Miten suhtaudutte teinien kiroiluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että teinien tarvitsee kapinoida vähemmän, kun ei olla niin kovin ehdottomia.

Meillä on ikuisuus vääntö lasten isän kanssa näissä kasvatusasioissa. Hän on todella ehdoton, ja keino puuttua on rankaiseminen, ja kun nuori ei heti usko vaan sanoo vastalauseen, rankaisee lisää, kun nuori sitten huutaa ja kiroilee, isä antaa entistä kovemman rangaistuksen jne...

Minä en jaksa joka kiroiluun puuttua, sitten kun menee ihan alatyyliksi puutun kyllä. Samoin opetan, että kaikissa tilanteissa ei ole soviliasta kiroilla. Kotiintuloajat on, mutta pieni myöhästyminen ei ole maailmanloppu, isommin jos aletaan lipsua sitten seuraa jotain. Toki syy myöhästymiselle vaikuttaa. Ja jos jotkut synttärit tai jotain vastaavaa, ajassa joustetaan. Uutena vuotena kaveri sai olla täällä pidempään.

On eriasia olla tyttökaverin kotona, entä riekkua pitkin kyliä.

Minä tiedän missä nuoret kulkee, ainakin suunnilleen. Ja kenen kanssa. Olen kiinnostunut niiden tekemisistä. Isänsä ei.

Välillä otetaan yhteen kovemmin, sanallisesti, välillä on tasasempaa. Pääasiassa homma toimii.

Mies kuitenkin haukkuu minua jatkuvasti huonoksi kascattajaksi, kuinka en pidä rajoja ja puutu asioihin, lapset ovat käytöshäiriöisiä jne. Siis heti, kun sanovat vastalauseen asioihin tai tulee jotain kuohuntaa eikä kuuliaisesti vaan totella. Mies saattaa saada hirveän riidan aikaan petaamattomasta sängystä tms.

Jos minä huomautan lapsia jostain toiminnasta, mies tarttuu siihen heti. Ja tekee siitä todella ison asian. Paljon paljon isomman, itse olisin vain huomauttanut. Omasta mielestään tukee minua kasvatuksessa, vaikka toivoisin ettei puutu.

Kyllähän ne lapset tottelee isäänsä yleensä heti. Kun tietävät seuraamukset. Mutta kiertävät sääntöjä heti kun isän silmä välttää. Kotona olo on pingottamista, ettei vaan tee mitään väärin.

Minua tottelevat myös, mutta viiveellä. Ja eläminen on rennompaa. Ei tarvitse pingottaa.

Miten ihmeessä jaksat olla noin typerän miehen kanssa? Minä en ainakaan katsoisi yhtään jotain kuumakallea, joka riehuu asiattomasti, vaan se olisi mies joka lähtisi perheestä silloin, jos ei muuttuisi asiallisemmaksi tai sitten perhe lähtisi hänen luotaan.

En oikeasti sietäisi tuollaista aikuista lähelläni yhtään.

Jos paikkakunnan sossut eivät ole feministejä niin herkästi nämä eroamiset voivat päätyä myös siihen, että lapset lähtevät miehen mukaan. Jolloin lasten lapsuus onkin jatkossa sitten pelkkää kuritusta.

Saisinko perusteluja tähän? Miksi lähtisivät isän matkaan sossujen toimesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että teinien tarvitsee kapinoida vähemmän, kun ei olla niin kovin ehdottomia.

Meillä on ikuisuus vääntö lasten isän kanssa näissä kasvatusasioissa. Hän on todella ehdoton, ja keino puuttua on rankaiseminen, ja kun nuori ei heti usko vaan sanoo vastalauseen, rankaisee lisää, kun nuori sitten huutaa ja kiroilee, isä antaa entistä kovemman rangaistuksen jne...

Minä en jaksa joka kiroiluun puuttua, sitten kun menee ihan alatyyliksi puutun kyllä. Samoin opetan, että kaikissa tilanteissa ei ole soviliasta kiroilla. Kotiintuloajat on, mutta pieni myöhästyminen ei ole maailmanloppu, isommin jos aletaan lipsua sitten seuraa jotain. Toki syy myöhästymiselle vaikuttaa. Ja jos jotkut synttärit tai jotain vastaavaa, ajassa joustetaan. Uutena vuotena kaveri sai olla täällä pidempään.

On eriasia olla tyttökaverin kotona, entä riekkua pitkin kyliä.

Minä tiedän missä nuoret kulkee, ainakin suunnilleen. Ja kenen kanssa. Olen kiinnostunut niiden tekemisistä. Isänsä ei.

Välillä otetaan yhteen kovemmin, sanallisesti, välillä on tasasempaa. Pääasiassa homma toimii.

Mies kuitenkin haukkuu minua jatkuvasti huonoksi kascattajaksi, kuinka en pidä rajoja ja puutu asioihin, lapset ovat käytöshäiriöisiä jne. Siis heti, kun sanovat vastalauseen asioihin tai tulee jotain kuohuntaa eikä kuuliaisesti vaan totella. Mies saattaa saada hirveän riidan aikaan petaamattomasta sängystä tms.

Jos minä huomautan lapsia jostain toiminnasta, mies tarttuu siihen heti. Ja tekee siitä todella ison asian. Paljon paljon isomman, itse olisin vain huomauttanut. Omasta mielestään tukee minua kasvatuksessa, vaikka toivoisin ettei puutu.

Kyllähän ne lapset tottelee isäänsä yleensä heti. Kun tietävät seuraamukset. Mutta kiertävät sääntöjä heti kun isän silmä välttää. Kotona olo on pingottamista, ettei vaan tee mitään väärin.

Minua tottelevat myös, mutta viiveellä. Ja eläminen on rennompaa. Ei tarvitse pingottaa.

Miten ihmeessä jaksat olla noin typerän miehen kanssa? Minä en ainakaan katsoisi yhtään jotain kuumakallea, joka riehuu asiattomasti, vaan se olisi mies joka lähtisi perheestä silloin, jos ei muuttuisi asiallisemmaksi tai sitten perhe lähtisi hänen luotaan.

En oikeasti sietäisi tuollaista aikuista lähelläni yhtään.

Jos paikkakunnan sossut eivät ole feministejä niin herkästi nämä eroamiset voivat päätyä myös siihen, että lapset lähtevät miehen mukaan. Jolloin lasten lapsuus onkin jatkossa sitten pelkkää kuritusta.

Saisinko perusteluja tähän? Miksi lähtisivät isän matkaan sossujen toimesta?

Voivat olla esim. sitä mieltä, että kuri tuo lapsille turvallisuutta ja siksi huoltajuus on parempi antaa isälle. Myös lapset itse saattavat olla tätä mieltä ja kokea rangaistukset oikeudenmukaisiksi.

Kyllä minä pidän kuria. Ja säännöt on tiukempia, kun monella muulla. Hyvin usein saan kuulla olevani natsimutsi kun en salli samoja asioita kun kaverit saa. Esimerkiksi vaikka riekkumista ulkona uuden vuoden aattona yötä myöden. Jne.

Isänsä on kohtuuton diktaattori. Yksi lapsista on sanonut, ettei halua asua isän kanssa. Koska saa kuulla jatkuvaa haukkumista isältään.

2 muuta ei ihan vielä ymmärrä kuviota, aina kun 1 on haukkumisvuorossa joku toinen nostetaan ylös ja hänen kanssa tehdään kivoja asioita. Kunnes roolit vaihtuu.

Mutta, päättäköön sossut mitä päättää. Ero on kuitenkin väistämätön. Jos joku lapsista haluaa isälleen, sitten haluaa. Minä en sille mitään sitten voi.

Mies kyllä osaa puhua mustan valkoiseksi, joten hyvinkin saattaa sossut hurmata esittämällä hyvää isää.

Ja lapset eivät koe isän rangaistuksia oikeudenmukaisiksi. Minun antamat kyllä. Koska ne perustellaan. Ensin varotetaan, annetaan mahdollisuus muutokseen, jos ei onnistu niin annettu rangaistus perustellaan.

Isä vaan latelee rangaistuksia mielensä mukaan kun ei muilla keinoin pärjää eikä muuta osaa. Ja varmasti pitää kiinni antamastaan rangaistuksesta vaikka olisi sen suutuspäissään sanonut.