Onko normaalia, että 4-luokkalainen lapsi kertoo "totena" kavereilleen satuja elämästään?
On kuulemma nyt lapselleni kertonut, että on saanut joululahjaksi hevosen. Kun lapseni on pyytänyt että pääsisi sitä joskus katsomaan, niin on keksinyt kaikenlaisia verukkeita, miksi se ei onnistu. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun värittelee kertomaansa.
Kommentit (23)
Mun serkku tekee tuollaista. On 50-vuotias.
Naapurin tyttö väitti esimerkiksi vanhempiensa ammatit muiksi kuin mitä he työkseen tekivät. Sairaalassa laitoshuoltajana työskentelevä äitinsä oli kuulemma sairaanhoitaja, joka aikoi vielä opiskella lääkäriksi. LVI-asentaja isänsä oli jokin merkittävä johtaja. Perheellään oli myös suunnattoman rikkaita sukulaisia, jotka omistelivat muun muassa tehtaita.
Lomilla perheensä matkusteli ympäri maailmaa, vaikka tosiasiassa vuokrasivat välillä kesäisin mökin viikoksi tai kahdeksi Suomesta. Välillä hänellä oli itsellään vakavia sairauksia kuten leukemia, mutta jostain syystä häntä ei hoidettu sairaalassa ja parantuminenkin oli pikaista.
Ei noita juttujaan voinut vakavasti ottaa, mutta mietin kyllä, että miksi pitää valehdella asioista, joista hyvin nopeasti käy ilmi, että ne eivät ole totta.
Hänellä ei elämä sujunut kovin hyvin. Aina oli jotain ongelmia ihmissuhteissa ja työpaikoilla. Kai hän jatkoi valehteluaan läpi elämänsä, joka päättyi itsemurhaan vähän päälle 30-vuotiaana.
On se kai normaalia. Kertoohan aikuiset papitkin satuja.