Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!

Vierailija kirjoitti:

Mua taas kauhistuttaa että monelle masentuneelle naiselle sanotaan, että tee lapsi tai lapsia.

Kuka sanoo? Itse olen suosittanut kroonisesti masentuneelle sterilisaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Olisi olemassa lääke joka auttaisi mutta se vaatii rahaa ja järjestelyjä. Muutto esim Italiaan tai Kreikkaan.[/quote

Masennus on todella rikkailla erilainen sairaus kuin köyhillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia. 

Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?

Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.

Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.

Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.

Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.

Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?

Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.

Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.

Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissaparka. Voisit edes sen takia siivota ja käydä suihkussa.

Kissat eivät piittaa siitä, onko kämppää siivottu tai onko ihminen käynyt suihkussa viimeksi eilen vai viikko sitten.

Kissa on siisti eläin, joka kärsii siitä, jos joutuu elämään paskaisessa ympäristössä. Miksi ottaa eläin, jos on niin huonossa kunnossa, ettei pysty huolehtimaan edes itsestään tai kämpästä?

Kissaa kiinnostaa lähinnä oman huusinsa paskattomuus. Ei kissa ymmärrä että kynttiläkippo keittiönpöydällä on viihtyisyyttä lisäävä koriste ja vieressä oleva tyhjä sämpyläpussi paskaa. Ehkä jopa toisinpäin, kun sämpyläpussi rapisee hauskasti, mutta kynttiläkipossa on ällöttävä tuoksukynttilän aromi.

Siivoa se paskainen lääväsi, äläkä puolustele eläinrääkkäystä palstalla. Jostain syystä mt-tapauksilla on aina kissoja pyörimässä nurkissa, vaikka kämppä niin tukossa roskaa ja tavaraa ettei siellä mahdu edes liikkumaan.

Äläpä nyt liioittele. Ap:n tapauksessahan se olemassa oleva energia oli kohdistettu juuri lemmikin hoitoon eli sen laatikon siivoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua taas kauhistuttaa että monelle masentuneelle naiselle sanotaan, että tee lapsi tai lapsia.

Kuka sanoo? Itse olen suosittanut kroonisesti masentuneelle sterilisaatiota.

Kenen kanssa joku masentunut rupsahtanut akka joka ei huolehdi itsestään yhtään, panisi???

Vierailija kirjoitti:

Mua taas kauhistuttaa että monelle masentuneelle naiselle sanotaan, että tee lapsi tai lapsia.

Ja että parisuhde/mies auttaa, baariin siitä niin masennus helpottaa kun löytää kumppanin ja vääntämään kakaran tai 2 sithän sitä varsinkin masentuu kun ei voi nukkua kun vauva valvottaa, mies välttelee vastuuta ja naisen kontolle jää ne kotityötkin.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia. 

Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?

Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.

Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.

Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.

Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.

Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?

Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.

Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.

Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)

Kukaan ei jaksa lukea.

Korkean toimintakyvyn masennusta ( hoidan työni, kotini, eläimeni mutta oikeasti toivoisin saavani syövän ja kuolevani) potevana uskon ettei juuri kukaan ulkopuolinen tiedä tilaani. Mies ehkä mutta hän taas ei ymmärrä mistään mitään, vaan on sitä mieltä että olen vain hankala kun en halua lähteä kaikenmaailman tyhjänpäiväisiin kissanristiäisiin, en halua kutsua vieraita, en halua lähteä baariin. Hänen mielestään olen vain epäsosiaalinen.

Monesti kuultu neuvo on että tee jotain mistä sinulle tulee hyvä mieli. Juuri mistään ei vaan tule hyvää mieltä. 

Ongelma masentuneiden hoidossa on usein se, että he ovat niin sisäänpäinkääntyneitä etteivät halua ottaa vinkkejä ja tapoja vastaan joilla esimerkiksi muut masentuneet ovat parantuneet tai helpottaneet oloaansa. Mutta se lienee yksi masennuksen oire. 

Hörp ja runk/nuss.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia. 

Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?

Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.

Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.

Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.

Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.

Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?

Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.

Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.

Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)

Vierailija kirjoitti:

Korkean toimintakyvyn masennusta ( hoidan työni, kotini, eläimeni mutta oikeasti toivoisin saavani syövän ja kuolevani) potevana uskon ettei juuri kukaan ulkopuolinen tiedä tilaani. Mies ehkä mutta hän taas ei ymmärrä mistään mitään, vaan on sitä mieltä että olen vain hankala kun en halua lähteä kaikenmaailman tyhjänpäiväisiin kissanristiäisiin, en halua kutsua vieraita, en halua lähteä baariin. Hänen mielestään olen vain epäsosiaalinen.

Monesti kuultu neuvo on että tee jotain mistä sinulle tulee hyvä mieli. Juuri mistään ei vaan tule hyvää mieltä. 

Mitä apua olet hakenut korkean toimintakyvyn masennukseesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia. 

Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?

Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.

Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.

Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.

Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.

Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?

Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.

Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.

Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)

Kukaan ei jaksa lukea.

Se voi pahentaa masennusta. Lukeminen tutkimusten mukaan lisää empatiakykyä ja mielikuvitusta. Masentuneelta usein puuttuvat molemmat.

Kannattaisi lukea. Ei välttämättä tuota pitkää tekstiä, vaan esimerkiksi kaunokirjallisuutta.

Niin no. Mulle sanoi psykoterapeutti, että fyysinen rasittaminen sopivassa määrin on hyväksi aivotoiminnalle (endorfiinit) ja käsillä tekeminen aktivoi eri osia aivoissa vähentäen mm. ahdistuneisuutta. Ihminen on kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia. 

Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?

Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.

Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.

Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.

Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.

Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?

Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.

Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.

Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)

Sanoin rumasti niitä kohtaan, jotka ovat masentuneita mutta eivät hankkiudu avun piiriin. Tarkoitukseni ei ollut hyökätä kommentoijaa kohtaan. Paitsi tietenkin, jos hän on masentunut mutta ei hanki itselleen apua. Silloin rumasti sanominen, ikävä kyllä, osui kohteeseen.

Odottelen vastausta kysymykseeni.

Kyllä nuo on ihan hyviä neuvoja. Aluksi voit kokeilla ihan vaikka talon kiertämistä kerran joka päivä. Sen verran, että käy ulkona. Leipomisen voi korvata jollakin muulla käsillä tekemisellä, jos tuntuu työläältä. Pullan vääntäminen on aika iso juttu, mutta voi tehdä vaikka munakkaan, jos pitää siitä. Käsillä jonkun konkreettisen tekeminen on se hoitava elementti. Piirrä tai väritä tai virkkaa. Ei oikeastaan parempia keinoja ole kuin se, että pistää päänsä joka päivä ulos edes hetkeksi ja tekee käsillä jotain. Niistä se lähtee se toipuminen. Terapia auttaa ja lääkkeet, mutta itse on lopulta kuitenkin itsensä korjattava. Näissä on hyvä alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia. 

Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?

Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.

Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.

Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.

Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.

Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?

Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.

Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.

Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)

Missä kohtaa tarkalleen hyökkäsin kommentoijan kimppuun? Sanoin, ettei yksittäistapauksen perusteella voi tehdä yleistyksiä, kun kommentoija kertoi tuntevansa yhden masentuneen ja siltä pohjalta puhui masentuneista yleensä

Satun itse olemaan masennusta sairastava. Suvussa on paljon psyykkisistä ongelmista kärsiviä, ja sikäli aihe on tuttu. Näin äkkiseltään en keksi yhtäkään ihmistä, joka ei ole ollut hoidon piirissä, mutta osaan kyllä nimetä yhden, joka on jäänyt kiinni uhri-identiteettiin, eikä mielestäni ole työskennellyt tarpeeksi itsensä kanssa, vaan vuosi toisensa jälkeen valittaa, mitä kaikki muut ovat hänelle tehneet.

Tiedän kyllä, että on raskasta, jos ihminen ei hoida itseään, enkä tietääkseni missään vaiheessa sanonut, ettei masentuneen tulisi itse ottaa vastuuta toipumisestaan, enhän? Kuvasin vaan masentuneen mielenmaisemaa ja syitä siihen, miksi se aktivoituminen ja positiivisena pysyminen on masentuneelle niin vaikeaa. Asetat nyt sanoja suuhuni.

Kissasta ei tarvitse huolehtia, pidän siitä huolta kuin lapsesta.  Saatan juoda kahvia mukista joka on ollut viikon lattialla.  mutta kissan kupin pesen aina kun se  on syönyt. Ja jos ei muuten huvita mennä kauppaan niin menen jos kissanhiekka tai ruoka on loppu.  

Tiivistettynä kaikki energia menee kissaan. Muuta ei sitten jaksa. Pesutuvalle pitäisi varata vuoro, palauttaa kirjoja kirjastoon.. ei vaan jaksa. 

Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia. 

Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?

Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.

Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.

Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.

Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.

Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?

Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.

Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.

Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)

Sanoin rumasti niitä kohtaan, jotka ovat masentuneita mutta eivät hankkiudu avun piiriin. Tarkoitukseni ei ollut hyökätä kommentoijaa kohtaan. Paitsi tietenkin, jos hän on masentunut mutta ei hanki itselleen apua. Silloin rumasti sanominen, ikävä kyllä, osui kohteeseen.

Odottelen vastausta kysymykseeni.

Olen hakenut itse masennukseeni apua jo lapsesta saakka. Se avun saaminen ei ole niin automaatio mitä luullaan.

Olet ansainnut pahaa elämääsi, jos koet että sinulla on oikeus sanoa rumastu yhtään kenellekään masentuneelle.

Voi kun lapsesi saisi kokea miltä tuntuu kuunnella rumaa puhetta kun on sairas ja uupunut.

Toivotaan että hän saa kokea sen mitä sinä teet muille.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma masentuneiden hoidossa on usein se, että he ovat niin sisäänpäinkääntyneitä etteivät halua ottaa vinkkejä ja tapoja vastaan joilla esimerkiksi muut masentuneet ovat parantuneet tai helpottaneet oloaansa. Mutta se lienee yksi masennuksen oire. 

Vaikeasti masentuneen käyttäytyminen ja hoito ovat erilaisia kuin lievästä masennuksesta kärsivän käyttäytyminen ja hoito. Eli keinot, jotka toimivat lievästi masentuneelle, eivät välttämättä toimi vaikeasti masentuneelle.