Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko lapselle illalla vielä ruokaa, jos hän valittaa nälkää?
02.01.2023 |
Meillä on runsas iltapala vähän ennen nukkumaanmenoa, ja lapsi (5-vuotias) syö ihan kunnolla eli nälkä ei pitäisi jäädä. Kuitenkin kun on saatu iltapesut hoidettua ja lapsi peiteltyä sänkyyn, hän tulee sieltä vähän ajan päästä sanomaan, että on nälkä haluaa syötävää. Antaisitko? En oikein tiedä onko tämä vain lapsen keino pitkittää nukkumaanmenoa, luulen niin. Mutta entä jos sillä onkin oikeasti nälkä? Tuntuu kamalalta pakottaa joku nukkumaan nälässä. En itsekään menisi nälässä nukkumaan.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Ilta on lapsen herkkyydelle vaativaa aikaa: päivän tapahtumat saattavat pyöriä mielessä, ja ulkona pimeää. Itse koin lapsena iltaisin tiettyä surullisuutta tai haikeutta. Peittely ei poistanut tätä tunnetta.
Siksi itse äitinä tein lasten nukkumaanmenosta läheisen ja lämpimän jutun. Lapset kerääntyivät iltatoimien jälkeen viereeni parisänkyyn, jossa luin heille iltalukemisen, en mitään viiden minuutin iltasatua sängyn vierestä tuolilta, vaan yhteisessä lämmössä luin puolesta tunnista tuntiin. Luin kaikki lapsuuteni lastenkirjat heille jatkiksina. Lapset laskeutuivat uneliaisuuteen itsestään ja siirtyivät sitten omiin sänkyihinsä nukkumaan.
Koskaan ei tarvinnut pakottaa lapsia nukkumaan, lähtivät aina mielellään, koska nukkumaanmenoon liittyi läheisyys, lämpö ja kirjojen mielikuvitusmaailma.
Jos lapsi haluaa pitkittää nukkumaanmenoa, hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan hän todennäköisesti haluaa olla äidin lähellä.
Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä, kohta eivät mahdu edes syliin. t. nainen 66 v.
Olisi hauska kuulla, mikä alapeukuttajaa ärsytti tässä viestissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta on lapsen herkkyydelle vaativaa aikaa: päivän tapahtumat saattavat pyöriä mielessä, ja ulkona pimeää. Itse koin lapsena iltaisin tiettyä surullisuutta tai haikeutta. Peittely ei poistanut tätä tunnetta.
Siksi itse äitinä tein lasten nukkumaanmenosta läheisen ja lämpimän jutun. Lapset kerääntyivät iltatoimien jälkeen viereeni parisänkyyn, jossa luin heille iltalukemisen, en mitään viiden minuutin iltasatua sängyn vierestä tuolilta, vaan yhteisessä lämmössä luin puolesta tunnista tuntiin. Luin kaikki lapsuuteni lastenkirjat heille jatkiksina. Lapset laskeutuivat uneliaisuuteen itsestään ja siirtyivät sitten omiin sänkyihinsä nukkumaan.
Koskaan ei tarvinnut pakottaa lapsia nukkumaan, lähtivät aina mielellään, koska nukkumaanmenoon liittyi läheisyys, lämpö ja kirjojen mielikuvitusmaailma.
Jos lapsi haluaa pitkittää nukkumaanmenoa, hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan hän todennäköisesti haluaa olla äidin lähellä.
Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä, kohta eivät mahdu edes syliin. t. nainen 66 v.
Olisi hauska kuulla, mikä alapeukuttajaa ärsytti tässä viestissä.
Sinun itsekehu siitä miten teit kaikki niin hienosti. Ja sinun besserwisserasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa ap vettä?
Moni sekoittaa janon ja nälän. Aikuisenakin. Meillä on lapsella yöpöydällä aina vesipullo, josta voi juoda. Kun älyttiin se taaperoille antaa yöksi, loppui tuollaiset keittiöön ravaamiset nukkumaanmenoajan jälkeen!Moni on myös sekoittanut janontunteen ja jatkuvan lipittelyn. Ei normaalin ihmisen tarvi jatkuvasti lipittää vettä. On ihan hassua, että esim 45 min jumppatunnille tullaan vesipullon kanssa ja monta kertaa tunnin aikana pitää juoda. Se on vain sellainen tapa, ei jano. On turha opettaa lasta keskellä yötäjuomaan vettä.
Sellaiset kommentit on jopa vaarallisia. Ihmisen janotunne kertoo siitä, että nestehukka on jo aika iso. Ei pitäisi edes antaa tilanteen mennä niin kauas, että tulisi janon tunne. Vettä täytyy juoda päivän aikana juuri lipittäen ja riittävän paljon. Eli älä jaa disinformaatiota. Veden liian vähäinen juominen aiheuttaa monia sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaihtaisit iltapalan ja päivällisen paikkaa? Ja päivällinen voisi olla sitten tukeva: pääruoka, salaatti ja jälkkärinä jugurttia ja marjoja tai hedelmiä. Riippuen muista päivän aterioista ei välttämättä tarvitse syödä sitä toista välipalaa.
Meillä tämä järjestely rauhoitti iltoja ja lapset jaksaa helposti nukkua kellon ympäri. Ihan suoraan päivälliseltä ei mennä iltatoimiin vaan jotain rauhallista puuhaa on siinä välissä niin ei ole vatsa liian täynnä nukkumaan mennessä.
Eli siis klo 17 välipalan tapainen ja klo 20 kunnon ruoka?
ApJa kello on kun valittaa nälkää?
Iltapala alkaa meillä noin klo 20 ja lapsi syö reilu puoli tuntia kun siis syö ihan kunnolla. Sen jälkeen on iltapesut ja iltasatu, eli pomppaa sängystä keittiöön noin klo 21:15-21:30.
Ap
Joo, mutta jos hän syö uudestaan kunnolla, silloin kun pyytää taas ruokaa? Jos hän olisi kylläinen, ei se ruoka mahtuisi hänelle sisään!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilta on lapsen herkkyydelle vaativaa aikaa: päivän tapahtumat saattavat pyöriä mielessä, ja ulkona pimeää. Itse koin lapsena iltaisin tiettyä surullisuutta tai haikeutta. Peittely ei poistanut tätä tunnetta.
Siksi itse äitinä tein lasten nukkumaanmenosta läheisen ja lämpimän jutun. Lapset kerääntyivät iltatoimien jälkeen viereeni parisänkyyn, jossa luin heille iltalukemisen, en mitään viiden minuutin iltasatua sängyn vierestä tuolilta, vaan yhteisessä lämmössä luin puolesta tunnista tuntiin. Luin kaikki lapsuuteni lastenkirjat heille jatkiksina. Lapset laskeutuivat uneliaisuuteen itsestään ja siirtyivät sitten omiin sänkyihinsä nukkumaan.
Koskaan ei tarvinnut pakottaa lapsia nukkumaan, lähtivät aina mielellään, koska nukkumaanmenoon liittyi läheisyys, lämpö ja kirjojen mielikuvitusmaailma.
Jos lapsi haluaa pitkittää nukkumaanmenoa, hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan hän todennäköisesti haluaa olla äidin lähellä.
Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä, kohta eivät mahdu edes syliin. t. nainen 66 v.
Olisi hauska kuulla, mikä alapeukuttajaa ärsytti tässä viestissä.
Sinun itsekehu siitä miten teit kaikki niin hienosti. Ja sinun besserwisserasenne.
Mun mielestä tässä ei ollut mitään itsekehua. Hän TEKI hienosti. Miksi siitä ei saisi kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän iltapala kuulostaa hyvältä ja riittävälyä. Mä lisäisin ylimääräisen välipalan iltapäivälle, jos vaikuttaa, että on nälkä. Pk:n välipalat on ainakin melko niukkia kasvavalle ja liikkuvalle lapselle. Toki jos vaikuttaa iltaruuan syömiseen, niin sitten ei ole tarpeellinen. Mutta siis 5-6 ruokailua päivässä on ihan ravintosuositusten mukaista.
Jano on tosiaan yksi vaihtoehto ja samoin närästys. Närästys oireilee monella nälän tunteena. Jos on sitä, niin vähemmän rasvaa ennen nukkumaanmenoa tai jopa aikaisempi iltapala tai sitten lääke (Gaviscon).
Itse tunnet lapsesi parhaiten, mutta minusta tuntuu oudolta, että viisivuotiaana aloittaisi jonkun viivytystaistelun nukkumisen suhteen, kuulostaa enemmän taaperon touhulta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap tämä on trolli?
Jos lapsi pyytää ruokaa, lapselle annetaan ruokaa.
Tämän olisin sanonut myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n iltatoimet ja iltapalat ovat minusta oikein hyvällä tolalla. Näitä vanhempia en mitenkään ymmärrä, jotka kehottavat lykkimään ruokaa joka käänteessä lisää ja lisää, vaikka lapsi olisi juuri syönyt pienen hevosen. Kyllä sen nälkäilmoituksen takana on jotakin muuta, jonka syyn itse kukin vanhempi tilanteessaan sopii mielessään pohtia. Olen katsellut näitä nykylapsukaisia ja tätä palstaa lukiessani tehnyt johtopäätöksen, että näin niitä pulskia tenavia tehdään ja jo pienestä pitäen kannustetaan hankkimaan elintasosairauksia. En ymmärrä sitä välinpitämättömyyttä, joka kohdistuu omiin lapsiin. Eikö vanhempi näe/piittaa, että hän suhtautuu jälkeläiseensä kuin, anteeksi vain, kuin syöttöporsaaseen. Aikuisten, terveiden, solakoiden lasten vanhempana sanoisin sinulle AP, hyvältä kuulostaa lapsesi elämä ainakin näin muutaman kirjoittamaan rivin perusteella. Hörpsy vettä, halia ja pusuja ja takaisin sänkyyn peittely taitaisi olla ratkaisunne ongelmaanne.
Jep jep, syöttöporsas. Taidat olla niitä, jotka puhuvat emakoista, porsimisesta, mätisäkeistä ja ties mistä, moisilta en kyllä ota lasten laihdutusbåneuvoja,
Kyse nyt varmaan on siitä, että onko tästä tullut lapselle tapa vai käykö näin satunnaisesti. Ja kyllä, kannattaa miettiä syitä, jos tästä tulee tapa, mutta yhdestä kerrasta ei kyllä kannata tehdä numeroa, vaan osoittaa lapselle, että hän voi aina kertoa äidille, jos on jotain, esim ei saa nukuttua.
En puhu mätisäkeistä enkä myöskään käytä sanaa läski. Emakot ovat minulle pelkästään naaraspuolisia sikoja, eivät muuta. En myöskään antanut ainuttakaan laihdutusohjetta. Tosiasia on sekin, että lasten painot ovat nousseet. Se on fakta. Sekin on täysin totta mitä sanot tekstisi viimeisessä kappaleessa.
Toisaalta 5v voi olla valtavia kasvupyrähdyksiä ja kehitystä ja siihen jostakin on saatava lisäenergiaa. Samoin jossakin 10-13v iässä.
Joskus energian tarve on suurempi kuin aikuisilla.
muistan omasta lapsuudesta 80-luvulta,että oli ne ateria-ajat,milloin syötiin,ei syöty enää iltapalan jälkeen mitään,vettä tosiaan on varmaan saanut,jos jano ollut..silloin lapset oli kyllä normaalipainoisia,ylipainoisia oli harva...en muista,että koskaan olis illasta ollut nälkä :) mutta lapset on tietysti yksilöitä ja jos ei ole riittävästi syönyt päivällä millään aterialla...Mutta kannattaisin säännöllisiä ruoka-aikoja,eikä mitään lipsumisia niiden välillä jatkuvasti,silloin paino-ongelmatkin pysyis paremmin hallinnassa...
Osta jotain banaaneja vaikka mitä lapsen on helppo ottaa pöydältä.
Ilta on lapsen herkkyydelle vaativaa aikaa: päivän tapahtumat saattavat pyöriä mielessä, ja ulkona pimeää. Itse koin lapsena iltaisin tiettyä surullisuutta tai haikeutta. Peittely ei poistanut tätä tunnetta.
Siksi itse äitinä tein lasten nukkumaanmenosta läheisen ja lämpimän jutun. Lapset kerääntyivät iltatoimien jälkeen viereeni parisänkyyn, jossa luin heille iltalukemisen, en mitään viiden minuutin iltasatua sängyn vierestä tuolilta, vaan yhteisessä lämmössä luin puolesta tunnista tuntiin. Luin kaikki lapsuuteni lastenkirjat heille jatkiksina. Lapset laskeutuivat uneliaisuuteen itsestään ja siirtyivät sitten omiin sänkyihinsä nukkumaan.
Koskaan ei tarvinnut pakottaa lapsia nukkumaan, lähtivät aina mielellään, koska nukkumaanmenoon liittyi läheisyys, lämpö ja kirjojen mielikuvitusmaailma.
Jos lapsi haluaa pitkittää nukkumaanmenoa, hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan hän todennäköisesti haluaa olla äidin lähellä.
Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä, kohta eivät mahdu edes syliin. t. nainen 66 v.