Mikä on sinulle "samanhenkistä seuraa"?

Se on kemiakysymys. Jotkut ihmiset tuovat toisistaan pahimmat puolet esiin ja jotkut parhaimmat. Joidenkin kanssa yhteisymmärrys syntyy heti ja toisten ei millään.

Ihmisten joiden kanssa saa aikaan hyvää keskustelua. Eikä tarvitse olla kaikesta samaa mieltäkään.

Noin laajemmin kun ajattelee missä porukoissa viihtyy, kun tykkään lukea paljon kaikenlaista niin kirjamessuilla ja -tapahtumissa tunnen aina olevani samanhenkisten seurassa. Varsinkin Sastamalan jokavuotisilla Vanhan kirjallisuuden päivillä. Vaikkei edes puhu kenellekään, kulkee vain tungoksessa ja hypistelee vain kirjoja pöydillä niin tuntee olevansa jotenkin hassusti omissa porukoissa.

Jonkinlainen kulttuurimaku tai viihdemaku vaikuttaa aika paljon siihen, tuntuuko toinen samanhenkiseltä vai ei. Lisäksi olen huomannut, että jostain syystä viihdyn matemaatikoiden / matematiikasta valmistuneiden ihmisten seurassa. Olen itsekin valmistunut eräältä toiselta matemaattiselta alalta, mutta en kuitenkaan ole matematiikasta itsessään kovin kiinnostunut. Jotenkin vain tuo ihmistyyppi vetää puoleensa.

Olen noita ja pakana. Hirveän privaatti ja lisäksi enemmän intro- kuin ekstrovertti persoona, enkä luota ihmisiin 100%, en edes avopuolisooni. Olen sarkastinen ja kyyninen bitch. Piereskelen varsin estottomasti (perhepiirissä). Huumorintajuni on ronskia ja mustaa. Uskallan sanoa mielipiteeni kaikesta ja kaikista. Haistatan paskat useimmille asioille maailmassa.

Tässä tämmöttis niinku "pääpiirteittäin" minä.

Samanhenkinen seura on minulle sitä, että ollaanpa kaikki ihan hiljaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhetavalla nyt ei ainakaan ole tekemistä samanhenkisyyden kanssa tuttuuskaan ei liitt samanhenkisyyteen. Sen tuntee ja tietää, kun kohtaa samanhenkisen.

Sinun kohdallasi samanhenkinen ihminen tarkoittaa päihderiippuvaista.

No ei kylläkään tarkoita. Päihderiippuvaiset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ilmeisesti lasket kahvin ja sokerin päihteiden joukkoon.

Samanhenkinen minulle tarkoittaa ammatillisesti kunnianhimoista, päämäärätietoista, luovaa ja musiikista sekä populaarikulttuurista kiinnostunutta. Jotakuta jota kiinnostaa muukin, kuin kotona nyhvääminen.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa helpommin, mitä se ei ole. Ei elämämkouluaisia. Ei känni/rööki-porukkaa. Ei kanamaisia naisia. Ei draamailijoita. Ei myöskään ylhäistä yläluokkaa, joiden juhlissa pönötetään viinilasin kanssa jazzia kuunnellen.

Niin eli sua ei saa haastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä en tingi:

-saatananpalvonta

-ei savolaisia

Voi suatana sentään sinnuu. Kuinka sie et savommuan immeisistä tykkää? Jahka myö ollaan liian iloluonteisia teille seipäännielleille tosikoille, vampyyriä leikkiville mörökölleille. Suatan arvata että pelkopökäle tulisi sinullaki pöksyihis, jos suatana oikeasti ilimestyis nurkkiisi säikyttelemään.

Muut kirjoitusvirheet kestän, mutta en tätä: Se on pelekopökäle!

Voe pelekopökäle housuissas, sus siunakkoo sinnuuki pirun pieksämää pilikunnussijaa!

Eläkä kehtoo ärmeltöö, enhän minä pahalla. Myö ei vuan taijeta olla ihan samanhenkissii ja eipähän siinä mittään. 

Ei myö olla samanhenkissii: sie larppaat pelsepuupia, mie savolaista :D

Kyllä sinä olet ihan ainoa larppailija tässä interaktiossa, minähän en siis ole se, joka aiemmin (kieli poskessa?) heitti sen saatananpalvontakommentin. Kunhan vain muka_hauskasti kommentoin sivusta muka_savoasi. Mutta saatiin sentään vielä lisävahvistusta sille, että ainakaan me emme ole samanhenkistä seuraa, koska minä en rohkenisi tällaisilla anonyymipalstoilla olettaa tietäväni, kenen kanssa kekustelen, ja alkaa niin heppoisin perustein aukomaan päätäni, edes savoksi. ;-)

Rauha kanssasi :). Minä en olettanut tietäväni yhtään mitään sinusta enkä kenestäkään muustakaan tähän ketjuun kirjoittajasta. En olettanut, että olisit tuo satanisti savolaisia dissaava. Anonyymit kommentit vilisevät, menevät ja tulevat ilman että olettaa kenestäkään mitään, kun ei pysy perässä siinä kuka on minkäkin lohkaisun takana. Eikä minusta persoona kommentin takana edes ole tärkeää. Mielenkiintoista on vain itse kommentti/kirjoitus/asia ja siihen vastaaminen. No, välillä on ihan hauskaa pelkästää heittää läppää, gonzailla ilman päätä ja häntää. Vaikka savoksi tai oikeammin "savoksi". En ole savolainen, vaikka ihan mielelläni olisin. Minusta on niin herkullinen tämä saatana contra savolaiset :D. Olen sitäpaitsi varma, että saatana siinä mittelössä häviää, sillä saatana ei kestä naurua. Kaikista tuohoisinta saatanalle on, ettei sitä oteta todesta vaan viännetään vitsiä siitä savoksi...

Hmm. No, arvoiltaan aika perus tyyppi: arvostaa kotia, perhettä, luontoa ja sitä että elättää itsensä. Maanläheisyys, avoin asenne kaikkea uutta kohtaan, ei mitään tiukkaa omaan näkemykseen juuttumista vaan pyrkimys ymmärtää myös erilaisuutta, kiinnostus maailman menosta, perus positiivinen asenne. Olen huomannut että samanhenkisiä voi löytyä yllättävän erilaisista ihmisistä, sekä iän, elinympäristön että koulutustason puolesta, kun vaan edes joku näistä täsmää omaan elämäntilanteeseen.

Millainen on samanmielinen?

On näitä yleisiä oletuksia, että samanlainen työ tai samanlaiset harrastukset yhdistävät, tai mielenkiinnon aiheet yleensä henkisen hyvinvoinnin aihepiireissa tuovat yhteen. Tässä on perää tiettyyn rajaan asti, mutta se ei tee toisesta vielä samanmielistä.

Voidaan tehdä olettavia kärjistyksiä, joka yksilöi lisää. Vuorikiipeilijä osaa arvostaa toista vuorikiipeilijää, koska tuntee lajin hankaluudet ja on kokemuksella ymmärtänyt, mitä se vaatii. että vastukset voitetaan. Mutta sama tyyppi voi silti olla täysi ääliö.

Samanmielisyys on minusta kokonainen ketju asioita, joista se ihminen muodostuu.

Se on siis osittain kokemuksen tuomaa ymmärrystä, joka on todellisen osaamisen hedelmä johonkin asiaan panostamisessa. Tämä muuttaa näkemyksiä niin, että ei väheksy eikä ylistä mitään, vaan tietää kaiken kätkevän sisälleen helppoja ja vaikeita asioita, mikä vähentää ylenkatsomista ja lisää kiinnostusta saavuttamisen ka lopputuloksen yksityiskohtiin. Tämä muodostaa pohjaa toisten kunnioittamiselle, koska kehittyminen siinä jossain asiassa on samalla kasvattanut myös ihmisenä.

Jos osaa elää eläinten kanssa, on herkempi huomioimaan sanattomia merkkejä, jolloin jo intuitiivisesti on tarkkaavaisempi huomioimaan ympäristöään. Kun tämä yhdistyy kunnioittamiseen, syntyy spontaania lojaalisuutta, joka rakentuu vastuuntunnoksi.

Kun joku on oppinut työnsä soveltuvaan ymmärrykseen saakka ja on spontaanisti toisia kunnioittava ja vastuuntuntoisesti huomaavainen, ollaan pitkällä ihmisyyden tiellä inhimillisyyden alkassa kasvattaa kaikesta arjen viisautta.

Viisaus muodostuu inhimillisen kokemuksen havainnoista ja niiden soveltumisesta tilanteisiin elämisen arvoina ja heijastuu esiin tehtyinä valintoina. Arvoilla vahvistuu oman arvon tuntemus, ja kaikki yhdessä vahvistaa itsetuntoa silloinkin, vaikka epäonnistuu jossain. Ymmärtää epäommistumisen tärkeyden eikä pelkää sitä.

Kun tämä kaikki toteutuu, ihminen muuttuu monipuoliseksi niin kiinnostuksen aiheissa kuin asennoitumisessakin. Se kasvattaa itsetuntemusta, joka tulee omista havainnoista ja perustuu kokemuksiin ja täydentyy arvoilla, mistä kaikesta seuraa spontaani kyky asemoitua ja asennoitua huomioimaan toisia myös heidän lähtökohdistaan, koska oman arvon tunto tai itseluottamus ei ole millään narulla muissa kiinni.

Nämä puolestaan muodostavat spontaanin tavan huomioida asioista puolia, joita muut eivät edes huomaa. Se näkyy tavoissa puhua asioista, se näkyy tavoissa tarttua kokonaan toisiin yksityiskohtiin kuin moni muu, koska huomio ei kiinnity ulkoiseen päällimmäiseen asiaan, vaan kokonaiseen jatkumoon inhimillisen viisauden ja kokemuksellisen ymmärtämisen kautta ja näkee syitä asioille ilmeisen ulkopuolelta niiden juurisyyt tunnistaen. Kun tällainen ihminen avaa suunsa, sen tunnistaa heti. Jos kohtaamistilanne pitkittyy, se tuntuu siltä kuin olisi tunnettu aina. Se kuitenkin tulee vain siitä samasta tavasta ajatella ja huomioida elämän käänteitä.

Toivottavasrtti osasin sanoittaa oikein. Sellainen on minusta samanmielinen.

Madame Mistletoe kirjoitti:

Olen noita ja pakana. Hirveän privaatti ja lisäksi enemmän intro- kuin ekstrovertti persoona, enkä luota ihmisiin 100%, en edes avopuolisooni. Olen sarkastinen ja kyyninen bitch. Piereskelen varsin estottomasti (perhepiirissä). Huumorintajuni on ronskia ja mustaa. Uskallan sanoa mielipiteeni kaikesta ja kaikista. Haistatan paskat useimmille asioille maailmassa.

Tässä tämmöttis niinku "pääpiirteittäin" minä.

Tämän kaiken ehdottomuuden pohjalla näen hyvin hyvin herkän ja pienen ja haavoittuvaisen naisihmisen, joka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin esittämänsä kovapintainen madame. Noita, pakana, bitch, ronski, musta, piereskelijä. Sorry, mutta liian päälleliimattua. Sieltä alta huutaa apua torjuttu ja haavoitettu herkkis.

Hyvä kysymys, kun eniten kanssani saman henkisellä ystävällä on erilainen tausta, arvomaailma ja luonne. Olemme kotoisin eri kulttuureista. Emme ole asiasta mitenkään hienotunteisia vaan ihmettelemme kovaan ääneen toisen outouksia.

Se on joku yhteys, kumpikin hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme ja teemme toisillemme hyvän ja turvallisen olon. Meillä on hauskaa yhdessä ja antaisin vaikka toisen käteni hänen vuokseen.

Mua ei oikeastaan kiinnosta ihmiset, keiden kanssa ei ole mitään yhteistä elämäntilannetta. Ihan sama, ovatko he kuinka sivistyneitä, rentoja, hauskoja jne.

Eli esim kerrostalossa asuva lapseton retkeilyä vihaava kirjanpitäjä ei käy, koska itse asun omakotitalossa, on lapsia, olen sosiaalialalla ja pidän retkeilystä.

Pitää olla yhteisiä puheenaiheita. Liian usein olen päätynyt (esim miehen seuralaisena jossain tilaisuudessa) johonkin naisporukkaan, jotka juttelee jostain joogasta ja salsatunneista. Joita itse taas en harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei oikeastaan kiinnosta ihmiset, keiden kanssa ei ole mitään yhteistä elämäntilannetta. Ihan sama, ovatko he kuinka sivistyneitä, rentoja, hauskoja jne.

Eli esim kerrostalossa asuva lapseton retkeilyä vihaava kirjanpitäjä ei käy, koska itse asun omakotitalossa, on lapsia, olen sosiaalialalla ja pidän retkeilystä.

Pitää olla yhteisiä puheenaiheita. Liian usein olen päätynyt (esim miehen seuralaisena jossain tilaisuudessa) johonkin naisporukkaan, jotka juttelee jostain joogasta ja salsatunneista. Joita itse taas en harrasta.

Yllättävän moni ihminen on samanhenkinen kuin sinä. Takertuu hyvinkin pinnallisiin seikkoihin itsensä ja toistensa määrittäjinä.

Toisaalta siitä käsin asia on ymmärrettävä, että monet ihmiset eivät osaa keskustella kuin välittömästä arjestaan. Joskus jäykkyys menee kyllä hupaisuuteen asti.

Samanhenkisyys käy yhä harvinaisemmaksi, mitä aikuisemmaksi/vanhemmaksi käy. Toisaalta ristiriitaista siinä on se, että kriteerit samanhenkisyydelle ovat löystyneet. Nuoruudessa olin ehdottomampi: kiinnostavia olivat ainoastaan itseni kaltaiset taidehörhöt ja muusikkopiirit. Hyviä juttujahan noissa piireissä oli, syvällisiä keskusteluja ja mielettömiä persoonia, mutta iän myötä arvostaa paljon ihan vain perustyyppiä, joka on juurevasti maan pinnalla, osaa runsaasti käytännön juttuja, ymmärtää luontoa, metsän eläimiä, ruuanlaittoa. Toki edelleen nautin herkullisen syvällisistä keskusteluista, mutta kavahdan kirjaviisautta - en pistä paljoakaan painoarvoa ajatuksille ilman omaa kokemuspohjaa - sitä kuuluisaa elämänviisautta. "Koulutettu" ei ole minulle mikään kriteeri eikä itseisarvo, olen kohdannut elämäni varrella ihmisiä, joiden koulutus on vain pintaa, se ei ole jättänyt henkilöön mitään syvällisempää jälkeä. Toisaalta olen tavannut todella hienoja, syvällisiä sydämensivistyneitä, joissa aavistaa jotain iätöntä viisautta - viisautta ajan ja paikan tuolta puolen. Materialistisia ihmisiä kavahdan. Tai no, työkuvioissa on heidänkin kanssa tultava juttuun, mutta muutoin en juurikaan materialistien seurassa kauaa viihdy.

Jostain syystä löydän saman henkisyyttä yllättävistä paikoista. Arvot ja muu sellainen ei vaikuta muuten kuin että on kunnioitus muihin ihmisiin. Sellainen elämänilo ja spontaanius yhdistävä tekijä samanhenkisissä, muuten ovat ihmisinä laidasta laitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei oikeastaan kiinnosta ihmiset, keiden kanssa ei ole mitään yhteistä elämäntilannetta. Ihan sama, ovatko he kuinka sivistyneitä, rentoja, hauskoja jne.

Eli esim kerrostalossa asuva lapseton retkeilyä vihaava kirjanpitäjä ei käy, koska itse asun omakotitalossa, on lapsia, olen sosiaalialalla ja pidän retkeilystä.

Pitää olla yhteisiä puheenaiheita. Liian usein olen päätynyt (esim miehen seuralaisena jossain tilaisuudessa) johonkin naisporukkaan, jotka juttelee jostain joogasta ja salsatunneista. Joita itse taas en harrasta.

Yllättävän moni ihminen on samanhenkinen kuin sinä. Takertuu hyvinkin pinnallisiin seikkoihin itsensä ja toistensa määrittäjinä.

Toisaalta siitä käsin asia on ymmärrettävä, että monet ihmiset eivät osaa keskustella kuin välittömästä arjestaan. Joskus jäykkyys menee kyllä hupaisuuteen asti.

Hyvin kommentoitu! Sanoisin vielä, että omien havaintojeni mukaan kyllä niitä yhteisiä puheenaiheita voi löytyä yllättävän paljonkin eri ikäisten tai eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kesken, mutta siihen vaikuttaa juuri se, miten ennakkoluuloisen ja tiukan seulan itselleen asettaa.

Vierailija kirjoitti:

Madame Mistletoe kirjoitti:

Olen noita ja pakana. Hirveän privaatti ja lisäksi enemmän intro- kuin ekstrovertti persoona, enkä luota ihmisiin 100%, en edes avopuolisooni. Olen sarkastinen ja kyyninen bitch. Piereskelen varsin estottomasti (perhepiirissä). Huumorintajuni on ronskia ja mustaa. Uskallan sanoa mielipiteeni kaikesta ja kaikista. Haistatan paskat useimmille asioille maailmassa.

Tässä tämmöttis niinku "pääpiirteittäin" minä.

Tämän kaiken ehdottomuuden pohjalla näen hyvin hyvin herkän ja pienen ja haavoittuvaisen naisihmisen, joka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin esittämänsä kovapintainen madame. Noita, pakana, bitch, ronski, musta, piereskelijä. Sorry, mutta liian päälleliimattua. Sieltä alta huutaa apua torjuttu ja haavoitettu herkkis.

Ok, kokeillaan tälleen vähän söpömmin:

OSA 1:

Heippa kaikille! 👋🏻🙂

Olen 45v nainen.

Heti ihan aluksi: Nimimerkkini on vitsi: Juttelin tossa kerran kaverini kanssa, että voitaisiin avata bordelli ja minä olisin sitten se paikan pomo; Madame. Mistletoe on etunimeni.

Ei sen kummempaa. 🙄

Olen noita ja pakana. Ollut koko ikäni.

Olen myös ortodoksi. Vuodesta ..ööh.. oisko ollu 2015 ku liityin? 🤔

2014/2015..jompikumpi.

Uskon Jeesukseen (siis siihen ihan normisti syntyneeseen, kuolevaiseen Jeesukseen joka teki itsekin syntiä eikä todellakaan herätellyt porukoita henkiin ym.) mutten jumalaan. Tykkään myös keskustella/väitellä uskontoaiheisista asioista eril. ihmisten kanssa.

En kyllä tiedä miksi kerron tuon pikku seikan, koska se ei ole mitenkään tärkeä yksityiskohta elämässäni. En vain halua kuulostaa mitenkään "ehdottomalta" tai mitään...🤣😉

Enivei,

Minulla on aina ollut vaikeat suhteet vanhempiini, ts. mitä vanhemmaksi he käyvät, sitä teinimmäksi isäni muuttuu mikä saa näkemään punaista! 😡

Minut on raiskattu, minulle on valehdeltu päin naamaa ja minua on petetty vaikka millä tavoin (mm. minusta on levitelty valheita ja huhuja koulussa ja töissä) sillä seuraamuksella, että olen menettänyt uskoni ja luottamukseni ihmisiin täysin.

Kuten aiemmin sanoin, en enää pysty luottamaan edes avopuolisooni 100%:sti. Mikä on todella surullista, koska tuolla jossain tyhjässä sisimmässäni tiedän, että hänestä olen löytänyt maailman ihanimman ja luotettavimman miehen! 😔

Madame Mistletoe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Madame Mistletoe kirjoitti:

Olen noita ja pakana. Hirveän privaatti ja lisäksi enemmän intro- kuin ekstrovertti persoona, enkä luota ihmisiin 100%, en edes avopuolisooni. Olen sarkastinen ja kyyninen bitch. Piereskelen varsin estottomasti (perhepiirissä). Huumorintajuni on ronskia ja mustaa. Uskallan sanoa mielipiteeni kaikesta ja kaikista. Haistatan paskat useimmille asioille maailmassa.

Tässä tämmöttis niinku "pääpiirteittäin" minä.

Tämän kaiken ehdottomuuden pohjalla näen hyvin hyvin herkän ja pienen ja haavoittuvaisen naisihmisen, joka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin esittämänsä kovapintainen madame. Noita, pakana, bitch, ronski, musta, piereskelijä. Sorry, mutta liian päälleliimattua. Sieltä alta huutaa apua torjuttu ja haavoitettu herkkis.

Ok, kokeillaan tälleen vähän söpömmin:

OSA 1:

Heippa kaikille! 👋🏻🙂

Olen 45v nainen.

Heti ihan aluksi: Nimimerkkini on vitsi: Juttelin tossa kerran kaverini kanssa, että voitaisiin avata bordelli ja minä olisin sitten se paikan pomo; Madame. Mistletoe on etunimeni.

Ei sen kummempaa. 🙄

Olen noita ja pakana. Ollut koko ikäni.

Olen myös ortodoksi. Vuodesta ..ööh.. oisko ollu 2015 ku liityin? 🤔

2014/2015..jompikumpi.

Uskon Jeesukseen (siis siihen ihan normisti syntyneeseen, kuolevaiseen Jeesukseen joka teki itsekin syntiä eikä todellakaan herätellyt porukoita henkiin ym.) mutten jumalaan. Tykkään myös keskustella/väitellä uskontoaiheisista asioista eril. ihmisten kanssa.

En kyllä tiedä miksi kerron tuon pikku seikan, koska se ei ole mitenkään tärkeä yksityiskohta elämässäni. En vain halua kuulostaa mitenkään "ehdottomalta" tai mitään...🤣😉

Enivei,

Minulla on aina ollut vaikeat suhteet vanhempiini, ts. mitä vanhemmaksi he käyvät, sitä teinimmäksi isäni muuttuu mikä saa näkemään punaista! 😡

Minut on raiskattu, minulle on valehdeltu päin naamaa ja minua on petetty vaikka millä tavoin (mm. minusta on levitelty valheita ja huhuja koulussa ja töissä) sillä seuraamuksella, että olen menettänyt uskoni ja luottamukseni ihmisiin täysin.

Kuten aiemmin sanoin, en enää pysty luottamaan edes avopuolisooni 100%:sti. Mikä on todella surullista, koska tuolla jossain tyhjässä sisimmässäni tiedän, että hänestä olen löytänyt maailman ihanimman ja luotettavimman miehen! 😔

ja pointti oli?

Haha! Vai ihan noita?

Kuvaus osuu pikemminkin pesunkestävään persuun 😂