Te jotka olette parantuneet masennuksesta, mitkä seikat myötävaikuttivat parantumiseen?

Pääsin pois hirveästä työpaikasta. Jäin ihan työttömäksi silloin ja vuoden verran vielä olin aika rankastikin masentunut. Krapulassa tuli jopa itsetuhoisia ajatuksia. Pidin sitten taukoa juomisesta kolmisen kuukautta, vaikka en edes juonut kovin paljon tai usein sitä ennen. Tauon jälkeen ei ole tullut sellaista darraa silti kertaakaan.

Luin self-help-kirjallisuutta, kunnes jokin niistä kirjoista esitteli ajatuksen siitä, että jatkuva vatvominen ei auta ja sen myötä vihdoin itsellekin aukesi se, että mitä tarkoitetaan ajatusten suuntaamisella itsestä ulospäin. En muista mikä kirja se oli.

Sittemmin luinkin lähinnä fiktiota ja filosofiaa, jotka ovat parantaneet elämänlaatua hirveästi.

Viimeisimpänä sitten ihmissuhteet ja liikunta. Olen aina ollut melko liikunnallinen, mutta masennusvuosina en ikinä jaksanut pitää yllä liikkumista. Kun energiaa ja aikaa oli tarpeeksi, löysin itselleni sopivan lajin taas.

Ystävien kanssa olen tekemisissä aikalailla päivittäin, siis viestitellen. Yleensä myös viikoittain kasvotustenkin.

Työpaikan löysin vasta kun "parannuin". Sitä ennen en jaksanut (edellisessä työssä sinnittelin masentuneena).

Yksi monesta elämäni stressiteijästä poistui. Mulla oli siiis töissä proffa, joka ei ollut mun esimies mutta piti kuitenkin tehdä sen kanssa töitä, eikä sille kelvannut mikään. Se teki koko ajan selväksi,e ttä jos hän saisi päättää, en olisi siellä töissä. Siirryin toiseen tehtävään kauemmas hänestä ja lähdin muutamaksi kuukaudeksi ulkomaankomennukselle. Tämä oli kai se perusjuttu, josta mielialan muutos alkoi. Toinen juttu oli, että opettelin uudelleen nukkumaan, ensin ihan lääkkeillä ja sitten ilman. Parantumiseen meni noin vuosi, ehkä puolitoista.

Terapia, itsemyötätunto, rajojen vetäminen ja sitä kautta ymmärsin myös lähteä myrkyllisestä liitosta narsistin kanssa. Masennus oli jo hellittänyt ennen eroa, mutta ah sitä onnen tunnetta, kun muutin omaan asuntoon.

Kyllä sieltä syövereistä selviää. Tsemppiä kaikille!

Sisältä se pääasiassa tuli. Meni kuitekin niin pitkälle että oli pakko hakea apua ja sairaslomaa. Sen myötä sain keskusteluapua joka auttoi pahimpien yli ja pystyin työstämään itsekseni eteenpäin. Yllättävä tekijäkin auttoi, eräs ihminen jonka tapasin ja josta tuli pariksi vuodeksi erittäin läheinen. Ilman masennuksen työstämistä en olisi koskaan ollut valmis kohtaamaan kyseistä henkilöä eikä olisi ollut rohkeutta tarttua hetkeen.

Minusta tuntuu, etten välttämättä ole kertaakaan ollut oikeasti masentunut, vaikka diagnoosia on annettu ja ehdotettu ja elämässä on muutama jakso, jotka voisi nähdä masennuksena. Niihin jokaiseen on ollut omat selittävät tekijänsä: kuolemaa, hylätyksitulemista, työburn out, raudanpuute. 

Kun on emotionaalisesti vaikeaa, olen antanut itselleni luvan "suruaikaan", että saan olla vuoden epäkunnossa huolestumatta siitä liikaa. 

Pääsin eroon työstä ja työmiljööstä jota vihasin yli kaiken. En uskonut, että suunnitelmani toimisi, mutta niin vain onnistuin.

Joskus riski kannattaa. En kuitenkaan suosittele ihan rahattomana heittäytymistä tyhjän päälle.

Olen myös ( toivottavasti lopullisesti) päässyt eroon muutamasta taakaksi käyneestä ihmisuhteesta, joskus herää huomaamaan, että ei ole enää mitään yhteistä ja tapaamisista jää vain epämääräisen vaivaantunut olo.

Näin retrospektiivissä: ero.

Inspiroiduin ja voimaannuin yhteisöstä. 

Olin myös armollinen itselleni.

Lääkkeet. Lääkkeiden myötä palasi kyky nukkua, käydä suihkussa, siivota, käydä kävelyllä. (Pyykinpesu ilman järisyttävää henkistä kamppailua oli mahtavaa).

Siisti olo ja ympäristö ylläpitävät hyvää oloa. Ulkoilma ja vähän kohonnut kuntokin auttaa.

Lääkkeitä en ole syönyt enää vuosikausiin mutta ilman niitä paria vuotta en olisi parantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- nettiterapia

- itsemyötätunto

- vaihtoehtoisten ajatusten luominen

- vastuunottaminen omasta elämästä

- itsetunnon vahvistaminen ja itseensä luottaminen

- opettelu kuuntelemaan uudestaan omaa sisäistä ääntään

- asioiden(esim. Tunteiden) tarkastelu neutraalisti

- haitallisten automaattisten ajatusten ja ajatusvääristymien tunnistaminen

- häpeän tunteiden käsittely ja jotenkin tuntuu että kieltäydyin tuntemasta häpeää enää turhista asioista

- täydellisyyden tavoittelun lopettaminen

- murehtimisen lopettaminen (asioita ei vatvota jälkikäteen)

- ajatukset pois itsestä ja keskittyy ympäristöön.

Ainakin tällaisia asioita olen parantanut omassa elämässä.

Nuohan ihan perusuttuja,kaikki ne tietää,mutta miten syvältä masennuksesta saa parannettua itsetuntoa ,miten lopettaa murehtiminen  kun ei voimia  muutenkaan ...

Ei ne kaikille ole perusjuttuja.  

Murehtimisen lopettaminen ei tapahdu sekunnissa vaan vaatii harjoittelua. Muutaman vuoden.  Muutenkin oman olonsa kohenemisessa tulee lukuisia eri hoksaamisia, jotka ensin alkavat jonkin asian havainnoinnista ja ajatuksesta että "kunpa osaisin tehdä tämän asian toisella tavalla, kunpa en tekisi tätä näin" . Sen jälkeen voi miettiä missä tilanteissa sitä tapahtuu ja alkaa vaikuttamaan niihin tilanteisiin. 

Murehtimiseen myös autaa paljon vaihtoehtoiset ajatukset, eli ei jämähdetä siihen yhteen ja ainoaan näkökulmaan joka mielessä pyörii vaan pitää väkisin miettiä asiaa useista näkökulmista ja mieluiten sellaisista positiivisista näkökulmista.  Sen jälkeen alitajuntakin hoksaa, etttä ahaaa, ei olekaan vain tätä yhtä totuutta jota aivot automaattisesti tarjoavat ja johon uskon  ja nyt kun mietin asiaa vähän eri kulmista niin eihän se enää tunnukaan samalta. 

Tähän löytyy ihan oma kaavionsa miten tätä asiaa voi työstää.

Pitää ymmärtää mitkä arjen asiat pahentavat masennusta ja poistaa näitä tekijöitä parhaansa mukaan. 

 Ja kyllä, jos voimavarat ovat erittäin heikot, niin se on vaikeaa tehdä asioille mitään muuta kuin sen mihin on tottunut.  Siksi se onkin pitkä prosessi, koska kaikkea ei voi kerralla taikoa hyväksi ja  sujuvaksi.  Mutta kun ottaa päämäärän saada elämästään hitusen parempaa, niin kyllä se joskus tuottaa vähän tulostakin. Ja yleensä se tuottaakin, mutta sitäkään ei välttämättä aina edes huomaa, ellei siitä löydy ihan konkreettisia todisteita, kuten vaikka videoita tai tekstejä.   Sekin saattaa tuoda paljon lisää motivaatiota, jos huomaa että kehitystä on tapahtunut.

Ehkä suurin yksittäinen asia oli sen ymmärtäminen että täytyy "ohjelmoida aivot uudelleen". Se onnistuu vain pyrkimällä eroon vahingollisista malleista ja hankkimalla positiivisia. Sitten vain toistoa ja toistoa kunnes siitä tulee uusi normaali tila.

Sen ymmärtäminen, että olen masentuntut, ja sen jälkeen soitto ystävälle, "Lähtisitkö kahville, nouda mut tästä osoitteesta, minä maksan."

Seuraavana aamuna kävi suihkussa ekaa kertaa kolmeen viikkoon. Kävimme siis "kahvilla" ja juttelimme kaikesta muusta. Onnekseni on ystäviä, jotka kuuntelevat.

Aivojen uudelleenohjelmoinnissa on itselleni auttanut ehkä parhaiten kevyistä vaihtoehdoista kiitollisuuspäiväkirja. Kun sänkyyn mennessä on laitettava aivot siihen asentoon, että muistelee kolme kivaa juttua päivän ajalta, aivot menevät siinä moodissa uneen ja unen laatu on täysin toisenlainen ja oikeat hermoradat vahvistuvat yön aikana. Tosin oma elämäni tai elämänasenteeni on sellainen, että olen pystynyt löytämään jokaisesta päivästä myös ne pienet hyvät jutut. En tiedä, toimisiko tuo, jos pitäisi ponnistella ihan hirveästi tai kokisi, ettei kertakaikkiaan ole yhtään mitään hyvää missään. 

Psykoterapia. Opin suhtautumaan terveemmällä tavalla itseeni, työhön, muihin ihmisiin jne. Tästä on jo monta vuotta, enkä ole masentunut uudestaan.

Taikasienet.

Vierailija kirjoitti:

- nettiterapia

- itsemyötätunto

- vaihtoehtoisten ajatusten luominen

- vastuunottaminen omasta elämästä

- itsetunnon vahvistaminen ja itseensä luottaminen

- opettelu kuuntelemaan uudestaan omaa sisäistä ääntään

- asioiden(esim. Tunteiden) tarkastelu neutraalisti

- haitallisten automaattisten ajatusten ja ajatusvääristymien tunnistaminen

- häpeän tunteiden käsittely ja jotenkin tuntuu että kieltäydyin tuntemasta häpeää enää turhista asioista

- täydellisyyden tavoittelun lopettaminen

- murehtimisen lopettaminen (asioita ei vatvota jälkikäteen)

- ajatukset pois itsestä ja keskittyy ympäristöön.

Ainakin tällaisia asioita olen parantanut omassa elämässä.

Ihan mahtava lista. Samoja olen itsekin käsitellyt.

-Terveellinen parisuhde

-Muuttaminen pois sisäänpäinkääntyneeltä paikkakunnalta, jossa olin ollut koulukiusattu

Itse näen asian niin, että olen aina ollut masennukseen taipuvainen. Ihan lapsuudesta muistan, että ensimmäinen päiväkirjani alkoi saatesanoilla, joissa ilmaisin toiveeni kuolla pois tästä maailmasta. Aikaa tästä on kulunut 30 vuotta, mutta edelleen samat tunteet ovat pinnalla. 

Ehkä parantumisen sijaan olen oppinut ajattelemaan, että masennus (aka alakulo, surullisuus, melankolia) ovat osa minua, siitä ei tarvitse kokonaan toipua. Minulle riittää, että kykenen elämään ja ajoittain nauttimaan elämästä. Onhan se toisaalta surullista, mutta aikaa on mennyt niin paljon ja elämä on ollut ajoittain parempaa, ajoittain alakuloisempaa, että olen oppinut elämään sen kanssa. 

Ajatus siitä, että masennuksesta "pitäisi" parantua, on kuvottava. Elämästä ei tarvitse parantua, täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Omat keinoni siihen ovat: 

- liikunta

- lukeminen, erityisesti filosofia

- keskittyminen päivittäin yhteen pieneen kivaan hetkeen

- oman rajallisen elämän tunnistaminen, mikään ei kestä ikuisesti

- masennuksen hyväksyminen osaksi itseä, myöskin sen hyväksyminen, ettei se ole pelkästään paha ja vältettävä asia, kuten yhteiskuntamme usein toistaa. Masennuksessa on oma kaunis puolensa esim. maailman näkeminen toisenlaisesta kuvakulmasta kuin "terveenä". Molemmat maailmankuvat ovat yhtä tosia, älä anna kenenkään uskotella mitään muuta.

- joskus satunnaisesti luonnossa liikkuminen

- parisuhde 

Rakas mies ja lääkitys

Henkinen työ itseni kanssa eli ns. vaikeiden asioiden läpikäyminen yhä uudelleen ja uudelleen kunnes ne on kertakaikkiaan käsitelty pois. Esim. läheisriippuvat omaiset: kuinka paljon yksikin läheisriippuva takertuja vääristää myös omaa ajatusmaailmaa. Lopputuloksena välien katkaisu tähän omaiseen.