Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että 4-luokkalainen lapsi kertoo "totena" kavereilleen satuja elämästään?
02.01.2023 |
On kuulemma nyt lapselleni kertonut, että on saanut joululahjaksi hevosen. Kun lapseni on pyytänyt että pääsisi sitä joskus katsomaan, niin on keksinyt kaikenlaisia verukkeita, miksi se ei onnistu. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun värittelee kertomaansa.
Kommentit (23)
Vilkas mielikuvitus, ehkä hieman kehityksestä jäljessä. Jotkut on tuollaisia. Ehkä mainitsisin kuitenkin vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kerroin vielä täysi-ikäisenä ihan random juttuja totena. Varmasti osa näki niistä läpikin. Hävettää vieläkin vaikka tosta on 20v aikaa. Halusin vain kuulua joukkoon ja että muut tykkäis musta.
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin vielä täysi-ikäisenä ihan random juttuja totena. Varmasti osa näki niistä läpikin. Hävettää vieläkin vaikka tosta on 20v aikaa. Halusin vain kuulua joukkoon ja että muut tykkäis musta.
Tuliko sinusta ihan normaali aikuinen?
Eihän siinä ole mitään eroa siihen kun aikuiset luo someen kulissin omasta elämästä vaikka siinä ei ole mitään todellista
Luultavasti kertoo haaveitaan totena, ja hakee hyväksyntää sitä kautta. Ei kovin kypsä ikäisekseen todennäköisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Normaalista" en osaa sanoa. Kuulostaa, että lapsi yrittää ostaa kavereiden suosiota tekemällä vaikutuksen. Onko yksinäinen tai muuten epävarma? Yksi omista lapsuudenkavereista teki tuota samaa vähän vanhempanakin. Hänellä oli taustalla hieman epävakaat kotiolot ja taisi johtua siitä. Jos lapset ovat oikeasti kavereita, ohjaisin lastani tapaamaan tätä kaveria muiden kuin hevosasioiden tiimoilta esim. teillä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin vielä täysi-ikäisenä ihan random juttuja totena. Varmasti osa näki niistä läpikin. Hävettää vieläkin vaikka tosta on 20v aikaa. Halusin vain kuulua joukkoon ja että muut tykkäis musta.
Tapailin muutaman kerran poikaa (noin 20-vuotiaita oltiin) joka selitteli koko ajan jotain outoa.
Siis ihan keksittyjä juttuja, joiden valehtelusta ei hyötynyt mitenkään. Kaverini seurusteli hänen kaverinsa kanssa. Tuo kaveri oli normaali, mutta pojat joutuivat kolmion takaa tulleen kuorma-auton yliajamaksi ja kaveri kuoli ja valehtelija jäi eloon. Autosta oli kuva lehdessä. Minua karmi, kun olin ollut kyydissäkin ja se oli hienosti sisätiloiltaan koristeltu ja persoonallinen. Sillä kaverilla oli niin valtavasti ideoita ja elinvoimaa.
Menin ihan sivuraiteelle. Joka tapauksessa siis itse olen tavannut patologisen valehtelijan, joka ei edes hyötynyt mitenkään. Ei esim leuhkinut. Vain valehteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän tähän liittyen, onko normaalia että 13-vuotias (tyttö)
- lässyttää jatkuvasti lemmikilleen
- pussailee lemmikkiään
- tulee sellaisia ihmeellisiä ticsimäisiä huudahduksia, kuten vaikka huutaa juuri sen lemmikin nimeä ihan satunnaisesti ja osoittaa sitä
- roikkuu ihmisissä, hokee ja tökkii, eli hakee huomiota
- hakee vieläkin paljon äitinsä huomiota hokemalla "kato äiti" ja yleensä pitää katsoa just sitä lemmikkiä, jonka kaikki "temput" on siis nähty jo aikoja sitten
- liioittelee vieläkin "ainaskin tuhat miljoonaa" -tyylisesti?
Minusta nuo ovat huomattavasti pienemmän lapsen (korkeintaan n. 10-vuotiaan) vinkeitä, ainakin omaa lapsuutta muistellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin vielä täysi-ikäisenä ihan random juttuja totena. Varmasti osa näki niistä läpikin. Hävettää vieläkin vaikka tosta on 20v aikaa. Halusin vain kuulua joukkoon ja että muut tykkäis musta.
Tuliko sinusta ihan normaali aikuinen?
:D ihana kysymys. Oli teininä ja nuorena aikuisena keskivaikeaa masennusta ja senkin jälkeen jäljellä oli huonolla itsetunnolla varustettu myötäilijä joka voi pahoin kun ei osannut pitää rajoistaan kiinni tai kertoa mitään mielipiteitään. Kuitenkin ihan normaali olin sillä tavalla että kävin töissä ja tein muutenkin ihan normaaleja asioita.
Kolmikymppisenä sitten uuteen terapiaan käsittelemään rajoja ja lapsuustraumoja jne ja sen myötä sitten itsetuntokin nousi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Normaalista" en osaa sanoa. Kuulostaa, että lapsi yrittää ostaa kavereiden suosiota tekemällä vaikutuksen. Onko yksinäinen tai muuten epävarma? Yksi omista lapsuudenkavereista teki tuota samaa vähän vanhempanakin. Hänellä oli taustalla hieman epävakaat kotiolot ja taisi johtua siitä. Jos lapset ovat oikeasti kavereita, ohjaisin lastani tapaamaan tätä kaveria muiden kuin hevosasioiden tiimoilta esim. teillä kotona.
Ovat kyllä olleet kavereita, mutta nämä keksityt jutut, jotka eivät mene lapsellenikaan enää läpi, ovat selvästi alkaneet murentaa kaveruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tähän liittyen, onko normaalia että 13-vuotias (tyttö)
- lässyttää jatkuvasti lemmikilleen
- pussailee lemmikkiään
- tulee sellaisia ihmeellisiä ticsimäisiä huudahduksia, kuten vaikka huutaa juuri sen lemmikin nimeä ihan satunnaisesti ja osoittaa sitä
- roikkuu ihmisissä, hokee ja tökkii, eli hakee huomiota
- hakee vieläkin paljon äitinsä huomiota hokemalla "kato äiti" ja yleensä pitää katsoa just sitä lemmikkiä, jonka kaikki "temput" on siis nähty jo aikoja sitten
- liioittelee vieläkin "ainaskin tuhat miljoonaa" -tyylisesti?
Minusta nuo ovat huomattavasti pienemmän lapsen (korkeintaan n. 10-vuotiaan) vinkeitä, ainakin omaa lapsuutta muistellen.
Mitä ihmettä? Täysin normaalia. Monet aikuisetkin on tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja ikiä, ala-asteella, paras kaverini kertoi totena että heidän perheeseensä on otettu useampi koira. Tiesin heti tämän valheeksi ja vanhempani tunsi perheen ja sain sitäkin kautta vahvistuksen mikä on totta ja mikä ei. Myöhemmin kertoi että saivat kissan. Ja kaikista räikein valhe oli että yhtäkkiä hänella oli isoveli ja isosisko. Kaikki sepitettyä. Omassa perheessäni oli lemmikkejä ja minulla oli isoveljiä. Jostain syystä oli kai kateellinen mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tähän liittyen, onko normaalia että 13-vuotias (tyttö)
- lässyttää jatkuvasti lemmikilleen
- pussailee lemmikkiään
- tulee sellaisia ihmeellisiä ticsimäisiä huudahduksia, kuten vaikka huutaa juuri sen lemmikin nimeä ihan satunnaisesti ja osoittaa sitä
- roikkuu ihmisissä, hokee ja tökkii, eli hakee huomiota
- hakee vieläkin paljon äitinsä huomiota hokemalla "kato äiti" ja yleensä pitää katsoa just sitä lemmikkiä, jonka kaikki "temput" on siis nähty jo aikoja sitten
- liioittelee vieläkin "ainaskin tuhat miljoonaa" -tyylisesti?
Minusta nuo ovat huomattavasti pienemmän lapsen (korkeintaan n. 10-vuotiaan) vinkeitä, ainakin omaa lapsuutta muistellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patologisia valehtelijoita on. Ei tuo tuon ikäisellä ole enää normaalia. Ei enää kouluiässä ole. Sen ikäinen ymmärtää jo valehtelun ja totta puhumisen eron.
Mutta kaverini äiti on patologinen valehtelija. Ja kun on siinä ympäristössä kasvanut, niin tällä aikuisella kaverillani on oikeasti vaikeuksia ymmärtää mikä on valehtelua ja mikä ei. Ja näistä meillä on ollut isoja riitoja. Kun on sairaassa ympäristössä kasvanut, niin ilman tervettä mallia ei voi ihan terveeksi kasvaa.
Ihan normaalia on kertomukset matkoista ja tavaroista. Laitteet ovat aina huollossa.
Yhdellä lapsuusajan kaverilla oli mielikuvituskavereita, joiden elämänvaiheista hän kertoi, eräskin kuoli leukemiaan ja hän näki tuttujaan ympäri maata lomareissulla. Hän oli isälleen kertonut nähneensä minut Joensuun torilla ja isä otti kanssani asian puheeksi, niin se olikin ollut kuulemma joku muu.
Ilmeisesti aika tavallista on, mutta ei kuulosta kyllä normaalilta käytökseltä enää tuon ikäiselle. Joku 3-5 -vuotias voisi tehdä tuota, ja silloin se on aivan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ikiä, ala-asteella, paras kaverini kertoi totena että heidän perheeseensä on otettu useampi koira. Tiesin heti tämän valheeksi ja vanhempani tunsi perheen ja sain sitäkin kautta vahvistuksen mikä on totta ja mikä ei. Myöhemmin kertoi että saivat kissan. Ja kaikista räikein valhe oli että yhtäkkiä hänella oli isoveli ja isosisko. Kaikki sepitettyä. Omassa perheessäni oli lemmikkejä ja minulla oli isoveljiä. Jostain syystä oli kai kateellinen mulle.
Ala-asteella eräs kaverini kertoi kavereistaan ja sukulaisistaan, joita ei ollut olemassa ja näiden sekä olemassaoleviin kavereiden kanssa tapahtui mitä ihmeellisimpiä seikkailuja. Hän kehitteli näille mielikuvituskavereille ja-sukulaisille mitä ihmeellisimpiä elämäntarinoita, yksikin oli kuollut syöpään.
Hänen vanhempiensa läsnäollessa hän vaihtoi heti puheenaihetta, jos puhe meni näihin mielikuvitusserkkuihin. Minut hän oli nähnyt jossakin Joensuun torilla ja isänsä ottaessa asian puheeksi, hän kertoikin sen torilla tapaamansa kaverin olleen jonkun muun. Lisäksi hän ja hänen sukulaisensa olivat matkustelleet mitä ihmeellisimmissä paikoissa, joista ei koskaan puhuttu hänen vanhempiensa kuullen.
Lisäksi hänellä oli kaikki uusimmat tavarat, mutta ne olivat aina mökillä tai mummolassa tai huollossa.
Ei hänestä ihan tavanomaista aikuista tullut, alansa huippu kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi omista lapsuudenkavereista teki tuota samaa vähän vanhempanakin. Hänellä oli taustalla hieman epävakaat kotiolot ja taisi johtua siitä.
Sama kokemus, ala-asteajan toiseksi paras kaverini teki tuota. Oli yh-isän poika, jota pidettiin aika lyhyessä "narussa" kurin yms. suhteen, ja ajattelin jo silloin lapsena, että se liittyy asiaan hyvin läheisesti. Joskus tuli kyseenalaistettua niitä juttuja ja kaveri meni aina vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tähän liittyen, onko normaalia että 13-vuotias (tyttö)
- lässyttää jatkuvasti lemmikilleen
- pussailee lemmikkiään
- tulee sellaisia ihmeellisiä ticsimäisiä huudahduksia, kuten vaikka huutaa juuri sen lemmikin nimeä ihan satunnaisesti ja osoittaa sitä
- roikkuu ihmisissä, hokee ja tökkii, eli hakee huomiota
- hakee vieläkin paljon äitinsä huomiota hokemalla "kato äiti" ja yleensä pitää katsoa just sitä lemmikkiä, jonka kaikki "temput" on siis nähty jo aikoja sitten
- liioittelee vieläkin "ainaskin tuhat miljoonaa" -tyylisesti?
Minusta nuo ovat huomattavasti pienemmän lapsen (korkeintaan n. 10-vuotiaan) vinkeitä, ainakin omaa lapsuutta muistellen.
Mitä ihmettä? Täysin normaalia. Monet aikuisetkin on tuollaisia.
Hyi helvetti. Tarkoitat varmaan aikuisia naisia. Mutta miksi?
Joo.