Nähty ravintolassa, miten äiti laittoi omasta puhelimesta noin 6-vuotiaalle...

Vierailija kirjoitti:

Sitten vielä ihmetellään miksi nykyvanhemmat ovat yksinäisiä, masentuneita ja väsyneitä. Koska aina löytyy ap:n kaltainen arvostelija! Sullakaan ei oo minkäänlaista taustatietoa tilanteesta mutta silti tulet tänne asti esittämään arvion tilanteesta.

Ja kun vanhemmat voi huonosti niin lapsethan siinä lopulta kärsii...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ravintolassa tilausta odotellessa annan katsoa puhelintaan, samoin automatkoilla tai missä nyt lapset helposti pitkästyy.

Kun eihän ne lapset saa näkyä eikä kuulua missään niin vaikea keksiä sitten puhelimen tai kirjan lukemisen lisäksi muita viihdykkeitä että lapsi malttaa olla paikoillaan.

Mutta tätähän se on, teki niin tai näin niin aina jotakin häiritsee.

Tietysti eri asia jotkut tuntien ajomatkat mutta tuttujen kesken on outoa kun meidän lapset jaksaa 40min ajomatkat sillä että kuunnellaan lasten lauluja ja jutellaan. Muut laittavat taaperolle jo puhelimen syliin. Ei ihme etteivät sitten osaa olla rauhassa kun koko elämänsä "tylsät" hetket on vietetty puhelimella.

Tämä. Meillä puhelin on viimeinen keino monen tunnin ajomatkalla tai junamatkalla, kun ne tehtäväkirjat, laulujen kuuntelut ja eväät ovat jo hoidettu. Joskus kun joutui ajamaan pimeällä pitkään, lapsella oli viihdykkeenään tablettipelit tavallista pidemmän ajan, ja matkan jälkeen oli kiukkuinen ja levoton, kun normaalisti on hyvällä tuulella. Missään jonotustilanteissa en kaiva itsekään luuria esiin (eihän siellä ole mitään mielenkiintoisempaa kuin ympärilläkään), enkä opeta lapsille sitä tapaa, että puhelin otetaan esiin jokaisessa "tyhjässä" välissä.

Mutta aloituksessa mielestäni huolestuttavinta oli se, että 6v katsoi nimenomaan Tiktokia, joka on hallitsemattomuudessaan ja on verrattavissa siihen, että laittaisi kaikki tv:n kanavat vaihtumaan naaman edessä, tai oikeastaan huonompi juttu.

Meillä lapset kyllä pitkät ajomatkat toljottaa niitä puhelimia, mutta ei millään alle tunnin matkoilla anneta kännyjä käteen. Muissa odotuksissa tilanteen mukaan, riippuen lasten mielialasta ja siitä pitääkö saada itse keskittyä johonkin. Jos jättäisin vaikka 6-vuotiaan pöytään odottamaan että käyn tekemässä tilauksen, niin totta ihmeessä antaisin kännykän, ettei se lähde hortoilemaan mihinkään. Jos odotellaan ruokaa yhdessä, ei katsota yleensä kännyköitä vaan esim jutellaan.

Tiktokista samaa mieltä, sitä meillä ei katso kukaan, kaikista vähiten lapset. Youtubestakin katson tarkkaan mitä lapset saa katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan kassissa nokkahuilu, melodika, marakassit, triangeli tms. soitin. Niillä lapset viihdyttivät itseään ja paikalle sattunutta yleisöä. 

Herranpieksut! Kai he edes osasivat soittaa?

Meidän lapsille alle kouluikäisinä ne satunnaiset bussimatkat ja ravintolassa odottelut (sitten kun ovat itse syöneet ja vanhemmat vielä syö) on suunnilleen ainoat hetket kun katsoivat kännykkää. Voi kamalaa mitä älylaiteriippuvaisia lapsia, kun ihan 15 min silloin tällöin saivat katsoa. Kyllä kannattaa kaikkien paheksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan kassissa nokkahuilu, melodika, marakassit, triangeli tms. soitin. Niillä lapset viihdyttivät itseään ja paikalle sattunutta yleisöä. 

Herranpieksut! Kai he edes osasivat soittaa?

Tuon kun tekisi nykypäivänä niin lentäisi pihalle bussista ja ravintolasta ja huudot päälle. Lapset ei saa näkyä eikä kuulua. Siksi ne katsoo niitä puhelimia kun sillä tavoin pysyvät riittävän hiljaa ja paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan aina kirja tai värikynät ja vihko mukana alle kouluikäisen viihdykkeeksi. Miksei ne kelpaa nykylapsille?

Kelpaa jos häntä ei ole totutettu älypuhelimeen.

Vanhemman täytyy myös haluta nähdä vaivaa ja ottaa nuo mukaansa.

Meillä lapsi ei ole kännykällä.

Ohis, mutta jos nyt pitää puhelinta tuon ikäiselle näyttää niin tiktok on tosi huono valinta sillä sieltä voi tulla ihan mitä vaan ja pian mukula kokeilee niitä kotona.

Olen minäkin nähnyt ravintolassa, että kun perhe tuli syömään niin lapsille lätkäistiin iPadit naaman eteen josta kattelivat jotain piirrettyjä. Melko pimeetä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi joskus syö ruokaa ja katsoo samalla kännykkää.

Haluatteko kysyä jotain ?

Miksi katsoo kännykkää? Edes ruokarauhaa ei ole?

Nolottaisi kyllä todella paljon, jos omat lapset eivät kestäisi istua rauhallisesti paikallaan edes pientä "tylsää" hetkeä ilman älylaitteita. Ettekö te kasvata niitä pentuja yhtään? Toisaalta, ehkä jos omat geenit ovat riittäneet vain viallisen kirjainyhdistelmäpenskan tuottamiseen, niin ei kai sitä kovin suuria voi odottaakaan..

5-vuotiaan äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan aina kirja tai värikynät ja vihko mukana alle kouluikäisen viihdykkeeksi. Miksei ne kelpaa nykylapsille?

Kelpaa jos häntä ei ole totutettu älypuhelimeen.

Vanhemman täytyy myös haluta nähdä vaivaa ja ottaa nuo mukaansa.

Meillä lapsi ei ole kännykällä.

Jep. En minä ainakaan ihan yksinkertaisesti viitsi kantaa mitään ylimääräistä romua mukana. Lapsi voi pelata kännykällä vaikka ekapeliä tai jotain värityspeliä ne kerrat kun on tarvetta tuommoiselle odottelulle (ei kovin usein siis). Kotona sitten luetaan ja piirretään jne 🙂 toinen lapsista oppi lukemaan yhdellä pidemmällä automatkalla pelaamalla kännykkäpeliä, joten hän lukee paljon kirjoja itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan aina kirja tai värikynät ja vihko mukana alle kouluikäisen viihdykkeeksi. Miksei ne kelpaa nykylapsille?

Pitää olla pelejä. Minecraftia ja mitä niitä nyt on. Värittäminen oo enää mitään, ihan muumioiden hommaa.

Mulla oli lapsena game boy ravintolassa mukana mitä pelailin, kun aikuiset viettivät iltaa tämä joskus 91-92 ja aivan normaali aikuinen ihminen minusta tuli. Naurettavaa moraalipaniikkia nämä teknologiakammot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näettekö muuten enää lasten vanhempien röökaavan? Tai ihan pieniä lapsia keskenään pihalla? Nykyvanhemnat ovat turvallisempia ja ajattelevat enemmän lapsiaan.

Ei näy enää ketään leikkipaikoilla. Hiekkalaatikot on useissa taloyhtiöissä kesäisinkin tyhjillään ja ylipäätään ei enää ole juurikaan mitään varusteita leikkipaikalla. Aikanaan oli kiikut, liukumäet, hiekkalaatikot, keinulaudat ja kiipeilytelineet. Siis jo siinä silloin aivan uudessa rivariyhtiössä jonne 1999 muutimme oli molemmille kolmen rivarin pihalle omat välineensä (12 asuntoa/leikkipaikka). Nykyään toisessa on vain kiikku, toisessa pihassa liukumäki ja hiekkalaatikko on edelleen molemmilla. Asutaan itse nyt parin kilometrin päässä.

Epäilen, ettei tupakanpolton vähenemisellä ole tuohon juuri vaikutusta. Rivitaloyhtiöt ja kunnat vaan kokoajan säästävät kilpaa. Eikä mikään houkuta äitejäkään käskemään lapsiaan pihalle. Mieluummin nökötetään yhdessä sisällä?

90-luvulla vanhemmat tuuppasivat lapset yksin ulos pihalle leikkimään, kun itse jäivät sisälle tekemään omia juttujaan. Puistossa istuttiin ringissä ja juoruiltiin, kun lapset leikkivät keskenään.

Nykyään ei lapsia noin vain päästetä yksin pihalle, mutta vaihtoehto ei ole kotona istuminen kuten luulet. Vanhemmat vievät lapsiaan hyvin pienestä pitäen harrastuksiin, jotka ovat monella tapaa opettavaisempia kuin lasten omat kirkonrotat pihalla.

Lisäksi puistot ovat tyhjiä siksi, että äidit menevät aikaisemmin takaisin töihin. Suurin osa on korkeintaan 1,5 vuotta kotona, jonka jälkeen lapsi menee päiväkotiin. Puistojen ja pihojen tyhjyys ei kieli vanhempien laiskuudesta. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän laatuaikaa lastensa kanssa kuin aiemmat vanhemmat.

Ajat muuttuvat, kuomaseni.

Kaunis ajatus, mutta ei se noin mene. Helvetti, jos kuulisitte edes joskus niitä asioita joita lapsenne kertovat. Perheessä on olevinaan kaikki kunnossa, vanhemmat töissä, rahaa riittää jne. Tosiasiassa ne pienet 7-10v. lapset ovat aivan kartalla esimerkiksi siitä mistä saa rauhoittavia ja/tai piristeitä. Kun tiedustelee asiaa tarkemmin, on yleisin kommentti tähän se, että kotona ei kestä olla selvinpäin.

Höpsistä. Koskaan vanhemmat eivät ole viettäneet lapsensa kanssa niin paljon aikaa, antaneet syliä ja hellyyttä kuin tänä päivänä, johtuen pitkistä perhevapaista, lyhyistä työpäivistä, pitkistä vuosilomista ja arkipyhävapausta, mahdollisuus olla pois työstä sairasta lasta hoitamassa, tämä kaikki vasta 90-luvusta alkaen.

Lisäksi kodinkoneet helpottavat kotitöitä, kaupan pitkittyneen aukiolot, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista jne.

Ennen 80-lukua äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu ja sitä ennen 1-4kk, kun lapsi vietiin hoitoon, oli pitkät työpäivät ja lomaa pari viikkoa vuodessa ja vaatteet ommeltiin itse ja perunat kasvatettiin, ei siinä vanhemmilla ollut aikaa lapsille, myös sukupuoliroolit perheessä.

Lapsilla on nykyään jopa ihmisarvo ja lakiin kirjoitetut lapsen oikeudet ja turva.

Ja silti lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Se, että on enemmän aikaa, ei vastaa sitä todellisuutta että lapset kokevat olevansa aivan helvetin yksin. Suurin osa tänne kirjoittavista olisi voinut viettää tämänkin ajan lastensa kanssa, mutta ei.

Lähde kiitos. Jos lapset ja nuoret voi entistä huonommin?

Suurin osa lapsista ja nuorista voi todella hienosti, kuin koskaan aikaisemmin. Suurimmalla osalla alle 25v lukio tai toisen asteen koulutus takana. Ja yhä parempia koulusuorituksia, jopa ylioppilastustodistuksessa 11 laudaturia.

Ja sitten on pieni joukko millä menee huonosti ja se tuodaan julkisuuteen ja haetaan apua.

Ja jo avun hakeminen on alentunut ja siitä voidaan puhua, kun vielä parikymmentä vuotta heidät suljettiin laitoksiin tai saivat olla oman onnensa nojassa.

Tällä hetkellä heikommilla ovat juuri 30-40v eli edellisen sukupolven kasvattamat lapset, joista monet kutsuvat itseään hyviksi vanhemmiksi esim. 70-80-luvulla syntyneet, kun heidän ongelmilleen lapsena ja nuorena vanhemmat ovat ummistaneet silmänsä.

Kunpa siellä pitkässä koulussa opetettaisiin taas kirjoittamaan suomen kieltä. Kohta koko kieli on tuhoutunut, kun nuoriso ei osaa edes kirjoittaa kieliopillisesti oikein, mikä on tietysti vasta lähtökohta hyvien ajatusten ilmaisulle.

Meillä oli ala-asteella äidinkielentunnilla käytössä ainekirjoitusvihko, saneluvihko, kauniin käsialan harjoitteluun käytetty vihko, tekstaustyökirja sekä varsinainen äidinkielen oppikirja. Lukukirjat olivat kierrätettyjä, ja niissä oli tekstejä eri aiheista Opettaja luki ääneen meille satukirjoja, luimme romaaneja vuorolukuna, sekä luokan takana oli kirjalaatikko, josta sai valita luettavaa. Lukematta ja kirjoittamatta ei opi lukemaan ja kirjoittamaan.

Yo-kirjoitukset oli pakko tehdä yhden kevään aikana. Arvosanoja sai käydä korottamassa yksissä kirjoituksissa. Lukio kesti kolme vuotta, tai käytännössä 2,5 v. Itse sain lyhyestä matematiikasta päättötodistukseen arvosanan 6. Silti osaan laskea, että 70-80 -luvulla syntyneet eivät ole 30-40 -vuotiaita. Neuvoin myös hiljakkoin nuorta kaupan kassaa, miten lasketaan yhdestä eurosta 10 % alennus.

Eihän nykytalojen pihoille muutamaan vuosikymmeneen ole edes laitettu hiekkalaatikoita eikä keinuja. Se siitä nykyihmisten lapsiystävällisyydestä.

Taktiikka, miten saada lapsi pysymään paikoillaan, ettei lasta tarvitse etsiä myöhemmin, arvelen.

Lapseton kirjoitti:

Taktiikka, miten saada lapsi pysymään paikoillaan, ettei lasta tarvitse etsiä myöhemmin, arvelen.

Oletpas sinä viisas yksinkertaisuudessaan.

Lapseton kirjoitti:

Taktiikka, miten saada lapsi pysymään paikoillaan, ettei lasta tarvitse etsiä myöhemmin, arvelen.

Tiktokiako siihen tarvitaan? Tosi moni vanhempi täällä takertuu laitteen käyttöön, kun oleellisinta on se mitä sillä laitteella tekee. Tosiaan aloituksen kuusivuotias katsoi päätöntä ja aivoille vahingollista nopeatahtista roskaa, joka ei millään tavalla ole hyväksi vilkkaalle lapselle. Älylaitteilla voi tehdä kehittäviäkin, lapsentasoisia kivoja juttuja, kuten jo mainittu ekapeli tms. Ei ole mitään tilannetta milloin olisi pakko syöttää teinimaailman vinksahtanutta tuubaa noin pienelle.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan aina kirja tai värikynät ja vihko mukana alle kouluikäisen viihdykkeeksi. Miksei ne kelpaa nykylapsille?

Tarjotaanko edes, ainakin pikkulapset tykkäävät kun heidän kanssaan ollaan ja luetaan ja jutellaan luetusta. Onko nykyajan vanhemmat niin kiireisiä, että kaikki korvataan digilaitteilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mun adhd saa ravintolassa vaikka pelata mun kännyllä

Kivempaa kuin se että odotellessa juoksisin perässä ympäri ravintolaa. Kivempaa sullekin

Vaikka olisikin ylivilkas, miksei voi opettaa odottamaan ilman sitä kännykkää? Piirtäminen tai lukeminen parempia vaihtoehtoja myös.

Kyllä aikanaan kun itse oltiin lapsia, istuttiin ja odotettiin että ruoka tulee pöytään. Vaikka tylsää se odottaminen olikin, mutta oppi siinä samalla kärsivällisyyttä. Meille myös vanhemmat juttelivat odottelun lomassa.

Jos ylivilkas adhd lapsi, niin hänen ei opettamalla poisteta ylivelkkautta, koska aivotoiminta toimii erilailla. Ihan samalla tavalla et voi pyytää näkörajoittaista ottamaan punaista palloa, kun hän ei näe värejä tai puherajoitteinen, ei osaa puhua, vaikka kuinka opetat puhumaan tai sydänsairas lapsi ei pysty kovaan rasitukseen, vaikka kuinka opettaisi.

Eikä ole nykyajan ilmiö, vaan esim. adhd on ollut iät ja ajat, mutta nyt se lääketiett. ansiosta tunnetaan. Tästä esimerkki on 1800-luvulta esim. Sibelius.

Höpöhöpö

Kaikki 70- ja 80-luvuilla syntyneet on itse istuneet kuin tatit telkkariin ja videoiden edessä, taittaen läpi kaikki Disneyt, kasarin saippuasarjat ja ostostv:n tarjonnan sekä mainokset. Ysärillä ja vuosituhannen alussa lapset pelasi matopeliä ja space impactia.

Älypuhelin on siten paljon laadukkaampi, että siellä on enemmän valinnanvaraa ja ihan hyödyllisiäkin sisältöjä. Telkkarissa ei ollut matikkapelejä tai kielellisyä kehitystä edistäviä pelejä.