Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämän merkityksettömyys
Jaksamaton
03.01.2023 |
En tiedä olenko jollain tapaa masentunut, mutta en saa iloa enää yhtään mistään mistä ennen sain. Kaikki harratukset ovat jääneet pois, tilalle tullut syömishimot sekä alkoholi. Miesystäväni kosketus on alkanut tuntumaan lähes vastenmieliseltä enkä kykene harrastamaan seksiä. Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatus on selvitä tästä päivästä taas, en odota mitään enkä saa onnen tunteita mistään. Ainoat tunteet mitä tunnen on ärtymys sekä ajoittainen suru, itken enkä tiedä itsekään syytä miksi. Onko muita kenellä ollut tällaista?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Anhedoniaa, jota liitetään usein masennukseen. Toisaalta päihteet aiheuttavat mielenterveyden häiriöitä. Koska mielenterveyden hoito on farmakologista, ts. aivokemiaa pyritään muuttamaan lääkkeillä, pitää ensin hoitaa päihderiippuvuus tai päihdesairaus.
Päihdesairaudet ovat tunne-elämän sairauksia siinä missä syömishäiriötkin. Keskity siis tunne-elämäsi ongelmien ratkaisuun ja sitä kautta löydät tien pois anhedoniasta.
Päihdesairautta ei ole pakko hoitaa ensin. Jos samaan aikaan on päihteiden käyttämistä ja psyykkisiä ongelmia, niin niitä voi hoitaa molempia samaan aikaan. Jos psyykkinen puoli jätetään hoitamatta ja keskitytään päihteiden lopettamiseen, niin homma ei usein toimi. Taustalla tuossa on vain ajatus päihteiden käytön syyllisyydestä, vaikka yleensä syyt ovat muualla ja päihteitä on alettu käyttää itselääkityksenä. Tämä kertoo siitä, että apua ei ole löytynyt muualta.
Esim. lääkitystä voi aloittaa vasta myöhäisemmässä vaiheessa, ensin voi aloittaa tilanteen kartoituksen ja psyykkisen tuen. Laittaa psyyken hoidon etenemään.
Ihmisillä on myös erilaisia kausia sekä psyykeensä kanssa että päihteiden kanssa. Silloin, kun ihminen kokee olevansa valmis psyyken hoitoon niin se kannattaa aloittaa. Muuten tilanne voi mennä ohi. Aina mieli ei ole samalla tavoin avoin muutoksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksisitkö jotain uutta sisältöä elämään, josta innostua. Onko jotain haavetta, mitä et ole toteuttanut?
Myönnän itsekin olleeni jossain määrin kyllästynyt elämääni ja työhön, josta en oikein välitä. Perustin yrityksen, jonka eteen olen tehnyt nyt vuoden töitä ja enää ei masenna. Käyn kyllä vielä vanhoissa päivätöissä, enkä yrityksellä vielä itseäni elätä, mutta on ollut ihanaa saada jotain sisältöä elämään, johon on paloa.
Voisko se olla opiskelu, uusi harrastus, yritys, uusi ala tai vaikka pidempi reissu tms. jota kohti lähtisi tavoittelemaan.
Näitä kun mietin niin jysjyttää vaan ajatus, että mikään ei kiinnosta. Kaikki tuntuu turhalta. Haluaisin tuntea taas innotuksen tunteen, sen kun suunnittelee jotain tulevaa innolla, sitä tunnetta ei ole ollut vuosikausiin.
Multa tuon kyvyn on vienyt sen tosiasian sisäistäminen, ettei ne aidosti itseä kiinnostavat asiat tule olemaan ikinä mahdollisia vaan ne jää ikuisiksi haaveiksi.
Ja noiden lisäksi ei sitten oikein mikään kiinnosta ja varsinkaan kun nuo asiat on sellaisia, että ne liittyy aikalailla kiinteästi sitten ihan kaikkeen muuhunkin.
Ne sellaiset "pikkujutut" kyllä elämässä jo on jotka tuo mielihyvää, mutta nuo suuremmat "perustukset" on ihan pielessä ja se sitten vetää ihan vinoon kaiken muunkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo edellä ehdottikin, käy verikokeissa! Voi olla jokin vitamiininpuutos tai puutetta raudasta (mittauta myös ferritiini vaikka omalla kustannuksella, jos muuten ei onnistu!). Puutosoireet voivat olla ihan samanlaiset, moninaiset ja mutkikkaat kuin masennuksessa. Jos jokin puutos/vaje löytyy, osaat ryhtyä sitä korjaamaan. Esim. raudanpuutteen korjaaminen voi kyllä olla hidasta puuhaa (kuukausia), mutta pikkuhiljaa olo helpottuu ja jaksaminen & elämänilo palaavat. Omakohtaista kokemusta on.
Itsellä raudanpuutoksen paraneminen vaikutti ainoastaan fyysiseen oloon ja jaksamiseen. Elämäniloon ei ollut vaikutusta ja ennemminkin vaan sitä laskevasti kun olisi virtaa taas vaikka mihin, mutta ei minkäänlaisia mahdollisuuksia näiden asioiden toteuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anhedoniaa, jota liitetään usein masennukseen. Toisaalta päihteet aiheuttavat mielenterveyden häiriöitä. Koska mielenterveyden hoito on farmakologista, ts. aivokemiaa pyritään muuttamaan lääkkeillä, pitää ensin hoitaa päihderiippuvuus tai päihdesairaus.
Päihdesairaudet ovat tunne-elämän sairauksia siinä missä syömishäiriötkin. Keskity siis tunne-elämäsi ongelmien ratkaisuun ja sitä kautta löydät tien pois anhedoniasta.
Päihdesairautta ei ole pakko hoitaa ensin. Jos samaan aikaan on päihteiden käyttämistä ja psyykkisiä ongelmia, niin niitä voi hoitaa molempia samaan aikaan. Jos psyykkinen puoli jätetään hoitamatta ja keskitytään päihteiden lopettamiseen, niin homma ei usein toimi. Taustalla tuossa on vain ajatus päihteiden käytön syyllisyydestä, vaikka yleensä syyt ovat muualla ja päihteitä on alettu käyttää itselääkityksenä. Tämä kertoo siitä, että apua ei ole löytynyt muualta.
Esim. lääkitystä voi aloittaa vasta myöhäisemmässä vaiheessa, ensin voi aloittaa tilanteen kartoituksen ja psyykkisen tuen. Laittaa psyyken hoidon etenemään.
Ihmisillä on myös erilaisia kausia sekä psyykeensä kanssa että päihteiden kanssa. Silloin, kun ihminen kokee olevansa valmis psyyken hoitoon niin se kannattaa aloittaa. Muuten tilanne voi mennä ohi. Aina mieli ei ole samalla tavoin avoin muutoksille.
Ei ole pakko hoitaa ensin. Pitäisi hoitaa yhtäaikaa. Mutta koska mt-puolen hoito on farmakologista, aivokemiaan vaikuttamista, on järjetöntä yrittää löytää hoitotasapainoa, jos taustalla on päihdeongelma. Toki päihdeongelman hoitokin voi edellyttää esimerkiksi antabuksen tai naltreksonin käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo edellä ehdottikin, käy verikokeissa! Voi olla jokin vitamiininpuutos tai puutetta raudasta (mittauta myös ferritiini vaikka omalla kustannuksella, jos muuten ei onnistu!). Puutosoireet voivat olla ihan samanlaiset, moninaiset ja mutkikkaat kuin masennuksessa. Jos jokin puutos/vaje löytyy, osaat ryhtyä sitä korjaamaan. Esim. raudanpuutteen korjaaminen voi kyllä olla hidasta puuhaa (kuukausia), mutta pikkuhiljaa olo helpottuu ja jaksaminen & elämänilo palaavat. Omakohtaista kokemusta on.
Kyllä, täytyy käydä kokeissakin. En vaan usko tämä johtuisi mistään fyysisestä vaivasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo edellä ehdottikin, käy verikokeissa! Voi olla jokin vitamiininpuutos tai puutetta raudasta (mittauta myös ferritiini vaikka omalla kustannuksella, jos muuten ei onnistu!). Puutosoireet voivat olla ihan samanlaiset, moninaiset ja mutkikkaat kuin masennuksessa. Jos jokin puutos/vaje löytyy, osaat ryhtyä sitä korjaamaan. Esim. raudanpuutteen korjaaminen voi kyllä olla hidasta puuhaa (kuukausia), mutta pikkuhiljaa olo helpottuu ja jaksaminen & elämänilo palaavat. Omakohtaista kokemusta on.
Itsellä raudanpuutoksen paraneminen vaikutti ainoastaan fyysiseen oloon ja jaksamiseen. Elämäniloon ei ollut vaikutusta ja ennemminkin vaan sitä laskevasti kun olisi virtaa taas vaikka mihin, mutta ei minkäänlaisia mahdollisuuksia näiden asioiden toteuttamiseen.
Jos fyysinen olo paranisi niin uskoisin, että sitten saisin itseni liikkeelle, mutta nyt kertakaikkiaan kaikki veto veke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan mukaan sinulla on joko
1. Lorvikatari
2. ADHD
3. Laiskuus
Valitse niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin tuo alkoi?
Tätä pahinta aikaa on kestänyt noin vuoden
Mitä tapahtui ennen kuin aloit menettämään kiinnostustasi ja hyvää oloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin elin erittäin epäterveessä parisuhteessa sekä menetin läheisen ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin elin erittäin epäterveessä parisuhteessa sekä menetin läheisen ihmisen.
Olitko siis eri parisuhteessa silloin yli vuosi sitten kuin nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin elin erittäin epäterveessä parisuhteessa sekä menetin läheisen ihmisen.
Olitko siis eri parisuhteessa silloin yli vuosi sitten kuin nyt?
Olin. Se parisuhde oli tuolloin jo siis päättynyt, oireet alkoivat sen päättymisen jälkeen. Samaan aikaan kun ero tapahtui niin menetin myös läheisen. Ehkä nämä tekijät yhdessä laukaisivat oloni.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö lisäksi ahdistuksesta? Vai et siitä?
Kärsin, välillä todella pahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö lisäksi ahdistuksesta? Vai et siitä?
Kärsin, välillä todella pahasta.
No kuulostaa siltä, että tapahtumat vaikuttivat olotilaasi. Voisiko taustalla olla traumaattisen reaktion ja kuormituksen aiheuttama tilanne mikä nyt ei ole loppunut?
Jos niin olisiko traumaattisuus mielestäsi lievää vai vakavaa kohdallasi?
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuokin tarkoitti..
Se voisi olla raskaudenkeskeytys. Joku voi masentua sen jälkeen, sillä se on kuitenkin vaikea asia.
Alue: Aihe vapaa
Kuten joku jo edellä ehdottikin, käy verikokeissa! Voi olla jokin vitamiininpuutos tai puutetta raudasta (mittauta myös ferritiini vaikka omalla kustannuksella, jos muuten ei onnistu!). Puutosoireet voivat olla ihan samanlaiset, moninaiset ja mutkikkaat kuin masennuksessa. Jos jokin puutos/vaje löytyy, osaat ryhtyä sitä korjaamaan. Esim. raudanpuutteen korjaaminen voi kyllä olla hidasta puuhaa (kuukausia), mutta pikkuhiljaa olo helpottuu ja jaksaminen & elämänilo palaavat. Omakohtaista kokemusta on.