Lue keskustelun säännöt.
Onko erityisherkkyys todellista?
01.01.2023 |
Liittyykö siihen aina mielenterveysongelmat? Kumpi on syy, kumpi seuraus?
Tunnen itse kaksi henkilöä, jotka ilmoittavat olevansa erityisherkkiä ja molemmilla masennusdiagnoosi.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttää pas kas että liittyisi siihen ettei halua kokea mitään ikävää. He vain aistivat mm toistentunnetilat mitä moni muu ei edes huomaa ja se kuormittaa silloinhan sitä just sitä kaikkea pas kaa kerää itseensä. Yhtenä esimerkkinä.
Tuntemani erityisherkkyyttään mainostavat ihmiset ovat ainakin erikoistuneet siihen, että eivät ota huomioon muiden tunteita. Pari heistä ihan tunnetusti haukkuu, loukkaa, käyttää muita hyväksi joka käänteessä, ja vetoaa sitten siihen miten heillä on vaikeaa. Tuntuvat aistivan ainoastaan ja vain omat tunteensa, ja olevan täysin välinpitämättömiä muiden tuntemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todellista. Aiemmin ilmiölle ei ollut sanaa. Äiti joskus kiusoitteli isää sanoen, että isä oli liian hermoheikko. Sitä oppi, että herkkyyksiä pitää yrittää piilottaa. Jos kova ääni aiheuttaa elokuvateatterissa tunteen, että on lähdettävä kesken pois, niin on vaan syytettävä itseään siitä, ettei älynnyt ottaa mukaan korvatulppia.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät käy esim. konserteissa, koska niissä on liian kovat äänet.
Vierailija kirjoitti:
On todellista. Aiemmin ilmiölle ei ollut sanaa. Äiti joskus kiusoitteli isää sanoen, että isä oli liian hermoheikko. Sitä oppi, että herkkyyksiä pitää yrittää piilottaa. Jos kova ääni aiheuttaa elokuvateatterissa tunteen, että on lähdettävä kesken pois, niin on vaan syytettävä itseään siitä, ettei älynnyt ottaa mukaan korvatulppia.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät käy esim. konserteissa, koska niissä on liian kovat äänet.
Aistiherkkyys/asitiyliherkkyys on eri asia kuin tämä yhden psykologin kirjanmyyntidiagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttää pas kas että liittyisi siihen ettei halua kokea mitään ikävää. He vain aistivat mm toistentunnetilat mitä moni muu ei edes huomaa ja se kuormittaa silloinhan sitä just sitä kaikkea pas kaa kerää itseensä. Yhtenä esimerkkinä.
Tuntemani erityisherkkyyttään mainostavat ihmiset ovat ainakin erikoistuneet siihen, että eivät ota huomioon muiden tunteita. Pari heistä ihan tunnetusti haukkuu, loukkaa, käyttää muita hyväksi joka käänteessä, ja vetoaa sitten siihen miten heillä on vaikeaa. Tuntuvat aistivan ainoastaan ja vain omat tunteensa, ja olevan täysin välinpitämättömiä muiden tuntemuksista.
Sama.
Muilla on heidän mielestään velvollisuus tuottaa erityisherkälle miellyttävä ympäristö.
Kierrän. Kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
On todellista. Aiemmin ilmiölle ei ollut sanaa. Äiti joskus kiusoitteli isää sanoen, että isä oli liian hermoheikko. Sitä oppi, että herkkyyksiä pitää yrittää piilottaa. Jos kova ääni aiheuttaa elokuvateatterissa tunteen, että on lähdettävä kesken pois, niin on vaan syytettävä itseään siitä, ettei älynnyt ottaa mukaan korvatulppia.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät käy esim. konserteissa, koska niissä on liian kovat äänet.
Mä pidän korvatulppia aina mukana enkä koskaan esim. imuroi ilman niitä. Kuulon suojeleminen ei vielä ole aistiyliherkkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aihe kiinnostaa hieman teoreettisemmalla tasolla ja kolmas kotimainen taipuu suht hyvin (tai sietää konekäännöksen kukkasia), kannattaa tutustua Andreas Hoferin -blogiin "The Bigger Picture". Vaikka hän juuri nyt näyttääkin olevan pidemmällä tauolla kirjoittelustaan (toivottavasti palaa vielä takaisin!), löytyy blogin arkistoista paljon aarteita koskien juuri mm. erityisherkkyyttä, ADHD:ta, ja kaikkia muitakin neurobiologisia asioita sekä maailman tilan pohtimista.
Nykymaailman tiedeyhteisö tuskin tulee, varsin ironisesti, koskaan hyväksymään hänen teorioitaan, mutta ainakin itse olen löytänyt todella paljon ymmärrystä siihen, miksi elämäni on mennyt siten kuin on mennyt - eli hyvin pitkälti kroonisesti ulkopuolisena useimmista asioista. Varsinaista apua on mistään ulkopuolisesta lähteestä vaikeaa löytää, mutta ainakaan en enää koe vaeltavani ikisumuisessa metsässä.
Kyllä, erityisyliherkkyys on todellinen vaiva.
Itse olen toki vegaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien alojen asiantuntija kirjoitti:
Kyllä, erityisyliherkkyys on todellinen vaiva.
Itse olen toki vegaani.
Onko sekin vaiva?
ERITYIS herkkyydestä en tiedä, mutta itse aistin voimakkaasti tunnetiloja ja auroja.Liika ärsyketulva uuvuttaa siksi viihdyn paremmin yksin tai pien ryhmissä. Kaikki olemme erilaisia,toiset eivät herkisty mistään..porskuttavat vaan menemään.Näiden ääripäiden väliin sovimme kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se todellista.
Ei se kuitenkaan elämästä estä.
Mä varmaan olen, mutta olen kyllä taistellut omassa elämässä opinnot läpi ja perheytynyt- ja olen ollut työelämässä tai opiskelemassa tai hoitovapaalla siitä lukion jälkeen. Viisi päivää yhtenä kesänä työttömänä niitä rivejä täyttelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein e-herkäksi itsensä ilmoittaja käyttää herkkyyttään tekosyynä jättää muiden ihmisten tunteet ja toiveet huomiotta. Vältän ihmisiä, joille tämä leikkidiagnoosi on tärkeä.
Herkkyys sinänsä on hieno ominaisuus ihmisessä.
Just toisin päin erityisherkkä aistii sitä mitä muut ei
Aistiminen on eri asia kuin toisten huomioiminen tai toisten tunteiden sivuuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyydellä annetaan oikeutus omalle huonolle käytökselle.
Ei.
Ja jos joku tuttava itsensä erityisherkäksi huijaa, niin se ei tarkoita, että muutkin niin tekisivät. Erityisherkkyys on voimakkaampaa herkkyyttä moniin asioihin, ajatteluun ja tunteisiin liittyen ja se kyllä voi vaikuttaa olotiloihin ja toimintaan.
Moni varmasti tuntee ihmisiä, joiden voi sanoa olevan erittäin herkkiä? ...ajattelevan paljon, tekevän hieman erikoisia päätöksiä, käyttäytyvän joskus omituisesti ulkopuolisen näkökulmasta, ja jotkut heistä ovat juuri niitä erityisherkkiä. Usein he ovat joko luovia, taiteellisia, ympäristössä kauneutta näkeviä tai asioita paljon pohtivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että "aistii toistenkin tunteet ja tunnelman". Olisko kuitenkin, että ne on omia kiellettyjä ja tukahdutettuja tunteita, joita siirtää muiden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttää pas kas että liittyisi siihen ettei halua kokea mitään ikävää. He vain aistivat mm toistentunnetilat mitä moni muu ei edes huomaa ja se kuormittaa silloinhan sitä just sitä kaikkea pas kaa kerää itseensä. Yhtenä esimerkkinä.
Tuntemani erityisherkkyyttään mainostavat ihmiset ovat ainakin erikoistuneet siihen, että eivät ota huomioon muiden tunteita. Pari heistä ihan tunnetusti haukkuu, loukkaa, käyttää muita hyväksi joka käänteessä, ja vetoaa sitten siihen miten heillä on vaikeaa. Tuntuvat aistivan ainoastaan ja vain omat tunteensa, ja olevan täysin välinpitämättömiä muiden tuntemuksista.
Ei kuulosta erityisherkkyydeltä. Tuo on jotain aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
On todellista. Aiemmin ilmiölle ei ollut sanaa. Äiti joskus kiusoitteli isää sanoen, että isä oli liian hermoheikko. Sitä oppi, että herkkyyksiä pitää yrittää piilottaa. Jos kova ääni aiheuttaa elokuvateatterissa tunteen, että on lähdettävä kesken pois, niin on vaan syytettävä itseään siitä, ettei älynnyt ottaa mukaan korvatulppia.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät käy esim. konserteissa, koska niissä on liian kovat äänet.
No ei aistiyliherkkyys liity tähän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen, isäni on, äitini ei ole, veljeni ei ole. Ei mt-ongelmia ja nepsyä. Tunnen tunnelmat, ilmeet voimakkaammin kuin muut. Pystyn ennakoimaan työssäni tulevia paremmin kuin saman tiedon saaneet kollegani. Paljon muutakin on, mutta ammattiani tämä piirteeni tukee. Jos on kysyttävää, niin voin yrittää vastata.
Ja mistäs tiedät että tunnet voimakkaammin kuin muut? Et mistään.
Vierailija kirjoitti:
Se, että "aistii toistenkin tunteet ja tunnelman". Olisko kuitenkin, että ne on omia kiellettyjä ja tukahdutettuja tunteita, joita siirtää muiden piikkiin.
Erityisherkkä ei käytä niitä aistimiaan tunnelmia toisia vastaan.
Erityisherkkä vain itse rasittuu suuresta määrästä tunnelmia ja tuntemista, ja yrittää mieluummin parantaa tunnelmaa kuin syyttää muita, sillä erityisherkkyyteen liittyy myötätunnon kokeminen. Hän saattaa itse joutua poistumaan.
Erilaisia luonteita on ja toki jotkut erityisherkät voivat olla myös ikäviä tyyppejä, mutta ei se ole mikään erityisherkkyyteen liittyvä piirre. Siinä voi olla taustalla jotain muuta. Mitä muuta se voisi olla?
Omassa lapsuudenkodissani riideltiin paljon, ja sain välillä pelätä. Ehkä siitä johtuen olen aikuisena aika herkkä muiden mielentiloille. Vaistoan kireyden, toisen väsymyksen, suuttumuksen herkästi. Teen myös asiakaspalvelutyötä ja olen saanut kiitosta hyvästä palvelusta.
Erityisherkkyyttä en ymmärrä. Tunnen useampia eritysherkäksi diagnosoituja (en tiedä,kuka on tehnyt diagnoosin). Heille on yhteistä valtava itsekeskeisyys, muiden ihmisten täydellinen huomiotta jättäminen ja suoranainen sairas itsekkyys. Yksi pienen lapsen äiti jätti lapsensa tuntikausiksi yksin, koska hänen oli ehdottoman välttämätöntä päästä joogatunnille. Kelloa tuntematon lapsi odotteli sitten äitiään illalla juna-asemalla kaikenlaisten hullujen keskellä, kun itse onneksi osuin paikalle. Lapsi ei saa myöskään harrastaa mitään, ettei äidin omat joogat häiriinny. Eli eivät nämä erityisherkät muiden tunteista piittaa pätkääkään.
Erityisherkkyys on höpöhöpödiagnoosi, jolla ihminen hakee oikeutuksen itsekeskeiselle ja tunteettomalle käytökselleen.
Riippuu mitä todellisella tarkoittaa.
Ihmisissä on kyllä neurobiologista hajontaa.
Jos ajattelet että kaikki ihmiset ovat jossain Gaussin kellokäyrällä herkkyytensä suhteen: suurin osa siinä keskellä ja sitten osa vähemmän herkempiä ja osa enemmän herkempiä. Jos vaikka 5% herkimmistä kutsutaan erityisherkiksi, niin sitten heitä on 5%. Jos taas 10% herkimmistä kutsutaan erityisherkiksi, niin sitten heitä on 10%.
Toki asia ei ole aivan näin yksinkertainen, kun herkkyyksiä voi olla hyvin erilaisia. Voisiko jotain kutsua erityisherkäksi, jos hänellä on vain yksi erittäin herkkä aisti (näkö, haju, maku, kuulo tai tunto)? Vai pitäisikö olla vähintään kaksi herkkää aistia tai kenties vielä laajempialaisempaa herkkyyttä?