Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sinulle "samanhenkistä seuraa"?
Kiinnostukset, olemus, päämäärät, suunta, puhetapa, tuttuus jne. Vaikka juttelet mielellään muidenkin kanssa tai sitten ei.
Kommentit (139)
Akateeminen kulttuuriväki. Tällaisen rungon ympärille mahtuu myös ihan kaikenlaisia ihmisiä koulutuksesta ja ammatista riippumatta, jos asenne on sopiva. Huumori, kiinnostus sekä ylä- että alakulttuuriin, aktiivinen uteliaisuus, pieni hulluus, musiikki, tyyli, punk jne. Tulkaa messiin, meillä on yleensä hauskaa, jopa hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn AA-ryhmässä. Vaikka siellä on monenlaisia ihmisiä, olen huomannut, että minulla ei ole yhteistä "kieltä". Lopetin rehellisen tilityksen ja vedin päälleni naamion, jotta ylipäätään pystyisin käymään ryhmässä. Varmaan pitäisi lopettaa käyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiseutu, tuttavapiiri, opiskellut alat, työt, lahjat ja kyvyt, maailmankatsomus, tavat osoittaa kiintymystä, makumieltymykset, elämänkokemukset - kaikki nämä vaikuttavat ja lisääkin voisi tulla mieleen.
Millä tavoin kotiseutu liittyy samanhenkisyyteen?
Ei yhtään mitenkään. Kiertelen ympäri suomenmaata ja yleensä jokapuolelta löytynyt juttuseuraa ja kavereita.
Jotenkin sen vaan näkee heti naamasta, olemuksesta, mistä lieneekään. Harvalla paikkakunnalla tuppisuuna. Savosta olen kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiseutu, tuttavapiiri, opiskellut alat, työt, lahjat ja kyvyt, maailmankatsomus, tavat osoittaa kiintymystä, makumieltymykset, elämänkokemukset - kaikki nämä vaikuttavat ja lisääkin voisi tulla mieleen.
Millä tavoin kotiseutu liittyy samanhenkisyyteen?
Millaisissa oloissa on asunut, vaikuttaa siihen kokemusmaailman.
Koko ikänsä kaupungissa asunut kerrostalolainen, jolla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua vaikka saunan lämmittämiseen tai puun kantoon tai heinäntekoon tai lehmien syöttämiseen.- on ihan eri kokemusmaailma kuin sillä toisella äärilaidasta.
Sielunmaisemaan se vaikuttaa.
Ei juuri se paikka tai paikkakunta, vaan ne olosuhteet vaikuttavat.
Tavallaan kokemusmaailman perusteella tietää, mistä se toinen puhuu.
Kotona viihtyvä nörttinainen erikoisilla harrastuksilla. Ei ole vielä kävellyt vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa helpommin, mitä se ei ole. Ei elämämkouluaisia. Ei känni/rööki-porukkaa. Ei kanamaisia naisia. Ei draamailijoita. Ei myöskään ylhäistä yläluokkaa, joiden juhlissa pönötetään viinilasin kanssa jazzia kuunnellen.
Niin eli sua ei saa haastaa.
Haastaa miten? Joo, ei varmaan riitaan, koska en riitele ja riidat on lapsellisia mielestäni. Älyllisistä haasteista pidän positiivisissa, syvällisissä mutta rennoissa keskusteluissa.
Yleiskiinnostunut kaikesta; tiede, taide, kirjallisuus, politiikka, ihmissuhteet, kansallisuudet, kulttuurit, musiikki, ilmiöt.
Lähtee mukaan keskusteluun eikä vain tokaise että jaa.
Innostuva, lämminhenkinen, hyväntuulinen, kuten itsekin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn AA-ryhmässä. Vaikka siellä on monenlaisia ihmisiä, olen huomannut, että minulla ei ole yhteistä "kieltä". Lopetin rehellisen tilityksen ja vedin päälleni naamion, jotta ylipäätään pystyisin käymään ryhmässä. Varmaan pitäisi lopettaa käyminen.
Käyt jargon-ryhmässä. Ryhmiä on paljon, katso jos löytäisit sellaisen jossa on tuoreempaa verta ja älykkäämpää väkeä.
Googlaa myös ypaa.
Veela kirjoitti:
Haha! Vai ihan noita?
Kuvaus osuu pikemminkin pesunkestävään persuun 😂
Miksi pilkkaat?
Ja miksi yhdistät noidat/noituuden persuihin ja politiikkaan!?
Et tiedä minusta mitään, varsinkaan sitä mikä "noita" on minulle.
Jos kuvittelet minun olevan joku, jolla on harhakuvitelmia joistain Siskoni On Noita -tyylisistä yliluonnollisista voimista, niin voivoi..vähänpä tiedät mistään mitään.
Mutta ei se mitään, annan tietämättömyytesi anteeksi. Olen tottunut, että kaikki ne äänekkäimmät pilkkaajat ja suvaitsemattomimmat mollaajat ovat juurikin niitä ihmisiä jotka tietävät kaikkein vähiten (oikeastaan eivät yhtään mitään!) noidista ja noituudesta. 🙄🤷🏼
"Life's Like Mail; Sometimes You Just Don't Get It"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala huomata ettei sellaista ole.Kaikki ärsyttää nykyisin.
Hmm...🤔
Jostain syystä OSA 2 jäi pois eilisestä kommentistani. Joten tässä se uudestaan:
Olen 45v.
Nuo vuodet, tapaamani mulkut ihmiset, kokemani asiat ja kaikki mitä maailmalla on tapahtunut, ovat tehneet minusta juurikin tuon kuvailemani kyynisen ja sarkastisen ämmän, jolla pinna katkeaa heti, jos esim. pitkän päivän jälkeen raahaudun Cittariin kun kotona ei ole ruokaa..ja ensimmäisenä minut toivottaa tervetulleeksi joku helkkarin huutava kakara kärryissä jolla on joko sokeri- tai kännykkävieroitusoireita, eikä iskä tai äityliini sano sille hemmetin sukupuolettomalle Kronx-Tiluliilleen mitään.
Siinä kohtaa minun tekisi mieli mennä vippaamaan se mölyapina niska-perseotteella johonkin auringonkukkasiemenlaariin.
Ai niin! Mainitsinko jo, että EN VOI SIETÄÄ KAKAROITA? Eläimet sen sijaan ovat lähellä sitä kohtaa kropassani, missä normi-ihmisillä on sydän. Lisäksi luonto, sää ja vuodenajat ovat iso JEE.
Juuh, mitä vielä?
En ole enää herkkä. Enkä haavoittuvakaan. Olen kasvattanut niin paksun nahan luitteni päälle, etten enää välitä paskan vertaa mitä mieltä joku on minusta. En osaa enää itkeäkään. En edes muista koska olen viimeksi itkenyt! Enkä muista enää sitä "oikeaa" minääkään enää. Joitain häivähdyksenomaisia muistikuvia tulee aina joskus lapsuudestani ja silloin yleensä haistan nenässä meren tuoksun tai maistan mansikan maun suussani. Tai jotain vastaavaa.
En myöskään osaa nauraa enää. Hymyilen kyllä pari kertaa päivässä. Tämän otan positiivisena asiana, koska näin vältyn silmäkulmarypyiltä! 🙂👍🏻
En muuten todellakaan tiedä miksi tuohon piereskelyyn tartuttiin niin hanakasti?! Jokainen tekee sitä. Suluissa oli lisäksi sana "perhepiirissä" mikä tarkoitti sitä, että piereskelen lähinnä vain kotona ..tai kun olen esim. vanhemmilla käymässä.
Huumorintajulleni en voi mitään; ehkä olen sitten vaan jotenkin niin päävammainen, että kaikki törkeät vitsit kolahtaa parhaiten?
Osaan kyllä tilanteen niin vaatiessa hymähdellä hyväksyvästi myös tylsemmillekin vitseille.
Ehkä oisi pitänyt lisätä sana "enimmäkseen" ennen "ronskia" -sanaa?
Ja se, että uskallan kertoa mielipiteeni asioista kuin asioista on monen vuoden ahkeran harjoituksen tulos. Olin ja elin ns. ovimattona tohon n. 40v asti kunnes päätin, että nyt riittää. Joten rupesin avaamaan suutani enkä enää vain istunut tuppisuuna ja ottanut vastaan kaikkea sontaa mitä ympäristö päälleni viskoi ja ryhdyin kertomaan oman, 100% rehellisen mielipiteeni mikä usein suututti ne ihmiset jotka kuvittelivat minun edelleen olevan se ovimatto.
Joten haistatin heillä paskat.
Tässä MaMi 2.0 😬👍🏻
"Life's Like Mail; Sometimes You Just Don't Get It"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhetavalla nyt ei ainakaan ole tekemistä samanhenkisyyden kanssa tuttuuskaan ei liitt samanhenkisyyteen. Sen tuntee ja tietää, kun kohtaa samanhenkisen.
Puhetavalla nimenomaan on, taidat olla maalta.
Madame Mistletoe kirjoitti:
Hmm...🤔
Jostain syystä OSA 2 jäi pois eilisestä kommentistani. Joten tässä se uudestaan:Olen 45v.
Nuo vuodet, tapaamani mulkut ihmiset, kokemani asiat ja kaikki mitä maailmalla on tapahtunut, ovat tehneet minusta juurikin tuon kuvailemani kyynisen ja sarkastisen ämmän, jolla pinna katkeaa heti, jos esim. pitkän päivän jälkeen raahaudun Cittariin kun kotona ei ole ruokaa..ja ensimmäisenä minut toivottaa tervetulleeksi joku helkkarin huutava kakara kärryissä jolla on joko sokeri- tai kännykkävieroitusoireita, eikä iskä tai äityliini sano sille hemmetin sukupuolettomalle Kronx-Tiluliilleen mitään.Siinä kohtaa minun tekisi mieli mennä vippaamaan se mölyapina niska-perseotteella johonkin auringonkukkasiemenlaariin.
Ai niin! Mainitsinko jo, että EN VOI SIETÄÄ KAKAROITA? Eläimet sen sijaan ovat lähellä sitä kohtaa kropassani, missä normi-ihmisillä on sydän. Lisäksi luonto, sää ja vuodenajat ovat iso JEE.
Juuh, mitä vielä?
En ole enää herkkä. Enkä haavoittuvakaan. Olen kasvattanut niin paksun nahan luitteni päälle, etten enää välitä paskan vertaa mitä mieltä joku on minusta. En osaa enää itkeäkään. En edes muista koska olen viimeksi itkenyt! Enkä muista enää sitä "oikeaa" minääkään enää. Joitain häivähdyksenomaisia muistikuvia tulee aina joskus lapsuudestani ja silloin yleensä haistan nenässä meren tuoksun tai maistan mansikan maun suussani. Tai jotain vastaavaa.
En myöskään osaa nauraa enää. Hymyilen kyllä pari kertaa päivässä. Tämän otan positiivisena asiana, koska näin vältyn silmäkulmarypyiltä! 🙂👍🏻
En muuten todellakaan tiedä miksi tuohon piereskelyyn tartuttiin niin hanakasti?! Jokainen tekee sitä. Suluissa oli lisäksi sana "perhepiirissä" mikä tarkoitti sitä, että piereskelen lähinnä vain kotona ..tai kun olen esim. vanhemmilla käymässä.
Huumorintajulleni en voi mitään; ehkä olen sitten vaan jotenkin niin päävammainen, että kaikki törkeät vitsit kolahtaa parhaiten?
Osaan kyllä tilanteen niin vaatiessa hymähdellä hyväksyvästi myös tylsemmillekin vitseille.
Ehkä oisi pitänyt lisätä sana "enimmäkseen" ennen "ronskia" -sanaa?Ja se, että uskallan kertoa mielipiteeni asioista kuin asioista on monen vuoden ahkeran harjoituksen tulos. Olin ja elin ns. ovimattona tohon n. 40v asti kunnes päätin, että nyt riittää. Joten rupesin avaamaan suutani enkä enää vain istunut tuppisuuna ja ottanut vastaan kaikkea sontaa mitä ympäristö päälleni viskoi ja ryhdyin kertomaan oman, 100% rehellisen mielipiteeni mikä usein suututti ne ihmiset jotka kuvittelivat minun edelleen olevan se ovimatto.
Joten haistatin heillä paskat.
Tässä MaMi 2.0 😬👍🏻
Uskotaan uskotaan. Vähempikin riittäisi toki.
Edelleenkään en näe sua kovin kovapintaisena ja vahvana, vaikka kovin sitä yrität meille todistella. Kyynisyys nyt ainakaan ei ole mitään vahvuutta. Ja mitä kovempi yrittää olla, sitä herkemmin pintaan tulee säröjä. Tuo vihamielisyytesi lapsia kohtaan saa mut psykologisoimaan sen liittyvän traumatiikkaasi. Olet itse nuo lapset, joita vihaat. Koska sinun avunhuutoosi ei ole vastattu, ei muillakaan lapsilla ole oikeutta saada huomiota.
Ja kyllä sinä välität mitä sinusta ajatellaan. Hyvin paljon. Et sinä muuten täällä vauva-palstalla kirjoittelisi pitkiä rimsuja seikkaperäisesti millainen persoona mielestäsi olet. Et halua, että sinut käsitettäisiin väärin. Tai et halua, että paljastuisit jotenkin. Sinun on itse ennätettävä nopeasti selittelemään, että Olen noita, simsalabim, nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Madame Mistletoe kirjoitti:
Hmm...🤔
Jostain syystä OSA 2 jäi pois eilisestä kommentistani. Joten tässä se uudestaan:Olen 45v.
Nuo vuodet, tapaamani mulkut ihmiset, kokemani asiat ja kaikki mitä maailmalla on tapahtunut, ovat tehneet minusta juurikin tuon kuvailemani kyynisen ja sarkastisen ämmän, jolla pinna katkeaa heti, jos esim. pitkän päivän jälkeen raahaudun Cittariin kun kotona ei ole ruokaa..ja ensimmäisenä minut toivottaa tervetulleeksi joku helkkarin huutava kakara kärryissä jolla on joko sokeri- tai kännykkävieroitusoireita, eikä iskä tai äityliini sano sille hemmetin sukupuolettomalle Kronx-Tiluliilleen mitään.Siinä kohtaa minun tekisi mieli mennä vippaamaan se mölyapina niska-perseotteella johonkin auringonkukkasiemenlaariin.
Ai niin! Mainitsinko jo, että EN VOI SIETÄÄ KAKAROITA? Eläimet sen sijaan ovat lähellä sitä kohtaa kropassani, missä normi-ihmisillä on sydän. Lisäksi luonto, sää ja vuodenajat ovat iso JEE.
Juuh, mitä vielä?
En ole enää herkkä. Enkä haavoittuvakaan. Olen kasvattanut niin paksun nahan luitteni päälle, etten enää välitä paskan vertaa mitä mieltä joku on minusta. En osaa enää itkeäkään. En edes muista koska olen viimeksi itkenyt! Enkä muista enää sitä "oikeaa" minääkään enää. Joitain häivähdyksenomaisia muistikuvia tulee aina joskus lapsuudestani ja silloin yleensä haistan nenässä meren tuoksun tai maistan mansikan maun suussani. Tai jotain vastaavaa.
En myöskään osaa nauraa enää. Hymyilen kyllä pari kertaa päivässä. Tämän otan positiivisena asiana, koska näin vältyn silmäkulmarypyiltä! 🙂👍🏻
En muuten todellakaan tiedä miksi tuohon piereskelyyn tartuttiin niin hanakasti?! Jokainen tekee sitä. Suluissa oli lisäksi sana "perhepiirissä" mikä tarkoitti sitä, että piereskelen lähinnä vain kotona ..tai kun olen esim. vanhemmilla käymässä.
Huumorintajulleni en voi mitään; ehkä olen sitten vaan jotenkin niin päävammainen, että kaikki törkeät vitsit kolahtaa parhaiten?
Osaan kyllä tilanteen niin vaatiessa hymähdellä hyväksyvästi myös tylsemmillekin vitseille.
Ehkä oisi pitänyt lisätä sana "enimmäkseen" ennen "ronskia" -sanaa?Ja se, että uskallan kertoa mielipiteeni asioista kuin asioista on monen vuoden ahkeran harjoituksen tulos. Olin ja elin ns. ovimattona tohon n. 40v asti kunnes päätin, että nyt riittää. Joten rupesin avaamaan suutani enkä enää vain istunut tuppisuuna ja ottanut vastaan kaikkea sontaa mitä ympäristö päälleni viskoi ja ryhdyin kertomaan oman, 100% rehellisen mielipiteeni mikä usein suututti ne ihmiset jotka kuvittelivat minun edelleen olevan se ovimatto.
Joten haistatin heillä paskat.
Tässä MaMi 2.0 😬👍🏻
Uskotaan uskotaan. Vähempikin riittäisi toki.
Edelleenkään en näe sua kovin kovapintaisena ja vahvana, vaikka kovin sitä yrität meille todistella. Kyynisyys nyt ainakaan ei ole mitään vahvuutta. Ja mitä kovempi yrittää olla, sitä herkemmin pintaan tulee säröjä. Tuo vihamielisyytesi lapsia kohtaan saa mut psykologisoimaan sen liittyvän traumatiikkaasi. Olet itse nuo lapset, joita vihaat. Koska sinun avunhuutoosi ei ole vastattu, ei muillakaan lapsilla ole oikeutta saada huomiota.
Ja kyllä sinä välität mitä sinusta ajatellaan. Hyvin paljon. Et sinä muuten täällä vauva-palstalla kirjoittelisi pitkiä rimsuja seikkaperäisesti millainen persoona mielestäsi olet. Et halua, että sinut käsitettäisiin väärin. Tai et halua, että paljastuisit jotenkin. Sinun on itse ennätettävä nopeasti selittelemään, että Olen noita, simsalabim, nääs.
Hän tarvisi vaan iiiiiiiiiison halin 😊
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiseutu, tuttavapiiri, opiskellut alat, työt, lahjat ja kyvyt, maailmankatsomus, tavat osoittaa kiintymystä, makumieltymykset, elämänkokemukset - kaikki nämä vaikuttavat ja lisääkin voisi tulla mieleen.
Millä tavoin kotiseutu liittyy samanhenkisyyteen?
Millaisissa oloissa on asunut, vaikuttaa siihen kokemusmaailman.
Koko ikänsä kaupungissa asunut kerrostalolainen, jolla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua vaikka saunan lämmittämiseen tai puun kantoon tai heinäntekoon tai lehmien syöttämiseen.- on ihan eri kokemusmaailma kuin sillä toisella äärilaidasta.
Sielunmaisemaan se vaikuttaa.
Ei juuri se paikka tai paikkakunta, vaan ne olosuhteet vaikuttavat.Tavallaan kokemusmaailman perusteella tietää, mistä se toinen puhuu.
Pätee siis yhteen maisemaan sulkeutuneilla. Sitten on heitä, jotka ovat nähneet erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Kaupungissa ja maalla, köyhiä ja varakkaita, akateemisia ja työttömiä ja paljon muuta...
Ja vielä, se yksi ainoa maisema voi olla hyväkin monelle. Jos siellä viihtyy, kaikki on hyvin. Silloin on hyvä yrittää olla suopea erilaisuudelle, jos erilaisuutta ei ole itse juuri nähnyt. Niin, että ainakin tiedostaa, mitä ajattelee, eikä vastusta jotain vain siksi, ettei tunne sitä.
Pitäisin luultavasti samanhenkisestä seurasta-pidänhän itsestänikin. Olisi hiljaisehko, taipuvainen pyörittelemään mielessään kaikenlaista ja myös kiinnostunut keskustelemaan myös himmeistä yläpilvistäkin. Myös itseä ja toisia pakottamaton olisi. Herkkä, vähän turhankin herkkä myös mutta ei tunteidensa heittopussina oleva silti. Hiukka melankolisuuteen kallellaan toisinaan, "kaihomieli". Palstalaisille total turn-off varmasti ja hyvällä halulla.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisin luultavasti samanhenkisestä seurasta-pidänhän itsestänikin. Olisi hiljaisehko, taipuvainen pyörittelemään mielessään kaikenlaista ja myös kiinnostunut keskustelemaan myös himmeistä yläpilvistäkin. Myös itseä ja toisia pakottamaton olisi. Herkkä, vähän turhankin herkkä myös mutta ei tunteidensa heittopussina oleva silti. Hiukka melankolisuuteen kallellaan toisinaan, "kaihomieli". Palstalaisille total turn-off varmasti ja hyvällä halulla.
Miten niin total turn-off? Palstallahan hilluu paljonkin jos minkälaista taivaanrannanmaalaria ja kyökkipsykologia.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
Samanhenkinen on eläinrakas, luontoa arvostava, avarakatseinen, suurpiirteinen, sellainen, jonka kanssa ei tarvitse miettiä etukäteen jokaista sanaa loukkaantumisen pelossa. Suvaitsevainen, positiivinen ja sellaisessa määrin älykäs, että pystyy keskustelemaan myös analyyttisesti asioista. Ihminen, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta, tietyllä tapaa maanläheinen. Huumorintajuinen, ja huumori voi olla myös mustaa. Itseironian tajua ja kykyä nauraa itselleen ja myös minulle, hyvällä tavalla. Suorapuheinen mutta ihmistä arvostava, ymmärtää syvällisesti ajatuksen, että "asiat riitelevät, eivät ihmiset".
Ensinnä tuli mieleen tällaisia, varmaan paljon muutakin voisi sanoa.