Ystävien lasten kanssa keskustelu

Minulla ei ole omia lapsia. Siksi onkin kiva käydä läheisen tuttavaperheen luona silloin tällöin ja jutella ja touhuta lasten kanssa. Lapset ovat 1 ja 3 vuotiaat. Olen näistä toisen kummikin.

Ongelma on se että lasten kanssa jutustelusta ja leikkimisestä ei tahdo tulla mitään kun perheen äiti tunkee aina väliin hölisemään päälle omiaan. Juuri kun aion sanoa tai vastata lapselle jotakin niin perheen äiti ikäänkuin vastaa puolestani ja minun päälleni. Oikeastaan en ehdi edes sanomaan mitään. Minun ja lasten välisestä mukavasta rupattelusta ei siis tule mitään.

Esimerkki vaikka tilanteesta jossa lapsi tuo uuden lelunsa minulle näytille:
*lapsi tulee luokseni ja ojentaa lelun*
Minä: "Onp..." (lause jää kesken, mutta aion sanoa jotakin että onpas sinulla uusi hieno lelu)
Äiti päälleni: "Tuotko uuden lelusi näytille vainiin onpa se hieno!!"
Minä: *mietin kuumeisesti mitä voisin sanoa, mutta lapsi jo lähtee*
Kunnes lapsi taas tulee, haluaisin heittää lapselle jotain hauskaa ja ystävällistä mutta taas äiti ehtii huutamaan jotain omia juttujaan väliin. Haluaisin edes kerran päästä sanomaan lapselle jonkun ystävällisen asian mutta tuntuu että äiti ehtii aina ensin.

Ja kun jännittyneenä odotan sopivaa hetkeä niin möläytän jotain ihan tyhmää.
Muutenkin tuntuu että jos leikin lasten kanssa niin minun pitää olla hirveän aktiivinen ettei äiti ennätä jollakin tapaa väliin kun tuntuu muutenkin seuraavan sivusta miten tilanne etenee. Haluaisin vain olla rennosti.
Kun äiti ei ole paikalla vaan ainoastaan perheen isä, niin minusta on todella hauskaa jutella ja leikkiä lasten kanssa ja voin olla rennosti.
Kyllä te tiedätte, sellaista lasten hauskaa pientä small-talkkia ja ihmettelyä vaikkapa leluista.

Mitä voin tehdä? Kuinka saisin sen äidin olemaan edes hetken hiljaa noissa tilanteissa? Ymmärrän kyllä häntä, hän varmasti rakastaa lapsiaan mutta nämä tilanteet ärsyttävät minua. Siitä olen varma että hän ei tee tuota tahallaan tai kiusallaan.