Miten hyväksyä asia joka ei ole omissa käsissä? (kaljuuntuminen)
Todella nuorena alkaneet lähteä. Ikinä en halunnut olla kalju, enkä nytkään. Kaljuuntuvat hiukset ahdistaa yhtä paljon kuin höyläkalju.
Mistä apu?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kokeile muita konsteja, niin voihan sitä tosiaan vetää kaljuksi ja kasvattaa halutessaan viikset ja parran kompensoimaan. Tunnen esim. erään miehen, joka näytti tällä tavalla paljon paremmalta kuin silloin, kun hän piti tukkaa vailla viiksiä ja partaa. Hän veti kaljuksi vieläpä vapaaehtoisesti, ei ollut kaljuuntumassa.
Nää on niin namuja, parrakkaat kaljut. Onneksi näkee paljon nykyään. Omaa miestä jouduin vuosia kannustamaan, että ajaisi kaikki pois, kun oli niin nuori ja pelkästi kaljua että veteli ohuita ohimohaituviaan kirkkaana kiiltävän kaljun päälaen päälle, mutta on kiitellyt mua lukemattomat kerrat siitä, että rohkaisin. Nuoreni, ja tuli aivan järjettömän paljon seksikkäämmäksi. Siitä on jo melkein 20 vuotta, nyt on hopeanharmaa partasuu ja naururypyt silmäkulmissa ja ilmeikäs ryppyinen otsa, kääntää päät missä vain meneekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, että ongelma ei ole omissa käsissäsi. Mutta onko se omassa päässäsi? Se kaljuuntuminen?
Onko biologisessa suvussasi muita nuorena kaljuuntuneita? Jos on, kysy heiltä neuvoa. Jos taas suvussasi kaikilla on vanhanakin vielä vahva tukka, voi kaljuuntumisesi syy olla jokin sairaus tai sitten et tiedä kuka on biologinen isäsi.
Eikös kaljuuntuminen periyidy äidin puolelta, vai onko se tieto kumottu?
Ilmeisesti ei koskaan veljeni oli kalju jo nuorena ja äidinpuolen isovanhemmilla erittäin tuuhea tukka koko iän, hautaan asti ja isän puolelta vaari oli tosi biljardipallo.
Vierailija Eikös kaljuuntuminen periyidy äidin puolelta, vai onko se tieto kumottu?[/quote kirjoitti:
Voi olla yleisesti ottaen näinkin, mutta kyllä se nyt poikani kohdalla on tosiasia, että niitä kaljuja löytyy pelkästään isänsä puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit, että ongelma ei ole omissa käsissäsi. Mutta onko se omassa päässäsi? Se kaljuuntuminen?
Onko biologisessa suvussasi muita nuorena kaljuuntuneita? Jos on, kysy heiltä neuvoa. Jos taas suvussasi kaikilla on vanhanakin vielä vahva tukka, voi kaljuuntumisesi syy olla jokin sairaus tai sitten et tiedä kuka on biologinen isäsi.
Eikös kaljuuntuminen periyidy äidin puolelta, vai onko se tieto kumottu?
Ilmeisesti ei koskaan veljeni oli kalju jo nuorena ja äidinpuolen isovanhemmilla erittäin tuuhea tukka koko iän, hautaan asti ja isän puolelta vaari oli tosi biljardipallo.
Joo, piti googlata ja voi periytyä mistä vaan. (Mutta ei biologista isää voi päätellä kaljuuntuminen perusteella)
Minä en ole suorastaan jason stathamin näköinen ja hiusten oheneminen harmittaa. Vanhentaa kyllä. Ja koko posliiniksi en halua vetää koska pää on muhkurainen.
Apteeksista saa rogainea joka auttaa miestyyppiseen kaljuuntuminen hiukan. Lääke on kuitenkin kallista ja sitä pitää käyttää 2krt päivässä. Tuloksia tulee vasta kuukausien. Päästä ka kps mannaat käyttämästä nuo uudet putoavat pois .
Itsellä hiusraja alkoi nousta 20-V iässä. Sukurasite.
Ohje, jonka ammattiparturi antoi, että hiero päänahkaa, esim. iltaisin ja pidä hiukset lyhyenä. Älä peittele.
Noilla on menty reilut parikymmentä vuotta. Nyt ei kohta ole enää muuta tehtävissä kuin ajaa kaikki loput pois, kun hiusraja on koko ajan noussut ja noussut. Viimeistään viisikymppisenä kaikki poies vaan.
Pään muoto tuossa on aika ratkaiseva tekijä. Jos pään muodolle ei sovi kalju niin onhan se aika paska keissi. Mutta onhan niitä muitakin fyysisiä ominaisuuksia, jotka ei ole haluttuja pariutumismarkkinoilla ja ei tämä surkein niistä ole. Itselle ylimäärästä epävarmuutta tulee vaimon suhtautumisesta asiaan. Hän ei todellakaan suhtaudu siihen hyvin.
Millainen on se pään muoto jolle ei kalju sovi?
- ala käyttää hattuja
- "omista" se kalju; kokonaan klani tai millisiili näyttää paremmalta kuin epätoivoinen taistelu vääjäämätöntä vastaan
- siisti parta/viikset voi näyttää tosi hyvältä ja nuorekkaaltakin kaljun kanssa
- hiussiirteet
- älä vaan nakkaa paskaakaan. kaljuuntuminen on tosi yleistä
Vierailija kirjoitti:
Millainen on se pään muoto jolle ei kalju sovi?
Läski, muhkurainen, korkea ja kapea
Omat hiukset alkoi lähtemään siinä 27 vuotiaana, mutta olin jo pitänyt siiliä monta vuotta joten kaljuuntuminen ei tuntunut missään. Olisin oikeastaan iloisempi jos viimeisetkin lähtisi kokonaan pois, säästäisi höyläämisen vaivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen on se pään muoto jolle ei kalju sovi?
Läski, muhkurainen, korkea ja kapea
Läskiä en ymmärrä, ei kai sitä ihraa siellä ole, missä on hiuksia? Näyttääkö läski pää yhtään paremmalta tukan kanssa? Jos ei, niin mitä väliä?
Kuhmuraisuus ei haittaa mitään kaljun kanssa, todistettu on.
Korkea ja kapea, se on persoonallinen muoto, miksei kalju sopisi? Ei kai sitä täydelliseltä tarvitse näyttää?
Asenneongelmalta tämä "pään muotoon ei sovi kalju" kuulostaa.
T. Kalju mies
Vierailija kirjoitti:
Pään muoto tuossa on aika ratkaiseva tekijä. Jos pään muodolle ei sovi kalju niin onhan se aika paska keissi. Mutta onhan niitä muitakin fyysisiä ominaisuuksia, jotka ei ole haluttuja pariutumismarkkinoilla ja ei tämä surkein niistä ole. Itselle ylimäärästä epävarmuutta tulee vaimon suhtautumisesta asiaan. Hän ei todellakaan suhtaudu siihen hyvin.
Paljon on semmosia naisia joille kalju on plussakin, ei hätiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kokeile muita konsteja, niin voihan sitä tosiaan vetää kaljuksi ja kasvattaa halutessaan viikset ja parran kompensoimaan. Tunnen esim. erään miehen, joka näytti tällä tavalla paljon paremmalta kuin silloin, kun hän piti tukkaa vailla viiksiä ja partaa. Hän veti kaljuksi vieläpä vapaaehtoisesti, ei ollut kaljuuntumassa.
Nää on niin namuja, parrakkaat kaljut. Onneksi näkee paljon nykyään. Omaa miestä jouduin vuosia kannustamaan, että ajaisi kaikki pois, kun oli niin nuori ja pelkästi kaljua että veteli ohuita ohimohaituviaan kirkkaana kiiltävän kaljun päälaen päälle, mutta on kiitellyt mua lukemattomat kerrat siitä, että rohkaisin. Nuoreni, ja tuli aivan järjettömän paljon seksikkäämmäksi. Siitä on jo melkein 20 vuotta, nyt on hopeanharmaa partasuu ja naururypyt silmäkulmissa ja ilmeikäs ryppyinen otsa, kääntää päät missä vain meneekin.
Ihanasti sanottu puolisosta!🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kokeile muita konsteja, niin voihan sitä tosiaan vetää kaljuksi ja kasvattaa halutessaan viikset ja parran kompensoimaan. Tunnen esim. erään miehen, joka näytti tällä tavalla paljon paremmalta kuin silloin, kun hän piti tukkaa vailla viiksiä ja partaa. Hän veti kaljuksi vieläpä vapaaehtoisesti, ei ollut kaljuuntumassa.
Nää on niin namuja, parrakkaat kaljut. Onneksi näkee paljon nykyään. Omaa miestä jouduin vuosia kannustamaan, että ajaisi kaikki pois, kun oli niin nuori ja pelkästi kaljua että veteli ohuita ohimohaituviaan kirkkaana kiiltävän kaljun päälaen päälle, mutta on kiitellyt mua lukemattomat kerrat siitä, että rohkaisin. Nuoreni, ja tuli aivan järjettömän paljon seksikkäämmäksi. Siitä on jo melkein 20 vuotta, nyt on hopeanharmaa partasuu ja naururypyt silmäkulmissa ja ilmeikäs ryppyinen otsa, kääntää päät missä vain meneekin.
Ihanasti sanottu puolisosta!🥰
Mmmmmmm, saa edelleen sukat pyörimään jaloissani.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Oma poikani alkoi kaljuuntua 25-vuotiaana. Kaljuuntuminen on geeneisssä isänsä puolelta. Hän höyläsi päänsä kokonaan tukasta pois, mutta on sittemmin löytänyt jonkin lääkkeen, joka auttaa. Uutta hiusta pukkaa. En ole kysellyt asiasta, koska aihe on arka.
Geneettinen kaljuuntuminen kulkee x-kromosomin kautta. Ei siis periydy isän puolelta.
Kyllä moni mies kaljuuntuu, käyttää lääkkkeitä tai hommaa hiussiirteen. Typerimpiä on ne jotka ei sitä pysty myöntämään.
Minulta (nainen) stressi vei hiukset vähän yli 25 vuotiaana. Varsinaista kaljua ei ollut, mutta todella harvassa oli hiuksia. Nyt, 30 vuotta myöhemmin minulla on lähes yhtä vahva tukka kuin teininä. Mitään varsinaista lääkettä en ole ongelmaan syönyt. Ruokavalion olen tarkistanut, ja elämäntavan. Olen poistanut vähitellen elämästäni asioita, jotka eivät tunnu omilta. Siinä sivussa on myös jäänyt elämästäni pois ihmisiä, jotka eivät hyväksy muutostani.