Nähty ravintolassa, miten äiti laittoi omasta puhelimesta noin 6-vuotiaalle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näettekö muuten enää lasten vanhempien röökaavan? Tai ihan pieniä lapsia keskenään pihalla? Nykyvanhemnat ovat turvallisempia ja ajattelevat enemmän lapsiaan.

Ei näy enää ketään leikkipaikoilla. Hiekkalaatikot on useissa taloyhtiöissä kesäisinkin tyhjillään ja ylipäätään ei enää ole juurikaan mitään varusteita leikkipaikalla. Aikanaan oli kiikut, liukumäet, hiekkalaatikot, keinulaudat ja kiipeilytelineet. Siis jo siinä silloin aivan uudessa rivariyhtiössä jonne 1999 muutimme oli molemmille kolmen rivarin pihalle omat välineensä (12 asuntoa/leikkipaikka). Nykyään toisessa on vain kiikku, toisessa pihassa liukumäki ja hiekkalaatikko on edelleen molemmilla. Asutaan itse nyt parin kilometrin päässä.

Epäilen, ettei tupakanpolton vähenemisellä ole tuohon juuri vaikutusta. Rivitaloyhtiöt ja kunnat vaan kokoajan säästävät kilpaa. Eikä mikään houkuta äitejäkään käskemään lapsiaan pihalle. Mieluummin nökötetään yhdessä sisällä?

90-luvulla vanhemmat tuuppasivat lapset yksin ulos pihalle leikkimään, kun itse jäivät sisälle tekemään omia juttujaan. Puistossa istuttiin ringissä ja juoruiltiin, kun lapset leikkivät keskenään.

Nykyään ei lapsia noin vain päästetä yksin pihalle, mutta vaihtoehto ei ole kotona istuminen kuten luulet. Vanhemmat vievät lapsiaan hyvin pienestä pitäen harrastuksiin, jotka ovat monella tapaa opettavaisempia kuin lasten omat kirkonrotat pihalla.

Lisäksi puistot ovat tyhjiä siksi, että äidit menevät aikaisemmin takaisin töihin. Suurin osa on korkeintaan 1,5 vuotta kotona, jonka jälkeen lapsi menee päiväkotiin. Puistojen ja pihojen tyhjyys ei kieli vanhempien laiskuudesta. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän laatuaikaa lastensa kanssa kuin aiemmat vanhemmat.

Ajat muuttuvat, kuomaseni.

Kaunis ajatus, mutta ei se noin mene. Helvetti, jos kuulisitte edes joskus niitä asioita joita lapsenne kertovat. Perheessä on olevinaan kaikki kunnossa, vanhemmat töissä, rahaa riittää jne. Tosiasiassa ne pienet 7-10v. lapset ovat aivan kartalla esimerkiksi siitä mistä saa rauhoittavia ja/tai piristeitä. Kun tiedustelee asiaa tarkemmin, on yleisin kommentti tähän se, että kotona ei kestä olla selvinpäin.

Höpsistä. Koskaan vanhemmat eivät ole viettäneet lapsensa kanssa niin paljon aikaa, antaneet syliä ja hellyyttä kuin tänä päivänä, johtuen pitkistä perhevapaista, lyhyistä työpäivistä, pitkistä vuosilomista ja arkipyhävapausta, mahdollisuus olla pois työstä sairasta lasta hoitamassa, tämä kaikki vasta 90-luvusta alkaen.

Lisäksi kodinkoneet helpottavat kotitöitä, kaupan pitkittyneen aukiolot, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista jne.

Ennen 80-lukua äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu ja sitä ennen 1-4kk, kun lapsi vietiin hoitoon, oli pitkät työpäivät ja lomaa pari viikkoa vuodessa ja vaatteet ommeltiin itse ja perunat kasvatettiin, ei siinä vanhemmilla ollut aikaa lapsille, myös sukupuoliroolit perheessä.

Lapsilla on nykyään jopa ihmisarvo ja lakiin kirjoitetut lapsen oikeudet ja turva.

Ja silti lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Se, että on enemmän aikaa, ei vastaa sitä todellisuutta että lapset kokevat olevansa aivan helvetin yksin. Suurin osa tänne kirjoittavista olisi voinut viettää tämänkin ajan lastensa kanssa, mutta ei.

Olen angiinassa. Mies kävi lasten ja naapureiden ja niiden lasten kanssa leikkipuistossa katsomassa raketteja. On ollut mielenkiintoista seurata tätä keskustelua. Osa mielipiteistä hyvin mustavalkoisia. Suurin osa meistä vanhemmista on onneksi varsin täyspäisiä. Hyvää uutta vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näettekö muuten enää lasten vanhempien röökaavan? Tai ihan pieniä lapsia keskenään pihalla? Nykyvanhemnat ovat turvallisempia ja ajattelevat enemmän lapsiaan.

Ei näy enää ketään leikkipaikoilla. Hiekkalaatikot on useissa taloyhtiöissä kesäisinkin tyhjillään ja ylipäätään ei enää ole juurikaan mitään varusteita leikkipaikalla. Aikanaan oli kiikut, liukumäet, hiekkalaatikot, keinulaudat ja kiipeilytelineet. Siis jo siinä silloin aivan uudessa rivariyhtiössä jonne 1999 muutimme oli molemmille kolmen rivarin pihalle omat välineensä (12 asuntoa/leikkipaikka). Nykyään toisessa on vain kiikku, toisessa pihassa liukumäki ja hiekkalaatikko on edelleen molemmilla. Asutaan itse nyt parin kilometrin päässä.

Epäilen, ettei tupakanpolton vähenemisellä ole tuohon juuri vaikutusta. Rivitaloyhtiöt ja kunnat vaan kokoajan säästävät kilpaa. Eikä mikään houkuta äitejäkään käskemään lapsiaan pihalle. Mieluummin nökötetään yhdessä sisällä?

90-luvulla vanhemmat tuuppasivat lapset yksin ulos pihalle leikkimään, kun itse jäivät sisälle tekemään omia juttujaan. Puistossa istuttiin ringissä ja juoruiltiin, kun lapset leikkivät keskenään.

Nykyään ei lapsia noin vain päästetä yksin pihalle, mutta vaihtoehto ei ole kotona istuminen kuten luulet. Vanhemmat vievät lapsiaan hyvin pienestä pitäen harrastuksiin, jotka ovat monella tapaa opettavaisempia kuin lasten omat kirkonrotat pihalla.

Lisäksi puistot ovat tyhjiä siksi, että äidit menevät aikaisemmin takaisin töihin. Suurin osa on korkeintaan 1,5 vuotta kotona, jonka jälkeen lapsi menee päiväkotiin. Puistojen ja pihojen tyhjyys ei kieli vanhempien laiskuudesta. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän laatuaikaa lastensa kanssa kuin aiemmat vanhemmat.

Ajat muuttuvat, kuomaseni.

Kaunis ajatus, mutta ei se noin mene. Helvetti, jos kuulisitte edes joskus niitä asioita joita lapsenne kertovat. Perheessä on olevinaan kaikki kunnossa, vanhemmat töissä, rahaa riittää jne. Tosiasiassa ne pienet 7-10v. lapset ovat aivan kartalla esimerkiksi siitä mistä saa rauhoittavia ja/tai piristeitä. Kun tiedustelee asiaa tarkemmin, on yleisin kommentti tähän se, että kotona ei kestä olla selvinpäin.

Höpsistä. Koskaan vanhemmat eivät ole viettäneet lapsensa kanssa niin paljon aikaa, antaneet syliä ja hellyyttä kuin tänä päivänä, johtuen pitkistä perhevapaista, lyhyistä työpäivistä, pitkistä vuosilomista ja arkipyhävapausta, mahdollisuus olla pois työstä sairasta lasta hoitamassa, tämä kaikki vasta 90-luvusta alkaen.

Lisäksi kodinkoneet helpottavat kotitöitä, kaupan pitkittyneen aukiolot, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista jne.

Ennen 80-lukua äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu ja sitä ennen 1-4kk, kun lapsi vietiin hoitoon, oli pitkät työpäivät ja lomaa pari viikkoa vuodessa ja vaatteet ommeltiin itse ja perunat kasvatettiin, ei siinä vanhemmilla ollut aikaa lapsille, myös sukupuoliroolit perheessä.

Lapsilla on nykyään jopa ihmisarvo ja lakiin kirjoitetut lapsen oikeudet ja turva.

Ja silti lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Se, että on enemmän aikaa, ei vastaa sitä todellisuutta että lapset kokevat olevansa aivan helvetin yksin. Suurin osa tänne kirjoittavista olisi voinut viettää tämänkin ajan lastensa kanssa, mutta ei.

Lähde kiitos. Jos lapset ja nuoret voi entistä huonommin?

Suurin osa lapsista ja nuorista voi todella hienosti, kuin koskaan aikaisemmin. Suurimmalla osalla alle 25v lukio tai toisen asteen koulutus takana. Ja yhä parempia koulusuorituksia, jopa ylioppilastustodistuksessa 11 laudaturia.

Ja sitten on pieni joukko millä menee huonosti ja se tuodaan julkisuuteen ja haetaan apua.

Ja jo avun hakeminen on alentunut ja siitä voidaan puhua, kun vielä parikymmentä vuotta heidät suljettiin laitoksiin tai saivat olla oman onnensa nojassa.

Tällä hetkellä heikommilla ovat juuri 30-40v eli edellisen sukupolven kasvattamat lapset, joista monet kutsuvat itseään hyviksi vanhemmiksi esim. 70-80-luvulla syntyneet, kun heidän ongelmilleen lapsena ja nuorena vanhemmat ovat ummistaneet silmänsä.

Vuonna 1970 syntynyt on jo 52v.

Vierailija kirjoitti:

Minä kun menen lasten kanssa kauppaan, ravintolaan tai mihin tahansa, niin minä kaivan laukustani vesivärit ja maalaustelineen. Siinä saavat tulevat taiteilijan alut toteuttaa itseään eikä tarvitse muiden kanssaihmisten mieltään pahoittaa siitä että meidän lapset nauttisivat mediasaastetta.

Sama ongelma. Lapsi ei opi vain olemaan, vaan koko ajan pitää olla jotain tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näettekö muuten enää lasten vanhempien röökaavan? Tai ihan pieniä lapsia keskenään pihalla? Nykyvanhemnat ovat turvallisempia ja ajattelevat enemmän lapsiaan.

Ei näy enää ketään leikkipaikoilla. Hiekkalaatikot on useissa taloyhtiöissä kesäisinkin tyhjillään ja ylipäätään ei enää ole juurikaan mitään varusteita leikkipaikalla. Aikanaan oli kiikut, liukumäet, hiekkalaatikot, keinulaudat ja kiipeilytelineet. Siis jo siinä silloin aivan uudessa rivariyhtiössä jonne 1999 muutimme oli molemmille kolmen rivarin pihalle omat välineensä (12 asuntoa/leikkipaikka). Nykyään toisessa on vain kiikku, toisessa pihassa liukumäki ja hiekkalaatikko on edelleen molemmilla. Asutaan itse nyt parin kilometrin päässä.

Epäilen, ettei tupakanpolton vähenemisellä ole tuohon juuri vaikutusta. Rivitaloyhtiöt ja kunnat vaan kokoajan säästävät kilpaa. Eikä mikään houkuta äitejäkään käskemään lapsiaan pihalle. Mieluummin nökötetään yhdessä sisällä?

90-luvulla vanhemmat tuuppasivat lapset yksin ulos pihalle leikkimään, kun itse jäivät sisälle tekemään omia juttujaan. Puistossa istuttiin ringissä ja juoruiltiin, kun lapset leikkivät keskenään.

Nykyään ei lapsia noin vain päästetä yksin pihalle, mutta vaihtoehto ei ole kotona istuminen kuten luulet. Vanhemmat vievät lapsiaan hyvin pienestä pitäen harrastuksiin, jotka ovat monella tapaa opettavaisempia kuin lasten omat kirkonrotat pihalla.

Lisäksi puistot ovat tyhjiä siksi, että äidit menevät aikaisemmin takaisin töihin. Suurin osa on korkeintaan 1,5 vuotta kotona, jonka jälkeen lapsi menee päiväkotiin. Puistojen ja pihojen tyhjyys ei kieli vanhempien laiskuudesta. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän laatuaikaa lastensa kanssa kuin aiemmat vanhemmat.

Ajat muuttuvat, kuomaseni.

Kaunis ajatus, mutta ei se noin mene. Helvetti, jos kuulisitte edes joskus niitä asioita joita lapsenne kertovat. Perheessä on olevinaan kaikki kunnossa, vanhemmat töissä, rahaa riittää jne. Tosiasiassa ne pienet 7-10v. lapset ovat aivan kartalla esimerkiksi siitä mistä saa rauhoittavia ja/tai piristeitä. Kun tiedustelee asiaa tarkemmin, on yleisin kommentti tähän se, että kotona ei kestä olla selvinpäin.

Höpsistä. Koskaan vanhemmat eivät ole viettäneet lapsensa kanssa niin paljon aikaa, antaneet syliä ja hellyyttä kuin tänä päivänä, johtuen pitkistä perhevapaista, lyhyistä työpäivistä, pitkistä vuosilomista ja arkipyhävapausta, mahdollisuus olla pois työstä sairasta lasta hoitamassa, tämä kaikki vasta 90-luvusta alkaen.

Lisäksi kodinkoneet helpottavat kotitöitä, kaupan pitkittyneen aukiolot, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista jne.

Ennen 80-lukua äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu ja sitä ennen 1-4kk, kun lapsi vietiin hoitoon, oli pitkät työpäivät ja lomaa pari viikkoa vuodessa ja vaatteet ommeltiin itse ja perunat kasvatettiin, ei siinä vanhemmilla ollut aikaa lapsille, myös sukupuoliroolit perheessä.

Lapsilla on nykyään jopa ihmisarvo ja lakiin kirjoitetut lapsen oikeudet ja turva.

Ja silti lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Se, että on enemmän aikaa, ei vastaa sitä todellisuutta että lapset kokevat olevansa aivan helvetin yksin. Suurin osa tänne kirjoittavista olisi voinut viettää tämänkin ajan lastensa kanssa, mutta ei.

Lähde kiitos. Jos lapset ja nuoret voi entistä huonommin?

Suurin osa lapsista ja nuorista voi todella hienosti, kuin koskaan aikaisemmin. Suurimmalla osalla alle 25v lukio tai toisen asteen koulutus takana. Ja yhä parempia koulusuorituksia, jopa ylioppilastustodistuksessa 11 laudaturia.

Ja sitten on pieni joukko millä menee huonosti ja se tuodaan julkisuuteen ja haetaan apua.

Ja jo avun hakeminen on alentunut ja siitä voidaan puhua, kun vielä parikymmentä vuotta heidät suljettiin laitoksiin tai saivat olla oman onnensa nojassa.

Tällä hetkellä heikommilla ovat juuri 30-40v eli edellisen sukupolven kasvattamat lapset, joista monet kutsuvat itseään hyviksi vanhemmiksi esim. 70-80-luvulla syntyneet, kun heidän ongelmilleen lapsena ja nuorena vanhemmat ovat ummistaneet silmänsä.

Vuonna 1970 syntynyt on jo 52v.

Ennen 6 laudaturia oli maksimi, mikä tehtiin 2 viikon aikana. Uskallan väittää, että ne jotka tekijät tuolloin 6 L tekisivät tänä päivänä helposti tuon 11 L.

Pitäiskö lasten aina vaan katsella seiniä tai kunsiään ja leikkiä mielikuvitusystävien kanssa?

Kyllä me sairaalassakin laitamme lapselle videot pyörimään jos on äitiä ikävä. Siihen vähän mehua ja muumikeksiä niin parempi mieli.

Mutta ehkä lasten pitäisi vaan antaa itkeä???

Kovin on mustavalkoinen aloitus, arvostelet kärkkäästi 6v lapsen äitiä, kun hän jätti lapsensa älylaitteen seuraan, mutta et sanallakaan halua ratkaista ongelmaa, miten äidin olisi pitänyt ratkaista ongelma tai tehdä, kun meni tekemään ruokatilausta.

Jos osaat arvostella, luulisi sinulla olevan myös ratkaisu, miten asia pitäisi tehdä.

Toisaalta, itse olen jo sen ikäinen, että tätä samaa mantraa veisattiin jo 80-luvulla, kun itse olin pienten lasten äiti, vain härpäkkeet on vaihtuneet ja aina löytyy nuoremmista arvostelevaa, vaikka eivät he ole tähän maailmaan avaruudesta tupsahtaneet, vaan ovat ap. ja minun ikäpolveni kasvattamia ja olemme antaneet heille eväät aikuisuuteen ja vanhemmuuteen. Ja syyt löytyvät paljon syvemmältä, kuin tämän päivän vanhemmista.

Onko lapsille nykyään tarjolla värityskirjoja? Lehtihyllyissä näkee kylläkin aikuisten värityskirjoja...

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan aina kirja tai värikynät ja vihko mukana alle kouluikäisen viihdykkeeksi. Miksei ne kelpaa nykylapsille?

Aika sama asia kuin kännykkä. Toiset oppi jo lapsena viihtymään ilman jatkuvaa tekemistäkin. Aistiärsykekoukussa pidetään lapset noilla.

Vierailija kirjoitti:

Joo mun adhd saa ravintolassa vaikka pelata mun kännyllä

Kivempaa kuin se että odotellessa juoksisin perässä ympäri ravintolaa. Kivempaa sullekin

"mun adhd", miten se keskittymishäiriö sillä puhelimella pelaa vai sinäkö sitä pelaat?

Vierailija kirjoitti:

Näet yhden lyhyen tilanteen ventoveraiden elämästä ja päättelet että sitä on nykyajan kasvatus. Okei

Samaa suurin osa vanhemmista kuitenkin tekee. Opelle sinäkin vain kasvattamaan kakarasi kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näettekö muuten enää lasten vanhempien röökaavan? Tai ihan pieniä lapsia keskenään pihalla? Nykyvanhemnat ovat turvallisempia ja ajattelevat enemmän lapsiaan.

Ei näy enää ketään leikkipaikoilla. Hiekkalaatikot on useissa taloyhtiöissä kesäisinkin tyhjillään ja ylipäätään ei enää ole juurikaan mitään varusteita leikkipaikalla. Aikanaan oli kiikut, liukumäet, hiekkalaatikot, keinulaudat ja kiipeilytelineet. Siis jo siinä silloin aivan uudessa rivariyhtiössä jonne 1999 muutimme oli molemmille kolmen rivarin pihalle omat välineensä (12 asuntoa/leikkipaikka). Nykyään toisessa on vain kiikku, toisessa pihassa liukumäki ja hiekkalaatikko on edelleen molemmilla. Asutaan itse nyt parin kilometrin päässä.

Epäilen, ettei tupakanpolton vähenemisellä ole tuohon juuri vaikutusta. Rivitaloyhtiöt ja kunnat vaan kokoajan säästävät kilpaa. Eikä mikään houkuta äitejäkään käskemään lapsiaan pihalle. Mieluummin nökötetään yhdessä sisällä?

90-luvulla vanhemmat tuuppasivat lapset yksin ulos pihalle leikkimään, kun itse jäivät sisälle tekemään omia juttujaan. Puistossa istuttiin ringissä ja juoruiltiin, kun lapset leikkivät keskenään.

Nykyään ei lapsia noin vain päästetä yksin pihalle, mutta vaihtoehto ei ole kotona istuminen kuten luulet. Vanhemmat vievät lapsiaan hyvin pienestä pitäen harrastuksiin, jotka ovat monella tapaa opettavaisempia kuin lasten omat kirkonrotat pihalla.

Lisäksi puistot ovat tyhjiä siksi, että äidit menevät aikaisemmin takaisin töihin. Suurin osa on korkeintaan 1,5 vuotta kotona, jonka jälkeen lapsi menee päiväkotiin. Puistojen ja pihojen tyhjyys ei kieli vanhempien laiskuudesta. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän laatuaikaa lastensa kanssa kuin aiemmat vanhemmat.

Ajat muuttuvat, kuomaseni.

Kaunis ajatus, mutta ei se noin mene. Helvetti, jos kuulisitte edes joskus niitä asioita joita lapsenne kertovat. Perheessä on olevinaan kaikki kunnossa, vanhemmat töissä, rahaa riittää jne. Tosiasiassa ne pienet 7-10v. lapset ovat aivan kartalla esimerkiksi siitä mistä saa rauhoittavia ja/tai piristeitä. Kun tiedustelee asiaa tarkemmin, on yleisin kommentti tähän se, että kotona ei kestä olla selvinpäin.

Satutäti keksii taas juttuja täällä🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näettekö muuten enää lasten vanhempien röökaavan? Tai ihan pieniä lapsia keskenään pihalla? Nykyvanhemnat ovat turvallisempia ja ajattelevat enemmän lapsiaan.

Ei näy enää ketään leikkipaikoilla. Hiekkalaatikot on useissa taloyhtiöissä kesäisinkin tyhjillään ja ylipäätään ei enää ole juurikaan mitään varusteita leikkipaikalla. Aikanaan oli kiikut, liukumäet, hiekkalaatikot, keinulaudat ja kiipeilytelineet. Siis jo siinä silloin aivan uudessa rivariyhtiössä jonne 1999 muutimme oli molemmille kolmen rivarin pihalle omat välineensä (12 asuntoa/leikkipaikka). Nykyään toisessa on vain kiikku, toisessa pihassa liukumäki ja hiekkalaatikko on edelleen molemmilla. Asutaan itse nyt parin kilometrin päässä.

Epäilen, ettei tupakanpolton vähenemisellä ole tuohon juuri vaikutusta. Rivitaloyhtiöt ja kunnat vaan kokoajan säästävät kilpaa. Eikä mikään houkuta äitejäkään käskemään lapsiaan pihalle. Mieluummin nökötetään yhdessä sisällä?

90-luvulla vanhemmat tuuppasivat lapset yksin ulos pihalle leikkimään, kun itse jäivät sisälle tekemään omia juttujaan. Puistossa istuttiin ringissä ja juoruiltiin, kun lapset leikkivät keskenään.

Nykyään ei lapsia noin vain päästetä yksin pihalle, mutta vaihtoehto ei ole kotona istuminen kuten luulet. Vanhemmat vievät lapsiaan hyvin pienestä pitäen harrastuksiin, jotka ovat monella tapaa opettavaisempia kuin lasten omat kirkonrotat pihalla.

Lisäksi puistot ovat tyhjiä siksi, että äidit menevät aikaisemmin takaisin töihin. Suurin osa on korkeintaan 1,5 vuotta kotona, jonka jälkeen lapsi menee päiväkotiin. Puistojen ja pihojen tyhjyys ei kieli vanhempien laiskuudesta. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän laatuaikaa lastensa kanssa kuin aiemmat vanhemmat.

Ajat muuttuvat, kuomaseni.

Kaunis ajatus, mutta ei se noin mene. Helvetti, jos kuulisitte edes joskus niitä asioita joita lapsenne kertovat. Perheessä on olevinaan kaikki kunnossa, vanhemmat töissä, rahaa riittää jne. Tosiasiassa ne pienet 7-10v. lapset ovat aivan kartalla esimerkiksi siitä mistä saa rauhoittavia ja/tai piristeitä. Kun tiedustelee asiaa tarkemmin, on yleisin kommentti tähän se, että kotona ei kestä olla selvinpäin.

Höpsistä. Koskaan vanhemmat eivät ole viettäneet lapsensa kanssa niin paljon aikaa, antaneet syliä ja hellyyttä kuin tänä päivänä, johtuen pitkistä perhevapaista, lyhyistä työpäivistä, pitkistä vuosilomista ja arkipyhävapausta, mahdollisuus olla pois työstä sairasta lasta hoitamassa, tämä kaikki vasta 90-luvusta alkaen.

Lisäksi kodinkoneet helpottavat kotitöitä, kaupan pitkittyneen aukiolot, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista jne.

Ennen 80-lukua äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu ja sitä ennen 1-4kk, kun lapsi vietiin hoitoon, oli pitkät työpäivät ja lomaa pari viikkoa vuodessa ja vaatteet ommeltiin itse ja perunat kasvatettiin, ei siinä vanhemmilla ollut aikaa lapsille, myös sukupuoliroolit perheessä.

Lapsilla on nykyään jopa ihmisarvo ja lakiin kirjoitetut lapsen oikeudet ja turva.

Ja silti lapset ja nuoret voivat yhä huonommin. Se, että on enemmän aikaa, ei vastaa sitä todellisuutta että lapset kokevat olevansa aivan helvetin yksin. Suurin osa tänne kirjoittavista olisi voinut viettää tämänkin ajan lastensa kanssa, mutta ei.

Noh, oma lapsi tuolla vetää sikeitä, mutta kai minun pitäisi siinä vieressä seistä ja tuijottaa, ettei heti haukuta itsekkääksi nykyäidiksi joka ei hoida lapsiaan😂

Oletko syntynyt 1994 tai sitä myöhemmin?

Kuin? Itse asiassa menit tasan 10 vuotta metsään.

Jotkut kommentoi että pitäisikö olla pelikortit, maalaustelineet, yms mukana sitten jos ei kännykkää saa antaa. Siis miksi pitäis olla yhtään mitään viihdykettä tai virikettä mukana ravintolassa? Ei siihen kuole jos joskus on tylsää

Vierailija kirjoitti:

Joo mun adhd saa ravintolassa vaikka pelata mun kännyllä

Kivempaa kuin se että odotellessa juoksisin perässä ympäri ravintolaa. Kivempaa sullekin

Oikeastaan. Ei se ole kivempaa. Teet lapsesta videootin. Koen vain surua, kun näen pienen lapsen lapsenlikkana kuvaruudun. Sitä lasta minin käy sääli.

Sitä lapsen huoltajaa oikeastaan halveksin. Se on minun tunteeni. En arvosta noita pikapalkintoja.

Omat lapset nyt teineinä pelaa ihan liian paljon ja itse täällä kännykällä jatkuvasti. En tätäkään arvosta.

Mutta ne pienet lapset on ihan aikuisten armoilla. Kännykkä kaveriksi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikanaan aina kirja tai värikynät ja vihko mukana alle kouluikäisen viihdykkeeksi. Miksei ne kelpaa nykylapsille?

Jaa a hankala sanoa miksei nykylapsille riitä käpylehmäleikit. Itelläskin on älypuhelin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näet yhden lyhyen tilanteen ventoveraiden elämästä ja päättelet että sitä on nykyajan kasvatus. Okei

On tuossa totuuttakin.

Monesti näkee lapsia toljottamassa kännykän ruutua. Julkisissa, ravintoloissa, kylässä ja jopa kaupassa parhaimmat antavat kersoilleen viihdykettä, kun ei jakseta muutoin olla.

Molempi pahempi, annat lasten olla vapaasti tai yrität mahdollisuuksien mukaan estää sen. Tiukkapipoille kukkahattutädeille ei kelpaa mikään.

Kuulokkeet eivät ole hyvä pienten korville, siksi lapseni eivät niitä käytä. Eivätkä sitten kuulisi bussissa jos minun pitää jotain heille selittää samalla kun katsovat videota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mun adhd saa ravintolassa vaikka pelata mun kännyllä

Kivempaa kuin se että odotellessa juoksisin perässä ympäri ravintolaa. Kivempaa sullekin

Adhd? Onko hän siis ylivilkas lapsi, joka tarvitsisi turvaa ja oikeita virikkeitä vanhemmiltaan eikä amfetamiinijohdannaisia?

Vain sivistymätön tomppeli heittää noin huonoja juttuja kun et tajua neuropsykiatrisen kirjon asioista yhtään mitään. Lääkkeiden avulla lapset ja nuoret pysyvät toimintakykyisinä. Ilman lääkettä koulunkäynti ja kanssakäyminen muiden kanssa on sula mahdottomuus eikä siinä halimiset tai puhe auta kun et saa kontaktia vilkkaaseen. Lääkkeet ei toimi ADHD kuten muilla huumaavana. Et tiedä miten vaikeaa on olla ilman sopivaa lääkitystä. Toivon, että pääset viettämään aikaa vuorokauden nepsyn kanssa, joka ei ole saanut lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kommentoi että pitäisikö olla pelikortit, maalaustelineet, yms mukana sitten jos ei kännykkää saa antaa. Siis miksi pitäis olla yhtään mitään viihdykettä tai virikettä mukana ravintolassa? Ei siihen kuole jos joskus on tylsää

Koska muut ihmiset nykyään kestävät huonosti lapsia ja valittavat vanhemmille jos lapset kitisevät, itkevät tai riekkuvat tylsistymistään.

Kaverilleni tuli nainen ravintolassa valittamaan, että pitäisi aina olla banaani mukana että voi antaa lapselle jos tämä kitisee nälkäänsä! Siis ravintolassa kun odottivat ruokaa, olisi pitänyt ensin antaa banaani. Äly hoi.

Sitten vielä ihmetellään miksi nykyvanhemmat ovat yksinäisiä, masentuneita ja väsyneitä. Koska aina löytyy ap:n kaltainen arvostelija! Sullakaan ei oo minkäänlaista taustatietoa tilanteesta mutta silti tulet tänne asti esittämään arvion tilanteesta.