Ihminen, joka riitatilanteissa ei puhu mitään - miksi hän tekee niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi määritellä mitä ap tarkoittaa riitatilanteella.

Jos tarkoitetaan äänen korottamista, kiihtymistä tms. niin on mielestäni niin lapsellista toimintaa, että voin olla typertynyt hetken ihan käytöksen ameebamaisuudesta. Ei istu temperamenttiini mitenkään.

Jos tarkoitetaan asian kuvailemista normaalisti sanoittaen niin sitten toki OK.

Kannattaa puoliso valita samasta temperamenttilokerosta, kuin mihin itsekin kuuluu. Tunnehumppatuulettajat varmasti sopivat paremmin toisen samanlaisen kaveriksi - turha rauhallisempien heidän myrkyllään elämäänsä pilata.

Sun tapa tunnehumppatuulettaa on sitten ilmeisesti uhittelu ja erilaisten ihmisten haukkuminen vauvapalstalla? XD

Kun ei tuolla ressukalla ole kumppania, niin joutuu tulla tänne riitelemään anonyymien kanssa. :D Joku voi myös pelätä omaamsa eikä uskalla sanoa vastaan, ja käy sitten täällä vähän tunnehumppatuulettamassa!

Vierailija kirjoitti:

On ihan luonnollinen reaktio stressitilanteissa. Flight, flight, freeze - me kaikki valitsemme jonkun näistä. Toki itseään voi kouluttaa.

Oho, siis piti kirjoittaa fight, flight, freeze (flirt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies teki tuota mykkäkoulua. Koin sen äärimmäisen uhkaavana ja pelottavana joten oli pakko heittää ulos. En voi hyväksyä tuollaista käytöstä ja minkä ilmapiirin se loi kotiimme. Tunnelukkoja/traumoja taustalla mutta ei voi silti hyväksyä. Taantumista lapsen tasolle.

Mitä me tiedetään miten periksiantamaton riiteliä sinä olet. Ehkä mies pelkää sinua ja vaikenee?

Miksi mies pelkäisi naista? Sehän on helppo laittaa pihalle eikä päästä enäö takaisin. Ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestenkin kannattaa riitatilanteessa vetää mykkäkoulua jos asioita ei päästä yksimielisyyteen Ei edes katso toista vaikka hän jotain yrittää sanoa ja on kuin toista ei olisikaan.

Joo. Jos jää riitatilanteessa argumentteineen alakynteen, niin alkaa vaan selailla älypuhelinta ja vaikka vihellellä viis veisaten toisesta osapuolesta. Onnea yritykseen miehet.

Nalkuta ja kilju vaan kunnes löydät itsesi teholta.

Nää on pahimpia. Mykkäkoulutusta, mutta jossain vaiheessa napsahtaa ja kumppania onkin vedetty turpiin. Hups,se siitä rauhallisuudesta.

Vihan sisälleen patoavissa kytee usein aikapommi, kun ei ole kykyä sanoittaa tunteita ja ajatuksia.

Kiljuvassa naisessa on tikittävä aikapommi ja sen räjähtäessä on tapahtumapaikkana suljettu osasto.

Älä jaksa yleistää, sellaisia miehiäkin on vaikka millä mitalla.

Vierailija kirjoitti:

Exäni aina pakeni tuohon hiljaisuuteen. Mielestäni se oli vallankäyttöä. Jälkikäteen huomasin, ettei kyennyt käsittelemään muutenkaan mitään negatiivisia tunteita itsellään tai muilla, ei lapsillaankaan, joten taisi ollakin puutteellista tunnetaitoa vain. Silti kaikki tuo johti eroon, sillä koin jääväni yksin suhteen ongelmien kanssa. Asiat, joista riitelin, eivät johtaneet minkäänlaiseen muutokseen miehen toiminnassa eikä hän kyennyt niistä keskustelemaan muulloinkaan. Hän ikään kuin uhriutui. Minä "paha" huusin ja hän "viaton" vain oli...

Petyit siis siihen että riitelit huutamalla ja että tämä ei johtanut siihen että huudon kohde toimii kuten sinä haluat? Et ole yhtään miettinyt että miksiköhän näin?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli äiti, joka ei suvainnut meiltä lapsilta minkäänlaisia negatiivisia tunteita.

En oikeasti osaa riidellä, en saa sanaa suustani. Jos joku huutaa minulle, menen ihan mykäksi ja minulla on vain hirveän paha olla.

Miehellä tämä hallitseva persoona kotona oli isä. Hän kestää ristiriita tilanteita erittäin huonosti ja voi niissä fyysisesti pahoin. Itsellä taas oli lapsuudenkodissa malli, että annetaan kaiken tulla pidäkkeettä esiin ja on ok käyttää sanansäilää. Pitkä tie on kuljettu, että mies uskaltaa luottaa siihen, että voi sanoa mielipiteensä ja elää turvallisesti riitatilanteessa. Minä taas olen oppinut hillitsemään omia primitiivireaktioitani ja myös riitatilanteessa keskustelemaan ja kuuntelemaan.

En kuuntele huutoa. En pomolta, en televisiosta, en naiselta, en kaverilta, en teatterin lavalta. Onko kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestenkin kannattaa riitatilanteessa vetää mykkäkoulua jos asioita ei päästä yksimielisyyteen Ei edes katso toista vaikka hän jotain yrittää sanoa ja on kuin toista ei olisikaan.

Joo. Jos jää riitatilanteessa argumentteineen alakynteen, niin alkaa vaan selailla älypuhelinta ja vaikka vihellellä viis veisaten toisesta osapuolesta. Onnea yritykseen miehet.

Nalkuta ja kilju vaan kunnes löydät itsesi teholta.

Nää on pahimpia. Mykkäkoulutusta, mutta jossain vaiheessa napsahtaa ja kumppania onkin vedetty turpiin. Hups,se siitä rauhallisuudesta.

Vihan sisälleen patoavissa kytee usein aikapommi, kun ei ole kykyä sanoittaa tunteita ja ajatuksia.

Kiljuvassa naisessa on tikittävä aikapommi ja sen räjähtäessä on tapahtumapaikkana suljettu osasto.

Älä jaksa yleistää, sellaisia miehiäkin on vaikka millä mitalla.

Mun entinen miesystävä! Huusi pää punaisena, paiskoi tavaroita ja kävi kiinni. Jos koki olonsa vähänkin uhatuksi, vaikkei mitään syytä olisi ollut. Saattoi käydä raivoamaan kerrostalon pihallakin tai kaupungilla täyttä kurkkua eikä näyttänyt olevan moksiskaan muiden katseista. Kai sellaisia naisiakin on olemassa, yhtään en kyllä tunne. Tuskin liittyy sukupuoleen, mt-ongelmia on sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä maaninen peukuttaja on ainakin niitä, jotka raivoissaan kiljuu, heittelee tavaroita seiniin ja vetelee keskustelukumppania korville. 😆

Typerimpiä on ne, jotka hajottaa tavaroita riehuessaan. Mitä järkeä aiheuttaa rahallistakin vahinkoa vielä päälle?

Oma mieheni meni kaikissa ristiriitatilanteissa mykäksi. En siis tarkoita mitään huutoriitoja, vaan erimielisyyksiö joita yritin alkaa selvittämään ihan puhumalla. Vastaus oli pääsääntöisesti vain "ei minulla ole mitään sanottavaa tähän", ihan sama mistä oli kyse, tai sitten ei sanonut edes sitä. Totta kyllä, että lopulta saatoin menettää myös hermoni ja korottaa ääntäni kun mitään vastetta ei ikinä saanut. 

Lopulta en jaksanut mykkäkoulua ja lähdin. Nyt uudessa suhteessa on ihan uskomattoman helpottavaa, että toinen osaakin avata suunsa, kertoa mielipiteensä ja näkemyksensä ja kuunnella! Ei ole itselläkään sitten mennyt enää ikinä hermo, koska toinen ei väistele kaikkia ongelmia vaan on valmis puhumaan niistä. Vieläkin jsoksu melkein tulee itku helpotuksesta, kun muistan että ei tämäkään ongelma x ole mikään ongelma kun siitä voidaan puhua ja asia voidaan selvittää.

Se minulle ei koskaan selvinnyt, että mikä eksästä tuollaisen teki. Kysyin sitä vuosien mittaan useamman kerran myös täysin rauhallisessa tilanteessa, ihan vain ymmärtääkseni, mutta miehen mielestä mitään puhuttavaa ei (koskaan) ollut.

Ei ehkä ole parempi huutaa kuin olla hiljaa, mutta kyvyttömyys käsitellä mitään ristiriitatilanteita on kyllä oikeasti osan näiden mykkien kohdalla totta - kyse ei ole pelkästä rauhaarakastavuudesta aina.

Aloittaja on mt-tapaus, joka kuvittelee vainoamansa ihmisen lukevan ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestenkin kannattaa riitatilanteessa vetää mykkäkoulua jos asioita ei päästä yksimielisyyteen Ei edes katso toista vaikka hän jotain yrittää sanoa ja on kuin toista ei olisikaan.

Joo. Jos jää riitatilanteessa argumentteineen alakynteen, niin alkaa vaan selailla älypuhelinta ja vaikka vihellellä viis veisaten toisesta osapuolesta. Onnea yritykseen miehet.

Nalkuta ja kilju vaan kunnes löydät itsesi teholta.

Nää on pahimpia. Mykkäkoulutusta, mutta jossain vaiheessa napsahtaa ja kumppania onkin vedetty turpiin. Hups,se siitä rauhallisuudesta.

Vihan sisälleen patoavissa kytee usein aikapommi, kun ei ole kykyä sanoittaa tunteita ja ajatuksia.

Kiljuvassa naisessa on tikittävä aikapommi ja sen räjähtäessä on tapahtumapaikkana suljettu osasto.

Älä jaksa yleistää, sellaisia miehiäkin on vaikka millä mitalla.

Mun entinen miesystävä! Huusi pää punaisena, paiskoi tavaroita ja kävi kiinni. Jos koki olonsa vähänkin uhatuksi, vaikkei mitään syytä olisi ollut. Saattoi käydä raivoamaan kerrostalon pihallakin tai kaupungilla täyttä kurkkua eikä näyttänyt olevan moksiskaan muiden katseista. Kai sellaisia naisiakin on olemassa, yhtään en kyllä tunne. Tuskin liittyy sukupuoleen, mt-ongelmia on sukupuolesta riippumatta.

Vakka kantensa valitsee... Olipahan jännä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestenkin kannattaa riitatilanteessa vetää mykkäkoulua jos asioita ei päästä yksimielisyyteen Ei edes katso toista vaikka hän jotain yrittää sanoa ja on kuin toista ei olisikaan.

Joo. Jos jää riitatilanteessa argumentteineen alakynteen, niin alkaa vaan selailla älypuhelinta ja vaikka vihellellä viis veisaten toisesta osapuolesta. Onnea yritykseen miehet.

Nalkuta ja kilju vaan kunnes löydät itsesi teholta.

Nää on pahimpia. Mykkäkoulutusta, mutta jossain vaiheessa napsahtaa ja kumppania onkin vedetty turpiin. Hups,se siitä rauhallisuudesta.

Vihan sisälleen patoavissa kytee usein aikapommi, kun ei ole kykyä sanoittaa tunteita ja ajatuksia.

Kiljuvassa naisessa on tikittävä aikapommi ja sen räjähtäessä on tapahtumapaikkana suljettu osasto.

Suljetulle ei pääse ihan pelkän temperamentin takia, vaan vaaditaan vakava mt-häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni meni kaikissa ristiriitatilanteissa mykäksi. En siis tarkoita mitään huutoriitoja, vaan erimielisyyksiö joita yritin alkaa selvittämään ihan puhumalla. Vastaus oli pääsääntöisesti vain "ei minulla ole mitään sanottavaa tähän", ihan sama mistä oli kyse, tai sitten ei sanonut edes sitä. Totta kyllä, että lopulta saatoin menettää myös hermoni ja korottaa ääntäni kun mitään vastetta ei ikinä saanut. 

Lopulta en jaksanut mykkäkoulua ja lähdin. Nyt uudessa suhteessa on ihan uskomattoman helpottavaa, että toinen osaakin avata suunsa, kertoa mielipiteensä ja näkemyksensä ja kuunnella! Ei ole itselläkään sitten mennyt enää ikinä hermo, koska toinen ei väistele kaikkia ongelmia vaan on valmis puhumaan niistä. Vieläkin jsoksu melkein tulee itku helpotuksesta, kun muistan että ei tämäkään ongelma x ole mikään ongelma kun siitä voidaan puhua ja asia voidaan selvittää.

Se minulle ei koskaan selvinnyt, että mikä eksästä tuollaisen teki. Kysyin sitä vuosien mittaan useamman kerran myös täysin rauhallisessa tilanteessa, ihan vain ymmärtääkseni, mutta miehen mielestä mitään puhuttavaa ei (koskaan) ollut.

Ei ehkä ole parempi huutaa kuin olla hiljaa, mutta kyvyttömyys käsitellä mitään ristiriitatilanteita on kyllä oikeasti osan näiden mykkien kohdalla totta - kyse ei ole pelkästä rauhaarakastavuudesta aina.

Ei kaikki ihmiset vaan jaksa alkaa riitelemään ja väittelemään. Minullekkin on opetettu että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin kannattaa olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestenkin kannattaa riitatilanteessa vetää mykkäkoulua jos asioita ei päästä yksimielisyyteen Ei edes katso toista vaikka hän jotain yrittää sanoa ja on kuin toista ei olisikaan.

Joo. Jos jää riitatilanteessa argumentteineen alakynteen, niin alkaa vaan selailla älypuhelinta ja vaikka vihellellä viis veisaten toisesta osapuolesta. Onnea yritykseen miehet.

Nalkuta ja kilju vaan kunnes löydät itsesi teholta.

Nää on pahimpia. Mykkäkoulutusta, mutta jossain vaiheessa napsahtaa ja kumppania onkin vedetty turpiin. Hups,se siitä rauhallisuudesta.

Vihan sisälleen patoavissa kytee usein aikapommi, kun ei ole kykyä sanoittaa tunteita ja ajatuksia.

Kiljuvassa naisessa on tikittävä aikapommi ja sen räjähtäessä on tapahtumapaikkana suljettu osasto.

Älä jaksa yleistää, sellaisia miehiäkin on vaikka millä mitalla.

Mun entinen miesystävä! Huusi pää punaisena, paiskoi tavaroita ja kävi kiinni. Jos koki olonsa vähänkin uhatuksi, vaikkei mitään syytä olisi ollut. Saattoi käydä raivoamaan kerrostalon pihallakin tai kaupungilla täyttä kurkkua eikä näyttänyt olevan moksiskaan muiden katseista. Kai sellaisia naisiakin on olemassa, yhtään en kyllä tunne. Tuskin liittyy sukupuoleen, mt-ongelmia on sukupuolesta riippumatta.

Vakka kantensa valitsee... Olipahan jännä

Ja tämä mies oli suhteen alussa enemmänkin mykkyyteen taipuvainen. Sekin oli parempi. Mutta kun riehuminen tuli esiin, en valinnut vaan lähdin. :D Riehukoon yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset välttelee konfliktia viimeiseen asti, esim lapsuuden kokemusten takia. Ei ne sitä tarkoituksella tee, se on automaattinen reaktio siinä tilanteessa. Näitä voi työstää, voi opetella uuden käyttäytymismallin, mutta ei se käden käänteessä käy.

Tiedätkö että konfliktin välttäminen on hyvä asia? Katsopa Ukrainan suuntaan, jos et tajua.

Kansainvaellus ei ole konflikti eikä siltä puolustautuminen myöskään. Konfliktiin tarvitaan kaksi melskaajaa. 

Kaikki kohtaamatta jättäminen toisen kiihtyessä ei ole sen järkevämpää kuin Ukrainan olisi ollut jättää puolustautumatta. Viime kädessä se on tiukkaa sanelupolitiikkaa ja siinä mielessä päinvastainen tilanne. Huutaja hakee kontaktia, häipyjä kieltäytyy siitä. Aika harvassa ovat ne, jotka itse ottaisivat asian uudelleen käsittelyyn tajuttuaan provosoineensa toista jotenkin, joko tietäen tai tietämättään. Joten, sanelua, raakaa vallankäyttöä ja toisen painostamista hylkäämisellä uhaten. 

Jos joku tahallaan loukkaa minua, vaikenen ja olen kuin loukkaajaa ei olisikaan. Ei ole minun tehtäväni yrittää korjata sitä tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni meni kaikissa ristiriitatilanteissa mykäksi. En siis tarkoita mitään huutoriitoja, vaan erimielisyyksiö joita yritin alkaa selvittämään ihan puhumalla. Vastaus oli pääsääntöisesti vain "ei minulla ole mitään sanottavaa tähän", ihan sama mistä oli kyse, tai sitten ei sanonut edes sitä. Totta kyllä, että lopulta saatoin menettää myös hermoni ja korottaa ääntäni kun mitään vastetta ei ikinä saanut. 

Lopulta en jaksanut mykkäkoulua ja lähdin. Nyt uudessa suhteessa on ihan uskomattoman helpottavaa, että toinen osaakin avata suunsa, kertoa mielipiteensä ja näkemyksensä ja kuunnella! Ei ole itselläkään sitten mennyt enää ikinä hermo, koska toinen ei väistele kaikkia ongelmia vaan on valmis puhumaan niistä. Vieläkin jsoksu melkein tulee itku helpotuksesta, kun muistan että ei tämäkään ongelma x ole mikään ongelma kun siitä voidaan puhua ja asia voidaan selvittää.

Se minulle ei koskaan selvinnyt, että mikä eksästä tuollaisen teki. Kysyin sitä vuosien mittaan useamman kerran myös täysin rauhallisessa tilanteessa, ihan vain ymmärtääkseni, mutta miehen mielestä mitään puhuttavaa ei (koskaan) ollut.

Ei ehkä ole parempi huutaa kuin olla hiljaa, mutta kyvyttömyys käsitellä mitään ristiriitatilanteita on kyllä oikeasti osan näiden mykkien kohdalla totta - kyse ei ole pelkästä rauhaarakastavuudesta aina.

Ei kaikki ihmiset vaan jaksa alkaa riitelemään ja väittelemään. Minullekkin on opetettu että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin kannattaa olla hiljaa.

Jokaisella on toki lupa etsiä haluamansa kaltaista parisuhdetta. Koska en pidä kovin todennäköisenä vuosikymmenien suhteita, joissa mitään erimielisyyttä ei ikinä olisi, otan totaalimykkäsuhdetta mielummin suhteen, jossa erimielisyyksistä tai ongelmista voidaan rakentavasti keskustella kuin suhteen, jossa ongelmista ei pystytä puhumaan. Mutta jokainen tyylillään :) 

Vierailija kirjoitti:

En kuuntele huutoa. En pomolta, en televisiosta, en naiselta, en kaverilta, en teatterin lavalta. Onko kamalaa?

Ei. Kunhan kenenkään ei tarvitse kuunnella myöskään sinun huutoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni meni kaikissa ristiriitatilanteissa mykäksi. En siis tarkoita mitään huutoriitoja, vaan erimielisyyksiö joita yritin alkaa selvittämään ihan puhumalla. Vastaus oli pääsääntöisesti vain "ei minulla ole mitään sanottavaa tähän", ihan sama mistä oli kyse, tai sitten ei sanonut edes sitä. Totta kyllä, että lopulta saatoin menettää myös hermoni ja korottaa ääntäni kun mitään vastetta ei ikinä saanut. 

Lopulta en jaksanut mykkäkoulua ja lähdin. Nyt uudessa suhteessa on ihan uskomattoman helpottavaa, että toinen osaakin avata suunsa, kertoa mielipiteensä ja näkemyksensä ja kuunnella! Ei ole itselläkään sitten mennyt enää ikinä hermo, koska toinen ei väistele kaikkia ongelmia vaan on valmis puhumaan niistä. Vieläkin jsoksu melkein tulee itku helpotuksesta, kun muistan että ei tämäkään ongelma x ole mikään ongelma kun siitä voidaan puhua ja asia voidaan selvittää.

Se minulle ei koskaan selvinnyt, että mikä eksästä tuollaisen teki. Kysyin sitä vuosien mittaan useamman kerran myös täysin rauhallisessa tilanteessa, ihan vain ymmärtääkseni, mutta miehen mielestä mitään puhuttavaa ei (koskaan) ollut.

Ei ehkä ole parempi huutaa kuin olla hiljaa, mutta kyvyttömyys käsitellä mitään ristiriitatilanteita on kyllä oikeasti osan näiden mykkien kohdalla totta - kyse ei ole pelkästä rauhaarakastavuudesta aina.

Ei kaikki ihmiset vaan jaksa alkaa riitelemään ja väittelemään. Minullekkin on opetettu että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin kannattaa olla hiljaa.

Sillä ohjeella on perinteisesti tarkoitettu tilanteita, joissa juorutaan kolmannesta. Se ei ole pätevä ohje kahdenväliseen tilanteeseen. Sitä paitsi, suuttuneen ihmisen suuttumuksen hyväksyminen ja tilanteen selvittelyyn suostuminen on hyvän sanomista, vaikka tekisit sen vihaisestikin. Jos et suuttuneelle osaa antaa tilaa tuoda asiaansa esiin vaan uhkut kertynyttä myrkkyä, olet kävelevä myrkkysäiliö ja vaarallinen läheisillesi. On sinun tehtäväsi huolehtia, että säiliö tyhjennetään eikä uutta myrkkyä kätketä sinne.