Lue keskustelun säännöt.
Olen erakoitunut kotiin. En halua enää mennä minnekään.
07.01.2023 |
Kauppaan meneminenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä ponnistukselta. En liiku roskista ja postilaatikkoa pidemmälle. Lisäksi inhottaa toi kylmyys ja liukkaus.
Kaikki tämä alkoin pikkuhiljaa kun jäin työttömäksi kesällä.
Kommentit (35)
Tämä on se huono puoli kun ei tarvitse enää käydä töissä niin joillakin voi käydä niin, että oma aktiivisuus vähenee kokonaan.
Itse huomaan jo etätöissä ollessani että passivoidun viettämään koko päivän kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.
Niin useimmille käy kun elämässä kun tuntee itsensä hyödyttömäksi eikä käy töissä. Mitä pidempään kotona siitä vaikeampi lähteä mihinkään kaikki alkaa kuormittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.
Ei hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät? Toivottavasti eivät ehdykään, jotta jaksat.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.
Ei ikinä jossei pakoteta kotoa pois. Masennus ei makaamalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos olet tyytyväinen, niin mikäs siinä.
Jos taas ahdistaa, tee asialle jotain. Itsesäälissä rypeminen ei auta ketään. Halutessaan voi aloittaa siitä, että roskia viedessä kiertää vartin lenkin. Viikon päästä huomaakin, että tekee mieli jo enemmän.
Ihmiset masennuttavat itseään ihan tahallaan. Jos joku sanoisi, ettei saa liikkua ulkona, kapinoitaisiin. Nyt kun tietää, että voi liikkua, ei haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.Ei hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät? Toivottavasti eivät ehdykään, jotta jaksat.
Hahah, voi hitto. No niinpä, toivottavasti ei! Vaan eheytyvät!
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.
Onko pakko huvittaa? Asioita voi tehdä elämässä myös ihan niinkin, ettei kaikki ole kivaa.
Tee itsellesi ohjelma. Tyyliin 4 viikkoa kerrallaan. Alkuun ulkoilu 30min 2x päivä. Menet, vaikka "ei huvittaisi". Istutat itsesi vaikka puistonpenkille, mutta menet.
Seuraavalla viikolla 45min 2x päivä.
Kolmannella viikolla 60min 2x päivä. Tässä huomaat jo, että kaipaat ulkoilmaa.
Neljännellä 1h30min 2x pvä. Ja vaikka jotain muuta tekemistä päälle. Menet vaikka linturetkelle mukaan tai katsomaan luistelukentälle lasten riemua. Voit jopa luistella tai hiihtää itse!
Ja niin, voisi joskus miettiä mikä on hyvin. Se helpottaa kummasti. Onko asunto? Vatsa täynnä? Jalat jolla liikkua? Ei tipu pommeja niskaan? Lunta? Aurinkoa? Eläimiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä päätös. Kadulla kulkeekin enää kriminaaleja ja muita tiemiehiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.Ei ikinä jossei pakoteta kotoa pois. Masennus ei makaamalla parane.
Totta. Olisi hyvä puuttua tähän heti. Fyysisesti terveet masentuneet pitäisi jo alkuvaiheessa pistää kuntoutukseen, missä olisi ravinto, liikunta, ulkoilma, tekemisenmaku ja muu kohdallaan.
Nyt jäädään sänkyyn ja ihmetellään, kun ei vaan lopu masennus. Harvalta se makaamalla lähtee, ellei oikeasti ole jotai fyysistä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.Ei ikinä jossei pakoteta kotoa pois. Masennus ei makaamalla parane.
Se ei parane oikein millään. Koska se johtuu yhteiskunnan sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.Ei ikinä jossei pakoteta kotoa pois. Masennus ei makaamalla parane.
Totta. Olisi hyvä puuttua tähän heti. Fyysisesti terveet masentuneet pitäisi jo alkuvaiheessa pistää kuntoutukseen, missä olisi ravinto, liikunta, ulkoilma, tekemisenmaku ja muu kohdallaan.
Nyt jäädään sänkyyn ja ihmetellään, kun ei vaan lopu masennus. Harvalta se makaamalla lähtee, ellei oikeasti ole jotai fyysistä pohjalla.
Jos ei makaamalla lähde, niin juomalla ainakin lähtee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.Onko pakko huvittaa? Asioita voi tehdä elämässä myös ihan niinkin, ettei kaikki ole kivaa.
Tee itsellesi ohjelma. Tyyliin 4 viikkoa kerrallaan. Alkuun ulkoilu 30min 2x päivä. Menet, vaikka "ei huvittaisi". Istutat itsesi vaikka puistonpenkille, mutta menet.
Seuraavalla viikolla 45min 2x päivä.
Kolmannella viikolla 60min 2x päivä. Tässä huomaat jo, että kaipaat ulkoilmaa.
Neljännellä 1h30min 2x pvä. Ja vaikka jotain muuta tekemistä päälle. Menet vaikka linturetkelle mukaan tai katsomaan luistelukentälle lasten riemua. Voit jopa luistella tai hiihtää itse!
Ja niin, voisi joskus miettiä mikä on hyvin. Se helpottaa kummasti. Onko asunto? Vatsa täynnä? Jalat jolla liikkua? Ei tipu pommeja niskaan? Lunta? Aurinkoa? Eläimiä?
Juu, kiitos ymmärrän kyllä. Teen kyllä tietoisia valintoja, että nousen vaikka en vielä ihan tuohon tahtiin.
Ensimmäinen kk meni sängyn pohjalla, toisen kk aikana olen alkanut haaveilemaan jo tulevaisuudesta.
Pohtimaan, mitä elämälläni teen, miten tähän on tultu ja mihin suuntaan menen. Olen alkanut hoitamaan itseäni syömällä terveellisesti (en jaksanut aikaisemmin edes ruokaa laittaa kun masennus iski) ja olen siivonnut kotia. Nyt olen päässyt sinne kauppaankin enkä ole tilannut kotiin suoraan.
Alkoholin olen jättänyt kokonaan, siitä olikin vuosien aikana muodostunut jonkinlainen ongelma. Sama myös myrkyllisten ihmissuhteiden kanssa.
Tällaisia pieniä isoja asioita. Kävelylle haluan kyllä, olen ostanut älykellonkin sitä varten. En vain ole jaksanut nyt. Sitä vain lamaantuu, se turhauttaa todella paljon. Aion kuitenkin aloittaa kävelyn, heti kun pääsen taas ihan vähän eteenpäin. Kävely on vuorossa seuraavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.Ei ikinä jossei pakoteta kotoa pois. Masennus ei makaamalla parane.
Totta. Olisi hyvä puuttua tähän heti. Fyysisesti terveet masentuneet pitäisi jo alkuvaiheessa pistää kuntoutukseen, missä olisi ravinto, liikunta, ulkoilma, tekemisenmaku ja muu kohdallaan.
Nyt jäädään sänkyyn ja ihmetellään, kun ei vaan lopu masennus. Harvalta se makaamalla lähtee, ellei oikeasti ole jotai fyysistä pohjalla.
Jos ei makaamalla lähde, niin juomalla ainakin lähtee!
Ei lähde. Aika paljon join kotona kunnes meni maku siitäkin. Nyt on vielä entistäkin masentavampaa. Ei kiinosta yhtään mikään. Nukkuminen ja varsinkin lopullinen nukahtaminen ovat ainoat asiat mitkä yhtään houkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei enää huvita liikkua mihinkään ja se kaupassakäyntikin vaatii paljon ponnisteluja.
Itsellä sairasloma kestänyt nyt 2 kk, keskivaikea masennus eikä hajuakaan milloin voimavarat ehtyvät.
Siunausta meille.Onko pakko huvittaa? Asioita voi tehdä elämässä myös ihan niinkin, ettei kaikki ole kivaa.
Tee itsellesi ohjelma. Tyyliin 4 viikkoa kerrallaan. Alkuun ulkoilu 30min 2x päivä. Menet, vaikka "ei huvittaisi". Istutat itsesi vaikka puistonpenkille, mutta menet.
Seuraavalla viikolla 45min 2x päivä.
Kolmannella viikolla 60min 2x päivä. Tässä huomaat jo, että kaipaat ulkoilmaa.
Neljännellä 1h30min 2x pvä. Ja vaikka jotain muuta tekemistä päälle. Menet vaikka linturetkelle mukaan tai katsomaan luistelukentälle lasten riemua. Voit jopa luistella tai hiihtää itse!
Ja niin, voisi joskus miettiä mikä on hyvin. Se helpottaa kummasti. Onko asunto? Vatsa täynnä? Jalat jolla liikkua? Ei tipu pommeja niskaan? Lunta? Aurinkoa? Eläimiä?
Miksi?
Mikä pakko ihmisen on ulkoilla?
Jos vihdoinkin olemme saavuttaneet elämisen tason, jossa ei tarvitse juosta jänistä kiinni, eikä kaivella lumen alta jäkälää, vaan voi viettää rentoa elämää lämpimissä sisätiloissa, miksi pitäisi lähteä tallustelamaan pakkaseen?
Eikö kokonaisuuden kannalta ole aivan samantekevää kuinka yksilöt elämänsä viettävät?
Uskoisin, että suuri osa masennuksesta johtuu siitä, että "masentuneet" vertaavat itseään "normikansalaisiin" jotka juoksevat päivät pitkät kodin, työn, harrastusten välistä oravanpyörää, eivätkä he ymmärrä asettaa kyseenalaiseksi tällaisen elämäntavan huonoutta omaan lekotteluunsa ja mitääntekemättömyyteensä.
Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä :-)
Vierailija kirjoitti:
Niin useimmille käy kun elämässä kun tuntee itsensä hyödyttömäksi eikä käy töissä. Mitä pidempään kotona siitä vaikeampi lähteä mihinkään kaikki alkaa kuormittamaan.
Näinpä. Siksi "työttömiä" ei pitäisi ollakaan. Olisi vain niitä, joilla on työttömyyskorvaukseen/muihin tukiin kuuluvaa työskentelyä siihen saakka, että taas pääsee oikeisiin töihin.
Eli tuntimäärä esim. 4h/3pv vko ja sillä tulisi rahaa. Ei sohvalla makaamalla. Näin valtio ei rapistuisi, kansa veltostuisi ja vielä sairaaloissa/vanhuksilla/lapsilla olisi koko ajan seuraa ja kaikki pyörisi.
On jotenkin typerää ajatella, että toiset saavat samanverran palkkaa vaikka nyt siivotessa 8h/pvä, kun toiset nostavat korvauksia kotona "masentuen", kun ei ole tekemistä.
Osa toki osaa käyttää työttömyyttä myös hyödyksi. Hoitavat kuntoaan, lapsiaan, auttavat tuttavia ja vetävät vaikka kerhoja. Silti liian iso osa vain on - ja ihmettelee, miksi ahdistaa.
Kuulostaa ihanan leppoisalta. Istutko illat takkatulen äärellä punaviinilasi kädessä? Asut ilm. ok talossa, sillä kerrostaloissa ei ole postilaatikoita joissa käydä.
Oletko se igorin hokija? olemme huomanneet.
Kiitti tiedosta.