Katsoitteko eilen Bohemian Rhapsodya? Oli kyllä hyvä elokuva

Tämä Live Aid -konsertti oli tosi upea suoritus aikanaan, kaikki ne suuret nimet siellä ja mikä yleisömäärä.

Tuli vaan mieleen, että miksei tällaisia mahti konsertteja tapahdu enää, tuotto Ukrainalle?

Ilmeisesti siksi, että enää ei ole tällaisia esiintyjiä ja tosi isoja nimiä.  Onko tällä hetkellä edes olemassa yhtään tällaista Queenin veroista rock-yhtyettä, joka todella vetäisi yleisöä paikalle, plus kaikki ne muut isot nimet?

Kuka tai ketkä olisi tällä hetkellä se suuri vetonaula?

Jos tällainen valtava hyväntekeväisyyskonsertti nyt jossain Lontoossa järjestettäisiin, niin ketä siellä pitäisi esiintyä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina nää suuret esiintyjät on yleensä h-miehiä. Onko niillä joku yhteys?

Kumma juttu, mutta h-miehillä on sitä esiintymistaitoa ja kykyä heittäytyä, useinhan ne on taiteellisia ja hyviä supliikkeja.  

Kävin lukiota 60-luvulla enkä juuri tiennyt tästä suuntautumisesta mitään, tai ainakin silloin sitä pidettiin niin harvinaisena poikkeavuutena, ettei sellaista ole juuri olemassakaan 

Luokalla oli poika, joka oli sellainen kaikkien kaveri, tosi hauska ja nokkela, sympaattinen ja esiintymiskykyinen.  Kaikki piti hänestä.  Ilman häntä ei olisi penkkaritkaan olleet yhtä hyvät, hänellä oli loputtomasti ideoita ja taito toteuttaa niitä.

No, sitten vasta vuosien jälkeen kun oltiin jo aikuisia ja omissa elämässämme kaikki, törmättiin yhteen ja silloin vasta tajusin, että näinhän se tietysti olikin.  Luokan ilopilleri oli iloinen edelleen, todellinen elämän taiteilija.  Hirveän fiksusti oli "erinäköisen" elämänsä järjestänyt.  Taidealan ja humanismin yhdistelmä.  Ei voi muuta kuin olla iloinen hänen menestyksestään.

Tangokuninkaistakin juuri Sillanpää erottui kaikista, miksiköhän?  Ehdottomasti paras karisma ja lavaesiintyminen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina nää suuret esiintyjät on yleensä h-miehiä. Onko niillä joku yhteys?

Kumma juttu, mutta h-miehillä on sitä esiintymistaitoa ja kykyä heittäytyä, useinhan ne on taiteellisia ja hyviä supliikkeja.  

Kävin lukiota 60-luvulla enkä juuri tiennyt tästä suuntautumisesta mitään, tai ainakin silloin sitä pidettiin niin harvinaisena poikkeavuutena, ettei sellaista ole juuri olemassakaan 

Luokalla oli poika, joka oli sellainen kaikkien kaveri, tosi hauska ja nokkela, sympaattinen ja esiintymiskykyinen.  Kaikki piti hänestä.  Ilman häntä ei olisi penkkaritkaan olleet yhtä hyvät, hänellä oli loputtomasti ideoita ja taito toteuttaa niitä.

No, sitten vasta vuosien jälkeen kun oltiin jo aikuisia ja omissa elämässämme kaikki, törmättiin yhteen ja silloin vasta tajusin, että näinhän se tietysti olikin.  Luokan ilopiller

Jaria ihailtiin valovoimaisuuden, esiintymisen, heittäytymisen ym. vuoksi. Mieheni sanoi heti kun näki Jarin esiintymisen 90-luvulla: selvästi homo.

En tykännyt lainkaan, enkä ole koskaan tykännyt myöskään aidosta FM:stä, suosion syytä ihmettelen yhä!

Queen oli alkuaikoina kova bändi. Musa oli erilaista, hyvin tehtyä ja tuotettua ja kaikki niin erilaista ja esiintyjät komeita paitsi Freddyn hampaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen en katsonut, mutta olen nähnyt elokuvan monta kertaa. Yleensä en jaksa elokuvia katsoa, mutta Queenin musiikki ja Freddien traaginen tarina vetoavat minuun. Hyvä pääosan esittäjä. Ei ole helppoa tehdä tuollaista roolia.

 

Saiko Rami oscarin jostain roolista?

Sai pääosaoscarin.