Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte teinien kiroiluun
06.01.2023 |
Kotona, teidän kuullen?
Entä käytös muuten? Pitääkö olla kuuliainen? Saako välillä kuohua? Kotiintuloaikojen noudattamatta jättäminen? Mitä seuraa?
Milloin vanhempi on liian lepsu?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kiroilu oli kyse lapsi,teini,aikuinen.Se tartuu.Jos päiväkoti kiroilaan,koulut,työpaikat tai joku ystäväpirissä.Tartuu sanavarastoon. Jokainen perhe itsenäisesti märittää teinin kotiintuloajat. Vaikka muistellen hieman itseäkin teininä mitä oli ja mitkä normit säänöt oma lapsuuskoti oli?
Niinhän se tarttuu. Tässä ei nyt ihan vastattu kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona saa kiroilla ja kuohua, jos siltä tuntuu. Toki muita perheenjäseniä pitää kunnioittaa ja kohdella hyvin. Pyytää anteeksi, jos menee överiksi. Mutta koti pitäisi olla se paikka, jossa saa päästellä höyryt turvallisesti. Oma lapseni on ainakin sellainen tunnollinen ja kiltti luonne. Tsemppaa koulussa ja harrastuksissa eikä näytä negatiivisia tunteita. Kotona sitten kuohuu helposti yli. Välillä se kiristää hermoja, mutta tavallaan ymmärrän. Jos tulee ylilyöntejä ja hermojen menetyksiä puolin tai toisin, jutellaan ne läpi ja elämä jatkuu.
Kotiintuloaikojen kanssa meillä ei ole ollut mitään ongelmia. Joskus harvoin on venynyt, mutta silloin aina soittaa ja kertoo.
Meillä teinit eivät ole koskaan kiroilleet eivätkä muuten puhuneet rumasti, joten ei ole tarvinnut kieltää. Säännöllisiä kotiintuloaikoja ei ole ollut, on sovittu huomioiden se, minne on menty. Ei ole ollut sen suhteen ihmeempiä ongelmia. Neljä lasta, joista kaksi enää teinejä.
Kiroilusta seuraa suun pesu ihan niin kuin pienempänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit eivät ole koskaan kiroilleet eivätkä muuten puhuneet rumasti, joten ei ole tarvinnut kieltää. Säännöllisiä kotiintuloaikoja ei ole ollut, on sovittu huomioiden se, minne on menty. Ei ole ollut sen suhteen ihmeempiä ongelmia. Neljä lasta, joista kaksi enää teinejä.
Meilläkin kotiintuloajoista sovitaan erikseen sen mukaan minne on menossa. Jotenkin tuntuisi oudolta, että olisi vaan kotiintuloajat eikä tietoa missä tai mitä tekemässä teini on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä nauran kiroilulle, koska näen lapseni edelleen mielessäni kikkarapää taaperona. Eipä ole juurikaan kotona sitten kiroillut, vaikka kiroilevaa seuraa on välillä ollut enemmänkin. Kuohua saa, kaikkia suututtaa joskus. Kotiintuloaika meillä ei ole, sovitaan erikseen suunnilleen-aika, jos sille on tarvetta. Pienet myöhästymiset ei haittaa, lapsella on adhd ja ajanhallinta vaikeaa, joten elämään on ihan turha vääntää lisää harmia.
Kolme teiniä.
Olen aikanaan sanonut lapsille etten halua kuulla kiroilua mutta en piittaa siitä kiroilevatko kaveriporukoissa. Kukaan lapsistani ei ole koskaan kuulteni kiroillut. Me aikuisetkaan ei kiroilla.
Saa kuohua. Tosin ketään ei saa sillonkaan haukkua, mitään ei hajoteta jne. Kyllä ne joskus painuvat huoneisiinsa ovia paiskoen.
Kotiintuloaikoja meillä on ollut aika vähän. Koska nuorena lapset eivät iltaisin rymynneet missään. 16-17 v iässä alkoivat olla pitempään ulkona. Silloin annettiin joskus kotiintuloaikoja mutta niiden rikkomisesta satunnaisesti ei saanut rangaistusta. Meillä ne ei olleet siis meidän vanhempien taholta sanottu että pakko olla kello 11 kotona vaan toivottiin että 11 aikoihin saisi kotiutua.
Me ollaan ennemmin kannustettu koulunkäyntiin selittämällä miksi kannattaa. Kohdeltu nuoria itse kunnioittavasti (esim tietokonepelejä ei tarvi keskeyttää yllättäen heti ellei ole oikeasti joku yllättävä tilanne esim pitää lähteä nappaamaan karannut koira/vetämään kiinni jäänyt auto irti jne). Kotiintuloajoistakin on keskusteltu ihan leppoisasti ja sekä vanhemmat että nuoret on saaneet perustella kantansa ja on sovittu milloin olisi hyvä olla kotona. Kuitenkaan ei ole rähisty jos joskus on ollut ongelmia päästä kotiin kyydin kanssa sovittuun aikaan tai jos kerran vuodessa on kaikki parhaat kaverit kasassa niin ei ole rähisty vaikka kotiin on tultu vasta myöhemmin.
Minusta se kuinka tiukat rajat pidetään on kiinni paljon nuoresta jne. Jos puhumalla ja perusteluillakin toimii niin ei kannata turhaan tapella rangaistusten kanssa. Osalle taas tiukat rajat ja tarvittaessa rangaistukset ovat tarpeen. Rupesin muistelemaan että meillä ei ole kyllä teineille enää rangaistuksia juurikaan käytetty. Lapsena niitä oli ja jouduttiin käyttämään ehkä alle 10v iässä. Sen jälkeen on riittänyt juttelu. Mutta meillä helpot lapset ja koulustakin tullut vain kehuja kuinka omatoimisesti tekevät kouluhommat ja kuinka kohteliaita ovat. Eli tilanteen mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiintuloajalta myöhästymisestä seuraa nurkassaseisomista. 2 min seisomista per jokainen 5 min jonka myöhästyy kotiintuloajalta. Eli esim. tunnin myöhästymisestä 24 min seisomista.
Luulen, että teinien tarvitsee kapinoida vähemmän, kun ei olla niin kovin ehdottomia.
Meillä on ikuisuus vääntö lasten isän kanssa näissä kasvatusasioissa. Hän on todella ehdoton, ja keino puuttua on rankaiseminen, ja kun nuori ei heti usko vaan sanoo vastalauseen, rankaisee lisää, kun nuori sitten huutaa ja kiroilee, isä antaa entistä kovemman rangaistuksen jne...
Minä en jaksa joka kiroiluun puuttua, sitten kun menee ihan alatyyliksi puutun kyllä. Samoin opetan, että kaikissa tilanteissa ei ole soviliasta kiroilla. Kotiintuloajat on, mutta pieni myöhästyminen ei ole maailmanloppu, isommin jos aletaan lipsua sitten seuraa jotain. Toki syy myöhästymiselle vaikuttaa. Ja jos jotkut synttärit tai jotain vastaavaa, ajassa joustetaan. Uutena vuotena kaveri sai olla täällä pidempään.
On eriasia olla tyttökaverin kotona, entä riekkua pitkin kyliä.
Minä tiedän missä nuoret kulkee, ainakin suunnilleen. Ja kenen kanssa. Olen kiinnostunut niiden tekemisistä. Isänsä ei.
Välillä otetaan yhteen kovemmin, sanallisesti, välillä on tasasempaa. Pääasiassa homma toimii.
Mies kuitenkin haukkuu minua jatkuvasti huonoksi kascattajaksi, kuinka en pidä rajoja ja puutu asioihin, lapset ovat käytöshäiriöisiä jne. Siis heti, kun sanovat vastalauseen asioihin tai tulee jotain kuohuntaa eikä kuuliaisesti vaan totella. Mies saattaa saada hirveän riidan aikaan petaamattomasta sängystä tms.
Jos minä huomautan lapsia jostain toiminnasta, mies tarttuu siihen heti. Ja tekee siitä todella ison asian. Paljon paljon isomman, itse olisin vain huomauttanut. Omasta mielestään tukee minua kasvatuksessa, vaikka toivoisin ettei puutu.
Kyllähän ne lapset tottelee isäänsä yleensä heti. Kun tietävät seuraamukset. Mutta kiertävät sääntöjä heti kun isän silmä välttää. Kotona olo on pingottamista, ettei vaan tee mitään väärin.
Minua tottelevat myös, mutta viiveellä. Ja eläminen on rennompaa. Ei tarvitse pingottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se menee niin, että äiti on liberaali punavihreä kasvattaja joka uskoo tunteiden sanoitukseen ja positiivisuuteen. Ja isä taas on kansalliskonservatiivi joka uskoo kurin pitämiseen ja rangaistuksiin.
Lapset ovat 16-21 vuotiaat ja kiroilevat sanan tai parin verran lähinnä silloin, jos jotain tosi ikävää sattuu. Sama meillä vanhemmilla, eli joku perk*le tulee vain harvoin. Se ei haittaa siis ollenkaan.
Kuohua on saanut. Vanhin kuohui joskus turhan paljon, kiljui ja huusi todella rumaa tekstiä, uhkaili, syytteli ja joskus jopa löi, mutta meni omaan huoneeseensa saatteenaan, että sieltä ei ole pois tulemista ennen kuin on rauhoittunut. Tyttö rauhoittui yleensä vartissa ja huoneesta tuli pois sopuisa ja mukava tyttö, jonka kanssa pystyi taas puhumaan. Vaihetta kesti muutaman vuoden. Keskimmäinen ja nuorin eivät ole olleet samanlaisia kuohujia, vaan ovat ärsyyntyessään menneet omaan huoneeseensa itse ja tulleet sieltä aikanaan ihan asiallisesti.
Kotiintuloaikoja ei ole ollut koskaan. Kaksi lapsista ovat kotihiiriä ja nuorimman jutut ovat erittäin fiksuja ja tunnemme kaikki hänen ystävänsä ja heidän vanhemmat.
Meillä on aivan ihana perhe ja täällä on hyvä nauravainen yhteishenki. En usko, että tämä muuttuu tästä huonoksi, onhan kaksi lasta jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun toinen teini kiroilee, toinen ei koskaan. Varsinkin pelatessaan kavereiden kanssa kieli on jotain aivan törkeää. Mä yritän olla puuttumatta joka ikiseen kirosanaan mutta välillä se on jotain niin hirveää että on pakko. Tajuaa ja uskoo kyllä heti mutta sitten taas parin päivän päästä samaa törkyturpailua. Ja kaverit käyttää ihan samanlaista kieltä pelatessaan. Välillä on ollut pelikieltoakin muutama päivä mutta ei sillä mitään pysyvää vaikutusta ole ollut. Tämän teinin kohdalla oikeat huolenaiheet on tosin ihan muita joten kiroilu on aika pientä niihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että teinien tarvitsee kapinoida vähemmän, kun ei olla niin kovin ehdottomia.
Meillä on ikuisuus vääntö lasten isän kanssa näissä kasvatusasioissa. Hän on todella ehdoton, ja keino puuttua on rankaiseminen, ja kun nuori ei heti usko vaan sanoo vastalauseen, rankaisee lisää, kun nuori sitten huutaa ja kiroilee, isä antaa entistä kovemman rangaistuksen jne...
Minä en jaksa joka kiroiluun puuttua, sitten kun menee ihan alatyyliksi puutun kyllä. Samoin opetan, että kaikissa tilanteissa ei ole soviliasta kiroilla. Kotiintuloajat on, mutta pieni myöhästyminen ei ole maailmanloppu, isommin jos aletaan lipsua sitten seuraa jotain. Toki syy myöhästymiselle vaikuttaa. Ja jos jotkut synttärit tai jotain vastaavaa, ajassa joustetaan. Uutena vuotena kaveri sai olla täällä pidempään.
On eriasia olla tyttökaverin kotona, entä riekkua pitkin kyliä.Minä tiedän missä nuoret kulkee, ainakin suunnilleen. Ja kenen kanssa. Olen kiinnostunut niiden tekemisistä. Isänsä ei.
Välillä otetaan yhteen kovemmin, sanallisesti, välillä on tasasempaa. Pääasiassa homma toimii.
Mies kuitenkin haukkuu minua jatkuvasti huonoksi kascattajaksi, kuinka en pidä rajoja ja puutu asioihin, lapset ovat käytöshäiriöisiä jne. Siis heti, kun sanovat vastalauseen asioihin tai tulee jotain kuohuntaa eikä kuuliaisesti vaan totella. Mies saattaa saada hirveän riidan aikaan petaamattomasta sängystä tms.
Jos minä huomautan lapsia jostain toiminnasta, mies tarttuu siihen heti. Ja tekee siitä todella ison asian. Paljon paljon isomman, itse olisin vain huomauttanut. Omasta mielestään tukee minua kasvatuksessa, vaikka toivoisin ettei puutu.
Kyllähän ne lapset tottelee isäänsä yleensä heti. Kun tietävät seuraamukset. Mutta kiertävät sääntöjä heti kun isän silmä välttää. Kotona olo on pingottamista, ettei vaan tee mitään väärin.
Minua tottelevat myös, mutta viiveellä. Ja eläminen on rennompaa. Ei tarvitse pingottaa.
Miten ihmeessä jaksat olla noin typerän miehen kanssa? Minä en ainakaan katsoisi yhtään jotain kuumakallea, joka riehuu asiattomasti, vaan se olisi mies joka lähtisi perheestä silloin, jos ei muuttuisi asiallisemmaksi tai sitten perhe lähtisi hänen luotaan.
En oikeasti sietäisi tuollaista aikuista lähelläni yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 15-v poika ja 13-tyttö.
Poika kiroilelee kaveriporukassa ja heidän kanssa pelaillessaan. Muutoin ei. Mielestäni ok näin, kunhan pystyy käyttämään kohteliasta kieltä tarvittaessa.
Poika on tosi kiltti ja välillä tuntuu, että vähän liiankin tyyni. Hänen kanssaan ei juuri ole konflikteja ja kotiintulosta ollaan sovittu tapauskohtaisesti.
Tyttö on ollut vaivasta saakka temperamenttisempi. Hänen kanssaan välillä räiskyy. Mutta ei kyllä kiroile.
On henkeen ja vereen heppatyttö ja toki vielä niin nuorikin, ettei iltaisin ulkona notkuminen kiinnosta.
Uskon ja toivon, että ratsastus ja tallilla pyöriminen kiinnostaa jatkossakin enemmän kuin pahimmat teinisekoilut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että teinien tarvitsee kapinoida vähemmän, kun ei olla niin kovin ehdottomia.
Meillä on ikuisuus vääntö lasten isän kanssa näissä kasvatusasioissa. Hän on todella ehdoton, ja keino puuttua on rankaiseminen, ja kun nuori ei heti usko vaan sanoo vastalauseen, rankaisee lisää, kun nuori sitten huutaa ja kiroilee, isä antaa entistä kovemman rangaistuksen jne...
Minä en jaksa joka kiroiluun puuttua, sitten kun menee ihan alatyyliksi puutun kyllä. Samoin opetan, että kaikissa tilanteissa ei ole soviliasta kiroilla. Kotiintuloajat on, mutta pieni myöhästyminen ei ole maailmanloppu, isommin jos aletaan lipsua sitten seuraa jotain. Toki syy myöhästymiselle vaikuttaa. Ja jos jotkut synttärit tai jotain vastaavaa, ajassa joustetaan. Uutena vuotena kaveri sai olla täällä pidempään.
On eriasia olla tyttökaverin kotona, entä riekkua pitkin kyliä.Minä tiedän missä nuoret kulkee, ainakin suunnilleen. Ja kenen kanssa. Olen kiinnostunut niiden tekemisistä. Isänsä ei.
Välillä otetaan yhteen kovemmin, sanallisesti, välillä on tasasempaa. Pääasiassa homma toimii.
Mies kuitenkin haukkuu minua jatkuvasti huonoksi kascattajaksi, kuinka en pidä rajoja ja puutu asioihin, lapset ovat käytöshäiriöisiä jne. Siis heti, kun sanovat vastalauseen asioihin tai tulee jotain kuohuntaa eikä kuuliaisesti vaan totella. Mies saattaa saada hirveän riidan aikaan petaamattomasta sängystä tms.
Jos minä huomautan lapsia jostain toiminnasta, mies tarttuu siihen heti. Ja tekee siitä todella ison asian. Paljon paljon isomman, itse olisin vain huomauttanut. Omasta mielestään tukee minua kasvatuksessa, vaikka toivoisin ettei puutu.
Kyllähän ne lapset tottelee isäänsä yleensä heti. Kun tietävät seuraamukset. Mutta kiertävät sääntöjä heti kun isän silmä välttää. Kotona olo on pingottamista, ettei vaan tee mitään väärin.
Minua tottelevat myös, mutta viiveellä. Ja eläminen on rennompaa. Ei tarvitse pingottaa.Miten ihmeessä jaksat olla noin typerän miehen kanssa? Minä en ainakaan katsoisi yhtään jotain kuumakallea, joka riehuu asiattomasti, vaan se olisi mies joka lähtisi perheestä silloin, jos ei muuttuisi asiallisemmaksi tai sitten perhe lähtisi hänen luotaan.
En oikeasti sietäisi tuollaista aikuista lähelläni yhtään.
Eroamassa olemme. Ja ero on entisestään avannut silmiäni käytökselleen. Minun haukkuminen tässä asiassa on päivittäistä, ja monesti huomaan itsekkin miettiväni että olen oikeasti tässä perheessä se huono kasvattaja.
Kiroilla saa hyvästä aiheesta (esim. kova kipu), ei välimerkkinä. Huomautan, ja se on riittänyt minusta ihan ok, varsinkin kavereiden kuullen pidetyt lyhytmonologit kiroilun vaikutuksista lähiympäristöön on niin noloja että niiden välttämiseksi viitsii vähän yrittää siistiä kieltä. Kuohua saa tottakai, ja kuuliainen on ihan hirveä sana. Pitää yrittää olla reilu tai kohtuullisen asiallinen, ja jos välillä epäonnistuu, korjataan ja tarvittaessa pyydetään anteeksi (tähän ei aina tartte sanoja) - koskee myös aikuisia. Ihmisiä tai olennaista omaisuutta ei vahingoiteta.
Kotiintuloaikoja noudatetaan (tai heti ilmoitetaan pahoitellen jos huomaa tehneensä virhearvion). Jos on luottamuksen arvoinen, saa enemmän vapautta, ja jos ei, valvonta lisääntyy. Se voi olla esim. sitä että äiti soittelee kaverin vanhemmille että mistä osoitteesta sopisi hakea klo 21 jos lapsella on vaikeuksia "ehtiä bussiin", ja toki ettei aina pääse sinne minne haluaa. Jos haluaa olla itsenäinen, pitää osoittaa olevansa siihen riittävän kypsä. (Pikkuisen on lupa mokailla, se kuuluu asiaan, mutta pitää näyttää tajuavansa milloin mokaa ja oppia niistä, ylimielinen välinpitämättömyys ei lisää muuten vapautta meillä.)
Viimeiseen kysymykseen en osaa vastata. Pieleen menee kuitenkin, kai ne aikuisena terapiat käytyään kertoo että mihin suuntaan meni pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että teinien tarvitsee kapinoida vähemmän, kun ei olla niin kovin ehdottomia.
Meillä on ikuisuus vääntö lasten isän kanssa näissä kasvatusasioissa. Hän on todella ehdoton, ja keino puuttua on rankaiseminen, ja kun nuori ei heti usko vaan sanoo vastalauseen, rankaisee lisää, kun nuori sitten huutaa ja kiroilee, isä antaa entistä kovemman rangaistuksen jne...
Minä en jaksa joka kiroiluun puuttua, sitten kun menee ihan alatyyliksi puutun kyllä. Samoin opetan, että kaikissa tilanteissa ei ole soviliasta kiroilla. Kotiintuloajat on, mutta pieni myöhästyminen ei ole maailmanloppu, isommin jos aletaan lipsua sitten seuraa jotain. Toki syy myöhästymiselle vaikuttaa. Ja jos jotkut synttärit tai jotain vastaavaa, ajassa joustetaan. Uutena vuotena kaveri sai olla täällä pidempään.
On eriasia olla tyttökaverin kotona, entä riekkua pitkin kyliä.Minä tiedän missä nuoret kulkee, ainakin suunnilleen. Ja kenen kanssa. Olen kiinnostunut niiden tekemisistä. Isänsä ei.
Välillä otetaan yhteen kovemmin, sanallisesti, välillä on tasasempaa. Pääasiassa homma toimii.
Mies kuitenkin haukkuu minua jatkuvasti huonoksi kascattajaksi, kuinka en pidä rajoja ja puutu asioihin, lapset ovat käytöshäiriöisiä jne. Siis heti, kun sanovat vastalauseen asioihin tai tulee jotain kuohuntaa eikä kuuliaisesti vaan totella. Mies saattaa saada hirveän riidan aikaan petaamattomasta sängystä tms.
Jos minä huomautan lapsia jostain toiminnasta, mies tarttuu siihen heti. Ja tekee siitä todella ison asian. Paljon paljon isomman, itse olisin vain huomauttanut. Omasta mielestään tukee minua kasvatuksessa, vaikka toivoisin ettei puutu.
Kyllähän ne lapset tottelee isäänsä yleensä heti. Kun tietävät seuraamukset. Mutta kiertävät sääntöjä heti kun isän silmä välttää. Kotona olo on pingottamista, ettei vaan tee mitään väärin.
Minua tottelevat myös, mutta viiveellä. Ja eläminen on rennompaa. Ei tarvitse pingottaa.Miten ihmeessä jaksat olla noin typerän miehen kanssa? Minä en ainakaan katsoisi yhtään jotain kuumakallea, joka riehuu asiattomasti, vaan se olisi mies joka lähtisi perheestä silloin, jos ei muuttuisi asiallisemmaksi tai sitten perhe lähtisi hänen luotaan.
En oikeasti sietäisi tuollaista aikuista lähelläni yhtään.
Jos paikkakunnan sossut eivät ole feministejä niin herkästi nämä eroamiset voivat päätyä myös siihen, että lapset lähtevät miehen mukaan. Jolloin lasten lapsuus onkin jatkossa sitten pelkkää kuritusta.
Minusta pienten lasten kanssa sellainen tiukat rajat tyyli on tärkeämpää. Mitä isommaksi lapsi kasvaa niin sitä enemmän rajat ovat enemmän keskustelua siitä miksi kannattaa olla aikanaan kotona ja nukkumassa. Miksi kannattaa rajoittaa herkkujen syöntiä jne.
Kun lapset olivat pieniä niin huolehdin että sänky pestattiin aina. Nyt teineinä saavat itse päättää eli tyttö näyttää pelaavan välillä ja pojat vain jos tuovat tyttökaverin kylään. En valita.
Voisiko ap sanoa miehelle että kiva kun lapsille pidettiin tiukkaa kuria niin nyt voi siirtyä enemmän keskustelemaan ja perustelemaan. Ja antaa vapautta koska kohta lähtevät omiin koteihinsa kuitenkin.
Tietty jos olette eroamassa niin ei välttämättä kannata hirveästi puuttua miehen tyyliin. Käytä voimasi siihen että pidät puoliksi ja huolehdit että ero etenee. Teinit saa sitten itse valita minkä verran ovat tekemisissä isänsä kanssa.
Ero kannattaa tehdä huolella. Tiedän vähän apn kuvaaman tapaisen pariskunnan joka erosi. Vanhimmat lapset kokivat äidin toiminnan erossa (oli heti uusi miesystävä ja keskittyi tähän eron jälkeen täysillä) kurjaksi eivätkä ole sen jälkeen halunneet olla missään tekemisissä äitinsä kanssa (viiteen vuoteen). Eli vaikka isä oli kovan kurin pitäjä ja epäreilukin niin ehkä tuossa perheessä äiti koki tehneensä kaikkensa perheen puolesta ym ja sitten lopulta kun erosi niin käyttäytyi niin marttyyrimaisesti koki että nyt on hänen vuoro elää itselleenkin kun on koko ajan kärvistellyt huonossa liitossa lasten takia. Ja lapset kokivat sen tosi vääränä koska eiväthän lapset pyytäneet/pakottaneet pysymään huonossa liitossa ja tavallaan se että äiti sitten koki nyt saavansa elämänsä takaisin kun erosi tuntui lapsista pahalta koska se aikaisempi elämä oli ollut lapsille ainoa ja oikea elämä siihen asti. Ja sitten äiti tavallaan haukkui ja mitätöi sen ja tavallaan lasten menneisyydenkin samalla.
Eli ap eroa ajoissa. Katkeruus vahingoittaa sinua ja lapsia ja sinun suhdettasi lapsiin. Eli mielummin siisti ero mitä se että kestät ja pitkität kunnes suutut täysin ja tulee sanottua asioita joita ei kannattaisi sanoa.
Tsemppiä ap tilanteeseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että teinien tarvitsee kapinoida vähemmän, kun ei olla niin kovin ehdottomia.
Meillä on ikuisuus vääntö lasten isän kanssa näissä kasvatusasioissa. Hän on todella ehdoton, ja keino puuttua on rankaiseminen, ja kun nuori ei heti usko vaan sanoo vastalauseen, rankaisee lisää, kun nuori sitten huutaa ja kiroilee, isä antaa entistä kovemman rangaistuksen jne...
Minä en jaksa joka kiroiluun puuttua, sitten kun menee ihan alatyyliksi puutun kyllä. Samoin opetan, että kaikissa tilanteissa ei ole soviliasta kiroilla. Kotiintuloajat on, mutta pieni myöhästyminen ei ole maailmanloppu, isommin jos aletaan lipsua sitten seuraa jotain. Toki syy myöhästymiselle vaikuttaa. Ja jos jotkut synttärit tai jotain vastaavaa, ajassa joustetaan. Uutena vuotena kaveri sai olla täällä pidempään.
On eriasia olla tyttökaverin kotona, entä riekkua pitkin kyliä.Minä tiedän missä nuoret kulkee, ainakin suunnilleen. Ja kenen kanssa. Olen kiinnostunut niiden tekemisistä. Isänsä ei.
Välillä otetaan yhteen kovemmin, sanallisesti, välillä on tasasempaa. Pääasiassa homma toimii.
Mies kuitenkin haukkuu minua jatkuvasti huonoksi kascattajaksi, kuinka en pidä rajoja ja puutu asioihin, lapset ovat käytöshäiriöisiä jne. Siis heti, kun sanovat vastalauseen asioihin tai tulee jotain kuohuntaa eikä kuuliaisesti vaan totella. Mies saattaa saada hirveän riidan aikaan petaamattomasta sängystä tms.
Jos minä huomautan lapsia jostain toiminnasta, mies tarttuu siihen heti. Ja tekee siitä todella ison asian. Paljon paljon isomman, itse olisin vain huomauttanut. Omasta mielestään tukee minua kasvatuksessa, vaikka toivoisin ettei puutu.
Kyllähän ne lapset tottelee isäänsä yleensä heti. Kun tietävät seuraamukset. Mutta kiertävät sääntöjä heti kun isän silmä välttää. Kotona olo on pingottamista, ettei vaan tee mitään väärin.
Minua tottelevat myös, mutta viiveellä. Ja eläminen on rennompaa. Ei tarvitse pingottaa.Miten ihmeessä jaksat olla noin typerän miehen kanssa? Minä en ainakaan katsoisi yhtään jotain kuumakallea, joka riehuu asiattomasti, vaan se olisi mies joka lähtisi perheestä silloin, jos ei muuttuisi asiallisemmaksi tai sitten perhe lähtisi hänen luotaan.
En oikeasti sietäisi tuollaista aikuista lähelläni yhtään.
Jos paikkakunnan sossut eivät ole feministejä niin herkästi nämä eroamiset voivat päätyä myös siihen, että lapset lähtevät miehen mukaan. Jolloin lasten lapsuus onkin jatkossa sitten pelkkää kuritusta.
Ota huomioon että kyseessä teinit eli saavat itse kertoa kumman luona haluavat olla ja yleensä se ratkaisee asian kun yli 12v ikäisistä kyse.
Kiroilu oli kyse lapsi,teini,aikuinen.Se tartuu.Jos päiväkoti kiroilaan,koulut,työpaikat tai joku ystäväpirissä.Tartuu sanavarastoon. Jokainen perhe itsenäisesti märittää teinin kotiintuloajat. Vaikka muistellen hieman itseäkin teininä mitä oli ja mitkä normit säänöt oma lapsuuskoti oli?