Kuinka paljon toisten ihmisten tunteita pitäisi ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Pahin virhe on luulla tietävänsä mitä toinen ajattelee ja tuntee omien kokemuksiensa kautta. Tottakai kaikki reflektoi oman itsensä ja taustansa kautta, mutta pitää ymmärtää, että se päätelmä voi olla täysin väärä.

Kommunikaatio pitää tapahtua eniten sanallisesti. Se että sanoo vaikka "ei mulla mikään ole" loukkaantunut ilme naamalla on lapsellista käytöstä. Myös se että toinen vastaa automaattisesti "vain sen verran mitä toinen kertoo"- väitteen pohjalta ja tarkoituksellisesti ignooraa kehollisen viestinnän on lapsellista.

Molempien on kasvettava ja kehitettävä kommunikaatiota, lähimmäisenrakkauden nimissä. 

Minä inhoan sitä kun jotkut yrittävät tulkita tunteitani, koska he tulkitsevat aina väärin. Jos minulla on loukkaantunut ilme, se johtuu todennäköisesti siitä että minulla on resting b*tch face tai en ole nukkunut hyvin tms. Kaverini toimivat tämän suhteen järkevästi ja uskovat että se mitä sanon on totta, mutta jotkut sisaruksistani harrastavat tulkitsemista, ja heidän seurassaan on todella raskasta olla. Jos esimerkiksi ehdotan jotain tekemistä, he saattavat tulkita että en "oikeasti" halua tehdä sitä koska nenääni sattui kutittamaan juuri sillä hetkellä ja sen takia ilmeeni oli outo. En saa koskaan tietää heidän oikeaa mielipidettään tai olotilassa, koska he mukauttavat kaiken minun kuviteltuun mielentilaani, ja asian varmistaminen sanallisesti ei auta. Minulle on esimerkiksi väkisin ostettu jäätelö vaikka olen sanonut kolmesti ei, en halua jäätelöä. Ei heillä ole oikeutta ohittaa sitä mitä sanon ja päättää omassa mielessään mitä minä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.

Joo niin kuin mun kaveri näytti passiivis-aggressiivisin teoin. Aikani katselin ja sain tarpeekseni. Ilmoitin selväsanaisesti, että minulle riitti tämä tulkitseminen ja arvuuttelu, että mistä milloinkin kiikastaa. Joten hän on hyvä ja alkaa ihan selkokielellä kertomaan tuon kiukuttelun sijaan.

Aikansa se kiukutteli, mutta kun huomasi (kun osoitin sen korostuneesti), että puhumalla tulee parempi lopputulos, niin puhuminen alkoi maistua.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.

Millaisia tekoja teet näyttääksesi tunteitasi?

Pieniä tekoja arjessa ja juhlassa. Iloista mieltä ja yhdessäoloa. En mä nyt niitä tässä ala luettelemaan, sehän on sama kun puhuisi tunteistaan.

Mikä tunteista puhumisessa on inhottavaa?

Teennäistä, jos teot eivät ole linjassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä arvostan eniten suoraa puhetta. Jos joku tekemisissäni jonkun mielestä menee pieleen, siitä voi sanoa, mietin sitten onko tarvetta korjata/kehittyä.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka piilovittuilevat ja yrittävät kertoa kiertoilmauksilla kaikki mikä heitä vaikka ärsyttää?  

Jos joku loukkaantuu sinulle, ja huomaat että hän käyttäytyy oudosti, otatko asian puheeksi vai oletko miettimättä asiaa mikäli toinen ei kerro suoraan mistä on kyse?

Jos se toinen ei kerro mikä mättää ei se ole minun ongelmani. Toki vähän riippuu ihmissuhteen lähisyydestä. En viihdy seurassa jossa ei ymmärretä mustaa huumoria eikä sarkasmia. Pidän silloin toki suuni kiinni enkä hakeudu sellaiseen seuraan omatoimisesti. Silloin sitten itse saa osakseen vittuilua hiljaisuudesta ja viilipyttymäisyydestä, mutta eipä ne puheet mua hetkauta.

Pitää olla joko puhtaan itsekeskeinen tai lievästi jälkeenjäänyt, jos ei edes esimerkiksi huomaa, ettei keskustelukumppani haluaa puhua valitsemastasi aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Puhtaita tunteita ovat nämä:

-Rakkaus-

-Viha

-Ilo

- Suru

Kauna, kateus, katkeruus yms. eivät edes ole tunteita.

Onhan nuo viimeiset tunteita. Niillä on yhteinen juuritunne: viha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.

Joo niin kuin mun kaveri näytti passiivis-aggressiivisin teoin. Aikani katselin ja sain tarpeekseni. Ilmoitin selväsanaisesti, että minulle riitti tämä tulkitseminen ja arvuuttelu, että mistä milloinkin kiikastaa. Joten hän on hyvä ja alkaa ihan selkokielellä kertomaan tuon kiukuttelun sijaan.

Aikansa se kiukutteli, mutta kun huomasi (kun osoitin sen korostuneesti), että puhumalla tulee parempi lopputulos, niin puhuminen alkoi maistua.

Jos ei kelpaa niin mene. Lähinnä tarkoitin rakkaudentunnustuksia joilla ei ole tekoja pohjalla. (karrikoitu esimerkki vannoo rakkauttaan ja vetää turpaan)

????

Onpas typerä kysymys ja aloitus.

Miyesbihmiset, jotka eivät pysty sanoin kommunikoimaan tai tunnistamaan ja sanoittamaan tunteitaan. Tarviiko heidän tunteitaan ymmärtää? Edes yrittää? Ei näköjään ainakaan kaikkien mukaan.

Olen vähän autistinen ja kuulemma ihmiset yleensä osaa lukea toisten eleitä ja ilmeitä ja tietävät niiden perusteella miten missäkin tilanteessa tulee olla ja näin molemmilla on ko vuorovaikutustilanteessa hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tunteista puhumista, näytän mielummin teoin.

Millaisia tekoja teet näyttääksesi tunteitasi?

Pieniä tekoja arjessa ja juhlassa. Iloista mieltä ja yhdessäoloa. En mä nyt niitä tässä ala luettelemaan, sehän on sama kun puhuisi tunteistaan.

Mikä tunteista puhumisessa on inhottavaa?

Teennäistä, jos teot eivät ole linjassa.

Entäs niiden tekojen kanssa? Eihän se ole teennäistä, kun on niitä tekoja.

- Itseään ei tarvitse loukata (fyysisesti eikä psyykkisesti) toisen ihmisen tunteiden kustannuksella.

- Tahallisesti ei saa toisen tunteita loukata.

- Toisen ihmisen ajatuksia ei tarvitse edes yrittää lukea. Luet kuitenkin eri tavalla kuin hän todellisuudessa ajattelee. (Ainakin minä olen todella huono lukemaan toisten ajatuksia.)

- Jos toinen sanoo suoraan, että tekemisesi loukkaa hänen tunteitaan, silloin on syytä miettiä, mitä voisi tehdä toisin, vai voisiko. Jos kyseessä on asia, joka vaikuttaa tuon toisen ihmisen elämään, silloin on syytä etsiä jokin parempi toimintatapa. Jos taas asia ei millään tavalla vaikuta tuon toisen elämään, ei tarvitse välttämättä muuttaa mitään.

Se on jo hyvä, että yrittää ymmärtää toisia!