Mikä on sinulle "samanhenkistä seuraa"?

Elämänarvot. Eli mitä pitää elämässä tärkeänä ja mitä pitää hyvänä ilmiönä ja mitä ei. En ole kertaakaan tavannut samanhenkisiä ihmisiä kuin minä mutta eipä ole paljoa tullut matkusteltua ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka eivät utele yksityisasioita ja jankuta omista yksityisasioitaan.

Yleensä kylläkin niiden yksityisasioista keskustelemisen kautta tutustutaan. Jokainen tosin päättää kenelle tahtoo kertoa ja kenelle ei.

Ihminen, jota kiinnostaa asiat, siis maailmasta kiinnostunut. Rento tyyppi, joka ei säikähdä tavallisesta poikkeavia asioita. Erilaisten ajattelutapojen olemassaolon ja vaihtoehtoisten ratkaisujen mahdollisuuden ymmärtävä. Ihmisiä, eläimiä ja luontoa kunnioittava ja niistä välittävä. Saa olla vähän hullu, muttei ole pakko, tai ihan vähän joo. Ja kun kaikki on mennyt, niin voi vielä nauraa, ainakin vähän.

En tarkkaan osaa määritellä, mutta joidenkin ihmisten kanssa on joku yhteys.. Edes hiljaisuus ei ole kiusallisen tuntuista. Tavallaan niinkuin ymmärtäisi toisiaan jotenkin sanattomasti. Useimmiten näiden kanssa "synkkaa" muutenkin, eli jutut naurattavat ja kanssakäyminen on rentoa.

Vierailija kirjoitti:

En tarkkaan osaa määritellä, mutta joidenkin ihmisten kanssa on joku yhteys.. Edes hiljaisuus ei ole kiusallisen tuntuista. Tavallaan niinkuin ymmärtäisi toisiaan jotenkin sanattomasti. Useimmiten näiden kanssa "synkkaa" muutenkin, eli jutut naurattavat ja kanssakäyminen on rentoa.

Lisättäköön vielä, useimmiten näissä ihmisissä ei ole mitään selkeitä samankaltaisuuksia. Näin ainakin omalla kohdalla.

Olen aina ollut vanha sielu ja pidän samanlaisista. Toisaalta olen jossain määrin kyyninen ja tykkään irvailla kaikkea mahdollista. Tykkään sarkastisesta huumorista ja harva asia on minulle sillä tavoin pyhää, etten voisi laskea siitä ystävien kanssa leikkiä. Tietysti osaan työssä ja vieraampien seurassa olla poliittisesti korrekti. Pienessä porukassa se katoaa. Ylipäätään samanhenkinen ihminen lukee paljon, tietää maailman menosta, osaa olla vastarannankiiski ja ennen kaikkea ei ole teennäinen/tekopyhä. Olen ehkä hieman punkkari henkisesti ja pidän muista punkkareista.

Sanoisin yleisesti rentous, avoimuus ja huumorintaju, mutta se ei lopulta ole niin yksinkertaista kenen kanssa sitä oikeasti on samalla aaltopituudella. Tämäkin taitaa olla kemiasta kiinni kenen kanssa juttu luistaa ja kenen kanssa ei. Kun on 5 vuoden sisään saanut vaihtaa useampaan kertaan työpaikkaa niin olen huomannut ettei sitä ihan kenentahansa kanssa tule loistavasti toimeen vaikka toisella olisi ns. Oikeat piirteet. Sen vain tuntee jutellessa ettei toinen saa koppia sun jutuista taikka teidän tapa lukea ihmisiä tai ylipäätään tilannetaju eroavat toisistaan.

Voin sanoa helpommin, mitä se ei ole. Ei elämämkouluaisia. Ei känni/rööki-porukkaa. Ei kanamaisia naisia. Ei draamailijoita. Ei myöskään ylhäistä yläluokkaa, joiden juhlissa pönötetään viinilasin kanssa jazzia kuunnellen.

Vierailija kirjoitti:

Näistä en tingi:

-saatananpalvonta

-ei savolaisia

Näistä en tingi:

-savolaisia

-ei saatananpalvontaa

Pitää luonnosta ja viihtyy siellä, niin vesillä, rannoilla, kalassa, metsällä, metsässä, marjassa kuin sienessä. Utelias maailmanmenoon nähden, innokas oppimaan uutta ja siksi tietää ja osaa monipuolisesti yhtä sun toista. Positiivinen ja älyllinen elämänasenne ja positiivinen ja asiallinen suhtautuminen toisiin. Se sisältää toisen ihmisen ja hänen oikeuksiensa kunnioittamisen. Ottaa muut huomioon eikä pyri tuuppimaan kyynärpäätä muiden kylkiluiden väliin. Tietää rajansa. Huolehtii itsestään ja toimeentulostaan, kantaa vastuuta asioista. Auttaa myös muita, mutta osaa myös levätä, kun on sen tarpeessa. Tykkää ja osaa nauraa ja vitsailla ja suhtautua rennosti missä ei ole otsan rypistelyn paikka, on huumorintajua, mutta myös vakavuuden taju. Elää niinkuin opettaa, eikä harrasta kaksoisstandardeja itselle vs muille. Ihminen, jonka kanssa on kiva jutella.

Mäyräkoirat

Kun olen jo vähän iäkkäämpi, niin tietty lievä arvonkonservatismi ja työväenluokkaisuus tuntuu kotoisalta. Kasvoin 70-luvulla. Noita enää harvoin näkee ihmisissä nykyään. En ole ns. uskovainen, mutta kristinuskon haukkujia en jaksa. Työväenluokkaisuus on minulle sitä, että asunnoton alkoholisti Arska bussipysäkillä ja Kari Koodari bemarissaan ovat saman arvoisia, ja kummankin kanssa keskustellaan. En siedä ihmisiä jotka katsovat toisia alaspäin luokkamielessä, luulevat olevansa jotakin. Me kaikki olemme paskakasoja. Ei lapsuudessa omaksutuista arvoista oikein eroon pääse. Kasvoin yhteiskunnassa jossa tuloerot olivat hyvin pieniä, ja valtaosa väestöstä matalasti koulutettua tai kouluttamatonta. Se on minulle ns. normaali.

Omalla kohdallani samanhenkisyys on lämpöä, ymmärtäväisyyttä, keskustelutaitoa, älykkyyttä eri tasoilla, kunnioitusta luontoa, ihmisiä ja erilaisia asioita kohtaan, positiivisuutta ja halua tuoda hyvää joka päivään.

Kansallisuudella, iällä, fyysisellä olemuksella tai muulla pinnallisella ei ole itselleni mitään merkitystä.

Kyllä tässä on iän myötä tullut selväksi kuinka tärkeä asia samanhenkisyys olisi parisuhteessa, töissä, harrastuksissa ja ystävissä. En kertakaikkisesti jaksaisi enää esittää samanhenkistä heidän kanssa jotka eivät sitä minulle ole.

Arvostan sivistynyttä, uteliasta, huumorintajuista ja rentoa käytöstä, mikään sikailu ei ole ok, mutta myöskin turha nössöily on luotaantyöntävää. Todella monella on laput silmillä siten, että eivät jotenkin näe ympäröivää yhteiskuntaa ja kaikki kiinnostus liittyy omaan itseensä. Mikä on sikäli ok, että hyvä keskittyä omaan elämäänsä mutta hyvää keskusteluyhteyttä näiden kanssa ei saa.

Mulle pitää olla juntti persu, joka ei tiedä mistään mitään, mutta kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Kunnolla täysin perusteettomia ennakkoluuloja pitää olla myös, ja pelätä kaikkea vähänkään vierasta. Ehdottomasti pitää myös syyttää kaikista ongelmista jotain ulkopuolista, mielellään ulkomaista tahoa, ja kieltäytyä kantamasta itse vastuuta yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tamperelaiset <3

Sori off topic, mutta onko tamperelaiset oikeesti jotenkin poikkeuksellisen letkeitä ja mukavia ihmisiä? Mun työkaveri on Tampereelta, ja niin leppoisa ja hyväsydäminen ihminen. Oon käynyt kerran, pari Tampereella, ja mieleen on jäänyt kun jotkut ystävälliset ja tosi leppoisat tyypit mm. oma-aloitteisesti tulivat kysymään tarvitsenko apua ja neuvoivat tien perille! Muutenkin jotenkin tosi leppoisia ihmisiä. Pitäiskö muuttaa sinne?

Rehelliset ihmiset, jotka osaavat elää ilman päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Puhetavalla nyt ei ainakaan ole tekemistä samanhenkisyyden kanssa tuttuuskaan ei liitt samanhenkisyyteen. Sen tuntee ja tietää, kun kohtaa samanhenkisen.

Sinun kohdallasi samanhenkinen ihminen tarkoittaa päihderiippuvaista.

1. Kiinnostukset, 2. olemus, 3. päämäärät, 4. suunta, 5. puhetapa, tuttuus jne. Vaikka juttelet mielellään muidenkin kanssa tai sitten ei.

1. Sijoittaminen, henkimaailma, ekoilu,

2. Hoikka ns vanhan rahan henkinen

3. Elämästä nauttiminen

4. Mikä vain saa henkilön syttymään, mutta mielellään jokin hänen omaa oloaan parantava

sivustynyt

Vierailija kirjoitti:

1. Kiinnostukset, 2. olemus, 3. päämäärät, 4. suunta, 5. puhetapa, tuttuus jne. Vaikka juttelet mielellään muidenkin kanssa tai sitten ei.

1. Sijoittaminen, henkimaailma, ekoilu,

2. Hoikka ns vanhan rahan henkinen

3. Elämästä nauttiminen

4. Mikä vain saa henkilön syttymään, mutta mielellään jokin hänen omaa oloaan parantava

5. sivistynyt

5 unohtui eritellä