Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän nyt mitä kehopositiivisuus tarkoittaa
06.01.2023 |
Liikettä kritisoidaan epäterveellisten elämäntapojen ja sairaalloisen ylipainon ihailusta. Mutta kyse onkin kehorauhasta. Siis siitä että ihminen saisi lihavanakin olla olemassa ja elää normaalia elämää, ilman että muut jatkuvasti osoittavat hänelle ilmiselvän asian eli että tämä on lihava ja kohtelevat siksi huonosti.
Yhteiskunnassa vallitsee käsitys että lihavan ihmisen kuuluu hävetä omaa ulkomuotoaan ja peittää se, mieluiten pysyä kokonaan poissa katseilta. Tämä on vaikea toteuttaa käytännössä, koska meistä jokaisen täytyy käydä koulussa, töissä, kaupassa, lääkärissä jne.. Ei saisi esim. aloittaa harrastusta ennenkuin on laihduttanut (mikä on entistä ristiriitaisempaa, kun kyse on laihtumista edistävästä harrastuksesta, esim. salilla käymisestä, tanssista tai uimisesta). Vasta sitten olisi lupa olla ja elää normaalia elämää rauhassa kun on normaalipainoinen. Tämä on erityisen julmaa niitä kohtaan, joille laihduttaminen ei ole mahdollista, esim. lihavuuden syy on sairaus. Koko elämä pitäisi elää jäähypenkillä, kun muut pelaa.
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen havahtunut tähän vasta kun lihoin pari vuotta sitten sairauden takia. Olin koko elämäni ollut normaalipainoinen. Mutta nyt en yhtäkkiä kehtaa aloittaa harrastuksia, siis mitään harrastuksia joissa pitäisi liikkua ihmisten ilmoilla tai olla heidän kanssaan tekemisissä. Ahdistaa ajatus siitä että ohikulkevat ihmiset joutuisivat katsomaan hyllyvää vatsaani ja kokemaan inhotusta sen takia, ja minä joutuisin tuntemaan oloni epämukavaksi omassa kehossani, vaikka olisin lenkillä juuri siksi että pääsisin eroon siitä hyllyvästä vatsasta. Enkä koe ansaitsevani rakkautta/parisuhdetta/seksiä, vaikka olen löytänyt ihmisen joka on sanonut ettei välitä liikakiloistani, onhan hän itsekin lihava. Elän siis tällä hetkellä jäähypenkillä koko elämästä. Ajattelutapani heijastaa ulkopuolelta tulevia asenteita. Ehkä sisäistin ne jo silloin kun en ollut lihava.
Omaa ajattelutapaa voi muuttaa! Esimerkiksi mainitsemasi ulkoilu että pääsisi vatsasta eroon kuulostaa inhalta, mutta pelkkä tavoitteeton kävely ulkona voi olla ainakin mieltä virkistävää puuhaa.
Ikävä kyllä asun kaupungissa, joten tavoitteeton kävelykin tapahtuu niin että vastaan tulee paljon ihmisiä. Se ei ole hirveän virkistävää, jos se enimmäkseen ahdistaa. Yritän lievittää omaa epämukavuutta ja säästää muut inhotukselta verhoutumalla vaatteisiin, jotten näyttäisi niin selvästi läskiltä, mutta sellainen vaatetus ei ole käytännöllinen liikkumiselle ja muuttuu sietämättömäksi heti kun nousee hiki. Koti on ainoa tila jossa voin liikkua ja laihduttaa muiden katseilta täysin suojassa, mutta se ei ole hirveän tehokasta.
Oho. Jos sulla on nyt tuollainen kokemus, niin miten suhtauduit lihaviin ihmisiin silloin ennen kuin lihoit?
Olen kävellyt koko elämäni katse maassa kiinnittämättä muihin huomiota. Koulukiusaamistaustan takia (eikä se johtunut painosta, vaikka läskiperseeksikin minua haukkuivat normaalista painostani huolimatta). Mutta myönnän että joskus mieleeni on tullut ilkeitä ajatuksia nähdessäni lihavan ihmisen vaikkapa telkkarissa, sana sanaan samoja mantroja mitä läskivihaa levittävät yleensäkin paasaa. Ja sopivassa seurassa olen sanonut niitä jopa ääneen. Mutta en koskaan suoraan lihaville ihmisille. Joten en varmaan ollut hirveän omistautunut läskivihalle.
Nyt heijastan yhteiskunnan asenteita itseeni, sillä kyllä minä tiedän miten rumasti lihavista puhutaan.Silti omaa ajattelutapaa on mahdollista muuttaa
Mutta ympäristön suhtautumista ei. Pointtisi on mikä?
Se, että yhteiskunnan asenteiden ja ympäristön suhtautumisen heijastaminen itseen on osa ajattelutapaa ja omaa suhtautumista, johon voi vaikuttaa.
Mutta miten se helpottaa ulos kävelylle lähtemistä, jos omasta asenteesta huolimatta tulee kohtaamaan siellä henkistä väkivaltaa? Ei muurien rakentaminen itsensä ympärille ole mikään läpäisemätön suojakuori joka suojaa mielenterveyttä sellaiselta, varsinkaan jos se on jo alunperinkin romuna.
Pointtini meni ilmeisesti ohi, koska kyse ei ollut muurien tai suojakuoren rakentamisesta.
Asennemuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Ei varsinkaan jos ympäristö antaa päinvastaista viestiä. Muurit/suojakuoret ovat fake it till you make it tekniikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.
Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.
Liikkeen nimi kansainvälisesti on "Health at every size" eli väite on täyttä hevonpaskaa, se on aina liittynyt kokoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.
Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.
Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.
Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.
Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.
Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.
Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaan pysty ymmärtämään, että mikä siinä terveellisessä syömisessä on niin vaikeaa?
Kukaan ei pakota syömään liikaa. Miten joku päätyy yli 75 kiloiseksi?
Ymmärtää sitten kun itse tahtomattaan lihoo. Tapahtuu yleensä viimeistään keski-iän jälkeen.
Syitä on monia, eikä se yleensä ole niin yksinkertainen kuin että joku vaan päättää syödä liikaa. Esim. jotkin mt-ongelmat aiheuttaa syömishäiriön, eivätkä nekään ilmaannu ihmisille ilman syytä vaan jotain on tapahtunut että ihminen menee rikki.
Viimeisimpien tutkimustulosten perusteella ihmisen aineenvaihdunta ei niin merkittävästi hidastu vanhenemisen myötä, että sen seurauksena väistämättä lihoo. Itse luulen, että vanhemmiten ihmiset vain laiskistuvat ja tulevat mukavuudenhaluisemmiksi. Ei olla enää puuhakkaita ja fyysisesti aktiivisia, kuten nuorempana, ei viitsitä kävellä lyhyttäkään matkaa, kun voi mennä autolla, liikuntaharrastuksetkin tahtovat aina jäädä. Toki joillakin voi alkaa olla jo kaikenlaista fyysistä kremppaa, mikä vaikeuttaa liikkumista, mutta todennäköisimmin sekin juontaa juurensa alkujaan siitä liikkumattomuudesta, ja sitten noidankehä onkin valmis. Pullaa ja makkaraa vedetään kuitenkin entiseen tahtiin. Sitten kun lihotaan, niin se selitetään vain sillä, että no näinhän meille viimeistään keski-iässä tahtomatta käy.
Kannattaa perehtyä siihen miten ihmiskeho ja biologia muuttuu luonnollisesti iän myötä. Nykyaikana vaan on erehdytty luulemaan että jokainen röllykkä on merkki siitä että tekee jotain väärin, ja että on mahdollista säilyttää kiinteä parikymppisen kroppa elämän ehtoopuolelle asti kunhan vaan rääkkää itseään tarpeeksi.
Ihan kohtuullisen hyvin olenkin perehtynyt, siksi mm. perillä tuosta viimeisimmästä tutkimustuloksestakin. ;-) Kannattaisikohan sinunkin varalta päivittää tietosi. Ja minähän en muuten puhunut mistään parikymppisen timmin kropan säilyttämisestä, ihme tulkintaa. Tiedän kyllä ihan omakohtaisestikin, että kyllä normaalipainoisellakin voi pientä röllykkää olla, eikä sen takia tarvinne panikoida.
Pointtini siis oli vain se, että painon kertyminen keski-iässä ei ole väistämätöntä (tutkitusti), vaan syy löytyy useimmissa tapauksissa mahdollisesti pikemminkin siitä, että muutumme sohvaperunoiksi, ja piiloudumme sen tekosyyn taakse liian helposti, että lihominen on normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaan pysty ymmärtämään, että mikä siinä terveellisessä syömisessä on niin vaikeaa?
Kukaan ei pakota syömään liikaa. Miten joku päätyy yli 75 kiloiseksi?
Ymmärtää sitten kun itse tahtomattaan lihoo. Tapahtuu yleensä viimeistään keski-iän jälkeen.
Syitä on monia, eikä se yleensä ole niin yksinkertainen kuin että joku vaan päättää syödä liikaa. Esim. jotkin mt-ongelmat aiheuttaa syömishäiriön, eivätkä nekään ilmaannu ihmisille ilman syytä vaan jotain on tapahtunut että ihminen menee rikki.
Jos on onnistunut pitämään normaalipainoisen/hoikan ihmisen bakteeritasapainon tuonne reilun kolmenkymmenen ikävuoden korville, niin on melko epätodennäköistä, että samoilla elintavoilla tulee merkittävää lihomista jatkossakaan.
Turha alapeukuttaa lääketieteellistä faktaa. Poikkeuksiakin on, mutta ne ovat harvinaisia.
Yksi sairaalareissu ja antibioottikuuri etenkin iv-muodossa tappaa kyllä suolistosta niin hyvät kuin huonotkin bakteerit. Suoliston mikrobistolla menee vuosi elpyä antibioottikuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuuden taustalla oli alkun alkaen hyvä ja kaunis ajatus, kuten kaikilla tän tyyppisillä jutuilla yleensä on.
Se on juurikin se, että jokainen saisi olla sen kokoinen, muotoinen ja näköinen kuin on, ilman että täytyy joutua silmätikuksi, kiusatuksi, selittelijän rooliin tai muuten olemaan muille tilivelvollinen omasta ulkonäöstään.
Pieleen mentiin siinä, kun reilusti ylipainoiset ihmiset "omivat" aatteen tarkoittamaan sitä, että on täysin ok olla esim. sairaalloisen lihava. No ei ole, jos siitä on merkittävää terveydellistä haittaa itselle ja kustannuksia yhteiskunnalle. Käytännössä ne, jotka olivat ennen aina dieetillä, lihoivat alkaessaan elää kehopositiivisesti. Antoivat siis itselleen luvan lihoa ja sanoivat olevansa kehopositiivisia ja sen vuoksi kaiken arvostelun yläpuolella. Eihän se ole se tavoite.
Ja totta on edelleen, että hoikkutta arvostetaan yhä yhteiskunnassa: Peppu saa olla jättimäinen, kunhan vyötärö on kapea (Kim Kardashian). Arvostus nousee, kun nainen laihtuu (Adele). Treenaamaton nainen seksikkäässä asussa saa kauheasti arvostelua osakseen (Erika Vikman).
Ei pidä paikkaansa. Lihavat eivät mitään omineet, vaan heitä ei hyväksytty samaan joukkoon kun kaikki muut jotka saavat olla kehopositiivisia. Kukaan koskaan ikinä, ei ole väittänyt että sairaaloinen lihavuus olisi terveellistä, ei sitä se ei ole, mutta on ok olla olemassa vaikka on lihava. Se ei johda lihomiseen että on kehopositiivinen, vaan se että on kehonegatiivinen. Itsensä vihaaminen ei koskaan tuo mitään hyvää ihmisen mielelle, eikä keholle. Miksi lihavan ihmisen sun mielestä pitäisi olla kehonegatiivinen?
Vierailija kirjoitti:
Jos lihava tilaa ruokaa ravintolassa tai ostaa kaupasta, katsotaan nenänvartta pitkin että juuri tuon takia tuo on lihava. Oli se ruoka sitten pikaruokamättöä tai ihan tavallista, sillä monen päivän ruoatkin oletetaan riittävän vain yhdelle aterialle. Jos lihava tilaa pelkän salaatin ravintolassa tai ostaa pelkkiä kasviksia kaupasta, naureskellaan että ei tule onnistumaan, kuitenkin sortuu ja syö salaa sitä mikä tämän on lihottanutkin. Aina tekee väärin.
Sama toistuu esim. siellä salilla. Jos et urheile, olet laiska läski. Mutta sekin on paha jos lihava kehtaa tulla laihduttamaan muiden silmien eteen.
Suurin osa ihmisistä, jotka salilla näkevät lihavan ihmisen eivät taatusti ajattele, että miksi lihave kehtaa tulla salille. Pitävät hienona, että lihava haluaa huolehtia terveydestään ja moni salilla käyvä on myös itsekin ollut lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.
Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.
Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.
Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.
Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.
Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.
Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.
Tuossa olet kyllä väärässä. Lihavia ihmisiä halveksutaan ja pidetään tyhminä, ja heidän kaverilta ei kysellä mitä läski haluaa syödä, koska oletus on että läski syö kaiken mitä kiinni saa. Lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti lääkärissäkin, vaikka olisi käsi poikki, aletaan saarnaamaan terveellisistä ruokatottumuksista. Kaupoissa ei saa palvelua, monet katsoo lihavien läpi, kuin he eivät olisi olemassakaan, toiset taas katsoo halveksien, jopa nauraen. Vammaisia ihmisiä säälitään, ja monesti siksi yritetään olla ystävällisiä, se on väärin joo, mutta ei se sen kivempaa ole saada nuivaa palvelua ja muuta epäystävällisyyttä koska on lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.
Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.
Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.
Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.
Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.
Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.
Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.
Tuossa olet kyllä väärässä. Lihavia ihmisiä halveksutaan ja pidetään tyhminä, ja heidän kaverilta ei kysellä mitä läski haluaa syödä, koska oletus on että läski syö kaiken mitä kiinni saa. Lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti lääkärissäkin, vaikka olisi käsi poikki, aletaan saarnaamaan terveellisistä ruokatottumuksista. Kaupoissa ei saa palvelua, monet katsoo lihavien läpi, kuin he eivät olisi olemassakaan, toiset taas katsoo halveksien, jopa nauraen. Vammaisia ihmisiä säälitään, ja monesti siksi yritetään olla ystävällisiä, se on väärin joo, mutta ei se sen kivempaa ole saada nuivaa palvelua ja muuta epäystävällisyyttä koska on lihava.
Lääkärin tehtävänä onkin puuttua terveysongelmiin jos niitä havaitsee. Ihan samalla lailla jos kävisin lääkärillä murtuneesta kädestä ja hän samalla huomaisi kädessä oudon näköisen luomen, joka hänen mielestään saattaa olla oire iho syövästä. Muille se toisten lihavuus ei kyllä kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.
Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.
Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.
Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.
Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.
Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.
Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.
Tuossa olet kyllä väärässä. Lihavia ihmisiä halveksutaan ja pidetään tyhminä, ja heidän kaverilta ei kysellä mitä läski haluaa syödä, koska oletus on että läski syö kaiken mitä kiinni saa. Lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti lääkärissäkin, vaikka olisi käsi poikki, aletaan saarnaamaan terveellisistä ruokatottumuksista. Kaupoissa ei saa palvelua, monet katsoo lihavien läpi, kuin he eivät olisi olemassakaan, toiset taas katsoo halveksien, jopa nauraen. Vammaisia ihmisiä säälitään, ja monesti siksi yritetään olla ystävällisiä, se on väärin joo, mutta ei se sen kivempaa ole saada nuivaa palvelua ja muuta epäystävällisyyttä koska on lihava.
Lääkärin tehtävänä onkin puuttua terveysongelmiin jos niitä havaitsee. Ihan samalla lailla jos kävisin lääkärillä murtuneesta kädestä ja hän samalla huomaisi kädessä oudon näköisen luomen, joka hänen mielestään saattaa olla oire iho syövästä. Muille se toisten lihavuus ei kyllä kuulu.
Lue uudestaan. Hän sanoi että muut vaivat jätetään hoitamatta kunnolla tai kokonaan ja keskitytään vaan siitä lihavuudesta saarnaamiseen joka on jo tiedossa, ikäänkuin se luun murtuma johtuisi siitä tai paranisi laihduttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.
Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.
Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.
Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.
Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.
Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.
Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.
Tuossa olet kyllä väärässä. Lihavia ihmisiä halveksutaan ja pidetään tyhminä, ja heidän kaverilta ei kysellä mitä läski haluaa syödä, koska oletus on että läski syö kaiken mitä kiinni saa. Lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti lääkärissäkin, vaikka olisi käsi poikki, aletaan saarnaamaan terveellisistä ruokatottumuksista. Kaupoissa ei saa palvelua, monet katsoo lihavien läpi, kuin he eivät olisi olemassakaan, toiset taas katsoo halveksien, jopa nauraen. Vammaisia ihmisiä säälitään, ja monesti siksi yritetään olla ystävällisiä, se on väärin joo, mutta ei se sen kivempaa ole saada nuivaa palvelua ja muuta epäystävällisyyttä koska on lihava.
Lääkärin tehtävänä onkin puuttua terveysongelmiin jos niitä havaitsee. Ihan samalla lailla jos kävisin lääkärillä murtuneesta kädestä ja hän samalla huomaisi kädessä oudon näköisen luomen, joka hänen mielestään saattaa olla oire iho syövästä. Muille se toisten lihavuus ei kyllä kuulu.
Mistä lähtien murtunutta luuta tutkiva lääkäri on ollut ihotautilääkäri tai ylipäätänsä puuttunut luomiin? Niin, ei ikinä. Ainoastaan verikokeet tms. voivat paljastaa toisen sairauden kuin alunperin epäiltiin, mutta luomet ja luut eivät liity toisiinsa sen enempää kuin ylipaino ja murtunut käsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuuden taustalla oli alkun alkaen hyvä ja kaunis ajatus, kuten kaikilla tän tyyppisillä jutuilla yleensä on.
Se on juurikin se, että jokainen saisi olla sen kokoinen, muotoinen ja näköinen kuin on, ilman että täytyy joutua silmätikuksi, kiusatuksi, selittelijän rooliin tai muuten olemaan muille tilivelvollinen omasta ulkonäöstään.
Pieleen mentiin siinä, kun reilusti ylipainoiset ihmiset "omivat" aatteen tarkoittamaan sitä, että on täysin ok olla esim. sairaalloisen lihava. No ei ole, jos siitä on merkittävää terveydellistä haittaa itselle ja kustannuksia yhteiskunnalle. Käytännössä ne, jotka olivat ennen aina dieetillä, lihoivat alkaessaan elää kehopositiivisesti. Antoivat siis itselleen luvan lihoa ja sanoivat olevansa kehopositiivisia ja sen vuoksi kaiken arvostelun yläpuolella. Eihän se ole se tavoite.
Kuinka sokea ihminen voi olla omille todellisille ajatuksilleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuuden taustalla oli alkun alkaen hyvä ja kaunis ajatus, kuten kaikilla tän tyyppisillä jutuilla yleensä on.
Se on juurikin se, että jokainen saisi olla sen kokoinen, muotoinen ja näköinen kuin on, ilman että täytyy joutua silmätikuksi, kiusatuksi, selittelijän rooliin tai muuten olemaan muille tilivelvollinen omasta ulkonäöstään.
Pieleen mentiin siinä, kun reilusti ylipainoiset ihmiset "omivat" aatteen tarkoittamaan sitä, että on täysin ok olla esim. sairaalloisen lihava. No ei ole, jos siitä on merkittävää terveydellistä haittaa itselle ja kustannuksia yhteiskunnalle. Käytännössä ne, jotka olivat ennen aina dieetillä, lihoivat alkaessaan elää kehopositiivisesti. Antoivat siis itselleen luvan lihoa ja sanoivat olevansa kehopositiivisia ja sen vuoksi kaiken arvostelun yläpuolella. Eihän se ole se tavoite.
Kuinka sokea ihminen voi olla omille todellisille ajatuksilleen?
Kyllä minä ainakin ymmärsin. Että ihminen saa koostaankin riippumatta elää ja olla rauhassa. Ei kehopositiivisuus ole koskaan tarkoittanut itse sairauden näkemistä positiivisena ja tavoiteltavana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läskit omivat kehopositiivisuuden. Se oli alunperin niiden joilla oli esimerkiksi synnynnäisiä epämuodostumia tai vaikka amputoitu raajoja.
Onko sinulla lähdettä tälle väitteelle? Mielenkiinnosta kysyn. Oma käsitykseni on se että kehopositiivisuus liike on laajentunut lihavuudesta muihin yhteiskunnassa syrjittyihin piirteisiin, ja yhdistynyt muihin liikkeisiin, kuten erilaisten rintojen ja rintansa syövälle menettäneiden hyväksymiseen. Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jäähypenkillä vain siksi ettei sovi tiettyyn muottiin sillä hetkellä elämässään, synnynnäisesti, sairauden tai tapaturman johdosta.
Kehopyostitiivisuus on alunperin lähtenyt esimerkiksi vammojen ja sairauksien vuoksi valtavirrasta poikkeavakehoisten parista. Monesti ihminen, jonka ulkonäkö poikkeaa valtavirrasta, kokee hyvin epämiellyttävää kohtelua pitkin päivää kävipä sitten kaupassa, parturi-kampaajalla tai harrastuksessa.
Sekin on omituista, että valtavirrasta poikkeavan ihmisen kaveria pidetään jonkinlaisena puhehenkilönä, joka puhuu toisen järjissään olevan ihmisen puolesta. Sen huomaa esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa kun myyjä tai tarjoilija tulee kysymään toiveita siltä normaalimman näköiseltä ihmiseltä. Ei yhtään osata kyseenalaistaa omaa käytöstään ja haastaa itseään kysymään omasta mielestä oudon näköiseltä, mitä hän haluaisi ostaa kaupasta tai mitä hän haluaisi syödä ravintolassa.
Ylipainoiset ja lihavat eivät joudu kokemaan yhtä rankkaa alimmassa kastissa olon tunnetta ja kärsimään samanlaisesta tyhmyydestä ja ilkeyttä kuin keholtaan tai ulkonäöltään muuten poikkeavat ihmiset. En ole lukenut yhtään lehtijuttua, jossa ketjuliikkeessä olisi kysytty lihavan kaverilta, että minkäänlaisia sukkia ollaan vailla tai että lihavan kaverilta kysytään, mitä molemmat haluavat syödä.
Monesti on krotisoitu sitä, että ennen vanhaan mies tilasi aina ruoan (naisen kanssa neuvoteltuaan) ravintolassa. Se asetelma on murtunut. Nykyään ollaan holhoavia poikkeavan näköisiä kohtaan, jotka ovat täysin koulutettua ja oikeustoimikelpoisia väkeä.
Voihan ihminen olla mitä normaaleimman näköinen ja siitä huolimatta olla oikeustoimikelvoton.
Tuossa olet kyllä väärässä. Lihavia ihmisiä halveksutaan ja pidetään tyhminä, ja heidän kaverilta ei kysellä mitä läski haluaa syödä, koska oletus on että läski syö kaiken mitä kiinni saa. Lihavia ihmisiä kohdellaan huonosti lääkärissäkin, vaikka olisi käsi poikki, aletaan saarnaamaan terveellisistä ruokatottumuksista. Kaupoissa ei saa palvelua, monet katsoo lihavien läpi, kuin he eivät olisi olemassakaan, toiset taas katsoo halveksien, jopa nauraen. Vammaisia ihmisiä säälitään, ja monesti siksi yritetään olla ystävällisiä, se on väärin joo, mutta ei se sen kivempaa ole saada nuivaa palvelua ja muuta epäystävällisyyttä koska on lihava.
Lääkärin tehtävänä onkin puuttua terveysongelmiin jos niitä havaitsee. Ihan samalla lailla jos kävisin lääkärillä murtuneesta kädestä ja hän samalla huomaisi kädessä oudon näköisen luomen, joka hänen mielestään saattaa olla oire iho syövästä. Muille se toisten lihavuus ei kyllä kuulu.
Mistä lähtien murtunutta luuta tutkiva lääkäri on ollut ihotautilääkäri tai ylipäätänsä puuttunut luomiin? Niin, ei ikinä. Ainoastaan verikokeet tms. voivat paljastaa toisen sairauden kuin alunperin epäiltiin, mutta luomet ja luut eivät liity toisiinsa sen enempää kuin ylipaino ja murtunut käsi.
Eihän ne liitykään toisiinsa, mutta ne molemmat liittyvät terveyteen mikä on taas seen lääkärin työ. Ja tietenkään ei tiedetä päältä päin luomesta onko se syöpä, mutta tiedetään, että jos on luomi on esim omituisen muotoinen, epätasainen tai tumma se saattaa olla syöpä ja silloin pitäisi tutkia enemmän. Ei tuon huomaamiseen tarvita ihotautilääkäriä.
Suomessahan tuon liikkeen ovat vallanneet ylipainoiset ja sairaalloisen ylipainoiset, jotka tekevät somepäivityksiä siitä, miten he tulevat jatkossa syömään silloin ja sitä, mitä mieli tekee (hästäg ruokarauha) ja liikkuvansa vain silloin kun se kivalta tuntuu (hyvin harvoin liikkumaan lähteminen tuntuu kenestäkään kivalta tai helpolta). Kaikki lääkäreistä lähtien heidän mukaansa maalittavat, läskivihaavat tai huolitrollaavat. Jos vaikka instassa vertaa kehopositiivisuus ja bodypositive hakutuloksia, huomaa niissä vissiin eron: muualla bodypositive-porukkaan hyväksytään myös normaalipainoiset ja urheilua/liikuntaa harrastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen havahtunut tähän vasta kun lihoin pari vuotta sitten sairauden takia. Olin koko elämäni ollut normaalipainoinen. Mutta nyt en yhtäkkiä kehtaa aloittaa harrastuksia, siis mitään harrastuksia joissa pitäisi liikkua ihmisten ilmoilla tai olla heidän kanssaan tekemisissä. Ahdistaa ajatus siitä että ohikulkevat ihmiset joutuisivat katsomaan hyllyvää vatsaani ja kokemaan inhotusta sen takia, ja minä joutuisin tuntemaan oloni epämukavaksi omassa kehossani, vaikka olisin lenkillä juuri siksi että pääsisin eroon siitä hyllyvästä vatsasta. Enkä koe ansaitsevani rakkautta/parisuhdetta/seksiä, vaikka olen löytänyt ihmisen joka on sanonut ettei välitä liikakiloistani, onhan hän itsekin lihava. Elän siis tällä hetkellä jäähypenkillä koko elämästä. Ajattelutapani heijastaa ulkopuolelta tulevia asenteita. Ehkä sisäistin ne jo silloin kun en ollut lihava.
Omaa ajattelutapaa voi muuttaa! Esimerkiksi mainitsemasi ulkoilu että pääsisi vatsasta eroon kuulostaa inhalta, mutta pelkkä tavoitteeton kävely ulkona voi olla ainakin mieltä virkistävää puuhaa.
Ikävä kyllä asun kaupungissa, joten tavoitteeton kävelykin tapahtuu niin että vastaan tulee paljon ihmisiä. Se ei ole hirveän virkistävää, jos se enimmäkseen ahdistaa. Yritän lievittää omaa epämukavuutta ja säästää muut inhotukselta verhoutumalla vaatteisiin, jotten näyttäisi niin selvästi läskiltä, mutta sellainen vaatetus ei ole käytännöllinen liikkumiselle ja muuttuu sietämättömäksi heti kun nousee hiki. Koti on ainoa tila jossa voin liikkua ja laihduttaa muiden katseilta täysin suojassa, mutta se ei ole hirveän tehokasta.
Oho. Jos sulla on nyt tuollainen kokemus, niin miten suhtauduit lihaviin ihmisiin silloin ennen kuin lihoit?
Olen kävellyt koko elämäni katse maassa kiinnittämättä muihin huomiota. Koulukiusaamistaustan takia (eikä se johtunut painosta, vaikka läskiperseeksikin minua haukkuivat normaalista painostani huolimatta). Mutta myönnän että joskus mieleeni on tullut ilkeitä ajatuksia nähdessäni lihavan ihmisen vaikkapa telkkarissa, sana sanaan samoja mantroja mitä läskivihaa levittävät yleensäkin paasaa. Ja sopivassa seurassa olen sanonut niitä jopa ääneen. Mutta en koskaan suoraan lihaville ihmisille. Joten en varmaan ollut hirveän omistautunut läskivihalle.
Nyt heijastan yhteiskunnan asenteita itseeni, sillä kyllä minä tiedän miten rumasti lihavista puhutaan.Silti omaa ajattelutapaa on mahdollista muuttaa
Mutta ympäristön suhtautumista ei. Pointtisi on mikä?
Se, että yhteiskunnan asenteiden ja ympäristön suhtautumisen heijastaminen itseen on osa ajattelutapaa ja omaa suhtautumista, johon voi vaikuttaa.
Mutta miten se helpottaa ulos kävelylle lähtemistä, jos omasta asenteesta huolimatta tulee kohtaamaan siellä henkistä väkivaltaa? Ei muurien rakentaminen itsensä ympärille ole mikään läpäisemätön suojakuori joka suojaa mielenterveyttä sellaiselta, varsinkaan jos se on jo alunperinkin romuna.
Pointtini meni ilmeisesti ohi, koska kyse ei ollut muurien tai suojakuoren rakentamisesta.
Asennemuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Ei varsinkaan jos ympäristö antaa päinvastaista viestiä. Muurit/suojakuoret ovat fake it till you make it tekniikka.
Mm, ei varmaan siltikään puhuta samasta asiasta. Eikä missään väitetty, että tapahtuis sormia napsauttamalla. On vain kerrottu sen olevan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen havahtunut tähän vasta kun lihoin pari vuotta sitten sairauden takia. Olin koko elämäni ollut normaalipainoinen. Mutta nyt en yhtäkkiä kehtaa aloittaa harrastuksia, siis mitään harrastuksia joissa pitäisi liikkua ihmisten ilmoilla tai olla heidän kanssaan tekemisissä. Ahdistaa ajatus siitä että ohikulkevat ihmiset joutuisivat katsomaan hyllyvää vatsaani ja kokemaan inhotusta sen takia, ja minä joutuisin tuntemaan oloni epämukavaksi omassa kehossani, vaikka olisin lenkillä juuri siksi että pääsisin eroon siitä hyllyvästä vatsasta. Enkä koe ansaitsevani rakkautta/parisuhdetta/seksiä, vaikka olen löytänyt ihmisen joka on sanonut ettei välitä liikakiloistani, onhan hän itsekin lihava. Elän siis tällä hetkellä jäähypenkillä koko elämästä. Ajattelutapani heijastaa ulkopuolelta tulevia asenteita. Ehkä sisäistin ne jo silloin kun en ollut lihava.
Omaa ajattelutapaa voi muuttaa! Esimerkiksi mainitsemasi ulkoilu että pääsisi vatsasta eroon kuulostaa inhalta, mutta pelkkä tavoitteeton kävely ulkona voi olla ainakin mieltä virkistävää puuhaa.
Ikävä kyllä asun kaupungissa, joten tavoitteeton kävelykin tapahtuu niin että vastaan tulee paljon ihmisiä. Se ei ole hirveän virkistävää, jos se enimmäkseen ahdistaa. Yritän lievittää omaa epämukavuutta ja säästää muut inhotukselta verhoutumalla vaatteisiin, jotten näyttäisi niin selvästi läskiltä, mutta sellainen vaatetus ei ole käytännöllinen liikkumiselle ja muuttuu sietämättömäksi heti kun nousee hiki. Koti on ainoa tila jossa voin liikkua ja laihduttaa muiden katseilta täysin suojassa, mutta se ei ole hirveän tehokasta.
Oho. Jos sulla on nyt tuollainen kokemus, niin miten suhtauduit lihaviin ihmisiin silloin ennen kuin lihoit?
Olen kävellyt koko elämäni katse maassa kiinnittämättä muihin huomiota. Koulukiusaamistaustan takia (eikä se johtunut painosta, vaikka läskiperseeksikin minua haukkuivat normaalista painostani huolimatta). Mutta myönnän että joskus mieleeni on tullut ilkeitä ajatuksia nähdessäni lihavan ihmisen vaikkapa telkkarissa, sana sanaan samoja mantroja mitä läskivihaa levittävät yleensäkin paasaa. Ja sopivassa seurassa olen sanonut niitä jopa ääneen. Mutta en koskaan suoraan lihaville ihmisille. Joten en varmaan ollut hirveän omistautunut läskivihalle.
Nyt heijastan yhteiskunnan asenteita itseeni, sillä kyllä minä tiedän miten rumasti lihavista puhutaan.Silti omaa ajattelutapaa on mahdollista muuttaa
Mutta ympäristön suhtautumista ei. Pointtisi on mikä?
Se, että yhteiskunnan asenteiden ja ympäristön suhtautumisen heijastaminen itseen on osa ajattelutapaa ja omaa suhtautumista, johon voi vaikuttaa.
Mutta miten se helpottaa ulos kävelylle lähtemistä, jos omasta asenteesta huolimatta tulee kohtaamaan siellä henkistä väkivaltaa? Ei muurien rakentaminen itsensä ympärille ole mikään läpäisemätön suojakuori joka suojaa mielenterveyttä sellaiselta, varsinkaan jos se on jo alunperinkin romuna.
Pointtini meni ilmeisesti ohi, koska kyse ei ollut muurien tai suojakuoren rakentamisesta.
Asennemuutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Ei varsinkaan jos ympäristö antaa päinvastaista viestiä. Muurit/suojakuoret ovat fake it till you make it tekniikka.
Mm, ei varmaan siltikään puhuta samasta asiasta. Eikä missään väitetty, että tapahtuis sormia napsauttamalla. On vain kerrottu sen olevan mahdollista.
Eli neuvostasi ei ole mitään apua. Ihan turha kommentti.
Kyllä. Ja mites sitten pituusrasismi?
Kannattaa perehtyä siihen miten ihmiskeho ja biologia muuttuu luonnollisesti iän myötä. Nykyaikana vaan on erehdytty luulemaan että jokainen röllykkä on merkki siitä että tekee jotain väärin, ja että on mahdollista säilyttää kiinteä parikymppisen kroppa elämän ehtoopuolelle asti kunhan vaan rääkkää itseään tarpeeksi.