Lue keskustelun säännöt.
Miksi helvetissä vanhemmat eivät pidä minkäänlaista kuria kakaroilleen!!
14.11.2006 |
Harvassa on ne lapset, joista huomaa että on saaneet kotona kasvatusta!
Tänä aamuna naapuri akka antoi pentujensa hakata meidän ovea, eikä minkäänlaista kieltoa?! Eikä tuo ole ainut kerta tai tapahtuma milloin lapset tekee mitä lystää, vanhempien puuttumattta.
Tollaset saa mut suhtautumaan negatiivisesti kaikkiin lapsiin, kunnes minä olen todistettavasti huomannut että ne osaa käyttäytyä.
GRRRRR
Kommentit (26)
Minulla on kolme pientä lasta (esikoinen on 3v 8kk), enkä silti ole sitä mieltä, että lapset saisivat hakata naapureiden ovia.
Pari kertaa, kun sellaista on tapahtunut, olen kieltänyt ja napannut muksut pois toisten ovien takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsethan tekevät kaikenlaisia " virheitä" , meidän tehtävä on ohjata lasta oikeaan suuntaan. Ei kai kukaan ole seppä syntyessään.
ja b) mistä ap varmuudella tietää, miten äiti siihen hakkaamiseen reagoi, kun huomasi sen. Jos siis ap ei nyt pitkään siinä ovisilmän takana roikkunut ja lähtenyt vielä ulos perheen perään (esim. itse en ala kovaäänisesti lapsia rappukäytävässä opastaa jo selvän meluhaitan takia, vaan aloitan saarnan vasta ulkona)
Ap tuntuu lähtevän sellaisesta kuvitelmasta, että lapset muistavat kiellot aina ja äiti on aina 100% selvillä siitä, mitä lapset kulloinkin tekevät. Näin ei kuitenkaan ole, varsinkaan kun lapset ovat jo aika liikkuvia ja heitä on useampi kuin yksi.
Vierailija:
Minulla on kolme pientä lasta (esikoinen on 3v 8kk), enkä silti ole sitä mieltä, että lapset saisivat hakata naapureiden ovia.Pari kertaa, kun sellaista on tapahtunut, olen kieltänyt ja napannut muksut pois toisten ovien takaa.
Mä olisin tossa tilanteessa avannut oven, ja kieltänyt hakkaamasta ovea.
Ei luulis kovin vaikeaa olevan!?
Jokunen vuosi takaperin asuttiin kerrostalon ekassa kerroksessa ja siinä naapurustossa asui erikoinen tyttö. Kesällä kävi meidän keittiön ikkunan alla olevalla nurmialueella pissalla ja jossain vaiheessa sitten huomasi, että vois vaikka kaverin kanssa vähän kurkata ikkunanraosta sisäänkin meille.. Meillä oli sälekaihtimet. Oli kuulkaa kerran näkemisen arvoiset ilmeet tytöillä, kun sisään tihrustivat ikkunasta ja minä räväytinkin verhot nopsaan auki ja kysyin reippaalla äänellä, että mitäs tytöt etsii.. Ilmeet olivat aika järkyttyneet ja en ihmettele, vaikka toinen taas tapansa mukaan kusaisi siihen paikkaan..
Ja meitä katsotaan joskus pahalla joskus hyvällä, toiset ihanat ihmiset tulee sanomaan, että voikun ihana äiti kun tuollaista kiukkupussia jaksaa noin nätisti ojentaa ja että älä vaan anna nyt periksi, ole tiukkana.
Ja niin olenkin ja kasvatan ja ohjaan, mutta silti en pikkuriiviön kaikkiin päähän pistoihin voi vaikuttaa mutta kyllä siihen miten häntä kasvatan ja ohjaan.
Ikävää jos meidän takia joku ei voi ajatellakaan että lapset olisivat ihania, kyllä ne on suurimmaksi osaksi aikaa! Mutta joskus on vain vietävä paikkoihin (esim. kauppaan harvase päivä) ei lasta voi kouluikään kaapissakaan pitää!