. Olen ö-luokan nainen taustani ja tilanteeni kanssa. En halua miestä ja elämää, joka on ensimmäisen kaltainen. Haluan viimeisimmän, mutta en enää sellaista voi saada. Tunnen itseni todella väliinputoajaksi, loppuelämän yksinäiseksi. Koska en halua palata ajassa taakse päin, joka kuitenkin olisi minun markkina-arvon mukainen totuus. Aivan kamala tilanne ja vie itsetunnon täysin pohjamutiin.

-Luuseri

Ootko kokeillut hengailla siellä missä näitä äijii vois olla?

Joo yökerhot varmaan menty läpi, mutta esim. Slush, Sijoittaja-messut?

Jos aikataulu antaa perix ja luonne niin mee vaikka vaapaaehtosex. Eihän ne nyt vuosia kestä!

Sitten tutustut ja jos vipinää löytyy niin kehittelet hommaa.

Oma valintasi sitten miten etenet - eihän sitä koulutusta heti tarvi läväyttää ja tuloja. Jos oot lääkiäri niin sano että hoitoalala tms tms-

Tosin mihet tod näk googlettaa linkedit sun muut.

Mee purjehduskurssille tai vastavalle ja änkeet jollekin purjehdusjutulle jne jne.

Ei kaikki äijätkään heti lataa että oon joo osakas lakifirmassa, vuostulot 750k vuodessa ja sijoituksii muutama miltsi. Ehkä vaan todetaan että joo toimeen tulen....

Luin joskus jutun Ahlströmin  perijästä jolla ei ollut fygestä ilm pulaa mutta asui jostain syystä vuokralla. Joku nainen oli ollut suhteen aikana huolissaan tästä jutusta (se nainen sai mennä sanoi herra A). Ei neiti ilm paljoo tajunnut suvuista..

Tai jos ei hirvee tabu oo niinmeet vaikka vapaaehtosex puoluetyöhön. Kokoomus. RKP jajoo persut,,,mutta mahd jopa SDP ja helkkari Keskusta! Mut mee ny sellaseen puljuun jonka arvot voit tuntee omax.

Siis Helsingissä on kyllä omia juttuja varakkailleihan salee!

Miesten varattu tilanteesta en tiedä mutta Hokutry Helsinki Jujutsussa treenaa useampi lääkäri. Muutama anastesialääkäri, sydänkirurgi, ortopedi etc. Tosin ei välttämättä ihan luonnollinen mesta deittailu mielessä. Laji on kyllä kova (saat bonarina vetää miehiä pannuun tosin ne tempo takasin siis järkevällä voimalla). Monella mullakin dojolla sama juttu tod näk.

Onnea ja menestystä. Markkinoi itseäsi, verkostu ja MENESTY!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas pitää nähtävästi ap:lle ja kaltaisilleen takoa päähän, että akateemisia miehiä ei riitä kaikille akateemisille naisille. Yliopistoissa on suurin osa naisia, joten osa jää pakostikin ilman akateemista miestä. Miehille kelpaa myös alemmin koulutettu nainen. Akateemisilla miehillä on valinnanvaraa.

Jälleen täytyy todeta, että väitteesi on puppua. Tämäkin keskustelu on täynnä akateemisia sinkkumiehiä. Kukaan nainen ei tule jäämään ilman akateemista miestä ellei asu jossain pöntiöllä.

Ai väite on puppua? Vaikka yliopistoissa on enemmän naisia kuin miehiä opiskelijoina. Vaikka miehelle naisen koulutustaso ei ole niin tärkeä kuin naisille on miehen koulutustaso. Kerro toki, mistä löytyy ne ylimääräiset akateemiset miehet? Ja mistä tiedät kirjoittajien koulutustason?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille naisessa on tärkeää ulkonäkö, näin se vain menee. Pätee vielä vanhempiinkin ikäluokkiin eli kauniista naisista on silloinkin paljon kysyntää, jos on säilynyt kauniina. 

Tietenkin on, kaikille on. Mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Ei minun vaimoni ole se absoluuttisesti kaunein nainen jonka olisin voinut saada mutta hän on silti minusta kaunis ja sen lisäksi fiksu, mukava ja ihan hyvätuloinen Ne muodostavat yhdessä sellaisen paketin että sitä vastaan on kauneimmallakin naisella hankala kilpailla jos muuta asiat eivät ole kunnossa.

Tietenkin myös muut ominaisuudet ovat tärkeitä, mutta kauneus on tärkein. Jollain tapaa tämän tajuaminen on ollut surullista, vaikka olenkin tuossa suhteessa onnekas. Nuorena oman kauneuden vaikutuksen ymmärtäminen jonkin verran myös ärsytti, koska ulkonäköni oli niin sokaiseva: oli vaikea löytää ketään, joka näkisi juuri minut, ihmisenä. Joissakin miehissä kauneus myös herättää niin suurta jännitystä, että heidän on vaikea olla.

Näin vanhempana ajattelen, että vaikka olenkin edelleen kaunotarten joukossa, niin milloin tahansa jostain voi ilmestyä nuori nainen, joka on älykäs, nokkela, säkenöivä kaunotar - onhan sellaisia nykyäänkin eikä ikä välttämättä mihinkään myönteisesti. Minäkin olin ehkä vielä hauskempi ja älykkäämpi nuorempana kuin nyt, joten en ikävä kyllä ole ihan varma siitä etteikö kilpailua syntyisi, koska se ulkonäkö edelleen sokaisee miehen - myös minun mieheni, kun tarpeeksi tyrmäävä nainen ilmaantuu näköpiiriin. Silloin mies rakastuu eikä hän sille mitään voi.

On sitten toinen asia miksi tuo säkenöivä nuori ja älykäs kaunotar valitsisi minun mieheni, koska hän saa myös oman ikäisensä, samassa elämäntilanteessa olevan miehen. Ehkä mieheni joutuisi pettymään, vaikka hän on aina ollut naisten suosiossa. Avioliittomme aikana useampi nainen on osoittanut häntä kohtaan varsin suorasukaistakin kiinnostusta. He eivät kuitenkaan ole olleet niitä kedon kauneimpia kukkasia, vaikkakin useimmat ovat olleet miestäni nuorempia. Viimeisin oli/on 15 vuotta nuorempi työkaveri, johon mieheni tuskastui jo ihan toden teolla, kun hän ei ymmärtänyt, ettei mitään sutinaa ole luvassa.

Komean, varakkaan ja superälykään miehen vaimona pitää olla hyvä itsetunto, mutta se ei tarkoita, ettenkö ole valmistautunut myös siihen, että mies sekoaa eli rakastuu. Silloin hän saa mennä. Tulen itse ottamaan eron välittömästi, jos niin tapahtuu, koska kuvani hänestä romahtaa. Minusta miehen sokeus naisten kauneuteen nähden on nimittäin liian inhimillistä, heikkoa ja typerää (pakko käyttää noita sanoja). Ei siitä voi olla vihainen, mutta kuitenkaan en pysty näkemään miestäni enää samana kuin ennen, vaan tavallisena heikkona ja typeränä miehenä.

Rakkaus sisältää ainakin minun tapauksessani idealisaatiota - ilman sitä ei rakkautta enää ole. On vain kaksi tavallista kuolevaista eikä mitään suurta rakkaustarinaa. Kuitenkin olisin siinä tilanteessa kiitollinen miehelleni kaikesta siitä mitä hän on minulle antanut ja pitänyt hyvänä, hemmotellut ja tehnyt parhaansa. Olisi uuden naisen aika nautti samasta - jos osaa. Eihän rakkaudessa ole kyse vain siitä, että osaa antaa, vaan on osattava myös ottaa vastaan miehen rakkaus. Ei pelata sillä, vaan kunnioittaa ja suojata, ettei koko jutusta tule pelkkä surkea fiasko. Sitä en toivo, koska meillä on yhteisiä lapsia, jotka joutuvat katsomaan tarinan loppuun asti.

Huvittavaa kuinka kirjoitat miesten pinnallisuudesta ja siitä kuinka sisimmän näkeminen olisi tärkeintä.

Kuitenkin olet itse vielä pinnallisempi. Kuvasithan miehesi komeaksi ja varakkaaksi, mikä tuskin on sattumaa.

Tämä on tyypillistä naista. Miehen pitäisi katsoa sisintä kun taas naiselle ratkaisee LMS (looks, money, status). Nainen saa olla pinnallinen, vailla pelkoa että mieskin on.

Kommentoin tätä vielä toisenkin kerran eli sinun kommenttisi LMS:sta on mielestäni ihan oikea, mutta se jää aivan telineisiin, koska kuvittelet, että mitään muuta ei tarvita. Tuo on vasta alku, tutustumisen alku, aivan niin kuin kauneus naisten kohdalla suhteessa miehiin.

Pariutumisessa on myös hyvin aikaisessa vaiheessa muitakin aspekteja, mutta syystä tai toisesta korostat vain noita alkuspeksejä. Yhteensopivuutta ne eivät ratkaise vai ajatteletko todella, että arvostan miehessäni ensisijaisesti vain komeutta ja varakkuutta pitkän avioliiton jälkeenkin (mihin se superälykkyys unohtui?)? No en arvosta. Puhe oli siitä miten mieheni menestyy naisten kanssa, joten mainitsin ominaisuuksia, jotka tekevät hänestä alustavasti kiinnostavan.

Et eroa verkkokauppa vaimokkeesta. Iske hynää pöytää niin johan maksaja muuntuu komeaksi ja ihanaksi.

Rahalla voi tehdä jonkinlaisen vaikutuksen pääasiassa niihin, joilla ei ole rahaa enkä minä kuulu heihin. 

"Tota, oletko sä se sama, jolle tossa vastattiin? Eli se, joka tuomitsi heti naisen, joka kertoi käyneensä yökerhossa? Paraskin sanomaan."

En tuominnut, totesin vaan että minua ei tämä harraste lämmitä. Hän taas oletti että 30v kollien paneminen olisi jotenkin mun tai muiden miesten mielestä rajausperuste.

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomaton ketju. Ihan kuin naisessa tärkeintä olisi vain se että on pullantuoksuinen. Katsokaas nyt vähän ympärillenne: kaikilla maamme eturivin poliitikoilla aina vähintään yhtä korkeasti koulutettu vaimo ja päin vastoin. Myös akateemisilla on lähes aina akateeminen nainen, joka ymmärtää abstraktia ajattelua yms. Kyllä samanlaiset löytävät samanlaiset.

Ihan kuin esim. jollain Sanna Marinilla olisi joku putkiasentaja tai Niinistöllä joku muu kuin tohtori näin pari esimerkkiä.

Sanna Marin sai tehtyä tutkintonsa valmiiksi joskus 30-vuotiaana, ei osaa perustella mitään politiikkaansa ja kutsuu ihmisiä tovereiksi. Ei siis ole koulutettu tai sivistynyt millään mittarilla.

Vierailija kirjoitti:

Asenne ap.llä on ihan ok.

joo. ihan nykymuodin mukainen katkera feministi

nainen pariutuu aina ylöspäin, joten rikkaalle naiselle väkisinkin on melko vähän vielä rikkaampia miehiä tarjolla.

Mistä tämä ajatus tulee, että niitä "parempia" ihmisiä ois nykyään jotenkin lukemattomat määrät enemmän kuin ennen? Meinaan siis tätä ajatusta, että "viihdyn hyvin yksinkin, niin siksi kumppanin pitää olla tätä ja tuota", ja silti ne on niin usein nämä samat ihmiset, jotka haaveilee ihmisistä, jotka käsittää muutamia prosentteja aikuisista, mutta silti ne on suu mutrussa, kun sellaista ihmistä ei löydy jokaiselle.

Kuvitteleeko joku oikeasti, että se vois olla jotenkin "kestävä" standardi, siis pariutumisen yms kannalta, että kenenkään ei tarvitsisi joustaa koskaan mistään?

Enkä mä sano, että pitää huolia se ensimmäinen ehdokas, ei tietenkään, mutta jos rajaa pienen osan ihmisistä "kelvollisiksi", niin koittakaa nyt ymmärtää, että se on silloin sitä heinäsuovan kaivelua, eikä se ole kenenkään muun vika, että ne ei oo sellaisia kuin sinä haluat.

Mitä hittoo, tää palstahan on kuin jostain 80-luvun juppiajoilta. Nousukkaita tai prospekteja siihen. Haloo, yläluokka on jo jossain ihan muualla.