Perityn omaisuuden osalta voi tulla yllätys eron tai kuoleman sattuessa?
Rikas ja köyhä tapaavat, rakastuvat ja menevät naimisiin. Köyhä ehdottaa avioehtoa, rikas sanoo, ettei halua kun yhdessähän tässä ollaan hamaan tappiin. Rikas on lähinnä perinyt varallisuutensa.
Vuodet kuluu ja auvo vähenee avioliitossa. Päädytään eroon. Köyhä on miettinyt, että tässä on onneksi talous turvattu, kun ei kerran ole sitä avioehtoa eli puoliksi menee omaisuus. Rikas vetäisee hihasta vanhempien testamentin, jossa on säädetty perintö avio-oikeuden ulkopuolelle. Jakoon meneen vain yhdessä kerrytetty varallisuus ja se mitä köyhemmällä oli tullessaan.
Voisiko näin käydä? Tuskin mikään laki velvoittaa kertomaan puolisolle perintöönsä liittyvästä seikasta. Sama kohta ilmeisesti vaikuttaisi kuolintapauksessa. Kuolinpesä ei maksaisikaan tasinkoa leskelle eli ei ns. perisi mitään tuosta perinnön osuudesta.
Onko vauvan päivystävä juristi paikalla?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Jos köyhempi on hoitanut lapsia kotona niin voi saada osansa, oli testamentissa tai avioehdossa sovittu mitä hyvänsä.
Tällehän jo aiemmissa oikeustapauksissa annettu laskennallinen arvo ja se on kuitenkin yllättävän pieni, ei oikeuta suoraan puolikkaaseen tmv.
Vierailija kirjoitti:
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Yksittäiseen tapaukseen ei juristikaan välttämättä pysty antamaan selkeää vastausta. Kummankin osapuolen juristit tuovat pöytään omat argumenttinsa ja oikeus sitten lopulta päättää, mikä on kohtuullista. Kaikkiin tapauksiin ei laistakaan löydy yksiselitteistä vastausta, vaan joudutaan käyttämään tapauskohtaista harkintaa.
Jos kumppani ei suostu avioehtoon, se on merkki siitä, ettei hänellä ole puhtaat jauhot pussissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Yksittäiseen tapaukseen ei juristikaan välttämättä pysty antamaan selkeää vastausta. Kummankin osapuolen juristit tuovat pöytään omat argumenttinsa ja oikeus sitten lopulta päättää, mikä on kohtuullista. Kaikkiin tapauksiin ei laistakaan löydy yksiselitteistä vastausta, vaan joudutaan käyttämään tapauskohtaista harkintaa.
Näissähän arvioidaan toisen hyödyttämistä, eli mitä kohtuullistamista vaativa osapuoli on tehnyt yhteisen talouden tai toisen hyväksi. Ei riitä, että on ollut paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Yksittäiseen tapaukseen ei juristikaan välttämättä pysty antamaan selkeää vastausta. Kummankin osapuolen juristit tuovat pöytään omat argumenttinsa ja oikeus sitten lopulta päättää, mikä on kohtuullista. Kaikkiin tapauksiin ei laistakaan löydy yksiselitteistä vastausta, vaan joudutaan käyttämään tapauskohtaista harkintaa.
Näissähän arvioidaan toisen hyödyttämistä, eli mitä kohtuullistamista vaativa osapuoli on tehnyt yhteisen talouden tai toisen hyväksi. Ei riitä, että on ollut paikalla.
Ja sitä, miten reaalisesti jokin toinen omaisuus on tullut perityn omaisuuden sijaan. Jos vaikka saan tänään 100 000 € tilille, voidaanko olettaa, että 40 vuoden päästä se sama 100 000 € on yhä olemassa ja kuuluisi vain minulle, vai onko se raha käytetty ja tienattu moneen kertaan vuosien varrella. Niinkuin sanoin, kiinteän omaisuuden, joka on yhä jäljellä, kanssa tilanne on paljon helpompi. Rahan ja sijoitusomaisuuden kanssa menee huomattavasti mutkikkaammaksi.
"Perityn omaisuuden osalta voi tulla yllätys eron tai kuoleman sattuessa" ei ole kysymyslause
Vierailija kirjoitti:
Jos köyhempi on hoitanut lapsia kotona niin voi saada osansa, oli testamentissa tai avioehdossa sovittu mitä hyvänsä.
Ei todellakaan voi. Ihmisillä on muutenkin kumma käsitys siitä, että puoliso saa automaattisesti puolet erotessa. Oma mies hoitaa juristina näitä asioita ja ihmiset riitelee erotessa asioista mitä ovat luulleet olevan oikein, kun lehdissäkin niin sanotaan. Jos esim minä ja mies erotaan, niin minä en saa pennin hyrrää. Hän on varakkaasta suvusta ja appivanhempani on estänyt kolmansien osapuolten osallisuudet perintöihin jne ja mies on suojannut oman omaisuutensa. Se on ihan oikein, koska mies on tehnyt omaisuutensa ennen minua. Kaikki mitä hän tienaa tässä avioliitossa on vain ja ainoastaan hänen rahoja, jos erotaan. Ja nyt puhun, jos ero tulisi. Meillä ei lasketa kuka ostaa mitä ja mitä jokin maksa. Yhdessä eletään normaalisti. Ja jos hän menehtyisi, niin en leskenä saisi automaattisesti hänen varojaan. Sekään asia ei mene niin, että saa automaattisesti kaiken tai edes puoliakaan.
Kaikki paperit kannattaa lukea niin, että ne ymmärtää. Minulle mies sanoi avioehtoa tehdessä, että käy luetuttaa toi lakitoimistolla ja mielellään niin, että siellä on 2 henkilöä kertomassa sinulle ennenkuin laitat nimet. Kun ihmettelin hänen pyyntöä, niin hän sanoi, että ymmärrät kaiken menevän oikein.
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani ei suostu avioehtoon, se on merkki siitä, ettei hänellä ole puhtaat jauhot pussissa.
Naimisiin ei ole pakkko mennä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kävisi tosiaan noin että varakkaammalla olisikin perintöä tai lahjoja, jotka on suljettu avio-oikeuden ulkopulelle ja osituksen jälkeen köyhempi olisi joutumassa maksamaan tasinkoa, niin sehän olisi tälle köyhemmälle kohtuuton menettely ja hän voisi vaatia siihen sovittelua. Asia voisi pyörähtää niin päin että rikkaamman avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta otettaisiin kuitenkin mukaan ositukseen ja rikkaampi maksaisi köyhemmälle.
Eipä se noin menisi, jos testamentissa on säädetty avio-oikeuden poissulkemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohtuullistamispykäliä. Niillä on omat ehtonsa. Piuäisinolla juristi, että osaisi tarkasti vastata.
Mutta niillä ei ohiteta testamenttia!
Riippuu testamentin sanamuodoista. Rintaperillisiä eli omia lapsia on vaikea ohittaa testamentillakaan. Kaikki ei käytä lakimiehiä testamentin tekoon, koska se maksaa. Silloin voi saada muuta kuin tarkoitti.
Miksi omat lapset pitäisi ohittaa?
Kyllä voi käydä, ja lain mukaan kuuluukin käydä.
Huvittavin tapaus oli eräs tällainen ero, jossa nainen katsoi olevansa oikeutettu puolikkaaseen miehelle joskus tulevaisuudessa tulevien, vielä elossa olevien vanhempien perinnöstä.
Sillä siitä varmistuu että vaatii avioehdon jossa kumotaan kaikki mahdolliset testamentti/lahjakirjamääräykset jotta ei tarvitse pelätä ositusyllätystä. Ja jos puoliso ei suostu niin voi hyvin epäillä että salaa jotain.
Kyllä lapsettoman sisareni maatila hänen kuoltuaan meni puoliksi aikaisemmin kuolleen aviomiehen toissijaisille perillisille ja meille toisen puilen toissijaisille perijöille
Vierailija kirjoitti:
Sillä siitä varmistuu että vaatii avioehdon jossa kumotaan kaikki mahdolliset testamentti/lahjakirjamääräykset jotta ei tarvitse pelätä ositusyllätystä. Ja jos puoliso ei suostu niin voi hyvin epäillä että salaa jotain.
Avioehdolla ei voi ohittaa määräyksiä joita perinnönantaja on antanut, jotka on vahvistettu perukirjassa ja jotkut vielä käyttävät maistraatissa jälkisäädöksensä.
Eihän kyseisellä testamentin lausekkeella pyritäkään puuttumaan lainmukaiseen perintökaareen, vaan sen ulkopuolisiin tekijöihin suojaten sen toteutumista.