Te jotka olette parantuneet masennuksesta, mitkä seikat myötävaikuttivat parantumiseen?

- nettiterapia

- itsemyötätunto

- vaihtoehtoisten ajatusten luominen

- vastuunottaminen omasta elämästä

- itsetunnon vahvistaminen ja itseensä luottaminen

- opettelu kuuntelemaan uudestaan omaa sisäistä ääntään

- asioiden(esim. Tunteiden) tarkastelu neutraalisti

- haitallisten automaattisten ajatusten ja ajatusvääristymien tunnistaminen

- häpeän tunteiden käsittely ja jotenkin tuntuu että kieltäydyin tuntemasta häpeää enää turhista asioista

- täydellisyyden tavoittelun lopettaminen

- murehtimisen lopettaminen (asioita ei vatvota jälkikäteen)

- ajatukset pois itsestä ja keskittyy ympäristöön.

Ainakin tällaisia asioita olen parantanut omassa elämässä.

Työpaikan saaminen nosti jonkinlaisesta suosta.

- rajojen asettaminen

-  ilkeiden ihmisten karsiminen elämästä

- tietoinen tekeminen, kattaa paljon kaikenlaista

Se ihmissuhdeasia, joka oli saanut minut masentumaan, muuttui parempaan suuntaan. Tosin toimintakykyni ei kohentunut nopeasti, mutta mieliala koheni.

Minua auttoi ihmissuhteiden vähentäminen ja ajan käyttäminen luonnossa retkeilyyn. Metsässä oleskelu ja lintuharrastuksen uudelleen aloittaminen. Kun etsii ympäristöstä lintuja, omissa synkissä ajatuksissa rypemiseen ei ole aikaa. Huomio kohdistuu itsestä ulospäin. Olen löytänyt uusia mukavampia ystäviä tämän harrastuksen parista.

Huonot ihmissuhteet pois ja elämäntavat kuntoon. Molemmat olivat vaikeita toteuttaa. Ensin yritin kaikkea muuta "helpompaa", kun en hyväksynyt että näissä on ratkaisu, mutta lopulta tein juuri sen, mitä masentunut ei halua kuulla eli "otin itseäni niskasta kiinni" ja lopetin huonon parisuhteen ja sisarussuhteen ja ryhdyin liikkumaan ja syömään hyvin. Totesin, että jos sohva ja empatia mut parantaisi, niin ne olisivat tehonneet jo ensimmäisinä vuosina. 

Välien katkaiseminen kiellettyyn rakkauteen. Keskittyminen sallittuihin ja hyviin asioihin.

Säännöllisen liikunnan aloittaminen

Työpaikan saanti

Hyvät yöunet

ELi minulla tuli stressi ja masennus, kun en valmistumiseni jälkeen löytänyt millään oman alani työpaikkaa - tai mitään työpaikkaa. En kehdannut sanoa työttömyydestäni kenellekään, vaan valehtelin olevani töissä. Kun vuosien jälkeen vihdoin pääsin duuniin, masennus lakkasi. Kävin myös treenaamassa, joten sekin piristi.

Auttoi kummasti kun poisti elämästä ihmiset, jotka aiheuttivat ahdistusta.

Lääkkeiden lopetus. Opi tuntemaan ja sietämään tunteet, ne on ohi meneviä ei omaisuutta, joten päästä irti. Poista ihmisiä elämästäsi niin pitkään kuin on pakko.

Yritin keskittyä muihin kuin itseeni. Masentuneena mietiskelin jatkuvasti itseäni. Nyt olen opetellut miettimään enemmän muita. Muillakin ihmisillä on ongelmia, ei vain minulla.

Olen myös opetellut olemaan kiitollinen kaikesta, ihan pikkuasioistakin sen sijaan että murehtisin kuinka minulla ei ole sitä ja tätä ja mitä kaikkea minulta puuttuu ja mulle kuuluu. Olen jotenkin hyväksyt sen että ei mulle kuulu yhtään mitään. En edes odota enää mitään. Ihan tavallinen perus arki riittää.

Kumma, että joku alapeukuttaa näitäkin. Kai nyt ihminen itse tietää paremmin kuin joku alapeukuttaja, miten hän on masennuksestaan parantunut.

Vapaaehtoistyö. Se muutti aidosti elämäni suunnan ja vaihdoin sen myötä myös alaa.

Aloitin masennuskauden jälkeen ensin yksinkertaisissa suorittavissa töissä ja etenin reilussa vuodessa asiantuntijatehtäviin.

Muuten oloa helpottivat oleskelu luonnossa ja kävelyt, sekä ruoka. Lupasin itselleni, että syön terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, joka auttaa minua jaksamaan ja voimaan hyvin.

Kiitin kehoani usein, kuinka paljon se on jaksanutkaan.

Lopetin kokonaan uutisten katsomisen, lähdin pois somesta (myös keskustelupalstoilta), ei mulla ollut edes telkkaria 7 vuoteen. Keskityin vain olemaan luonnossa ja mahdollisimman yksin. Nyt kun olen taas vahvempi, ei tarvitse enää elää omassa kuplassani, mutta edelleen olen todella tarkka, että en esimerkiksi avaa sellaisia linkkejä ja keskusteluita joiden otsikosta jo tiedän, että saan pahan mielen. Ennen pidin sellaisia ihmisiä tyhminä, jotka lukevat vain kivoja juttuja ja kuuntelevat vain positiivista musiikkia jne. No, ilmankos olin niin masentunut silloin. Ei siinä ole mitään väärää, että valikoi tässä pahassa maailmassa itselleen vain positiivisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

- nettiterapia

- itsemyötätunto

- vaihtoehtoisten ajatusten luominen

- vastuunottaminen omasta elämästä

- itsetunnon vahvistaminen ja itseensä luottaminen

- opettelu kuuntelemaan uudestaan omaa sisäistä ääntään

- asioiden(esim. Tunteiden) tarkastelu neutraalisti

- haitallisten automaattisten ajatusten ja ajatusvääristymien tunnistaminen

- häpeän tunteiden käsittely ja jotenkin tuntuu että kieltäydyin tuntemasta häpeää enää turhista asioista

- täydellisyyden tavoittelun lopettaminen

- murehtimisen lopettaminen (asioita ei vatvota jälkikäteen)

- ajatukset pois itsestä ja keskittyy ympäristöön.

Ainakin tällaisia asioita olen parantanut omassa elämässä.

Nuohan ihan perusuttuja,kaikki ne tietää,mutta miten syvältä masennuksesta saa parannettua itsetuntoa ,miten lopettaa murehtiminen  kun ei voimia  muutenkaan ...

Huomasin että väkivaltaan voi vastata väkivallalla.

Voimaannuin!

Löysin kivan tyttöystävän.

Kiitos lääkitysen pääsin pimeästä masennuksesta valoon, pikkuhiljaa rupesin uskomaan itseeni ja lopulta sain vakituisen työpaikan.

Mulle työnteko oli parasta lääkettä

Toinen paras lääke on liikunta;

Olen aivan koulussa endorfiineista mitä saa kaupan päälle.

Alkoholin jätin kokonaan pois; se synkentää koko sielun kuin myrkkyä.

Löysin minut maadoittavan miehen, siis tyypin joka kuunteli asiani ja sanoi, että ei tuo ole terve tapa ajatella itsestä tai maailmasta. Hän buustasi itseluottamustani terveellä tavalla ja antoi minua painaviin asioihin toisenlaisen näkökulman ja tajusin pikkuhiljaa, miten olin omassa kuplassani nähnyt maailman vääristynein lasein.

Valitettavasti ainoastaan ulkoapäin tullut muutos.