Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämän merkityksettömyys
Jaksamaton
03.01.2023 |
En tiedä olenko jollain tapaa masentunut, mutta en saa iloa enää yhtään mistään mistä ennen sain. Kaikki harratukset ovat jääneet pois, tilalle tullut syömishimot sekä alkoholi. Miesystäväni kosketus on alkanut tuntumaan lähes vastenmieliseltä enkä kykene harrastamaan seksiä. Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatus on selvitä tästä päivästä taas, en odota mitään enkä saa onnen tunteita mistään. Ainoat tunteet mitä tunnen on ärtymys sekä ajoittainen suru, itken enkä tiedä itsekään syytä miksi. Onko muita kenellä ollut tällaista?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä olekaan muuta merkitystä kuin lisääntyä. Olethan muistanut tehdä lapset? Jos et niin se voi olla syy merkityksettömyyden tunteeseen.
Ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No psykedeelien on tutkimuksissa todettu tuovan merkityksen tunteita. Oletko kokeillut niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisit saada mitä tahansa, niin onko sulla mielessä mitään sellaista, minkä voisit ajatella auttavan sinua?
Mitä tahansa.
Ei. Ei oikeasti ole mitään mikä auttaisi. Ei mikään materia, ei kukaan ihminen ei raha..
Unelmaloma aurinkoisella rannalla turkoosin meren ääressä?
Jaksaisitko aloittaa edes jonkun terapian?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä olekaan muuta merkitystä kuin lisääntyä. Olethan muistanut tehdä lapset? Jos et niin se voi olla syy merkityksettömyyden tunteeseen.
oho, unohdin tehdä lapset. ilmankos elämälläni ei tunnu olevan merkitystä.
Koska tuo on syvä sisäinen tunne, vain toinen vahvempi sisäinen tunne voi sen korjata. Rakkaus ja ilo. Rakasta jotain, itseäsi ensimmäisenä ja sitten jotain muuta. Löydät sen rakkauden ja ilon kun alat seurata mitä teet mieluiten, mitä et tai teet vain toisten mieliksi tai rahan vuoksi. Mitä tekisit jos kyse ei olisi rahasta tai maineesta. Pyri myös olemaan ystävällisempi ja ilman tuomitsemista (älä projisoi väsymykseesi turhautumista toisiin ihmisiin), se keventää olotilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska tuo on syvä sisäinen tunne, vain toinen vahvempi sisäinen tunne voi sen korjata. Rakkaus ja ilo. Rakasta jotain, itseäsi ensimmäisenä ja sitten jotain muuta. Löydät sen rakkauden ja ilon kun alat seurata mitä teet mieluiten, mitä et tai teet vain toisten mieliksi tai rahan vuoksi. Mitä tekisit jos kyse ei olisi rahasta tai maineesta. Pyri myös olemaan ystävällisempi ja ilman tuomitsemista (älä projisoi väsymykseesi turhautumista toisiin ihmisiin), se keventää olotilaa.
Tämä voi auttaa oikeasti. Tätä kautta saa merkityksellisyyttä. Ja merkityksellisyys antaa energiaa ja nostaa mielenkiintoa kaikkea hyvää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Tosin nyt ikänaisena niihin on tottunut ja tietää, että talvikauden tullessa on odotettavissa pelkkää matalalentoa.
En käytä lääkkeitä mielialaani, vaan osaan nykyään myös ottaa irti tarpeettomuuden tunteestani. Hyväksyn sen, että tunnen oloni turhaksi ja tarpeettomaksi. Arjet kuluvat niin helpommin, kun annan tilaa itselleni kokea ne tunteet
Usein painetta tulee siitä, miten lähellä on ihmisiä tsemppaamassa ja keksimässä ratkaisuja. Istuin pitkään terapiassakin, joka ei johtanut tarpeettomuuden tunteen kanssa mihinkään. Tosin terapia myös auttoin elämään sen tunteen kanssa.
Väitän, että hyvin moni ihminen käy läpi samanlaisia tunteita etenkin talvikaudella. En inhoa talvea, harrastan silloin liikuntaa mielelläni, mutta osan meistä on pakko olla herkempiä pimeydelle. Kehomme tarvitsee valoa ja sen myötä kasvavaa energiaa. Käpyrauhanen aivoissamme nuukahtaa pimeässä ja vaikuttaa mielialaamme.
Älä ainakaan aseta itsellesi liikaa odotuksia, että pitäisi olla muuta.
Kiitos vertaistuesta. Minulla on se, että haluaisin älyttömästi harrastaa liikuntaa, mutta en vaan jaksa en kertakaikkiaan mistään saa sitä energiaa, että töiden jälkeen liikkuisin. Inhoan tätä pöhöttynyttä lihavaa itseäni.
Perusverikokeet ja ferritiini lääkärissä, jaksamattomuuteen voi olla ihan fyysinen syy, sen kun saa kuntoon niin voimat riittää elämöntapamuutokseen ja sitten mielialaani kohenee. Tiedän kokemuksesta. Luulin olevani vain uupunut, mutta verikokeessa näkyikin pientä vikaa jonka korjaamisesta lähti positiivinen kierre.
Saitko rautakuurin vai miten tämä paikattiin?
Sivusta kommentoin, että itse vedin ihan ominpäin tuollaisen 100pv kuurin rautaa ja kyllähän sen muutoksen fyysisessä olossa huomasi ja raudanpuute ei sinänsä edes mikään ihme ollut, mutta ei se rautalisä kyllä elämää yhtään merkityksellisemmäksi muuttanut.
Toisaalta jopa ärsyttää ja harmittaa vaan enemmän, että nyt jaksaisi ja olisi fiilistä yhteen jos toiseenkin juttuun, mutta ei niitä voi edelleenkään toteuttaa ja nyt tämä vihersiirtymän nostamien hintojen vuoksi vielä aiempaakin vähemmän.
Parempi ehken olisi ollutkin vaan jatkaa rautavajaisena joka ei edes jaksa mitään.
Korkeat hinnat eivät johdu vihersiirtymästä, vaan koronapandemian aikana tekemättömistä investoinneista, sodasta ja inflaatiosta. Suomi on päässyt vähemmällä kuin muut maat keskimäärin. Anteeksi off-topic, mutta tämä paikkansa pitämätön väite oli pakko korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin mieltäni kohotti miesystäväni seura, ystävien/perheen näkeminen, urheilu, matkustelu,, uudet kivat vaatteet, kosmetologi/kampaaja käynnit, elokuvissa sekä ravintoloissa käyminen, juhlien suunnittelu jne. Nyt ei mikään, pääosin haluan viettää aikani yksin, että saan tarvittaessa itkeä ja kiukutella yksikseni.
Tuo kaikki on tavallaan sellaista "pintaa" ja harvempi täysipäinen jaksaa oikeasti innostua/kiinnostua noin joutavista asioista enää aikuistuttuaan.
Meinaan siis, että sen miesystävän sekä ystävien kanssa kaipaisi jotain syvempää ja merkityksellisempää yhteyttä ja yhdessäoloa kuin jotain juhlien suunnittelua, matkustelua tai baarissa istumista.
Ja sitten kun sitä ei ole tarjolla niin ei sitä vaan enää jaksa kiinnostua tuollaisesta joutavasta. Aika aikaansa kutakin.
Voihan se olla, että sekä mies että nämä ystävät on todellisuudessa aivan vääränlaisia ihmisiä sinulle (ainakin siis tätä nykyä) mutta sitä kuvittelee vaan että itsessä on jotakin vikaa kun seura ei innosta kuten ennen.
Toisaalta sitten voi olla tyytymättömyyttä yleisemminkin niihin omiin valintoihin sekä siihen millaiseksi se oma elämä on muotoutunut eikä oikein mikään tunnukaan oikeasti/aidosti itselle oikeanlaiselta.
Eikä se ole ihmekään että elämänilo katoaa ja kaikesta menee lopulta maku kun onhan sitä jo aikansa tsempannut siinä itselleen vääränlaisessa elämässä tajuamatta mikä oikein mättää kun kaikki tuntuu olevan jotenkin hankalaa.
Ainakin siis itsellä oli juurikin tuollaista tuossa kolmenkympin korvilla ettei vaan enää jaksanut yhtään mitään biletystä ym mikä monille kavereille oli edelleen mieleistä. Sitten sitä aikansa ihmeteltyään havahtui, ettei se elämäntapa miten oli elänyt koko nuoruutensa oikein ikinä ollut omalta/hyvältä tuntunutkaan vaan ennemminkin sitä oli vaan sietänyt sitä parempaa odotellessa.
Ja sitä aikaa ei sitten tietenkään takaisin saa eikä elämä ollutkaan pausella sitä "vääränlaista" aikaa vaikka jotenkin hassusti niin kuvittelikin. Siitä harmituksesta sekä itsesyytösten suosta sitten olikin melkoinen työ räpiköidä ylös (eikä se vieläkään ole onnistunut vaikka aikaa on mennyt jo 15v) ja varsinaisesti se ei taakkaa helpottanut, että siinä samalla tuli kierrettyä korkki pysyvästi kiinni ja jotenkin sitä ajatusmaailma muuttui senkin takia aivan toisenlaiseksi (vaikken siis mikään alkoholisti koskaan ollutkaan).
Tuo muutos oli itseasiassa aika samanlainen ja voimakas mitä tapahtui silloin kun jätin hormonaalisen ehkäisyn pois. Siinä meni silloin jopa miesmakukin yllättäen aivan uusiksi ja tosiaan kuten joku sanoikin ketjussa, ihan kuin olisi verho nostettu silmien edestä kun sellainen "sumu" hävisi.
Pitkä vuodatus enkä osaa edes auttaa. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku on huonosti, mikä se on?
Entäpä kun huonosti on käytännössä kaikki? Joko suoraan päin peetä tai sitten epäsuorasti koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Eikä muuten ikinä positiivisesti. Mikään hyvä ei ikinä kertaannu samoin kuin pska joka kyllä monistuu ihan jokaiseen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisit saada mitä tahansa, niin onko sulla mielessä mitään sellaista, minkä voisit ajatella auttavan sinua?
Mitä tahansa.
Mulla on montakin tuollaista ja sehän se just nostaakin vitutuksen päälle ettei niitä voi saada. Ja tuon vitutuksen myötä tulee sitten alakulo eikä mikään kiinnosta.
En kyllä ikinä ole edes ajatellut noita irrallisina osina koska ne ikäänkuin kuuluu yhteen ja samaan pakettiin eikä yhtä olekaan ilman toista. Toki esim asuinpaikkakunnan vaihtaminen voisi toimia ihan yksinäänkin. Tosin sekään ei ole mahdollista useammastakaan syystä.
ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käyttää alkoholia, se pitää jättää pois ja lähteä liikkeelle. Jos syynä eivät ole päihteet, mene lääkäriin ja otata verikokeet ja tutkituta kilpirauhanen.
Rukoile aamuin illoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä olekaan muuta merkitystä kuin lisääntyä. Olethan muistanut tehdä lapset? Jos et niin se voi olla syy merkityksettömyyden tunteeseen.
oho, unohdin tehdä lapset. ilmankos elämälläni ei tunnu olevan merkitystä.
Mä en unohtanut vaan en saanut mahdollisuutta. Ja sitten olikin jo liian myöhäistä vaikka olisi tullut mahdollisuuskin.
Tosin sitä ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisit saada mitä tahansa, niin onko sulla mielessä mitään sellaista, minkä voisit ajatella auttavan sinua?
Mitä tahansa.
Ei. Ei oikeasti ole mitään mikä auttaisi. Ei mikään materia, ei kukaan ihminen ei raha..
Unelmaloma aurinkoisella rannalla turkoosin meren ääressä?
Jaksaisitko aloittaa edes jonkun terapian?
Miksei tuollainen voisi ihan kiva reissu olla kumppanin kanssa. Toisaalta ihan jo se elämänkumppani tekisi elämästä niin paljon täydempää/omannäköistä ettei näin tyhjältä/merkityksettömältä edes tuntuisi eli sinällään tuollaiselle reissulle ei niin tarvettakaan olisi. Varsinkin kun mieluummin lähtisin Norjaan vuonoille ;-)
Eikä tätä mikään terapia tai pilleripurkki korjaa. Itseasiassa enemmän sitä pitäisi mielenterveydestään huolissaan olla jos kaikki olisikin ihan jees terapian/lääkkeiden myötä vaikka oma elämä ei olisi muuttunut todellisuudessa tippaakaan enemmän omannäköiseksi.
Tai jos itselle epäsopivassa elämässä jumissa oleminen ei mieltä saisi matalaksi.
Voisiko olla että sulla on vaan tullut mitta täyteen sitä elämää millaiseksi se on tähän mennessä muodostunut? En siis meinaa, että olisi valinnut väärin (ainakaan tietoisesti) vaan juurikin enemmänkin ajautunut tuohon elämään sekä muiden/lähipiirin "ohjaamana" asioita sen kummemmin ajattelematta. Ei siis kukaan ole pakottanut mitään tekemään tai välttämättä edes suoraan mielipidettään sanonut, mutta se asenneilmapiiri ja sanaton viestintäkin ohjaa meitä paljon eikä sitä itsekään edes huomaa tulleensa ohjailluksi.
Ja nyt sitten kaikki on pielessä kun et olekaan (ollut) kuskin paikalla vaan elät elämää joka sinällään voi olla ihan mallillaankin, mutta ei vaan tunnu yhtään omalta? Aikansa sitä sietää kunnes tulee stoppi.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla että sulla on vaan tullut mitta täyteen sitä elämää millaiseksi se on tähän mennessä muodostunut? En siis meinaa, että olisi valinnut väärin (ainakaan tietoisesti) vaan juurikin enemmänkin ajautunut tuohon elämään sekä muiden/lähipiirin "ohjaamana" asioita sen kummemmin ajattelematta. Ei siis kukaan ole pakottanut mitään tekemään tai välttämättä edes suoraan mielipidettään sanonut, mutta se asenneilmapiiri ja sanaton viestintäkin ohjaa meitä paljon eikä sitä itsekään edes huomaa tulleensa ohjailluksi.
Ja nyt sitten kaikki on pielessä kun et olekaan (ollut) kuskin paikalla vaan elät elämää joka sinällään voi olla ihan mallillaankin, mutta ei vaan tunnu yhtään omalta? Aikansa sitä sietää kunnes tulee stoppi.
Ei kai tuossa ollut kyse siitä, ettei arki tunnu omalta?
Vaan siitä, että ahdistaa, ei jaksa liikkua, ei kiinnosta mikään vaikka haluaisi jaksaa asioita. Väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla että sulla on vaan tullut mitta täyteen sitä elämää millaiseksi se on tähän mennessä muodostunut? En siis meinaa, että olisi valinnut väärin (ainakaan tietoisesti) vaan juurikin enemmänkin ajautunut tuohon elämään sekä muiden/lähipiirin "ohjaamana" asioita sen kummemmin ajattelematta. Ei siis kukaan ole pakottanut mitään tekemään tai välttämättä edes suoraan mielipidettään sanonut, mutta se asenneilmapiiri ja sanaton viestintäkin ohjaa meitä paljon eikä sitä itsekään edes huomaa tulleensa ohjailluksi.
Ja nyt sitten kaikki on pielessä kun et olekaan (ollut) kuskin paikalla vaan elät elämää joka sinällään voi olla ihan mallillaankin, mutta ei vaan tunnu yhtään omalta? Aikansa sitä sietää kunnes tulee stoppi.
Mitä sillä on väliä, kuka on tilanteeseen "syyllinen", lähipiiri vai joku muu? Jos ei esim. enää voi saada omia lapsia, kun aika ajanut ohi, kun ei ole sopivaa kumppania löytynyt, niin mitä auttaa "syyllisten" etsiminen? Tai sen tajuaminen, ettei tää nyt oo sitä mitä haluan, kun ei sitä haluamaansa voi enää saada? Varsinkin, kun asian on tajunnut koko ajan, mutta se sopiva kumppani ei vain koskaan löytynyt, ei sellainen joka olisi sytyttänyt?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla että sulla on vaan tullut mitta täyteen sitä elämää millaiseksi se on tähän mennessä muodostunut? En siis meinaa, että olisi valinnut väärin (ainakaan tietoisesti) vaan juurikin enemmänkin ajautunut tuohon elämään sekä muiden/lähipiirin "ohjaamana" asioita sen kummemmin ajattelematta. Ei siis kukaan ole pakottanut mitään tekemään tai välttämättä edes suoraan mielipidettään sanonut, mutta se asenneilmapiiri ja sanaton viestintäkin ohjaa meitä paljon eikä sitä itsekään edes huomaa tulleensa ohjailluksi.
Ja nyt sitten kaikki on pielessä kun et olekaan (ollut) kuskin paikalla vaan elät elämää joka sinällään voi olla ihan mallillaankin, mutta ei vaan tunnu yhtään omalta? Aikansa sitä sietää kunnes tulee stoppi.
Ei kai tuossa ollut kyse siitä, ettei arki tunnu omalta?
Vaan siitä, että ahdistaa, ei jaksa liikkua, ei kiinnosta mikään vaikka haluaisi jaksaa asioita. Väsyttää.
No se voi just oireilla noin ettei mitään enää jaksa eikä mikään (entinen) kiinnosta. Sitä on pahimmassa tapauksessa jo vuosia käyttänyt hurjan määrän voimavarojaan sen ei-omannäköisen elämän sietämiseen ja siinä selviytymiseen ilman, että sitä edes huomasi sen kummemmin. Siihen kun tottuu ja sopeutuu että kaikki on hieman hankalaa eikä elämä suju kuin tanssi vaikka sinällään kaikki ihan ok onkin eikä sitä edes sen kummemmin mieti tai ajattele että onko mulla kaikki hyvin tai elänkö mä sellaista elämää kuin haluan? Aina ei edes uskalla pysähtyä ajattelemaan koska se mahdollinen tarve muutokselle pelottaa.
Sitten pari isompaa menetystä/ikävää kokemusta veikin kerralla voimat kokonaan ja kenties samalla sitten avasi silmiäkin uudella tavalla ja vähän kuin pakosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla että sulla on vaan tullut mitta täyteen sitä elämää millaiseksi se on tähän mennessä muodostunut? En siis meinaa, että olisi valinnut väärin (ainakaan tietoisesti) vaan juurikin enemmänkin ajautunut tuohon elämään sekä muiden/lähipiirin "ohjaamana" asioita sen kummemmin ajattelematta. Ei siis kukaan ole pakottanut mitään tekemään tai välttämättä edes suoraan mielipidettään sanonut, mutta se asenneilmapiiri ja sanaton viestintäkin ohjaa meitä paljon eikä sitä itsekään edes huomaa tulleensa ohjailluksi.
Ja nyt sitten kaikki on pielessä kun et olekaan (ollut) kuskin paikalla vaan elät elämää joka sinällään voi olla ihan mallillaankin, mutta ei vaan tunnu yhtään omalta? Aikansa sitä sietää kunnes tulee stoppi.
Ei kai tuossa ollut kyse siitä, ettei arki tunnu omalta?
Vaan siitä, että ahdistaa, ei jaksa liikkua, ei kiinnosta mikään vaikka haluaisi jaksaa asioita. Väsyttää.
No harvempi masentunut tai uupunut sitä vaan haluaakaan pelkästään maata ja olla oikeasti täysin saamaton.
Kyllä sitä kummasti haluaisi jaksaa asioita mutta ei vaan jaksa eikä pysty. Voimat on vaan loppu.
Alue: Aihe vapaa
Ei. Ei oikeasti ole mitään mikä auttaisi. Ei mikään materia, ei kukaan ihminen ei raha..