Miksi uudenvuodenpäivänä on aina sunnuntaimasis potenssiin tuhat?

Jos laitat siihen suuria odotuksia eikä mitään tapahdukaan?

Juhlakausi ohi ja härkäviikot alkamassa. No, loppiainen vielä, mutta sitten odotetaankin vain kevättä.

Sama.

Eilen koitin väkisin muun seurueen mukana olla iloisella mielellä ja juhlia tulevaa. Kuitenkaan en saanut juhlafiilistä millään ja tänään juurikin tuollainen AP kuvailema olo. En tiedä mistä johtuu.

Mitään liikoja suunnitelmia ei edes vuodelle ole

Joulukuun juhla kausi loppuu. Siksi.

Kaikki juhlapyhät on takanapäin. Loppiainen ei ole enää mikään juhla. Ihan tavispäivä vaan. Nyt on pitkä matka kevääseen. Arjen harmaus korostuu. Näkyykö valoa tunnelin päässä? Ei vielä.

Harmaata, tylsää ja masentavaa.

Tämähän on päinvastoin uuden alku!

Itseni piti saada tälle vuodelle lapsi vaan tuskin saankaan. Keskenmeno tuli ja samalla mies epäröi, teemmekö enää uutta lasta. Tuntuu, etten saa edes mahdollisuutta vaan joudun hyppäämään johonkin uuteen tuntemattomaan , vaikka en haluaisi.

Täällä kohtalotoveri, paitsi että mulla on tähän päälle vielä darra ja järkyttävät pms oireet!

Ankeaa on. Tämä toistuu joka vuosi. Ei auta kuin sinnitellä.

Muilla seurueessa oli eilen hauskaa . Itse odotin vain milloin pääsen nukkumaan. Kaikki muut odottivat maagisesti sitä, että kello lyö 00:00

Minullakin oli jotain tuollaista kunnes mietin vähän asioita ja nyt ei tunnu miltään joulu tai vuoden vaihtuminen tai juhannus. Jokaisen päivän pitää sisältää iloa (tai ainakin melkein) niin elämää osaa arvostaa sellaisenaan. Se vaatii ymmärryksen laajentamista. Muuten on päihdekierteessä hallitsemattomassa tunneaallokossa ja terveyskin menee samalla ja rahat.

Joo, makaan vaan sohvalla vaikka periaatteessa ehkä vähän houkuttaisi lähteä ulos. Mutta toisaalta aurinkokin masentaa... Kiva kuulla ettei ole yksin. Ap

Mein nukkumaan klo 23. Pitäkää tunkkinne.

Toisaalta on helpottavaa, että saa siivota joulun pois ja palata syömään tavallisia ruokia. Jää enemmän aikaa itselle ja omille harrastuksille, kun ei ole juhlakauden muistamisia ja kontakteja joka suuntaan.

Lapsuudessani ja nuoruudessani koulun kevätlukukausi alkoi aina heti vuoden vaihduttua, jos 2.1 sattui olemaan arkipäivä. En tykännyt koulusta, joten minulle uudenvuodenpäivä oli aina ahdistava ja masentava. Usein vielä koululiikunnassa alkoi hiihtokausi heti tammikuun alussa, joten piti seuraavana aamuna pimeässä ja kylmässä suksia raahaten lähteä koulutielle. 

Minulla tuon ahdistuksen jäljet tuntuvat vieläkin uudenvuodenpäivisin, varsinkin jos se on sunnuntai.

Tällä kertaa tosin olen paremmalla mielellä ylipäätään, edes kaamosoireilua ei ollut päättyneenä vuonna. Joten nyt ei ole tuotakaan ahdistusta.

Tykkäsin viettää enemmän joulua. Uusi vuosi tuntuu enemmän ahdistavalta siksi, että tänä vuonna pitäisi löytää mm. Työpaikka . Ahdistaa.

Hössötys on ohi.

Niin se vain arki alkaa tästä. Sellainen tunne on. Uusi kvartaali työelämässä. Mässykausi vaihtuu normi elintapoihin. Pääsiäislomaa odotellessa. Mutta tietysti helpottaa kun joi eilen vain yhden ravintola-annoksen alkoholia ja tänään oltu ulkona ja saatu pakkaspäivän aurinkoa. Ja kämppä on. Eilen siivottu ja vielä tiskitbjabpyykitkin pesty. Otetaan siis vielä tämä päivä itselle ja mietitään vaikka me nyttä ja tulevaa vuotta.

Turhaa lukumagiaa sinänsä - mikä tahansa ajankohta on yhtä hyvä vedenjakaja. Mutta nyt on vaan se juhla missä tuo mennyt ja tuleva on oikein teema. Huomaan että itselleni tuntuu vähän raskaalta kantaa vastuuta koko vuodesta. Mutta viikko kerrallaan ja projekti kerrallaan. Kyllä täs pärjätään.

Arki alkaa.

Lisäksi itsellä ollut monta kurjaa ja yksinäistä vuotta. En osaa ajatella että josko tästä vuodesta tulisi jotenkin erilainen vaan tuntuu että surkean sumuinen vuosi omalla kohdalla taas tulossa. Se masentaa.

Ei tässä uudessa vuodessa ole mitään ihmeellistä tulossa. Välillä kyllä olen alkanut miettimään elämää enemmän. Lapset on tehty, miehen kanssa sinänsä kaikki ok , mutta pieni epävarmuus haluammeko tulevaisuudessa kuitenkin eri asioita. Olisiko parempi olla erillään. Vai jatkaa yhdessä. Vaikeita asioita.