Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että ette ole samalla aaltopituudella. Ymmärrän molempia katsantokantoja. Olisiko sinulla mahdollisuutta päästä toiseenkin kaveripiiriin, sellaiseen jossa juodaan kaljaa ja mätetään pizzaa tms?

Ja kyllähän esimerkiksi viinien maistelu on kidutusta sellaiselle joka ei pidä mistään viinistä, ja nuo fine dining - ateriat ovat varsin kalliita, ja usein sellaisen jälkeen tekee mieli poiketa esim. mäkkärillä.

Itsellä kynnystä fine dining -hommaan nostaa se, että juomiin menee ruoan lisäksi toinen sama summa kuin ruokaan. Noissa tilanteissa on iso sosiaalinen paine juoda viinejä lähes 50-80 eur per nokka.

Ruoka on usein hintansa väärti ja helppo myöntää, ettei itseltä kotona onnistuisi. Viinejä saa ihan Alkosta kyykistymällä tai ilman neljäsosalla hintaa mitä ravintola myy. Varsinkin, jos ei ole viinihifisti, niin hukkaan tuntuu rahat menevän tavallaan, vaikka toki oikeasti hyvä ruoka kaipaa muuta juomaa kuin vesi, olut tai kokis.

Eikö nykypäivänä aleta jo olla ihan avomielisiä alkoholittomuudelle? En itsekään tykkää viinipaketeista, tulee kiire litkiä, vaikka ei olisi kuin pieni annos. Ihan hyvin minusta voi tilata vaan yhden lasillisen ja hyvästä ravintolasta löytyy aivan varmasti myös olutsuositus.

Suu auki vaan rohkeasti! Kyllä ystävien seurassa saa sanoa mielipiteensä. Tai ainakin se on turvallinen ympäristö harjoitella. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:tä, mutta iän ja paremman tulotason myötä sitä on vain tullut nirsommaksi sekä ruoan että miljöön suhteen. En esimerkiksi halua maksaa pizzasta kymppiä jossain räkälässä, koska parilla kympillä saa paljon paremman pizzan laadukkaammilla raaka-aineilla mukavammassa ympäristössä. Minulle ei ole mikään nautinto syödä sitä huonoa pizzaa, ja jos sellainen olisi pakko syödä niin ainakin tilaisin sen mieluummin kotiin.

Laadukkaista raaka-aineista tehty ja kallis hinta ei tee pizzasta (tai muistakaan ruoista) automaattisesti fine diningia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vähän itseäkin ottaa pattiim, että nykyään joka toinen on jonkinmoinen ruoan intohimoinen harrastaja. Sitten niistä viineistä ja ruokalajesta puhutaan kuin asiantuntija, mutta edes nimeä ei osata lasua tai kirjoittaa oikein.

Tää on nyt vaan taas yksi osa-alue millä saada statusta sosiaaalisen hierarkian pelikentillä. Ei niin vakavaa, mutta vähän ärsyttävää tuputtamista haluamattaakin.

Ruuasta ja juomasta ei saa nauttia, jos ei osaa lausua niiden nimiä oikein? Kuka vaan onkin sitten netissä kulinaarisanaston kuningas, sotatieteiden tohtori tai tartuntatautiekspertti.

Only in Finland!

Mulla on pari tämmöistä kaveria. Ei siinä mitään että käydään fiinemmissä paikoissa syömässä ja tilataan hyvää ruokaa ja viiniä, mutta kun keskustelu on sitten ruoan arvostelua ja vertailua ja mitä joku lehti tai arvostelu on paikasta sanonut. Nautittaisiin siitä ruoasta ja kavereista, eikä koitettaisi päteä että me tiedetään jotain enemmän kuin toiset...vaikka ehkä tietäisivätkin. Jos ruoka ja viini on hyvää, se on hieno homma ja niistä nautin, mutta elämäni ei pyöri niiden ympärillä enkä todellakaan valitse ruokapaikkojani siksi, että joku kuuluisuus on siellä syönyt ja somettanut kuinka ihanaa se oli.

Nimenomaan hyvään , laadukkaaseen ruokaan kannattaa panostaa. Vaihda kavereita.

Ei ehkä aivan niin sivistyneen ihmsen tunnistaa termeistä "fine-dining" ja "smart casual".

Minulla on varsin huono makuaisti ja 80-luvulla saatu köksän koulutus opetti että ruoalla ei sovi leikki.

Finediningiin tutustui joskus exn työn vuoksi ja tiplut karhunperskarvamehua savustetun vesihyydykkeen kera eivät säväyttäneet, ajatukset olivat vähän samat kuin apn, omia rahoja en tähän tuhlaisi.

Mutta ymmärrän kyllä, että jossain vaiheessa elämää on kiva tutustua myös tuohon maailmaan jos siihen varaa. Suurin osa kuitenkin taitaa olla niitä firman piikkiin syöjiä ja sitten muuten ulkona syödään vähän rouheampaa evästä.

Mä saatan lukeutua tuohon porukkaan. En tiedä. Mulle vain on normaalia käydä syömässä lounaaksi esimerkiksi simpukoita ja ranskalaisia ja samalla ottaa pieni riesling valkoviini tai hyvä olut. Tosin seuraavassa hetkessä saatan istua Mäkissä syömässä McFeastin ja juomassa kokista. Kolmannessa hetkessä ulkomailla Michelin ravintolassa syömässä paikallista herkkua oluen kera ja sen jälkeen snägärille ja siitä seuraavat syödä snägärillä. Välillä olutta kylkeen ja välillä vettä. Viinistä en niin välitä, en erota pahemmin niiden makuvivahteita ja ne maistuu pääasiassa todella pahalta. Punaista tai roséta en juo ollenkaan. Olutta yleensä otan tai jos paikka ei tarjoa hyvää olutta ruoan kanssa (tapahtuu vain Suomessa) niin sitten juon vettä.

Sen ydinkaveriporukan kanssa saatetaan käydä syömässä simukoita ja shampanjaa, toisella kerralla käydään hampparilla ketjuravintolassa. Erona toki on, että me mennään syömään kun on nälkä ja tekee mieli jotain tiettyä. Meistä kukaan ei ole muualla somessa kuin WhatsApp ja LinkedIn ja tapaamisissa yksikään ei puhu mistään miten joku kriitikko on jotain kirjoittanut tai kuinka kavereille täytyy kertoa just heti. Suositellaan kyllä toisille ravintoloita kun ollaan käyty ja saadaan itse suosituksia. Mutta ei yleensä käydä sen takia, että joku ruoka tai paikka on in tai esittäytymässä. Tätä esittäytymistä tapahtuu vain jos on mukana isompi porukka ja enemmän niitä statushakijoita.

En ole asiaa koskaan varsinaisesti miettinyt, mutta kai tuo paikkansa pitää, että tulotason ja koulutuksen noustessa myös arvot muuttuvat. Meillä tulotasot vaihtelee 30 000€/vuosi - 150 000€/vuosi ja löytyy ammattikoulusta tohtoriin ihmisiä. Mun paras kaveri on ammattikoulun käynyt ja minä tohtori. Kaikista pahimmat tuolla esiintymis ja näyttäytymisakselilla on ammattikorkean käyneet ja yleensä tradenomit. He kun kaivavat jossain ravintolassa kännykän esiin kemun ruoka tulee pöytään niin saa meidän seurassa lähinnä vähän vaivaannuttavaa hymähtelyä, koska me halutaan syödä heti ja keskustella sen lomassa. Kai olemme sitten se toinen ääripää.

Hyvä keskustelun aloitus ja tätä voisin itsekseni miettiä lisääkin. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä ap:tä, mutta iän ja paremman tulotason myötä sitä on vain tullut nirsommaksi sekä ruoan että miljöön suhteen. En esimerkiksi halua maksaa pizzasta kymppiä jossain räkälässä, koska parilla kympillä saa paljon paremman pizzan laadukkaammilla raaka-aineilla mukavammassa ympäristössä. Minulle ei ole mikään nautinto syödä sitä huonoa pizzaa, ja jos sellainen olisi pakko syödä niin ainakin tilaisin sen mieluummin kotiin.

Ja sinulle fine-dining hifistelyä merkitsee 20 € pitsa. Saako nauraa?

Tämä harrastus on mahdollinen aika harvassa suomalaisessa kaupungissa. Tarkoittaa käytännössä Helsinkiä.

Voit tehdä kompromissin ja ehdottaa kaveritreffejä vaikka johonkin parempaa pizzeriaan, sellaisiakin löytyy, ja ovat tunnelmaltaan viihtyisiä. On sitten kavereiden moka, jos eivät suostu tulemaan sinua tämän vertaa vastaan.

Eihän sun ole pakko tilata ruokia pitkän kaavan mukaan, vaikka kaverit niit tekee. Tilaa vain tuhti pääruoka, ja vedä kaljaa muuten.

En voi refluksin takia syödä ja juoda pitkän kaavan mukaan, ja olo oli todella tukala. Muutin linjaani, ja kun kaverit tilasi alku-ja jälkiruokaa, mä join vain viiniä ja söin pääruoan. Ei mun mahaan mahdu ne kaikki, ilman että osa nousee ylös. Kaikkien ravintoloiden listoilta löytyy kyllä yksi tuhdimpi annos, ja olutta kaceriksi.

Jos et kehtaa olla oma itsesi kavereiden seurassa, he eivät ole oikeita ystäviä.

Kyllä mä fine diningia diggaan, jos kaverit tarjoaa.

Jos mun pitää kaikki maksaa, niin en diggaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vähän itseäkin ottaa pattiim, että nykyään joka toinen on jonkinmoinen ruoan intohimoinen harrastaja. Sitten niistä viineistä ja ruokalajesta puhutaan kuin asiantuntija, mutta edes nimeä ei osata lasua tai kirjoittaa oikein.

Tää on nyt vaan taas yksi osa-alue millä saada statusta sosiaaalisen hierarkian pelikentillä. Ei niin vakavaa, mutta vähän ärsyttävää tuputtamista haluamattaakin.

Tämähän se olisi. Ollaan niin kultivoituneita ja asiantuntevia, kun pari kertaa ollaan maksettu illallisesta kolminumeroinen summa ja kuvattu siitä muutama stoori Instagramiin. Minäkin tykkään hyvästä ruuasta, kokeilen mielelläni uusia raaka-aineita ja makuyhdistelmiä ja kavereissa on innokkaita ruokaharrastajia, mutta nautimme hyvästä ruuasta ilman kalliita ravintolailtoja ja asiantuntijuuden performointia. Joskus toki käydään niissä kalliissakin paikoissa, mutta usein kokemus ei vastaa siitä maksettua hintaa.

Vieläkö Välimäellä Michelin paikka?

No kyllä minuakin vähän ärsyttäisi. Olemme mieheni kanssa viiniharrastajia ja voin sanoa, että meillä noista ravintoloista karkottavat myös viinit ja niiden hinnat. Oikeasti netistä saa tilattua ihan samantasoisia tai paljon parempia viinejä pilkkahintaan. Toki jossain ihan huippuravintolassa sommelierilla saattaa olla joku kiintoisa näkemys ja voisi tulla kiintoisia kokeiluja viineissä, mutta no, niitä voi harrastaa muutenkin. Noissa viiniporukoissa on myös hyviä kokkeja ja kun tavataan ystäväporukalla, ruoat ovat oikeasti hyviä ihan kotioloissa. Eli ei meitäkään mikään vedä fine dining -ravintoloihin. Ja vaikka ruoka on joskus sellaista koti-gourmetia, syödään välillä myös kympin pizzoja ja viineissähän käy aika useinkin niin, että joku ulkomailta tilattu edullinen viini olla aivan loistava. Ja jos jonkun mielestä Gato Negro on parasta maailmassa, niin sitten se hänestä on, ei se valinta ole mitenkään automaattisesti huonompi kuin viiniharrastajan valinta.

Minä tykkään hifistellä.

Tietääkö monikaan edes fine-dining määritelmää.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljo fine-diningissa on kyse elämyksistä ja miten paljon kenties oikeasti ruuan ja juoman mausta.

Ymmärrän kyllä. Itsellä nousee helposti kaikki alkoholi päähän ja sitten alkaa väsyttämään. Myös monesta ruuasta olen sitä mieltä että kotona tehty on parempaa, siten ainakin saa sellaista kuin haluaa.

En lähtisi siis ollenkaan tuollaisiin illanistujaisiin. Olisi aina esim joogatunti tai muuta sovittua.