Ymmärrän nyt mitä kehopositiivisuus tarkoittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.

Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.

Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.

Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.

Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.

Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.

Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.

Tuossa olet kyllä väärässä. Lihavia ihmisiä halveksutaan ja pidetään tyhminä, ja heidän kaverilta ei kysellä mitä läski haluaa syödä, koska oletus on että läski syö kaiken mitä kiinni saa. Lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti lääkärissäkin, vaikka olisi käsi poikki, aletaan saarnaamaan terveellisistä ruokatottumuksista. Kaupoissa ei saa palvelua, monet katsoo lihavien läpi, kuin he eivät olisi  olemassakaan, toiset taas katsoo halveksien, jopa nauraen. Vammaisia ihmisiä säälitään, ja monesti siksi yritetään olla ystävällisiä, se on väärin joo, mutta ei se sen kivempaa ole saada nuivaa palvelua ja muuta epäystävällisyyttä koska on lihava.

Lääkärin tehtävänä onkin puuttua terveysongelmiin jos niitä havaitsee. Ihan samalla lailla jos kävisin lääkärillä murtuneesta kädestä ja hän samalla huomaisi kädessä oudon näköisen luomen, joka hänen mielestään saattaa olla oire iho syövästä. Muille se toisten lihavuus ei kyllä kuulu.

Mistä lähtien murtunutta luuta tutkiva lääkäri on ollut ihotautilääkäri tai ylipäätänsä puuttunut luomiin? Niin, ei ikinä. Ainoastaan verikokeet tms. voivat paljastaa toisen sairauden kuin alunperin epäiltiin, mutta luomet ja luut eivät liity toisiinsa sen enempää kuin ylipaino ja murtunut käsi.

Eihän ne liitykään toisiinsa, mutta ne molemmat liittyvät terveyteen mikä on taas seen lääkärin työ. Ja tietenkään ei tiedetä päältä päin luomesta onko se syöpä, mutta tiedetään, että jos on luomi on esim omituisen muotoinen, epätasainen tai tumma se saattaa olla syöpä ja silloin pitäisi tutkia enemmän. Ei tuon huomaamiseen tarvita ihotautilääkäriä.

Lue uudestaan. Miksi lääkärit eivät sitten huomauta luomista ja muista seikoista jotka eivät liity itse lääkärikäynnin syyhyn, mutta huomauttavat kyllä ylipainosta kuin se olisi se lääkäriin tulon syy vaikka oikea syy olisi murtunut käsi. Tästä on ihan tutkimusta tehty että lihavat ihmiset saavat huonompaa palvelua terveydenhuollossa. Heidät saatetaan jättää jopa hoitamatta.

Nykyään lääkärikäynnit ovat niin ajaltaan rajallisia että itse pitää kaikki terveyshuolet huomata ja varata aika jokaiselle erikseen. Sama lääkäri ei katso luomiasi, uusi reseptejä ja tee lähetettä steriin yhdellä käynnillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.

Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.

Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.

Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.

Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.

Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.

Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.

Tuossa olet kyllä väärässä. Lihavia ihmisiä halveksutaan ja pidetään tyhminä, ja heidän kaverilta ei kysellä mitä läski haluaa syödä, koska oletus on että läski syö kaiken mitä kiinni saa. Lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti lääkärissäkin, vaikka olisi käsi poikki, aletaan saarnaamaan terveellisistä ruokatottumuksista. Kaupoissa ei saa palvelua, monet katsoo lihavien läpi, kuin he eivät olisi  olemassakaan, toiset taas katsoo halveksien, jopa nauraen. Vammaisia ihmisiä säälitään, ja monesti siksi yritetään olla ystävällisiä, se on väärin joo, mutta ei se sen kivempaa ole saada nuivaa palvelua ja muuta epäystävällisyyttä koska on lihava.

Lääkärin tehtävänä onkin puuttua terveysongelmiin jos niitä havaitsee. Ihan samalla lailla jos kävisin lääkärillä murtuneesta kädestä ja hän samalla huomaisi kädessä oudon näköisen luomen, joka hänen mielestään saattaa olla oire iho syövästä. Muille se toisten lihavuus ei kyllä kuulu.

Kyllä tottakai, mutta jos se murtunut käsi jää hoitamatta sen takia että lääkäri tutkii outoa luomea joka on tutkittu kaikilla edellisilläkin lääkärikerroilla... niin oudoksi menee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ja mites sitten pituusrasismi?

Onhan siitäkin puhuttu. Maailma on mitoitettu ns. miesten mittaiseksi. Minkä takia monet keskiverto tai lyhyemmät, yleensä naiset, eivät vaikkapa yletä kaupan korkeimmille hyllyille, ja esimerkiksi autot ovat onnettomuustilanteissa huomattavasti vaarallisempia naiskehollisille, vaikka istuinta olisi kuinka säädetty.

Vierailija kirjoitti:

Suomessahan tuon liikkeen ovat vallanneet ylipainoiset ja sairaalloisen ylipainoiset, jotka tekevät somepäivityksiä siitä, miten he tulevat jatkossa syömään silloin ja sitä, mitä mieli tekee (hästäg ruokarauha) ja liikkuvansa vain silloin kun se kivalta tuntuu (hyvin harvoin liikkumaan lähteminen tuntuu kenestäkään kivalta tai helpolta). Kaikki lääkäreistä lähtien heidän mukaansa maalittavat, läskivihaavat tai huolitrollaavat. Jos vaikka instassa vertaa kehopositiivisuus ja bodypositive hakutuloksia, huomaa niissä vissiin eron: muualla bodypositive-porukkaan hyväksytään myös normaalipainoiset ja urheilua/liikuntaa harrastavat.

No kenen mielipiteen mukaan näiden ihmisten sitten pitäisi syödä ja liikkua jos ei itsensä? Ja miksi se on negatiivista jos joku sanoo ettei suostu enää kiusaamaan itseään, vaikka se ei tarkoita etteikö yrittäisi jatkossa elää terveellisemmin mutta vain omilla ehdoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen havahtunut tähän vasta kun lihoin pari vuotta sitten sairauden takia. Olin koko elämäni ollut normaalipainoinen. Mutta nyt en yhtäkkiä kehtaa aloittaa harrastuksia, siis mitään harrastuksia joissa pitäisi liikkua ihmisten ilmoilla tai olla heidän kanssaan tekemisissä. Ahdistaa ajatus siitä että ohikulkevat ihmiset joutuisivat katsomaan hyllyvää vatsaani ja kokemaan inhotusta sen takia, ja minä joutuisin tuntemaan oloni epämukavaksi omassa kehossani, vaikka olisin lenkillä juuri siksi että pääsisin eroon siitä hyllyvästä vatsasta. Enkä koe ansaitsevani rakkautta/parisuhdetta/seksiä, vaikka olen löytänyt ihmisen joka on sanonut ettei välitä liikakiloistani, onhan hän itsekin lihava. Elän siis tällä hetkellä jäähypenkillä koko elämästä. Ajattelutapani heijastaa ulkopuolelta tulevia asenteita. Ehkä sisäistin ne jo silloin kun en ollut lihava.

Omaa ajattelutapaa voi muuttaa! Esimerkiksi mainitsemasi ulkoilu että pääsisi vatsasta eroon kuulostaa inhalta, mutta pelkkä tavoitteeton kävely ulkona voi olla ainakin mieltä virkistävää puuhaa.

Ikävä kyllä asun kaupungissa, joten tavoitteeton kävelykin tapahtuu niin että vastaan tulee paljon ihmisiä. Se ei ole hirveän virkistävää, jos se enimmäkseen ahdistaa. Yritän lievittää omaa epämukavuutta ja säästää muut inhotukselta verhoutumalla vaatteisiin, jotten näyttäisi niin selvästi läskiltä, mutta sellainen vaatetus ei ole käytännöllinen liikkumiselle ja muuttuu sietämättömäksi heti kun nousee hiki. Koti on ainoa tila jossa voin liikkua ja laihduttaa muiden katseilta täysin suojassa, mutta se ei ole hirveän tehokasta.

Oho. Jos sulla on nyt tuollainen kokemus, niin miten suhtauduit lihaviin ihmisiin silloin ennen kuin lihoit?

Olen kävellyt koko elämäni katse maassa kiinnittämättä muihin huomiota. Koulukiusaamistaustan takia (eikä se johtunut painosta, vaikka läskiperseeksikin minua haukkuivat normaalista painostani huolimatta). Mutta myönnän että joskus mieleeni on tullut ilkeitä ajatuksia nähdessäni lihavan ihmisen vaikkapa telkkarissa, sana sanaan samoja mantroja mitä läskivihaa levittävät yleensäkin paasaa. Ja sopivassa seurassa olen sanonut niitä jopa ääneen. Mutta en koskaan suoraan lihaville ihmisille. Joten en varmaan ollut hirveän omistautunut läskivihalle.

Nyt heijastan yhteiskunnan asenteita itseeni, sillä kyllä minä tiedän miten rumasti lihavista puhutaan.

Silti omaa ajattelutapaa on mahdollista muuttaa

Mutta ympäristön suhtautumista ei. Pointtisi on mikä?

Se, että yhteiskunnan asenteiden ja ympäristön suhtautumisen heijastaminen itseen on osa ajattelutapaa ja omaa suhtautumista, johon voi vaikuttaa.

Mutta miten se helpottaa ulos kävelylle lähtemistä, jos omasta asenteesta huolimatta tulee kohtaamaan siellä henkistä väkivaltaa? Ei muurien rakentaminen itsensä ympärille ole mikään läpäisemätön suojakuori joka suojaa mielenterveyttä sellaiselta, varsinkaan jos se on jo alunperinkin romuna.

Pointtini meni ilmeisesti ohi, koska kyse ei ollut muurien tai suojakuoren rakentamisesta.

Asennemuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Ei varsinkaan jos ympäristö antaa päinvastaista viestiä. Muurit/suojakuoret ovat fake it till you make it tekniikka.

Mm, ei varmaan siltikään puhuta samasta asiasta. Eikä missään väitetty, että tapahtuis sormia napsauttamalla. On vain kerrottu sen olevan mahdollista.

Eli neuvostasi ei ole mitään apua. Ihan turha kommentti.

Jaa. Joskus kuitenkin käy niin, että joku jää itselle haitallisen ajattelutavan vangiksi/uhriksi, tietämättä voivansa itse vaikuttaa asiaan. Vaikka siitä pois opettelu ei tapahtuis sormien napsautuksesta, niin en silti koe tuon mahdollisuuden esille tuomista turhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen havahtunut tähän vasta kun lihoin pari vuotta sitten sairauden takia. Olin koko elämäni ollut normaalipainoinen. Mutta nyt en yhtäkkiä kehtaa aloittaa harrastuksia, siis mitään harrastuksia joissa pitäisi liikkua ihmisten ilmoilla tai olla heidän kanssaan tekemisissä. Ahdistaa ajatus siitä että ohikulkevat ihmiset joutuisivat katsomaan hyllyvää vatsaani ja kokemaan inhotusta sen takia, ja minä joutuisin tuntemaan oloni epämukavaksi omassa kehossani, vaikka olisin lenkillä juuri siksi että pääsisin eroon siitä hyllyvästä vatsasta. Enkä koe ansaitsevani rakkautta/parisuhdetta/seksiä, vaikka olen löytänyt ihmisen joka on sanonut ettei välitä liikakiloistani, onhan hän itsekin lihava. Elän siis tällä hetkellä jäähypenkillä koko elämästä. Ajattelutapani heijastaa ulkopuolelta tulevia asenteita. Ehkä sisäistin ne jo silloin kun en ollut lihava.

Omaa ajattelutapaa voi muuttaa! Esimerkiksi mainitsemasi ulkoilu että pääsisi vatsasta eroon kuulostaa inhalta, mutta pelkkä tavoitteeton kävely ulkona voi olla ainakin mieltä virkistävää puuhaa.

Ikävä kyllä asun kaupungissa, joten tavoitteeton kävelykin tapahtuu niin että vastaan tulee paljon ihmisiä. Se ei ole hirveän virkistävää, jos se enimmäkseen ahdistaa. Yritän lievittää omaa epämukavuutta ja säästää muut inhotukselta verhoutumalla vaatteisiin, jotten näyttäisi niin selvästi läskiltä, mutta sellainen vaatetus ei ole käytännöllinen liikkumiselle ja muuttuu sietämättömäksi heti kun nousee hiki. Koti on ainoa tila jossa voin liikkua ja laihduttaa muiden katseilta täysin suojassa, mutta se ei ole hirveän tehokasta.

Oho. Jos sulla on nyt tuollainen kokemus, niin miten suhtauduit lihaviin ihmisiin silloin ennen kuin lihoit?

Olen kävellyt koko elämäni katse maassa kiinnittämättä muihin huomiota. Koulukiusaamistaustan takia (eikä se johtunut painosta, vaikka läskiperseeksikin minua haukkuivat normaalista painostani huolimatta). Mutta myönnän että joskus mieleeni on tullut ilkeitä ajatuksia nähdessäni lihavan ihmisen vaikkapa telkkarissa, sana sanaan samoja mantroja mitä läskivihaa levittävät yleensäkin paasaa. Ja sopivassa seurassa olen sanonut niitä jopa ääneen. Mutta en koskaan suoraan lihaville ihmisille. Joten en varmaan ollut hirveän omistautunut läskivihalle.

Nyt heijastan yhteiskunnan asenteita itseeni, sillä kyllä minä tiedän miten rumasti lihavista puhutaan.

Silti omaa ajattelutapaa on mahdollista muuttaa

Mutta ympäristön suhtautumista ei. Pointtisi on mikä?

Se, että yhteiskunnan asenteiden ja ympäristön suhtautumisen heijastaminen itseen on osa ajattelutapaa ja omaa suhtautumista, johon voi vaikuttaa.

Mutta miten se helpottaa ulos kävelylle lähtemistä, jos omasta asenteesta huolimatta tulee kohtaamaan siellä henkistä väkivaltaa? Ei muurien rakentaminen itsensä ympärille ole mikään läpäisemätön suojakuori joka suojaa mielenterveyttä sellaiselta, varsinkaan jos se on jo alunperinkin romuna.

Pointtini meni ilmeisesti ohi, koska kyse ei ollut muurien tai suojakuoren rakentamisesta.

Asennemuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Ei varsinkaan jos ympäristö antaa päinvastaista viestiä. Muurit/suojakuoret ovat fake it till you make it tekniikka.

Mm, ei varmaan siltikään puhuta samasta asiasta. Eikä missään väitetty, että tapahtuis sormia napsauttamalla. On vain kerrottu sen olevan mahdollista.

Eli neuvostasi ei ole mitään apua. Ihan turha kommentti.

Jaa. Joskus kuitenkin käy niin, että joku jää itselle haitallisen ajattelutavan vangiksi/uhriksi, tietämättä voivansa itse vaikuttaa asiaan. Vaikka siitä pois opettelu ei tapahtuis sormien napsautuksesta, niin en silti koe tuon mahdollisuuden esille tuomista turhana.

Ilmiselvien asioiden esille tuominen ei ole yleensä mitään hyvää hyvyyttä tehtyä vaan muihin alentavasti suhtautumista. Mihin lihavat yleensä saavatkin elämässään tottua. Samalla tavalla kuin lihaville lihavuuden, ilmiselvän asian, osoittelu.