Miten visualisoit vuodenkierron?
Minusta vuosikin kuin suorakaide, jossa pyöristetyt kulmat. Kulmissa on joulu-, maalis-, kesä- ja syyskuu. Vuosi kiertää vastapäivään. Olemme nyt siis suorakaidekuvion yläosassa oikealla. Talvi on ylhäällä, kevät vasemmalla, kesä alhaalla, syksy oikealla.
Kommentit (583)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan totta. Mutta kun pitää kasvattaa yhteiskuntaan sopeutuvia veronmaksajia ja kuluttajia.[/quote
"Oravanpyörä-ajattelijoita."
Vierailija kirjoitti:
Näihin liittyy esikoulussa opetettuja mielikuvia, esim. laskiaisena lasketaan mäkeä kevättä/kesää kohti tässä ympyrämallissa.
Vanhempi polvi ei ole eskareita käynyt.
Kaikki tuntuvat visualisoivan kellotauluja, mutta kukaan ei tunnu muistavat sitä, että vuodenajat johtuvat pitkälti tuosta maapallon kallistuskulmasta aurinkoon nähden.
Tai sitä, ettei kiertorata ole pyöreä, vaan elliptinen. Ja vielä vähemmän joku suorakaide. Luonnossa ei taida hirveästi esiintyä suorakaiteita ja kulmia.
Eihän tämän hahmotus perustasolla voi olla täysin ylivoimaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihminen luonnostaan ajattelee vuodenaikojen vaihtumista jossain radassa. Väitän, että 4-5 -vuotias ei ajatte esim. että nyt lasketaan alas, kohti kesää!
Ei kait se mahdotontakaan ole? Miksi olisi?
Miksi se olisi mahdollista, se on oikea kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole käynyt mitään esikoulua, olen aloittanut ekaluokalta, enkä muista nähneeni mitään vuodenaikaopetustauluja. Puoliympyrä ajan hahmottamisena on ollut mielessäni niin kauan kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti. Eikä ole kyse jostain tietoisesta ajattelusta, että nytpä päätän että tammikuu on tässä ja nyt lasketaan kevättä kohti.
Eihän ne tietoisesti muodostu. Jos sinulle on iskostettu ajatus, et ole osannut epäillä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta suljettu ympyrä/puoliympyrä/soikio jne. on syklisyydessään luonteva ja myötäsyntyinen aikakäsitys. Ympyrähän on hyvin vanha ikuisuuden ja ajan symboli, eikä se ole kulttuuriin sidottu.
Ei ole: aika koetaan ikään kuin eteenpäin kulkevana. Tarkastelun kohteeksi voi joutua esim. joulukuu JA tammikuu, ja se on silloin jatkumo... Lisäksi, ihmisellä on elinkaari, alku ja loppu (tavallaan). Suku on elinkaarien, syklien, ketju - ei kuitenkaan "pinottu ympyräliike."
Tästäpä tuli mielenkiintoinen keskustelu, poislukien nämä vammaisuushaukkumiset.
Miten olisi, jos yrittäisitte hahmottaa asian niinkuin se on?
Eli Aurinko keskelle, sen ympärille ellipsi jolla maapallo kulkee kallellaan ja "vastapäivään".
Talvella kallistus ja napa on pohjoisessa poispäin auringosta, kesällä enemmän kohti aurinkoa.
Elliptinen rata tekee sen efektin, että päivä pidentyy keväällä ja lyhenee syksyllä eri tahtiin eri aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ketjussa mainittu jo Peter Hoegin romaani Lumen taju? Siinä käsitellään myös ajan kokemusta ja kuvataan Grönlannin inuiittien tapaa nähdä luonto ja maailma.
Huomasin jo lapsena, että suomalaisilla on erikoinen tapa puhua ajasta: he puhuvat usein nykyhetken asioista menneessä aikamuodossa. Tyypillinen esimerkki on kysyä kaupassa, "OLIKO meillä maitoa." (Koti ja kauppa ajallisesti dissosioitu.)
On myös olemassa joku sademetsässä elävä heimo, jonka kielessä ei ole lainkaan ajan käsitteitä!
Vierailija kirjoitti:
Tästäpä tuli mielenkiintoinen keskustelu, poislukien nämä vammaisuushaukkumiset.
Älä hauku.
Joku syöttää ajatusta, että melkein kaikki muka ajattelisivat päiviä/viikkoja/kuukausia/vuosia jopa suljettuina systeemeinä. Epäilen!
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi, jos yrittäisitte hahmottaa asian niinkuin se on?
Eli Aurinko keskelle, sen ympärille ellipsi jolla maapallo kulkee kallellaan ja "vastapäivään".
Talvella kallistus ja napa on pohjoisessa poispäin auringosta, kesällä enemmän kohti aurinkoa.
Elliptinen rata tekee sen efektin, että päivä pidentyy keväällä ja lyhenee syksyllä eri tahtiin eri aikoina.
Tämäkin on tarpeetonta, ei ole syutä "poistua planeetalta." Mutta hyvä vitsi.
Visualisoinnissa saattaisi auttaa myös kuun tuijottaminen eri aikoina, ja miettiä sitä mistä suunnasta se valo tulee kuuhun.
Siitä voisi hahmottaa missä se aurinko on nyt.
Samoin voisi miettiä sitä auringon nousua. Ja miksi kesällä päivä on pitkä ja talvella lyhyt.
Sellainen lasten karttapallo on ihan hyödyllinen kapistus, jos nämä jutut vaivaavat kovasti mieltä. Se voi pistää vaikkapa pimeään huoneeseen ja osoittaa sitä keskellä huonetta olevalla taskulampulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ketjussa mainittu jo Peter Hoegin romaani Lumen taju? Siinä käsitellään myös ajan kokemusta ja kuvataan Grönlannin inuiittien tapaa nähdä luonto ja maailma.
Huomasin jo lapsena, että suomalaisilla on erikoinen tapa puhua ajasta: he puhuvat usein nykyhetken asioista menneessä aikamuodossa. Tyypillinen esimerkki on kysyä kaupassa, "OLIKO meillä maitoa." (Koti ja kauppa ajallisesti dissosioitu.)
On myös olemassa joku sademetsässä elävä heimo, jonka kielessä ei ole lainkaan ajan käsitteitä!
Jos sademetsä on päiväntasaajalla, päivä ja yö aina saman pituinen ja vuodenaikoja ei juuri ole, niin ajan käsite on ehkä erilainen kuin täällä pohjoisessa. Tai etelässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi, jos yrittäisitte hahmottaa asian niinkuin se on?
Eli Aurinko keskelle, sen ympärille ellipsi jolla maapallo kulkee kallellaan ja "vastapäivään".
Talvella kallistus ja napa on pohjoisessa poispäin auringosta, kesällä enemmän kohti aurinkoa.
Elliptinen rata tekee sen efektin, että päivä pidentyy keväällä ja lyhenee syksyllä eri tahtiin eri aikoina.
Tämäkin on tarpeetonta, ei ole syutä "poistua planeetalta." Mutta hyvä vitsi.
Ei tuossa ollut mitään vitsiä. Yritin vain vääntää asiaa rautalangasta niin yksinkertaisesti kuin mahdollista. Kuin pienelle lapselle puhuisi.
Onko outoa, etten visualisoi sitä yhtään mitenkään. Mulla on ADHD-piirteitä.
Kellotauluvisio saattaisi toimia, jos kellotaulun kääntäisi vaakatasoon, ja sitä venyttäisi hieman.
Akselin paikalle laittaisi appelsiinin auringoksi, ja viisarin päähän herneen maapalloksi. Herneeseen nuppineula ja herne vähän kallelleen kiinni viisariin. Viisari pyörimään vastapäivään.
Mutta mikäpä laitettaisiin pyörimään sen herneen ympärille?
Nuppineulan pää kenties?
Vaikka tiedän miten systeemi toimii, niin usein kuuta katsellessa visualisoin auringon sijaintia ja tätä asemaamme tällä pallolla.
Parvekelasitukset on kivasti itään päin, ja siinä onkin kalenteri valmiina.
Kun aurinko nousee vasemman laidan laseista, niin on kesä. Talvella ollaan oikealla laidalla. Jokainen lasi on kuukausi. Jännän äärellä ollaan.
Nämä on niitä sinisiä ajatuksia.
Mutta miettikääpäs niitä tyyppejä, jotka ajattelevat aurinkokuntaa, galakseja, mustia aukkoja ja universumia!!! On ne kyllä viisaita!!!
Minua hämmästyttää, miten vauhkosti tänne muutama on tullut tavallaan ojentamaan ja oikomaan ihmisiä, jotka hahmottavat ajan/vuodenkierron kukin milläkin kuviolla. En ymmärrä, miksi ihmeessä se ahdistaa joitakin. Nämä änkäävät aivopesusta vaahtoavat voisivat oikeasti kertoa miksi tämä ajan hahmottamisasia heitä niin kismittää. Itselläni on hyvin pienestä lapsesta asti ollut vuodenkierron mielikuva puoliympyränä. Ei sitä ole kukaan päähäni aivopessut, se on syntynyt jo ennen kouluikää, suunnilleen silloin, kun aloin havainnoida, että vuodenajat seuraavat toisiaan syklissä. Syklisyys, toistuvuus luonnossa on kaunista. Syklisyyden on luontevinta tapahtua ellipsinomaisessa kuviossa, jossa ei ole alku- eikä loppupisteitä.
Minä pidän syklisyyden ja ellipsimäisen aikahahmotelman syntyä lapsen mielessä myötäsyntyisenä. Ympyrä, mm. häntäänsä haukkaava käärme, on ikuisuuden ja jatkuvuuden symbolina ikivanha.
Se on suora viiva joka on timeline. Taustan väri vaihtuu vuodenajan mukaan.
Kellotaulu vastapäivään niinkuin maapallokin kiertää aurinkoa vastapäivään.
Jouluna maapallon pohjoisosa kenottaa poispäin, keväällä ja syssyllä pystyssä ja juhannuksena kenottaa pohjoinen aurinkoon päin. Jostain tietokirjasta jäänyt mielikuva päähän
Mulla on just tämä sama, enkä ole kohdannut ketään toista. Kiva tietää että löytyy muitakin. Sen mitä nyt siis aiheesta on puhuttu, niin useimmilla joko kellotaulu tai kuin kalenteri jossa neljänneksen allekkain, ta-ma, hu-ke, he-sy ja lo-jo.