Ihminen, joka riitatilanteissa ei puhu mitään - miksi hän tekee niin?

Inhoan riitelemistä, enkä siksi suostu siihen ollenkaan. Jos joku yrittää haastaa riitaa, en vastaa hänelle mitään ja jos voin, poistun tilanteesta. Riita kuihtuu kokoon ennen kuin se on edes alkanut.

Ryhdyn taas puhumaan siinä vaiheessa, kun minua lähestytään rauhallisesti ja asiallisesti. Silloin kyllä keskustelen mielelläni kenen kanssa tahansa.

Nämä on niitä tunnetaitoja: vain positiiviset tunteet saa näyttää.

Jotkut ihmiset välttelee konfliktia viimeiseen asti, esim lapsuuden kokemusten takia. Ei ne sitä tarkoituksella tee, se on automaattinen reaktio siinä tilanteessa. Näitä voi työstää, voi opetella uuden käyttäytymismallin, mutta ei se käden käänteessä käy.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset välttelee konfliktia viimeiseen asti, esim lapsuuden kokemusten takia. Ei ne sitä tarkoituksella tee, se on automaattinen reaktio siinä tilanteessa. Näitä voi työstää, voi opetella uuden käyttäytymismallin, mutta ei se käden käänteessä käy.

Tiedätkö että konfliktin välttäminen on hyvä asia? Katsopa Ukrainan suuntaan, jos et tajua.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset välttelee konfliktia viimeiseen asti, esim lapsuuden kokemusten takia. Ei ne sitä tarkoituksella tee, se on automaattinen reaktio siinä tilanteessa. Näitä voi työstää, voi opetella uuden käyttäytymismallin, mutta ei se käden käänteessä käy.

Ovat raskaita ihmisiä, vain painavat päänsä alas, vielä vetäytyvät muiden selän taakse.

Olet liian etäinen ihminen, olet tunkeillut haastamalla riitaa. Jos kyseessä on vaikkapa puoliso, en tiedä. Kysy häneltä.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan riitelemistä, enkä siksi suostu siihen ollenkaan. Jos joku yrittää haastaa riitaa, en vastaa hänelle mitään ja jos voin, poistun tilanteesta. Riita kuihtuu kokoon ennen kuin se on edes alkanut.

Ryhdyn taas puhumaan siinä vaiheessa, kun minua lähestytään rauhallisesti ja asiallisesti. Silloin kyllä keskustelen mielelläni kenen kanssa tahansa.

Sulle voisi tehdä hyvää muutama käynti terapeutilla. Ei ihminen voi pitää yllä läheisiä ihmissuhteita, jos niiden ehtona on täydellinen riidattomuus. Miksi tavallinen riita on sulle niin uhkaava? Onko riitaa aina seurannut jokin pelottava tapahtuma lapsuudessasi? Oletko ikinä nähnyt turvallista riitelyä, joka päättyy sopimiseen ja vapautuneeseen ilmapiiriin sekä konfliktin ratkaisuun?

Ei psykoottisena huutavalle naiselle aleta huutaa takaisin, vaan ollaan rauhallisia!

Riippuu mistä riitatilanne johtuu. Jos toinen huutaa eikä yritä selvittää asiaa asiallisesti puhumalla poistun tilanteesta. Ei kiinnosta kuunnella hermoheikkojen ihmisten raivoamista. Jos taas toinen yrittää asiallisesti selvittää erimielisyyden niin koitan minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan riitelemistä, enkä siksi suostu siihen ollenkaan. Jos joku yrittää haastaa riitaa, en vastaa hänelle mitään ja jos voin, poistun tilanteesta. Riita kuihtuu kokoon ennen kuin se on edes alkanut.

Ryhdyn taas puhumaan siinä vaiheessa, kun minua lähestytään rauhallisesti ja asiallisesti. Silloin kyllä keskustelen mielelläni kenen kanssa tahansa.

Sulle voisi tehdä hyvää muutama käynti terapeutilla. Ei ihminen voi pitää yllä läheisiä ihmissuhteita, jos niiden ehtona on täydellinen riidattomuus. Miksi tavallinen riita on sulle niin uhkaava? Onko riitaa aina seurannut jokin pelottava tapahtuma lapsuudessasi? Oletko ikinä nähnyt turvallista riitelyä, joka päättyy sopimiseen ja vapautuneeseen ilmapiiriin sekä konfliktin ratkaisuun?

Oletko sinä puolestaan ikinä todistanut sitä, että erimielisyydet voidaan ratkaista riitelemättäkin? 

Jos toinen haluaa keskustella häntä hiertävästä asiasta _aikuismaisen rauhallisesti_, niin mielelläni olen mukana etsimässä ratkaisua.

Jos toisen osapuolen ulosanti on kiihtynyttä räyhäämistä niin "palataan asiaan kun olet rauhoittunut". Minua ei todellakaan vedä kukaan mukanaan omiin alhaisiin tunnetuuletussessioihinsa - kilpahuudosta tuskin mitään järkevää ratkaisua löytyy mihinkään asiaan.

Mykkäkoulussa on kyse vallankäytöstä ja ylimielisyydestä toista kohtaan. Myös huonoista keskustelutaidoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset välttelee konfliktia viimeiseen asti, esim lapsuuden kokemusten takia. Ei ne sitä tarkoituksella tee, se on automaattinen reaktio siinä tilanteessa. Näitä voi työstää, voi opetella uuden käyttäytymismallin, mutta ei se käden käänteessä käy.

Tiedätkö että konfliktin välttäminen on hyvä asia? Katsopa Ukrainan suuntaan, jos et tajua.

Konfliktin välttäminen johtaa siihen ettei ikinä kohtaa ongelmia. Ja kuitenkin vain kohtaamalla ne voi selvittää. Ei se tarkoita, että pitäisi huutaa naama punaisena, vaan konfliktin voi kohdata myös esim niin, että opettelee sanoittamaan tunteitaan ja ajatuksiaan.

Miestenkin kannattaa riitatilanteessa vetää mykkäkoulua jos asioita ei päästä yksimielisyyteen Ei edes katso toista vaikka hän jotain yrittää sanoa ja on kuin toista ei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan riitelemistä, enkä siksi suostu siihen ollenkaan. Jos joku yrittää haastaa riitaa, en vastaa hänelle mitään ja jos voin, poistun tilanteesta. Riita kuihtuu kokoon ennen kuin se on edes alkanut.

Ryhdyn taas puhumaan siinä vaiheessa, kun minua lähestytään rauhallisesti ja asiallisesti. Silloin kyllä keskustelen mielelläni kenen kanssa tahansa.

Sulle voisi tehdä hyvää muutama käynti terapeutilla. Ei ihminen voi pitää yllä läheisiä ihmissuhteita, jos niiden ehtona on täydellinen riidattomuus. Miksi tavallinen riita on sulle niin uhkaava? Onko riitaa aina seurannut jokin pelottava tapahtuma lapsuudessasi? Oletko ikinä nähnyt turvallista riitelyä, joka päättyy sopimiseen ja vapautuneeseen ilmapiiriin sekä konfliktin ratkaisuun?

Enpä taida vaivata terapeuttia.  :)

Mieheni on samanlainen rauhaa rakastava ihminen kuin minäkin, joten eipä hänen kanssaan saisi riitaa edes aikaan. Eri mieltä jostain asiasta toki olemme useinkin, mutta erimielisyyksistä voi jutella rauhallisesti ja riitelemättä.

Lapset on tässä asiassa (onneksi) tulleet meihin, toiseen tai molempiin.

Lapsuudenkodissanikin oli tyyni ilmapiiri. Äiti joskus otti ja tulistui mutta lauhtui saman tien. Isä oli hiljainen, hymyilevä hykertelijä. Geenit, ympäristö tai molemmat ovat tehneet minusta samanlaisen.

Onko sitten niin, että toran kohteena olevalle asiallekaan ei tehdä mitään?

Pitäisi määritellä mitä ap tarkoittaa riitatilanteella.

Jos tarkoitetaan äänen korottamista, kiihtymistä tms. niin on mielestäni niin lapsellista toimintaa, että voin olla typertynyt hetken ihan käytöksen ameebamaisuudesta. Ei istu temperamenttiini mitenkään.

Jos tarkoitetaan asian kuvailemista normaalisti sanoittaen niin sitten toki OK.

Kannattaa puoliso valita samasta temperamenttilokerosta, kuin mihin itsekin kuuluu. Tunnehumppatuulettajat varmasti sopivat paremmin toisen samanlaisen kaveriksi - turha rauhallisempien heidän myrkyllään elämäänsä pilata.

Onko parempi huutaa kuin olla hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

🤣