Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen, joka riitatilanteissa ei puhu mitään - miksi hän tekee niin?
07.01.2023 |
On vain mykkä. SIlti ei hakeudu näistä ihmissuhteistaan eroon, joiden kanssa on mykkä. J amuuten on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko tämä joku manipulointikeino vai mikä?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuuntele huutoa. En pomolta, en televisiosta, en naiselta, en kaverilta, en teatterin lavalta. Onko kamalaa?
Ei. Kunhan kenenkään ei tarvitse kuunnella myöskään sinun huutoasi.
En ole tuo edellinen, mutta eikö tuo nyt ole sanomattakin selvää kahden aikuisen suhteessa?
Vai olenko vain sattumalta löytänyt kaltaisiani lehmänhermoisia puolisoita?
Siinä vaiheessa jos joku joutuu omassa kodissaan kuuntelemaan huutoa, on minusta mennyt jo monia asia peruuttamattomasti pieleen.
Jos asut toisen ihmisen kanssa, politiikkasi tarkoittaa, ettei toisella ole koskaan, missään tilanteessa lupaa huutaa kotonaan. Aika harva ihminen suostuu siihen diiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatellaan, että tämä mykkä kokisi uhkaavuutta, miksi hän sittne muina hetkinä on kuin ei mitään eikä hakeudu suhteista eroon?
Taidanpa toimia noin joskus itsekin. Rakas emäntä saa joskus kiukuttelukohtauksia - joskus varsin hillittömiäkin. Kun olen antanut käsiteltävästä asiasta lausuntoni, en pidä tarpeellisena saati hedelmällisenä alkaa siitä jankuttaa tahi riidellä. Jatkan siis omia toimiani ja ajattelen, että "tappele keskenäs' vaan!"
Olen joskus emännälle sanonutkin, että et sinä saa minua kanssasi tappelemaan. Jos meteli käy häiritseväksi, niin siirryn muualle - kotikonttoriin tai lenkille vaikka - kunnes pahailma menee ohi.
Tiedän kyllä, että moni mies saattaisi tuollaisessa tilanteessa hellästi läpsäisten ojentaa riitaista naista, mutta se ei ole minun mieleni mukaista. Kyllä aikuisen ihmisen, naisenkin pitäisi ymmärtää itse käyttäytyä hillitysti.
Ei se tuota tahallaan tee, on muuten ihan hyvä nainen. Naisväki nyt vaan on välillä tuollaista, kun niillä on ne tunteet...
Vierailija kirjoitti:
Exäni aina pakeni tuohon hiljaisuuteen. Mielestäni se oli vallankäyttöä. Jälkikäteen huomasin, ettei kyennyt käsittelemään muutenkaan mitään negatiivisia tunteita itsellään tai muilla, ei lapsillaankaan, joten taisi ollakin puutteellista tunnetaitoa vain. Silti kaikki tuo johti eroon, sillä koin jääväni yksin suhteen ongelmien kanssa. Asiat, joista riitelin, eivät johtaneet minkäänlaiseen muutokseen miehen toiminnassa eikä hän kyennyt niistä keskustelemaan muulloinkaan. Hän ikään kuin uhriutui. Minä "paha" huusin ja hän "viaton" vain oli...
Ymmärrätkö, että moni mies olisi läimäyttänyt sinua, jos et osaa neuvosta vaieta?
Miksi raivoämmät aina kuvittelevat, että joku mies jaksaisi niitä pitkän päälle sietää?
Tuohon on eri syitä.
Mulla on kertoa pari esimerkkiä.
Exälläni oli todella heikko impulssikontrolli. Sai raivarin ihan kummallisista asioista. Syy miksi hiljenin hänen edessään oli pelko ja itsesuojeluvaisto. Oli suuri riski siihen, että hän kävisi käsiksi. Tuota alkoikin tapahtua suhteen loppuvaiheessa, vaikka kuinka yritin tehdä itsestäni seinäruusua.
Toinen esimerkki on äitini. Hän ei kestä ristiriitatilanteita eikä kritiikkiä. Hän ei pysty keskustelemaan tiukkasävyisesti eikä ottamaan vastaan toisen tunteita. Hän vaikenee täysin ja ottaa kasvoilleen sellaisen marttyyrimaisen loukkaantuneen ilmeen ja vain tuijottaa eteensä. Itse kuitenkin pitää oikeutenaan laukoa minulle mitä sylki suuhun tuo ja tiuskia, jos hänellä sellainen fiilis on.
Eli vaieta voi siksi, että pelkää toista tai haluaa käyttää vaikenemista aseena.
Vierailija kirjoitti:
Ei psykoottisena huutavalle naiselle aleta huutaa takaisin, vaan ollaan rauhallisia!
Juuri näin! Ja sama koskee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuuntele huutoa. En pomolta, en televisiosta, en naiselta, en kaverilta, en teatterin lavalta. Onko kamalaa?
Ei. Kunhan kenenkään ei tarvitse kuunnella myöskään sinun huutoasi.
En ole tuo edellinen, mutta eikö tuo nyt ole sanomattakin selvää kahden aikuisen suhteessa?
Vai olenko vain sattumalta löytänyt kaltaisiani lehmänhermoisia puolisoita?
Siinä vaiheessa jos joku joutuu omassa kodissaan kuuntelemaan huutoa, on minusta mennyt jo monia asia peruuttamattomasti pieleen.
Jos asut toisen ihmisen kanssa, politiikkasi tarkoittaa, ettei toisella ole koskaan, missään tilanteessa lupaa huutaa kotonaan. Aika harva ihminen suostuu siihen diiliin.
En tajunnut. Olen vissiin sitten jollain tunnevammaspektrillä tai jotain, mutta miksi haluaisin huutaa omassa kodissani yhtään kenellekään? Mielelläni lähtisin sopimukseen "en huuda sinulle, sinä et huuda minulle".
Tai no, jos rempatessa vaikka sahaan jiirisahalla peukalon irti, niin sitten ehkä olisi paikallaan huutaa yksi kirosana, mutta tuotoiselle ihmiselle huutamisen tarve ei minulla vaan mene millään ymmärrykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet päällekäyvä ja raskas riitelijä, joka ei osaa lopettaa, ja joka on aina oikeassa.
EHKÄ. Siksi teenkin tälle mykälle palveluksen ja jätän hänet rauhaan. En hoida enää hänen lastaan tai auta ikävissä paikoissa tms. Olkoot mykkänä, hel vetti.
Wau, kuulostat niin hyökkäävältä, että en todellakaan pystyisi puhumaan kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli äiti, joka ei suvainnut meiltä lapsilta minkäänlaisia negatiivisia tunteita.
En oikeasti osaa riidellä, en saa sanaa suustani. Jos joku huutaa minulle, menen ihan mykäksi ja minulla on vain hirveän paha olla.
Meillä se oli isä. Suuttuessaan se löi ja repi tukasta, niin jos itki se suuttui lisää. Eli aikuinen repii lasta kaksin käsin tukasta ja karjuu "LOPETA SE ITKEMINEN! LOPETA!". Siinä kun yrittää väkisin tukahduttaa itkua niin tuntuu ettei pysty hengittämään ja että kuo lee.
Sen jälkeen olen oppinut nielemään kaikki tunteeni ja riitatilanteessa jähmetyn kauhusta täysin. Jos minua yrittää saada väkisin puhumaan, menen entistä enemmän paniikkiin, varsinkin jos toinen huutaa. Negatiiviset asiat pitää käsitellä muuten kuin riitelemällä, kyllä minä kaikkeni teen ollakseni mieliksi mutta riitatilanteessa en pysty toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuuntele huutoa. En pomolta, en televisiosta, en naiselta, en kaverilta, en teatterin lavalta. Onko kamalaa?
Ei. Kunhan kenenkään ei tarvitse kuunnella myöskään sinun huutoasi.
En ole tuo edellinen, mutta eikö tuo nyt ole sanomattakin selvää kahden aikuisen suhteessa?
Vai olenko vain sattumalta löytänyt kaltaisiani lehmänhermoisia puolisoita?
Siinä vaiheessa jos joku joutuu omassa kodissaan kuuntelemaan huutoa, on minusta mennyt jo monia asia peruuttamattomasti pieleen.
Jos asut toisen ihmisen kanssa, politiikkasi tarkoittaa, ettei toisella ole koskaan, missään tilanteessa lupaa huutaa kotonaan. Aika harva ihminen suostuu siihen diiliin.
En tajunnut. Olen vissiin sitten jollain tunnevammaspektrillä tai jotain, mutta miksi haluaisin huutaa omassa kodissani yhtään kenellekään? Mielelläni lähtisin sopimukseen "en huuda sinulle, sinä et huuda minulle".
Tai no, jos rempatessa vaikka sahaan jiirisahalla peukalon irti, niin sitten ehkä olisi paikallaan huutaa yksi kirosana, mutta tuotoiselle ihmiselle huutamisen tarve ei minulla vaan mene millään ymmärrykseen.
Sama. Minustakin kuulostaa enempikin mahtavalta diililtä tuollainen koti jossa ei huudeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opittu tapa, eikä ymmärretä sitä että tuo on väkivaltaa. Mieheni oli tuollainen, ymmärsi asian itse, ja siitä alkoi toipuminen pikkuhiljaa. Avainsana on kuitenkin se oma ymmärrys omasta surkeasta toimintamallista. Minulla taas on ollut ne omat huonot mallini, ja olen niisät päässyt mieheni kanssa eroon.
Joskus sukulaisten kesken voi käydä näin. Muistan tilanteen, kun miehen äiti syytti meitä miehen siskon huonosta kohtelusta (tms). Totuushan on siis se, että miehen sisko dissaa meitä, on kovin kärkäs, äkkipikainen ja tunnettu tästä ja reippaista sanomisistaan. Mutta anopille en voi sanallakaan kritisoida miehen siskoa, kun sehän siis muistettaisiin ikuisesti. Ainoa vaihtoehto on vaieta, koska minkäänlaista vastaansanomista tai väittelyä ei voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opittu tapa, eikä ymmärretä sitä että tuo on väkivaltaa. Mieheni oli tuollainen, ymmärsi asian itse, ja siitä alkoi toipuminen pikkuhiljaa. Avainsana on kuitenkin se oma ymmärrys omasta surkeasta toimintamallista. Minulla taas on ollut ne omat huonot mallini, ja olen niisät päässyt mieheni kanssa eroon.
Kumpi on väkivaltaa, huutaminen vai se että ei huuda takaisin?
Alapeukuttajat vois kokeilla googlata sanat henkinen väkivalta,mykkäkoulu,mökötys ja tutustua sivustoihin Mielenihmeet ja hidasta elämää noin alkuun. Alapeukkuja tähänkin tulee mutta pistäkää muistiin sitten ,kun se viimeinen pisara läikkyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttajat vois kokeilla googlata sanat henkinen väkivalta,mykkäkoulu,mökötys ja tutustua sivustoihin Mielenihmeet ja hidasta elämää noin alkuun. Alapeukkuja tähänkin tulee mutta pistäkää muistiin sitten ,kun se viimeinen pisara läikkyy..
Yksi raivohullu trolli se vaan vähän multipeukutteli menemään aiemmin ketjussa. Tuuletti tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu tapa, eikä ymmärretä sitä että tuo on väkivaltaa. Mieheni oli tuollainen, ymmärsi asian itse, ja siitä alkoi toipuminen pikkuhiljaa. Avainsana on kuitenkin se oma ymmärrys omasta surkeasta toimintamallista. Minulla taas on ollut ne omat huonot mallini, ja olen niisät päässyt mieheni kanssa eroon.
Kumpi on väkivaltaa, huutaminen vai se että ei huuda takaisin?
Anteeksi, luin varmaan aloituksen huonosti kun en huomannut että kyseessä oli tilanne missä toinen huutaa ja toinen on hiljaa. Tuossa tilanteessa pitää ollakin hiljaa, korkeintaan huomauttaa että minulle et huuda. Sen jälkeen tilanne puhutaan, ja huutajalle sanotaan että en halua olla yhdessä ihmisen kanssa joka huutaa.
Luulin että kyseessä on tilanne jossa keskustellaan, yritetään ratkoa erimielisyyttä, on pientä riidanpoikastakin jostain, ja toinen napsauttaa suunsa kiinni eikä suostu puhumaan vaikeista asioista.
Se on yksistään vallan käyttöä vieritetään näin syy toiselle.jälkikäteen sanoo en ole tehnyt mitään.
Totta, tollasia miehiä tosiaan on olemassa. Riitatilanteessa on hiljaa. Mutta silti ei lopeta sitä suhdetta sen naisen kanssa, ei poistu suhteesta. Outoja miehiä. Elokuvassa Misery (Piina, vuodelta 1990) päähenkilömies on tollanen kun se on päähenkilönaisen kanssa. Tässä leffan traileri:
Trailerin kohdassa 1.15 on tosiaan just tollanen tyypillinen riitatilanne. Nainen suuttuu jostain asiasta ja huutaa "I dont want her spirit, I want her!..." Mutta mies ei vastaa mitään vaan vain makaa sängyssä hiljaa. Eihän tollasen miehen kanssa voi puhua yhtään mitään!
No okei, toi mies on just tosi outo, kun se ei edes poistu. Mutta, tärkeä kysymys: kun tuo suhde on selvästi niin huono niin miksei tuo nainen jätä tuota miestä? Miksi nainen pysyy tuollaisessa suhteessa miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus sekopäinen kämppis. Pidin huoneen ovea lukossa ja olin mahdollisimman hiljaa jos yritti haastaa riitaa, koska muu vain yllytti häntä lisää. Asiallisiin keskusteluihin toki vastasin aina asiallisesti.
Riitaan yleensä muutes tarvitaan kaksi. Jos toinen meuhkaa ja toinen on hiljaa, ei välttämättä ole kyseessä riita.
Joo, tollasia ne on. Frendeissä Chandlerillä oli tollanen kämppis nimeltä Eddie:
Eddie: Sä harrastit seksiä mun x-tyttöystävän kanssa.
Chandler: En harrastanut.
Ja joitain sekunteja myöhemmin Eddie syyttääkin Chandleriä jo siitä kaikesta että Chandler harrasti seksiä Eddien x-tyttöystävän kanssa, valehteli siitä ja vieläpä tappoi Eddien kalan!
Eli ei tollasten "yltyjien" kanssa mikään auta. Mikään puhe ei niitä hillitse vaan jokaisesta sanasta ne vain hiiltyy lisää. Haastaa riitaa ihan vain saadakseen suuttua ja uhkailla väkivallalla. Joten eipä Chandler lopulta voinut hankkiutua eroon tuosta kämppiksestään normaaliin tapaan "sinun täytyy muuttaa pois", vaan hankkiutui eroon "ghostaamalla" tai siis kun kämppis oli poissa niin Chandler vaihtoi ulko-oven lukon ja siirsi kämppiksen kaikki tavarat pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu tapa, eikä ymmärretä sitä että tuo on väkivaltaa. Mieheni oli tuollainen, ymmärsi asian itse, ja siitä alkoi toipuminen pikkuhiljaa. Avainsana on kuitenkin se oma ymmärrys omasta surkeasta toimintamallista. Minulla taas on ollut ne omat huonot mallini, ja olen niisät päässyt mieheni kanssa eroon.
Kumpi on väkivaltaa, huutaminen vai se että ei huuda takaisin?
Ota ny noista naisista selvää...
Alue: Aihe vapaa
En ole tuo edellinen, mutta eikö tuo nyt ole sanomattakin selvää kahden aikuisen suhteessa?
Vai olenko vain sattumalta löytänyt kaltaisiani lehmänhermoisia puolisoita?
Siinä vaiheessa jos joku joutuu omassa kodissaan kuuntelemaan huutoa, on minusta mennyt jo monia asia peruuttamattomasti pieleen.